Se on monelle vaikea paikka ja iso päätös. Itse erosin jo vuonna 2014.
Jep. Oletan, että kirkolliskokous kaataa piispojen esityksen, ja siitä syntyy “normaali” eropiikki, siis sellainen joka menee parissa päivässä ohi, jos kestää niinkään kauaa.
Tässä lienee taustalla sekin, että moni kristitty konservatiivi joutuu myös selvittämään mihin aikoo siirtyä. Uskonnollisesti välinpitämätön eroajahan ei joudu miettimään sellaista.
Ehkä jotenkin ymmärrän, toisaalta en. Karrikoiden, jos haaksirikkoutuu pienelle saarelle jossa elää kymmenen ateistia ja kymmenen jollain tapaa vääräoppista kristittyä, pitääkö oikeaoppisen kristityn liittyä viimeksimainittuun porukkaan?
Ei pidä mutta kristitty liittyy koska kristinusko ei ole filosofinen suuntaus jota voi harjoittaa yksin sitä ajattelemalla.
Selkeä kannanotto SLEYltä, Kansanlähetykseltä, SROlta, SLEFiltä, STIltä, rukoilevaisilta ja osalta lestadiolaisia (rauhansanalaiset, esikoislestadiolaiset, uusheränneet). Joka putiikista tyylikkäästi kaksi eri allekirjoittajaa.
Kannanotto raamatullisen avioliittokäsityksen puolesta
Julkaisuvapaa 20.3.2024 klo 15
KANNANOTTO RAAMATULLISEN AVIOLIITTOKÄSITYKSEN PUOLESTA
- Raamatun opetus avioliitosta on selkeä ja yksiselitteinen
- Uuden testamentin opetus avioliitosta on selkeä. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, joka on tarkoitettu elämän kestäväksi. (Hepr. 13:4)
- Homoseksuaaliset parisuhteet eivät ole Jumalan tahto. Raamattu kutsuu tällaisia suhteita synniksi. (Room. 1:22-28)
- Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa suhtauduttaisiin myönteisesti tai osoitettaisiin hyväksyntää homoseksuaaliselle elämänmuodolle. Kristitty ei voi siunata syntiä. Raamatun opetus sitoo kristittyä myös tänä päivänä.
- Homoseksuaalisen taipumuksen kanssa kipuilevat ihmiset eivät ole jollain tavoin syntisempiä kuin muut ihmiset. Olemme sitoutuneet tukemaan ja rohkaisemaan homoseksuaalisuutta kokevia kilvoittelemaan Raamatun mukaisessa elämässä.
- Jokainen syntinen on Jumalalle rakas ja hänelle kuuluu kutsu parannukseen, syntien anteeksiantamukseen ja Jumalan armoon Kristuksen tähden.
- Suositus menettelytavoista kirkon luopuessa Raamatun opetuksesta avioliiton suhteen
- Olemme yksiselitteisesti ja vakaasti sitoutuneet Raamatun opetukseen avioliitosta.
- Emme hyväksy samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteiden siunaamista emmekä tällaisessa parisuhteessa elämistä.
- Edellytämme, että järjestöjemme työntekijät opettavat avioliitosta Raamatun mukaisesti.
- Sanoudumme irti sellaisesta hengellisestä opetuksesta ja niistä opettajista, jotka opettavat avioliitosta Raamatun vastaisesti.
- Tunnistamme kirkollisten toimitusten olevan sinänsä päteviä niiden toimittajasta riippumatta, jos ne on toimitettu Raamatun opetuksen mukaisesti. Suosittelemme vahvasti, että Raamattuun pitäytyvät kristityt käyttävät toimituksissa sellaisia pappeja, jotka sitoutuvat Raamatun opetukseen avioliitosta.
- Sitoutuminen vaihtoehtoisen ratkaisun löytämiseen
- Vetoamme kirkolliskokoukseen, että se hylkäisi piispainkokouksen Raamatun sanan vastaisen esityksen avioliittokäsityksen ja -käytännön muuttamisesta.
- Piispainkokous on esityksellään avioliittokäsityksen muuttamisesta irtautunut kirkon virallisesta Raamattuun perustuvasta avioliitto-opetuksesta, johon piispat ovat itse virassaan sitoutuneet.
