Varmasti historia on joskus epämiellyttävää.
Tämä on todellakin vain ensimmäinen askel. Jatkossa tuodaan yhä uusia ja uusia iljetyksiä kirkkoon - ellei muuten niin väkisin junttaamalla tai luomalla ensin vallitseva käytäntö ja sitten sen hyväksyvät pykälät noin jälkijunassa.
Ensin oli eronneiden vihkiminen, sitten tuli naispappeus, nyt homoliitot ja seuraavksi varmaan hyväksytään polygamia ja pedofilia.
Heh, luin tämän ja muistin itsekin ajatelleeni, että tämä ratkaisi asian. Slipery slipe ja niin edespäin. Sitten luin eteenpäin ja hokasasin että tarkoitit hieman eri asiaa.
Slipery Slope keskimäärin torjutaan argumentaatio virheenä, mutta joskus sekin näyttää olevan kohddillaan.
2 tykkäystä
“Kaltevan pinnan -argumentaatiovirhe” on yksi virheellisesti käytetyimmistä. Se perustuu käytännöllisen ja spekulatiivisen sekoittamiseen toisiinsa. Neuvottelutilanteissa tai riitatilanteissa kun on perustaktiikka, että ei yritetä saada kerralla kaikkea mitä halutaan, vaan, kuten sodankäynnissä, edetään linnoitus tai kaupunki kerrallaan.
Minäkin toki toivon, että homoliitossa elävät kristityt (=Jeesukseen uskovat ja hänen kauttaan Jumalaan turvaavat ihmiset) pelastuvat Jumalan armosta, mutta en uskalla opettaa, että Jumalan mielestä on ihan ok, jos mies makaa miehen kanssa.
5 tykkäystä
Nuoren teologian tohtorin Ville Mäkipellon mielestä professori Miikka Ruokanen “erehtyy pahemman kerran” (Twitter), kun Ruokanen kirjoittaa:
Piispojen ehdotus avioliitosta on riski kirkolle
Minua oikeasti surettaa, että Ville teologina haluaa puolustaa homoseksuaalisuutta. Toki minäkin toivon, että homoliitossa elävät kristityt pelastuvat, mutta en ikinä uskalla opettaa, että Jumalan mielestä on ihan ok, jos mies makaa miehen kanssa, kuten jo toisaalla kirjoitinkin.
Tuli aika kova vasta-argumentti:
“Pappi vihkii mukisematta huorintekijöitä, miksei siis homojakin?”
En vielä saanut viisautta tuohon vastata. Vihkkiikö kirkko ateisteja?
1 tykkäys
Niinpä tuli!
Mukisemisesta en tiedä, mutta kaikenkarvaisia syntisiä me papit tosiaan vihimme elinikäiseen miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Tämä mahdollisuus on kaikilla kirkkoon kuuluvilla tasapuolisesti. Eri ihmiset voivat kokea kirkollisen vihkimisen tällaiseen liittoon enemmän tai vähemmän mielekkäänä. Esimerkiksi ateisti voisi kokea ristiriitaa luterilaisen vihkimisen kristillisyyden äärellä. Avioliitto on lahja sekä vastuu rakastaa puolisoaan. Se on suoja syntiä vastaan.
1 tykkäys
Käytännössä tuon tyyppinen esitys tarkoittaisi käytännössä muun muassa sitä, että monet tuomiokapitulit eivät kelpuuttaisi enää sellaisia kirkkoherraehdokkaita, jotka eivät kirkon perinteisestä opetuksesta poikkevia vihkimisasioita edistäisi. Se puolestaan johtaisi nopeasti siihen, että perinteisestä opetuksesta poikeava papisto saisi oikotien kirkkoherraksi ja vastaavasti perinteistä avioliitto-opetusta edusta papisto menettäisi mahdollisuuden päästä kirkkoherraksi. Tällöin todennäköisesti myös nykyistä perinteisellä kannalla virassa jo valmiiksi olevaa kirkkoherrakuntaa voitaisiin alkaa savustaa oikeudellisin toimin pois viroistaan, jos nämä pitäytyisivät kirkon perinteisessä opetuksessa ja antaisivat sen vaikuttaa toimintaansa niin, että eivät toisenlaiseen liittoon vihkijöitä seurakuntaan järjestäisi.
Kahden opin malli on utopiaa, joka törmää hyvin nopeasti kirkollisen byrokratian käytäntöihin, jotka eivät sovi sellaisen ajatuksen kanssa yhteen. Jos kirkon virallinen linja olisi yhtä aikaa, että avioliitto on nimenomaan yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, ja toisaalta että avioliitto on nimenomaan sukupuoleton kahden ihmisen välinen liitto, niin nämä määritelmät ovat keskenään suorassa loogisessa ristiriidassa. Jos opettaa toista ja toimii loogisesti sen ajatusten mukaisesti, niin nimenomaisesti torjuu sitten sen toisen ydinsisällön.
