Nyt näyttää siltä, että asiassa ollaan pääsemässä eteenpäin niin, että kirkko voisi puuttua herätysliikkeissä tapahtuvaan hengelliseen väkivaltaan.
Raportissa tarkastellaan hengellisen väkivallan määrittelyjä ja väkivaltaan altistavia yhteisöpiirteitä. Pääpaino on hengelliseen väkivaltaan puuttumisessa, ennaltaehkäisyssä ja vaurioiden korjaamisessa.
Tämän päivän Kalevassa on maksumuurin takana aika hyvä juttu aiheesta. Kopioin vähän
Linjakumpu ja Hurtig ovat hankkeen aikana haastatelleet kirkkoherroja eri puolilla maata. Kirkkoherrat ovat kertoneet heille näkemyksiään siitä, miltä hengellinen väkivalta heidän silmissään näyttäytyy.
Jotkut kirkkoherrat tuntevat avuttomuutta ja yksinäisyyttä tilanteissa, joissa tulee esiin konflikteja. He kaipaavat tukea siihen, miten heidän tulisi toimia, Hurtig selittää.
Väkivallaton teologia, jota teoksessa kaivataan, on teologiaa jossa ihmisellä on lupa asioihin, ei pakko. Se ei tarkoita lupaa alistua, vaan lupaa olla itse vastuullinen toimija uskonasioissa, niiltä osin kuin ihminen voi ylipäätänsä olla vastuullinen toimija uskonasioissa.
Väkivallaton teologia on nimenomaan kielellinen asia. MIten sanomme asioita siten, että ihmisellä ei ole tunne siitä, että viesti on jotenkin väkisin/väkivalloin runtattu perille, että se on tullut lupaa pyytämättä. Kristuskin kolkuttaa ja pyytää lupaa tulla. Ei tule väkisin.
Tilasin tuon esityksen. Sen oma teologia kiinnostaa luonnollisesti.
D
Ote julkaisusta:
“Uuden liiton hengellistä väkivaltaa edustaa puolestaan tilanne, jossa ihminen ei
olemuksensa, elämänsä tai mielipiteidensä puolesta sovi niihin odotuksiin, joita häneltä
odotetaan. Paheksuminen tai vääränlaiseksi tulkinta liittyy tässä hengellisen väkivallan
”mallissa” siihen, millaista ihmisyyttä tai ajattelua toinen edustaa. Lähtökohtana voi
olla esimerkiksi suhtautuminen homoseksuaaliseen ihmissuhteeseen, seksuaaliseen
identiteettiin tai tasa-arvoista avioliittolakia koskeviin näkemyksiin.”
Olen huomannut että, kun puolustan kristillistä avioliittokäsitystä, niin saan osakseni runsaasti paheksuntaa ja vääränlaista tulkintaa.
D
Voisiko tätäkin osaksesi tulevaa asiaa kutsua hengelliseksi väkivallaksi?
Mitäpä se muutakaan on kuin hengellistä väkivaltaa.
Selvästi olet hengellisen väkivallan uhri. Ehkä tuosta kirjasta löydät tavan jolla etenet asian selvityksessä. Voit ehkä löytää myös vertaistukiryhmiä, joissa on muitakin hengellisen väkivallan uhreja.
Hmmm… Onko lestadiolaispappi, joka osakseen paheksuntaa, koska hän pitää hoitokokouksia, hengellisen väkivallan uhri
Että onko kyse hengellisestä väkivallasta, jos esim. sinä paheksut tällaista lestadiolaispappia?
Aivan selvästi. Kyseinen väkivaltaa kohdannut pappi ottakoon yhteyttä tuon kirjan kirjoittajiin ja pyytäköön apua heiltä. Varmaan he auttavat perustamaan uhrivertaisryhmän hoitokokouspapeille.
Sarkasmi ei pure sarkastiseen kommenttiin. Vedit sitten tämänkin yli
D
Minusta aika mauton vitsi ja todellisten uhrien vähättelyä oli sarkasmisi. Ihmisiä on kuollut jouduttuaan hengellisen väkivallan uhriksi. Sarkasmisi on kuin isku vasten kasvoja noiden uhrien omaisille ja ystäville.
