Tuossa on polviseisonta-asento. Tuossa asennossa katumuksen mysteeriossa ripittäytyvä ottaa vastaan synninpäästön. Silloin pappi on vain laskenut epitrakiilinsa katujan pään päälle, eli Kristus ottaa “siipiensä suojaan” kuin lintuemo.
Samassa asennossa ollaan ennen pyhitettyjen lahjojen liturgiassa mm. kun pappi ja kuoro laulavat “Nouskoon minun rukoukseni kuin suitsutussavu” -veisun vuorolauluna. Kansa seisoo polvillaan ja kumartaa maahan asti aina papin laulaman säkeen jälkeen. Polviseisonnasta kumarretaan maahan myös I ja II parimiatekstin välissä, kun pappi “sinetöi” pyhän pöydän ja kirkkokansan tekemällä ristinmerkin kynttilällä ja lausumalla “Kristuksen valkeus | säteilee kaikille!” Samoin toimitaan suuren saaton aikana, kun ennen pyhitetyt lahjat siirretään saatossa uhripöydältä pyhälle pöydälle. Se on ainoa tilanne, jossa ponomarikin pääsee suitsuttamaan (jos diakonia ei ole).
Polviseisonta kivilattialla on hyvää kuritusta mukavuuteen tottuneille luille. Epl:ssä papin neljännen säkeen aikana “Nouskoon minun rukoukseni” -veisun aikaan alkaa helposti lihakset täristä polviseisonnassa, koska eihän tuo nyt kovin mukava asento ole hoikalle tai nuorellekaan ihmiselle.