Kirkollinen kielioppi

Huvituin omituisesti.

Saksaksi sanotaan Gottesdienst feiern / Gottesdienst zelebrieren (‚Äújuhlia jumalanpalvelusta‚ÄĚ).

Mielenkiintoinen huomio, samoja verbej√§ k√§ytet√§√§n saksaksi siis katolisesta messusta ja ortodoksisesta palveluksesta. Katolilaiset tosin eiv√§t v√§ltt√§m√§tt√§ pid√§ ‚ÄúGottesdienst‚ÄĚ - nimityst√§ hyv√§n√§, mutta kyll√§ sit√§ k√§ytet√§√§n messun ohessa. ‚ÄúLiturgie feiern/zelebrieren‚ÄĚ on my√∂s k√§yt√∂ss√§ katolisilla monessa yhteydess√§, varmaankin ortodokseillakin? Miksik√∂h√§n sitten suomeksi sanotaan ett√§ ortodoksit toimittavat liturgian/palveluksen ja katoliset taas k√§ytt√§v√§t ‚Äúviett√§√§‚ÄĚ verbi√§. Saksaksi - ja varmaankin monilla muillakin kielill√§ - kummallekin k√§yv√§t samat verbit. Miksi ‚Äúviett√§√§‚ÄĚ on v√§√§rin?

Katto viettää alas päin, ja lomailija viettää lomaa, mutta pyhillä toimituksilla on kaavansa, joiden mukaan ne toimitetaan. Viettäminen on ehkä liian väljä merkityssisällöltään. Siitä tulee ainakin itselleni epämääräinen vaikutelma - että kunhan tässä vähän vietellään, ollaan tekevinään jotain. Sen sijaan palveluksen toimittaminen kuvastaa määrätietoista, tarkoituksellista ja järkähtämättömästi etenevää ja toteutettavaa pyhää toimitusta. Esim. vapaapäivää kukin viettää oman mielensä mukaan, mutta vaikkapa kaste toteutetaan juuri tietyllä tavalla.

Ilman muuta ortodoksit sanovat saksaksi Liturgie feiern tai zelebrieren, mutta on monia muitakin palveluksia kuin liturgia, joita yhteensä kutsutaan jumalanpalveluksiksi (Gottesdienst), joten toimittaa jumalanpalvelus (Gottesdienst feiern) on aivan käypä sanonta.

Minulle tulee toimittamisesta juuri tuollainen vaikutelma. Toimittaa asioita = hoidella joku pakollinen paha pois kuleksimasta. Taas viettää juhla = jokin erityistilanne.

Veikkaisin lainaa luterilaisilta. Luterilaiset toimittavat, joten ortodoksitkin toimittavat.

1 tykkäys

Toisaalta itsell√§ni hyvin vastakkaiset mututuntemukset ‚Äď viett√§minen assosioituu juhlan viett√§miseen, toimittaminen byrokratiaan. Liturgiassa on tarkat kaavat, mutta messu ei kuitenkaan synny ihmisen teoista, vaan Jumalan armosta ‚Äď jotenkin viett√§minen tuntuu enemm√§n korostavan tuota, ett√§ messussa osallistutaan johonkin ihmisi√§ suurempaan.

(SanG ehti t√§ss√§ v√§liss√§ kirjoittaa yll√§olevan, joten tuli nyt kahteen kertaan t√§m√§ ajatus ‚Äď mutta kiva etten ole t√§m√§n tuntemuksen kanssa yksin! :D)

1 tykkäys

Suomeksi vain ei voi sanoa ‚Äúviett√§√§ liturgiaa‚ÄĚ. Ortodoksit aina toimittavat liturgian. Jos katolilaiset viett√§v√§t messun, niin se on heid√§n asiansa. Ortodoksit osallistuvat ehtoollisesta. Jokaisella kirkolla on oma kielens√§.

Ja Suomessa puhutaan luterilaista kieltä. Myös ortodoksien osalta. Saksassa kieli lienee uskontohistorian vuoksi katolisempi.

Luterilaiset eivät osallistu ehtoollisesta. Jumalanpalvelusten toimittamisesta tai viettämisestä en tiedä.

Toimittamisesta ainakin minun luterilaiset tuttuni puhuvat. Mukaan lukien pari pappia.

Pappi toimittaa, koko kirkkokansa viettää.

Osallistua ehtoollisesta ei ole suomen kieltä. Verbi ei järjesty tuolla tavoin.

2 tykkäystä

Miten ei järjesty? En ymmärrä.

Puhutaanko tosiaan viettämisestä kirkkokansan kohdalla? Minä olen kuullut puhetta lähinnä käymisestä.

Verbi vaatii yhteyteensä jonkin tietyn sijamuodon. Tätä kutsutaan rektioksi ja sanotaan, että verbi järjestyy jollain sijamuodolla.

3 tykkäystä

Niin, mutta kyllä meillä sanotaan niin, oli se sitten kieliopillisesti oikein tai väärin.

Viettää ja vietellä ovat täysin eri asioita. Ymmärrät varmaan itsekin mikä ero niillä on.

Ja sinä varmasti ymmärrät, että ko. johtimella viittasin tekemisen momentaarisuuteen, eli tekemisen epämääräisyyteen, hetkellisyyteen ym. Viettämisen ja viettelyn ero on tässä kontekstissa sama kuin laulamisen ja lauleskelun. Toisessa tehdään jotain suunniteltua, toisessa kunhan vain hoilotellaan jotain. Sanan ymmärtäminen seduktiivisuuteen liittyvänä ei sopinut viestini kontekstiin, ja varmaan sen ymmärsitkin.