Otappa nyt konteksti kauniiseen käteesi. Tässä ketjussa kommentoitiin tuo kyseisen julkaisun tekstiä. Nostin sieltä esiin tuon kohdan sen monimerkityksisyyden vuoksi. Ja toisekseen, kun näistä käy keskusteluja, niin vastineet voi hyvin tuon tekstin perusteella luokitella hengelliseksi väkivallaksi. Kyse on tuon julkaisun arvioinnista, ei kenenkään tai minkään vähättelystä.
Minun kipuiluni itselleni ja työnantajalleni minusta kirjoitettujen viestien vuoksi on ihan yhtä todellista kuin niiden joita on uskonnolla lyöty päähän.
Mutta pääsitpäs taas purkamaan pyhää vihaasi. Jatkuva pahansuopainen lukutapasi esittely vain alkaa tympimään pikkuhiljaa.
D
Ainakin tuon raportin määritelmän perusteella vaikuttaisi siltä, että kyllä, jos toiminta on:
1. yhteisön sisällä tapahtuvaa,
2. tarkoitettu turvaamaan yhteisöllisten käyttäytymissääntöjen asema,
3. yhteisön perinteen mukaista ja edelleen ainakin joidenkin mielestä oikeutettua,
4. useamman tekijän toimesta toteutettavaa ja
5. useampaan henkilöön kohdistuvaa,
6. useimmiten toistuvaa ja jatkuvaa väkivaltaa.
Eli jos asia liittyy jotenkin hengelliseen toimintaan, jos vastaavaa toimintaa kohdistuu muihinkin kuin vain sinuun, jos se on toistuvaa, jos sitä tapahtuu useamman tekijän toimesta, jos se on näiden henkilöiden näkökulmasa yhteisön perinteen mukaista, jos se on tarkoitettu turvaamaan näiden näkökulmasta yhteisöllisten käyttäytymissääntöjen asema ja jos se on samaan aikaan jonkin yhteisönkin sisällä tapahtuvaa, niin tuossa raportissa käytetyn määritelmän ehdot täyttyvät.
Myös monet hengellisten organisaatioiden vastuunkantajat voivat olla mielenterveydellisesti varsin kuormitetussa tilassa jo ilman erityistä vastustustakin, ja jos yhteisössä ohjelmallisesti jotkut alkavat paheksua papin antamaa opetusta kristinuskon perusteista, kuormitus voi kasvaa lisää. Eräät tunnettujen pastorien itsemurhat ovat alkaneet viime vuosina herättää keskustelua ainakin Atlantin toisella puolella siitä, miten psyykkisesti kuormittuneita monet papit ovat ja kuinka yksin he omien ongelmiensa kanssa silti usein ovat. Masennuksesta kärsiviä auttamaan pyrkineen, nuorten aikuisten työhön keskittyneen pastori Jarrid Wilsonin itsemurha vuonna 2019 teki tästä keskustelusta hetkellisesti näkyvän myös kirkkojen ulkopuolella.
Pohjalla yksilöllä voi olla esimerkiksi masennusta, ja jos sen päälle tulee liikaa ylimääräistä kuormaa siitä, että henkilö päätyy vaikkapa eri mieltä olevien somepommituksen kohteeksi, kuormitus voi ylittää kantokyvyn. Wilsonin tapauksessa kuolemaa edelsi laajahkoksi edennyt julkinen aborttikeskustelu. 21.8.2019 kerrottiin siitä, miten Wilson aloitti vastakampanjan, jossa kannusti ihmisiä postaamaan nettiin valokuvia lapsistaan sen jälkeen, kun eräs näyttelijä oli kertonut suhtautuvansa positiivisesti teettämiinsä abortteihin. Käytännössä tuo tarkoitti sitä, että Wilson kirjoitti yhden Twitter-postauksen, jossa kehotti lähettämään vastaukseksi kuvia lapsista, mitä seurasi sitten iso määrä muiden lähettämiä erilaisia viestejä. Hän kirjoitti myös joitain muita lyhyitä someviestejä teemaan liittyen. Wilson ajatteli myös kohdussa olevien lasten elämän olevan merkityksellistä. Tuo Twitter-kampanja läpäisi uutiskynnyksen monissa medioissa (esim.). Wilsonin Twitter-viestistä seurasi somekohu. Seuraavat Wilsonia koskevat lehdistöuutiset