Totta, että ei voi yleistää tässä.
On olemassa suurin piirtein kaksi järkevää perustelua kuitenkin sille että virkakysymys ja kirkon “rappio” voidaan yhdistää.
- Naispappeuspäätös antoi monen mielestä mahdollisuuden kaikelle muullekin modernin yhteiskunnan kehitykselle vallata kirkko. Porttiteoria siis.
- Tutkimusten mukaan naiset ovat pappeina myötämielisempiä esim. puheena olevalle uudistukselle. En muista lukuja enkä lähdettä. Joku löytänee jos viitsii.
Eli voidaan sanoa, että on turhaa heittää “tässä se nähdään”, mikäli yhden tapauksen katsotaan todistavan naispappeuden turmiollisuuden. Mutta jos on vakaumuksellisesti vanhan virkakannan puolella, on enemmän kuin ymmärrettävää että sekä porttiteoria että naisten määrällinen enemmistö uudistusmielisissä näyttävät vahvistavan vakaumusta. Samoin monet uudistajat avoimesti ilmaisevat, että naisten saaminen mukaan papistoon on avannut toivotun tien eli sen että ei olla enää niin konservatiivisia Raamatun ohjeellisuuden yms. kanssa.
Monet naiset ovat erittäin hyviä seurakuntatyössä. Viisaita ja inhimillisiä, ja tosissaan Jumalaan uskovia… Nyt tullaankin siihen kysymykseen, miten moni heistä pystyy vastustamaan painetta joka aikoo pyyhkäistä Raamatun keskeisetkin opetukset kirkosta. Ei käy kateeksi se hankala yhtälö että pitää yhtaikaa puolustaa ja vastustaa traditiota.
Meillä on tämä papin virka kaiken kaikkiaan niin altis tulkinnoille edelleen. Osa korostaa palvelevuutta, mikä onkin hyvä asia… Osa korostaa opin varjelua, joka on välttämätöntä. Jos vähän kärjistetään niin naiset ottavat tuon ensimmäisen roolin luonnostaan. Miehillekään ei pitäisi pelkän opillisuuden riittää. Ehkä pitäisi olla jokin papin ja diakonin yhdistelmä joko on molemmille sukupuolille. Oppia varjelisi sitten piispat jotka ovat miehiä. Tai kuningas.
Peruuttaminen on hankalaa, ja nykytilanteessa kirkon toiminnassa on otettava askel kerrallaan niiden kanssa joita läheltä löytyy.