Mitä palveluksiin tulee, on tärkeää, että ne toimitetaan hyvässä järjestyksessä perinteen mukaan ja kaavaa noudattaen. Viettämiseen ei sisälly lähtökohtaisesti samaa rituaalisen järjestyksen ideaa. Verbiä käytetään useimmin näet merkityksessä viettää vapaapäivää, viettää lomaa, viettää viikonloppua jne. Ja kukin viettää sitä oman mielensä mukaan eikä jotain virallista kaavaa seuraten. Jumalanpalvelukset ovat pyhiä rituaaleja, ja tässä seuraamme vanhatestamentillista esimerkkiä, jossa uhritoimitukset ym. toimitettiin tarkasti kaavan mukaan.

Itseäni häiritsee viettää-sanassa ehkä myös jonkinlainen suruttomuus: kirkkoon pitäisi mennä palvelemaan, palvomaan, rukoilemaan, kiittämään, katumaan ja ylistämään eikä nauttimaan tai juhlimaan. Kielikorvani sanoo, että viettäminen viittaa enemmän kahteen jälkimmäiseen kuin edellä mainittuihin.

Me luterilaiset yleensä käydään kirkossa, messussa ja ehtoollisella. Pappi toimittaa messun ja toimittaa tai asettaa ehtoollisen. Messun viettäminen kuulostaa vähän hassulta, mutta en hahmota sitä samalla tavalla negatiivisesti kuin @timo_k - enemmänkin se kuulostaa epäsuomalaiselta, tulee mieleen ei-natiivin tekemä käännös. Sitähän katolinen suomi varmaan monelta osin on, kun papistossa on aika vähän äidinkieleltään suomenkielisiä. Vastaavasti jehovantodistajien ilmaisuissa on epäsuomalaisuutta, kun he kääntävät materiaalinsa niin täsmällisesti englannista, ja toisaalta taas suomea osaamattomien amerikkalaislestadiolaisten perinteisissä fraaseissa on suomesta liian suoraan käännettyjä ilmaisuja. Asia on aika ongelmaton, jos se jää huvittumisen asteelle, mutta vakavampi, jos ihmiset ymmärtävät sanojen merkityksiä ja sävyjä väärin.

1 tykkäys

Sama tilanne oli Suomen ortodoksisessa kirkossa viime vuosisadan alkupuolella. Papisto ja kirkkokansa oli √§idinkielelt√§√§n joko karjalan- tai ven√§j√§nkielisi√§. Suomenkielisi√§ (savonkielisi√§) ortodokseja oli vain Pohjois-Karjalassa Taipaleen ja Ilomantsin seurakunnissa sek√§ muutamissa kyliss√§ Karjalan Kannaksella. Vuodesta 1918 on kirkkomme virkakeli kuitenkin ollut suomi. Tuo ‚Äúosallistua ehtoollisesta‚ÄĚ lienee jokin muuta kielt√§ kuin suomea √§idinkielen√§√§n puhuvan papiston kehitt√§m√§ ep√§suomalaisuus.

Karjalan kielest√§ t√§ss√§ sen verran, ett√§ vaikka karjala on suomen kielen l√§hin sukulaiskieli , niin se eroaa juuri uskonnollisen sanaston osalta paljonkin suomen kielest√§. Karjalaksi ‚Äúk√§yd√§√§n riehkill√§‚ÄĚ eli synnintunnustuksella tai ‚Äúk√§yd√§√§n vents√§ll√§‚ÄĚ kun pari k√§y kirkossa vihitytt√§m√§ss√§ itsens√§ avioliittoon. T√§m√§ tapahtui ennen itkuh√§iden eli l√§ksi√§isten ja iloh√§iden eli tuliaisten v√§liss√§. (Karjalassa oli tapana, ett√§ morsiamen kotona oli ensin l√§ksi√§iset, joissa morsian hyv√§steli omaisensa ja kotinsa, sitten morsiuspari meni todistajien kanssa kirkkoon vihille ja sulhasen kotona oli sitten varsinainen h√§√§juhla. )

Sanoit ett√§ luterilaisessa kirkossa pappi ‚Äúasettaa ehtoollisen‚ÄĚ. Mielest√§ni niin ei voi sanoa, koska verbi√§ asettaa k√§ytet√§√§n yleens√§ siit√§, kun Kristus asetti ehtoollisen viimeisell√§ ateriallaan. Pappi pyhitt√§√§ ehtoollisen. Ortodoksisessa liturgiassa pappi rukoilee Pyh√§√§ Henke√§ laskeutumaan taivaasta ja muuttamaan ehtoollisaineet Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.

1 tykkäys

Messu kuitenkin on nimenomaan juhla, juhla sen kaikissa korkeimmissa merkityksissä. Messun aikana kadutaan ja palvellaan, mutta ennen kaikkea tullaan ruokituksi, lohdutetuksi, pelastetuksi, ja siitä kiitetään ja palvotaan. Siksi kai latinaksikin messua selebroidaan. Huolet suruttomuudesta tässä kuulostavat minun korvaani erikoisen protestanttisilta, joten tällä kertaa minä otan vapauden huvittua omituisesti :smiley:

(Lisään tähän, etten vastusta puhetta messun toimittamisesta. Vastustan vain messun viettämisestä puhumisen vastustamista :D)

1 tykkäys