7 tykkäystä
Sehän tuossa piispojen esityksessä onkin tarkoituksena että ne ovat loogisessa ristiriidassa keskenään. Koska kakkua ei voi sekä säilyttää että syödä, tarjotaan skisman osapuolille molemmille oma kakku.
On syytä huomata, että avioliittokäsitys nousee keskiöön vain morsiusmessussa. Muutoin minuun ei ehtoollispöytään polvistuessan vaikuta se miten viereen polvistuja ajattelee tästä skismaattisesta kysymyksestä.
On toki ongelmallista, jos avioliittokäsityksen varjolla poiketaan evankeliumin opista jonka keskiössä on Kristus. Näin siis tehdään jos väitetään Kristusta vain erehtyväksi ihmiseksi.
1 tykkäys
Ehdotus ei ole tuollainenkaan. Osapuolille ei tarjota vain omaa kakkua, vaan esityksessä joka ainoan ev. lut. seurakunnan nykyinen ja tuleva kirkkoherra oltaisiin Suomessa velvoittamassa virkavelvollisuuteen toimia sen opin vastaisesti, jota tämä edustaa, mikäli hän edustaa kirkon perinteistä kantaa. Kirkkoherra oltaisiin velvoittamassa tarjoilemaan se toinen kakku, joka käytännössä voi ajaa siihen, että perinteisen kannan kirkkoherroja ei annettaisi tuomiokapitulien toimesta enää seurakuntiin valita, mikä taas voi heijastua nopeasti siihen, keitä muitakaan työntekijöitä seurakuntiin valitaan tai ei valita.
Ja kuten aiemmin totesin, malli tarkoittaisi myös sitä, että niihin nykyisiin kirkkoherroihin, jotka eivät suostuisi kirkon perinteisestä avioliittomallista poikkeavaa toimintaa seurakunnassaan edistämään, voitaisiin alkaa kohdistaa oikeudellisia toimia - eli käytännössä esitys merkitsisi myös sitä, että seurakuntien nykyistä johtoa voitaisiin alkaa savustaa oikeudellisin toimin viroistaan ulos, jos joku alkaisi tahallaan tilailla saman sukupuolen vihkimisiä niihin seurakuntiin, joissa tiedetään kirkkoherran olevan eri linjalla.
On aika yleisesti ainakin HR-puolella tunnettu asia, että ihmisiä pystyy kohtalaisen nopeastikin savustamaan pois organisaatioista osoittamalla näille sellaisia pakollisia työtehtäviä, joissa velvoitetaan näitä tekemään asioita, joka jotka ovat näiden ilmaisemien arvojen vastaisia. Se on eräänlaista työpaikkakiusaamista, mutta yleensä kuitenkin laillista sellaista. Esimerkiksi yksityisellä sektorilla pystyy tunnetusti ihmisiä savustamaan itse irtisanoutumaan työpaikalta esimerkiksi siirtämällä tunnollisen ja rehellisen ihmisen vaikka myyntitehtäviin ja velvoittamalla sitten tätä markkinoimaan tuotetta asiakkaille markkinointiväittämillä, jotka henkilö tietää itse paikkansapitämättömiksi. Moni tajuaa itse irtisanoutua, jos hänet määrätään tekemään työtehtäviä, joita kokee moraalisesti vääräksi toteuttaa.
Piispainkokoukselle esityksen luonnostellut henkilö (piispainkokoukselle pohjaehdotuksen laatineen nimeä ei ainakaan toistaiseksi ole julkisesti kerrottu, mutta tuskin piispat tässäkään asiassa ovat keskenään pohjatekstiä laatineet, vaan joku esityksen on valmistellut) on ehdotuksessaan käytännössä löytänyt tavan, jolla seurakuntien johdosta olisi sekä oikeudellisin keinoin että lisäksi myös henkilöitä itse irtisanoutumaan johdatellen arvojen vastaisten työtehtävien määräämisen kautta mahdollista poistaa perinteiseen avioliittonäkemykseen ajattelunsa lisäksi toiminnassaan sitoutuneet seurakuntien johtajat kirkosta suhteellisen nopeasti jopa jokseenkin kokonaan.
Naispappeusasiassa muutosta on tehty hitaasti mutta systemaattisesti vuosikymmenien ajan pappisvihkimykseen hyväksyttävien ja rekrytointien kautta. Naispappeusasiassa kirkkoherroille ei vuonna 1986 annettu virkavelvollisuutta järjestää seurakuntiinsa naispappeja välittömästi. Piispainkokouksen tuoreessa esityksessä kirkkoherroille sen sijaan tulisi velvollisuus järjestää seurakuntaansa välittömästi tietynlaisia vihkimispalveluita, jotka voisivat olla kirkkoherran vakaumuksen vastaisia virkatehtäviä ja vastoin sitä, mitä kirkkoherra on ajatellut pappislupausta antaessaan luvanneensa. Piispainkokouksen esittämä malli käytännössä voisi johtaa seurakuntien johdon laajamittaiseen nopeaan vaihdattamiseen, vaikka esityksessä tätä puolta sen mahdollisista vaikutuksista ei ääneen sanotakaan.