- Jos kirkko luopuu virallisesti Raamatun opetuksesta avioliittokysymyksessä, asettuu se uudella merkittävällä tavalla Raamattua vastaan uskon ja elämän ylimpänä auktoriteettina.
Me allekirjoittaneet sitoudumme työskentelemään sen eteen, että jokaisella kristityllä on Suomessa hengellinen koti, jossa voi hyvällä omalla tunnolla olla osallisena myös siinä tilanteessa, jos Suomen ev.lut. kirkko muuttaa avioliittokäsitystään. Tämä on välttämätöntä, jotta myös tulevat sukupolvet saavat kasvaa raamatullisen opetuksen parissa Jumalan sanaan luottaen.
Syntymässä olevassa uudessa kirkollisessa tilanteessa rohkaisemme uskovia välttämään konflikteja ja tarpeetonta kärjistämistä sosiaalisen median keskustelupalstoilla tai muissa kohtaamisissa. Ketään ei pidä loukata tarkoituksellisesti. Kehotamme uskovia rukoukseen ja välttämään äkillisten johtopäätösten tekemistä.
Rukouksemme olkoon, että Jumala antaisi meille voimia varsinaiseen tehtäväämme: julistaa evankeliumia sielujen iankaikkiseksi autuudeksi, sillä Jumala tahtoo, ettei kukaan hukkuisi (2 Piet. 3:9).
20.3.2024
Allekirjoittaneet:
Tom Säilä, toiminnanjohtaja, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
Sari Mäkimattila, hallituksen puheenjohtaja, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
Daniel Nummela, toiminnanjohtaja, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Niilo Räsänen, varatoiminnanjohtaja, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Lauri Vartiainen, toiminnanjohtaja, Suomen Raamattuopiston Säätiö
Petri Kortelahti, julistustyön johtaja, Suomen Raamattuopiston Säätiö
Albert Häggblom, verksamhetsledare, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland
Tomas Klemets, hemlandsledare, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland
Daniel Asplund, verksamhetsledare hemlandsmission, Laestadianernas Fridsföreningars Förbund
Vesa Pöyhtäri, verksamhetsledare för utlandsmission och media, Laestadianernas Fridsföreningars Förbund
Jukka Paananen, lähetysjohtaja, Lähetysyhdistys Rauhan Sana
Matti Rahja, hallituksen puheenjohtaja, Lähetysyhdistys Rauhan Sana
Eeva Pouke, toiminnanjohtaja, Uusheräys
Tuomo Lahtinen, johtokunnan varapuheenjohtaja, Uusheräys
Timo Laato, pastori, Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys
Pertti Helkkula, puheenjohtaja, Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys
Soili Haverinen, pääsihteeri, Suomen teologinen instituutti
Vesa Ollilainen, teologinen asiantuntija, Suomen teologinen instituutti
Sakari Siltala, hallituksen varapuheenjohtaja, Esikoiset ry
Eero Nieminen, tiedotus- ja julkaisutoimikunnan puheenjohtaja, Esikoiset ry
Kirkon konservatiivisemmista mutta virallisista lähetysjärjestöistä tuon kannanoton jättivät allekirjoittamatta Kylväjä ja Sansa. (Allekirjoitus puuttuu toki myös Lähetysseuralta, ELYltä ja Pipliaseuralta, mutta se olisikin ollut ehkä outoa jos olisivat tässä asiassa ottaneet vahvasti kantaa tähän suuntaan.)
Muita järjestöjä tai liikkeitä, joita olisi listalle voinut kuvitella mutta jotka sieltä puuttuvat, ovat ainakin OPKO, vanhoillislestadiolaiset – miksei myös Kansan Raamattuseura tai Hengen uudistus kirkossamme.
Juu ymmärrän sen, ja tiedän kristittyjen valtavirran korostavan ettei mikään seurakunta ole täydellinen. Mutta eikö missään tule vastaan rajaa, jossa lähtee jostain kirkosta tietämättä vielä mihin myöhemmin liittyy?
Uskoisin aika monella senkin rajan tulevan vastaan. Tiedän kyllä ihmisiä jotka eroavat kirkosta tietämättä mihin aikovat liittyä vaikka täysin varmasti aikovat olla kristittyjä.
Omasta puolestani sanoisin, että kyllä sellainen raja on olemassa, mutta se ei kulje missään seksuaalietiikan liepeillä, vaan ihan muissa asioissa.
