Huvituin omituisesti.
Saksaksi sanotaan Gottesdienst feiern / Gottesdienst zelebrieren (“juhlia jumalanpalvelusta”).
Mielenkiintoinen huomio, samoja verbejä käytetään saksaksi siis katolisesta messusta ja ortodoksisesta palveluksesta. Katolilaiset tosin eivät välttämättä pidä “Gottesdienst” - nimitystä hyvänä, mutta kyllä sitä käytetään messun ohessa. “Liturgie feiern/zelebrieren” on myös käytössä katolisilla monessa yhteydessä, varmaankin ortodokseillakin? Miksiköhän sitten suomeksi sanotaan että ortodoksit toimittavat liturgian/palveluksen ja katoliset taas käyttävät “viettää” verbiä. Saksaksi - ja varmaankin monilla muillakin kielillä - kummallekin käyvät samat verbit. Miksi “viettää” on väärin?
Katto viettää alas päin, ja lomailija viettää lomaa, mutta pyhillä toimituksilla on kaavansa, joiden mukaan ne toimitetaan. Viettäminen on ehkä liian väljä merkityssisällöltään. Siitä tulee ainakin itselleni epämääräinen vaikutelma - että kunhan tässä vähän vietellään, ollaan tekevinään jotain. Sen sijaan palveluksen toimittaminen kuvastaa määrätietoista, tarkoituksellista ja järkähtämättömästi etenevää ja toteutettavaa pyhää toimitusta. Esim. vapaapäivää kukin viettää oman mielensä mukaan, mutta vaikkapa kaste toteutetaan juuri tietyllä tavalla.
Ilman muuta ortodoksit sanovat saksaksi Liturgie feiern tai zelebrieren, mutta on monia muitakin palveluksia kuin liturgia, joita yhteensä kutsutaan jumalanpalveluksiksi (Gottesdienst), joten toimittaa jumalanpalvelus (Gottesdienst feiern) on aivan käypä sanonta.
Minulle tulee toimittamisesta juuri tuollainen vaikutelma. Toimittaa asioita = hoidella joku pakollinen paha pois kuleksimasta. Taas viettää juhla = jokin erityistilanne.
Veikkaisin lainaa luterilaisilta. Luterilaiset toimittavat, joten ortodoksitkin toimittavat.
1 tykkäys
Toisaalta itselläni hyvin vastakkaiset mututuntemukset – viettäminen assosioituu juhlan viettämiseen, toimittaminen byrokratiaan. Liturgiassa on tarkat kaavat, mutta messu ei kuitenkaan synny ihmisen teoista, vaan Jumalan armosta – jotenkin viettäminen tuntuu enemmän korostavan tuota, että messussa osallistutaan johonkin ihmisiä suurempaan.
(SanG ehti tässä välissä kirjoittaa ylläolevan, joten tuli nyt kahteen kertaan tämä ajatus – mutta kiva etten ole tämän tuntemuksen kanssa yksin! :D)
1 tykkäys
Suomeksi vain ei voi sanoa “viettää liturgiaa”. Ortodoksit aina toimittavat liturgian. Jos katolilaiset viettävät messun, niin se on heidän asiansa. Ortodoksit osallistuvat ehtoollisesta. Jokaisella kirkolla on oma kielensä.
Ja Suomessa puhutaan luterilaista kieltä. Myös ortodoksien osalta. Saksassa kieli lienee uskontohistorian vuoksi katolisempi.
Luterilaiset eivät osallistu ehtoollisesta. Jumalanpalvelusten toimittamisesta tai viettämisestä en tiedä.
Toimittamisesta ainakin minun luterilaiset tuttuni puhuvat. Mukaan lukien pari pappia.
Pappi toimittaa, koko kirkkokansa viettää.
Osallistua ehtoollisesta ei ole suomen kieltä. Verbi ei järjesty tuolla tavoin.
2 tykkäystä
Miten ei järjesty? En ymmärrä.
Puhutaanko tosiaan viettämisestä kirkkokansan kohdalla? Minä olen kuullut puhetta lähinnä käymisestä.
Verbi vaatii yhteyteensä jonkin tietyn sijamuodon. Tätä kutsutaan rektioksi ja sanotaan, että verbi järjestyy jollain sijamuodolla.
3 tykkäystä
Niin, mutta kyllä meillä sanotaan niin, oli se sitten kieliopillisesti oikein tai väärin.
Viettää ja vietellä ovat täysin eri asioita. Ymmärrät varmaan itsekin mikä ero niillä on.
Ja sinä varmasti ymmärrät, että ko. johtimella viittasin tekemisen momentaarisuuteen, eli tekemisen epämääräisyyteen, hetkellisyyteen ym. Viettämisen ja viettelyn ero on tässä kontekstissa sama kuin laulamisen ja lauleskelun. Toisessa tehdään jotain suunniteltua, toisessa kunhan vain hoilotellaan jotain. Sanan ymmärtäminen seduktiivisuuteen liittyvänä ei sopinut viestini kontekstiin, ja varmaan sen ymmärsitkin.