5 tykkäystä
Huorintekijää ei vihitä jatkamaan huorintekoaan avioliitossa.
5 tykkäystä
Nimenomaan! Tässä on se argumentti mitä @Semajah olisi voinut käyttää.
Tarkoitin lähinnä tämän tyylisiä juttuja: “Joka nai hyljätyn, tekee huorin” yms. Siveysperiaatteiden rima vedetään aika korkealle.
Ymmärrän, vaikkakin itse olen sitä mieltä että periaatteiden rima tuleekin olla korkella, muuten totuus unohtuu.
Itse olen niin kaoottisen epämoraalisista lähtökohdista kasvanut aikuiseksi että jos olisi ollut tarjolla vain vesitettyjä periaatteita, minusta ei olisi ihmistä tullut ollenkaan. Jos minulle olisi sanottu että voithan toki mennä yli siitä mistä aita on matalin, en olisi ikinä saanut moraalista selkarankaani tarpeeksi suoraan. Selkärangan on oltava suorassa vaikka askel joskus vähän vino olisikin.
Siis, kaikkien tulevien sukupolvien vuoksi, viestikapulan on siirryttävä kirkkaana ja vesittämättömänä, muuten se ei siirry ollenkaan.
Periaatteisiin asti eivät ehkä kaikki omalta pohjaltaan ponnisten pääse, mutta se ei ole syy muuttaa periaatteita.
1 tykkäys
Eihän hyljätyn naiminen kuitenkaan mikään anteeksiantamaton rikos ole. Sillä on ajallisia seuraamuksia, mm. seurakunnan vanhimman tulee ollen yhden vaimon mies. Ja muutenkin joutuu tikunnnokkaan joka kerta kun katekeesissa nuorille opetetaan mikä tilanne hyljätyn naivalla on, periaate on silti periaate vaikka poikkeuksia sääntöön olisikin.
Kyllä, olen samaa mieltä. Puhun tässä yhteydessä ihanteista. Yksi esimerkki on laki, ja meitä koskien nimenomaan rakkauden laki. Voiko korkeampaa periaatetta ja ihannetta olla, ja kukaan ei kuitenkaan sen vaatimuksia täytä. Silti on tärkeää, että pidämme sen, eli kristityillä ei ole lupaa luopua rakkauden laista.
Papin on aika vaikea selvittää, että onko puolisonsa hyljännyt tai hyljätyksi tullut ns. syytön osapuoli. Lopulta vain Jumala ja asianomaiset itse tietävät, että kuka teki ja mitä. Näin ollen papin on hyvä olettaa parasta ja vihkiä asianomaiset avioliittoon. Sen sijaan samaa sukupuolta vihkaistessa pappi ei voi mitenkään olettaa että synnissä eläminen päättyisi vaikka katsoisi asiaa kuinka parhain päin. Ja harva häävieraistakaan sitä todella toivoisi.
Lisäksi voidaan kysyä, että tapahtuuko eronneiden vihkiminenkään todella aina täysin mukisematta.
Vuonna 1978 piispainkokous antoi seuraavan suosituksen: ”Pappi, joka omantunnon syistä kieltäytyy vihkimästä eronneita avioliittoon, ilmoittakoon vakaumuksestaan hiippakuntansa piispalle, joka päättää miten asia on hoidettava.” Tämä suositus lienee edelleen voimassa.
Lähde: Vesa Hirvonen, TT
Ainakin vielä 2010-luvulla on ainakin yhdellä evlut-pastorilla oman netistä omalla nimellään löytyvän todistuksensa mukaan ollut kirkkoherran lupa kieltäytyä eronneiden vihkimisestä omantunnonsyihin vedoten. (Voin laittaa lähteen yv:llä, en linkkaa tänne.)
Mielestäni ongelma on siinä mitä nykyisin käsitetään rakkaudeksi. Jos vanhan avioliiton purkaminen kestää noin vuoden, sikäli kuin siihen löytyy hyvät syyt, niin kyllä aito rakkaus jaksaa sen vuoden odottaa.
Kirkon tehtävä on painottaa sitä asiaa, että rakkaus ei ole mikään helppo rasti, jonka yhteydessä voi kokeilla kaikkea, vaan nimenomaan kertoa kuinka vaikeaa se on ja opastaa niissä vaikeuksissa. Sitoutuminen on aina sitoutumista myös tulevaan elämään, ei pelkästään siihen, että meillä kahdella tollolla olisi hetken aikaa kivaa.
1 tykkäys
Ehkä tässä vaiheessa kehtaan linkittää tilastosivun: eroakirkosta.fi dvv-linkin klikkausmäärät
Ilmeisesti piispojen esityksen jälkeen tullut pienehkö piikki jätti jälkeen pitkän hännän. Konservatiiveja eroaa, mutta niin että yksi miettii ensin päivän ja toinen viikon.