käsittelivät sitä, että 9.9.2020 Wilson oli tehnyt itsemurhan. Kuolemasta uutisoivat amerikkalaismediat laajalti, ja se ylitti uutiskynnyksen Euroopassa esimerkiksi BBC:llä. En ota kantaa siihen, mikä lopulta oli viimeinen niitti, joka aiheutti Wilsonin kuoleman. Mutta edellä referoimieni tapahtumien osalta lienee selvää, että hän oli julkisesti ilmaissut ajattelevansa eri tavoin ihmisarvoasioista, kun joku toinen oli ilmaissut suhtautuvansa jälkikäteen positiivisesti siihen, että oli tehnyt abortteja. Oliko se hengellistä väkivaltaa näyttelijää kohtaan, että tämä pastori omasta hengellisestä maailmankatsomuksestaan käsin ilmaisi julkisesti, että hän suhtautuu vakavasti elämän ja kuoleman asioihin ja näkee myös syntymättömät lapset arvokkaina? Viestiä seurasi paljon valokuvia lapsista, ja kiitosta Wilsonin puheenvuorosta, mutta ilmeisesti myös negatiivisia viestejä. Olivatko jälkimmäiset hengellistä väkivaltaa? Voiko ateistin laittama negatiivinen viesti vakaumukselliselle kristitylle olla hengellistä väkivaltaa, jos nämä kuuluvat vaikkapa samaan someyhteisöön, vai voivatko hengelliseen väkivaltaan syyllistyä vain vakaumukseltaan hengelliset ihmiset?
Hengellisessä työssä olevien kuormitusta on tutkittu hyvin vähän, ja vapaaehtoistyössä hengellisissä yhteisöissä olevien kuormitusta ei ole tutkittu kai senkään vertaa. Mielenkiintoista tuoretta tutkimusta pappien kuormituksesta on esimerkiksi Gail Cafferatan tutkimus kirkkojen sulkemistilanteissa olleista papeista (Review of Religious Research (2020) 62:369–387 sekä Pastoral Psychol (2017) 66:311–333). Hänen mukaansa jo ilman kirkon sulkemisiakin papin työ voi olla haastavaa. Työssä ollaan usein tekemisissä mm. ikääntymisen mukanaan tuoman luopumisen, pienituloisuuden, kulttuurisen monimuotoisuuden ja mm. kuolevien ihmisten asioiden kanssa, joista viimeksi mainituihin voi liittyä vaikkapa pieniä lapsiakin omaisina. Erityisen rankkaa on ilmeisesti monilla nuorilla pastoreilla.
Tämä kommentti liittyi nyt enemmän Diakonin kommenttiin kuin keskustelun aloitukseen.
Alyssa Milanon saamat vihaviestit tuskin olivat hengellistä väkivaltaa häntä kohtaan. Sellaiseen hän osasi varmaan varautua.
Mutta varmaan Wilsonille oli kova pala huomata aloittaneensa vihakanmpanjan. Ei hän sellaista halunnut. Hänhän oli aina saarnannut vihaa ja syrjintää vastaan.
Ongelmahan tässä mielestäni on, että hengelliseksi väkivallaksi voidaan lukea myös se, että kirkon viestintä tuntuu pahalle. Joku voi loukkaantua siitä, että kirkko ei ole samaa mieltä.
Kykymme sietää erilaisuutta, varsinkin mielipiteiden osalta on vähentynyt. Ei haittaa miten määrittelet itsesi olemuksellisesti, kunhan olet samaa mieltä asioista.
D
Aivan. Erimielisyys ei minustakaan ole hengellistä väkivaltaa.
Mikä sitten on? Minusta julkinen nolaaminen ja sitominen saatanan omaksi ovat…
Ja yleensäkin tällaiset siäsiset tuomioistuimet, joissa uhri ei saa edes puolustautua mitenkään.
Mitä sinä pidät hengellisenä väkivaltana?
Sitä että evankeliumille asetetaan ehtoja. Että sille asetetaan pakkokeinoja, edellytyksiä, hovikelpoisuusehtoja jne. Evankeliumi on ehdoton lupaus ihmisille.
D
Voitko antaa jonkin esimerkin, jossa näin tapahtuu. Miten tuo toteutuu hoitokokouksissa. Vai toteutuuko.
Anteeksi, olen tällainen käytännön kautta ajatteleva, enkä oikein tajua tuollaisia moniselitteisiä lausumia.