Mitä palveluksiin tulee, on tärkeää, että ne toimitetaan hyvässä järjestyksessä perinteen mukaan ja kaavaa noudattaen. Viettämiseen ei sisälly lähtökohtaisesti samaa rituaalisen järjestyksen ideaa. Verbiä käytetään useimmin näet merkityksessä viettää vapaapäivää, viettää lomaa, viettää viikonloppua jne. Ja kukin viettää sitä oman mielensä mukaan eikä jotain virallista kaavaa seuraten. Jumalanpalvelukset ovat pyhiä rituaaleja, ja tässä seuraamme vanhatestamentillista esimerkkiä, jossa uhritoimitukset ym. toimitettiin tarkasti kaavan mukaan.
Itseäni häiritsee viettää-sanassa ehkä myös jonkinlainen suruttomuus: kirkkoon pitäisi mennä palvelemaan, palvomaan, rukoilemaan, kiittämään, katumaan ja ylistämään eikä nauttimaan tai juhlimaan. Kielikorvani sanoo, että viettäminen viittaa enemmän kahteen jälkimmäiseen kuin edellä mainittuihin.
Me luterilaiset yleensä käydään kirkossa, messussa ja ehtoollisella. Pappi toimittaa messun ja toimittaa tai asettaa ehtoollisen. Messun viettäminen kuulostaa vähän hassulta, mutta en hahmota sitä samalla tavalla negatiivisesti kuin @timo_k - enemmänkin se kuulostaa epäsuomalaiselta, tulee mieleen ei-natiivin tekemä käännös. Sitähän katolinen suomi varmaan monelta osin on, kun papistossa on aika vähän äidinkieleltään suomenkielisiä. Vastaavasti jehovantodistajien ilmaisuissa on epäsuomalaisuutta, kun he kääntävät materiaalinsa niin täsmällisesti englannista, ja toisaalta taas suomea osaamattomien amerikkalaislestadiolaisten perinteisissä fraaseissa on suomesta liian suoraan käännettyjä ilmaisuja. Asia on aika ongelmaton, jos se jää huvittumisen asteelle, mutta vakavampi, jos ihmiset ymmärtävät sanojen merkityksiä ja sävyjä väärin.
1 tykkäys
Sama tilanne oli Suomen ortodoksisessa kirkossa viime vuosisadan alkupuolella. Papisto ja kirkkokansa oli äidinkieleltään joko karjalan- tai venäjänkielisiä. Suomenkielisiä (savonkielisiä) ortodokseja oli vain Pohjois-Karjalassa Taipaleen ja Ilomantsin seurakunnissa sekä muutamissa kylissä Karjalan Kannaksella. Vuodesta 1918 on kirkkomme virkakeli kuitenkin ollut suomi. Tuo “osallistua ehtoollisesta” lienee jokin muuta kieltä kuin suomea äidinkielenään puhuvan papiston kehittämä epäsuomalaisuus.
Karjalan kielestä tässä sen verran, että vaikka karjala on suomen kielen lähin sukulaiskieli , niin se eroaa juuri uskonnollisen sanaston osalta paljonkin suomen kielestä. Karjalaksi “käydään riehkillä” eli synnintunnustuksella tai “käydään ventsällä” kun pari käy kirkossa vihityttämässä itsensä avioliittoon. Tämä tapahtui ennen itkuhäiden eli läksiäisten ja ilohäiden eli tuliaisten välissä. (Karjalassa oli tapana, että morsiamen kotona oli ensin läksiäiset, joissa morsian hyvästeli omaisensa ja kotinsa, sitten morsiuspari meni todistajien kanssa kirkkoon vihille ja sulhasen kotona oli sitten varsinainen hääjuhla. )
Sanoit että luterilaisessa kirkossa pappi “asettaa ehtoollisen”. Mielestäni niin ei voi sanoa, koska verbiä asettaa käytetään yleensä siitä, kun Kristus asetti ehtoollisen viimeisellä ateriallaan. Pappi pyhittää ehtoollisen. Ortodoksisessa liturgiassa pappi rukoilee Pyhää Henkeä laskeutumaan taivaasta ja muuttamaan ehtoollisaineet Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
1 tykkäys
Messu kuitenkin on nimenomaan juhla, juhla sen kaikissa korkeimmissa merkityksissä. Messun aikana kadutaan ja palvellaan, mutta ennen kaikkea tullaan ruokituksi, lohdutetuksi, pelastetuksi, ja siitä kiitetään ja palvotaan. Siksi kai latinaksikin messua selebroidaan. Huolet suruttomuudesta tässä kuulostavat minun korvaani erikoisen protestanttisilta, joten tällä kertaa minä otan vapauden huvittua omituisesti 
(Lisään tähän, etten vastusta puhetta messun toimittamisesta. Vastustan vain messun viettämisestä puhumisen vastustamista :D)
1 tykkäys