Vertauskuvaillaan: Kristinusko on pohjimmiltaan joukkue- eikä yksilölaji, vaikka siihen kuuluukin myös itsekseen toteutettavissa olevia elementtejä. Kuvitellaan siis vaikkapa jääkiekkojoukkue, jonka harjoituksissa tehtävät asiat alkavat olla yhä kauempana ja kauempana varsinaisesta jääkiekosta. Jääkiekon harrastaminen omatoimisesti yksinään on kuitenkin aika hankalaa. Sellainen olisi lähinnä kalpea aavistus oikeasta pelaamisesta. Voiko siis tulla tilanne, jossa tällainen yksikseen puuhailu on kuitenkin lähemmin sukua jääkiekolle kuin paikallisen jääkiekkojoukkueen toiminta? Toki voi, mutta se ei ihan helposti käy.
Jos on jo käytännössä irti seurakuntayhteydestä voi tuollainen ollakin helppoa, mutta jos on aktiivi joko paikallisseurakunnassa tai sellaisen järjestön toiminnassa, joka yhä toimii kirkon sisällä eikä ole irtautumassa on luontevaa, että ensin mietitään poistumissuunnitelma.
Talon nurkat ovat tulessa, mutta pysytään rauhallisina…
Debatti aiheesta jatkuu tänään klo 21 A-studiossa.
Piispat haluavat, että kirkko vihkisi myös samaa sukupuolta olevia. Voiko ehdotus mennä läpi? Studiossa kirkolliskokousedustajat Hanna Mithiku ja Juha Vähäsarja, Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka ja Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Soili Haverinen. Juontajana Marja Sannikka.
ke 20.3.2024 klo 21.05, Yle TV1 / Areena
Ei joka putiikista voisikaan olla kaksi samaa allekirjoittajaa. Jännä että roolit vaihtelevat.
A-studion loppupuoliskolla tänään aiheesta
Katso Yle Areenassa:
Virossa on luterilaisen kirkon sisällä jonkinlainen konservatiivinen ryhmittymä, joka mm. julkaisee verkossa sivustoa nimellä Meie kirik (meidän kirkko). Kyse ei ole herätysliikkeestä eikä ymmärtääkseni edes mistään järjestöstä enkä tiedä, kuinka suuri kyseinen ryhmittymä on. Viron luterilainen kirkkohan on sinänsä monissa asioissa konservatiivisempi kuin Suomen, mutta kyllä sielläkin jotkut papit ovat selvästi kirkon linjaa vapaamielisempiä ja mm. ovat puhuneet seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta.
Meie kirik on julkaissut sivuillaan seuraavan tekstin piispainkokouksemme lausunnon tultua julkiseksi (käännös minun):
“Suomen luterilaisen kirkon piispainkokouksen ehdotus, että kaksi erilaista ja vastakkaista käsitystä avioliitosta voisi olla voimassa rinnakkain kirkossa - raamatullinen ja liberaali-progressiivinen - tulee toimia herätyskellona Viron evankelis-luterilaiselle kirkolle. Vaikka kyseessä on vasta ehdotus, jota kirkolliskokous ei ole vielä hyväksynyt, on puhuttelevaa, että tämä on Suomen luterilaisten piispojen lähes yksimielinen kanta.
Vanhan ja uuden ymmärryksen «rauhanomainen» rinnakkaiselo on luonteeltaan tilapäistä, ennemmin tai myöhemmin uusi ymmärrys tullaan vakiinnuttamaan ainoaksi sitovaksi kannaksi kirkossa ja sitä kautta muuttamaan valhe normiksi.
Toisin kuin 1500-luvun uskonpuhdistajien vaatimuksissa ratkaisevaa ei ole enää Kristuksen ja apostolien opetusten noudattaminen, vaan jatkuva uskonnollinen vallankumous kirkossa, jota perustellaan iskulauseella ecclesia semper reformanda. Muodollisesti opetus perustuu edelleen Raamattuun, mutta sitä tulkitaan radikaalisti uudella tavalla, jolloin tietyt “loukkaavat” kohdat menettävät merkityksensä ja “toinen evankeliumi” tulee tilalle.
Näemme, että EELK:n tulee erottautua väärän opetuksen omaksuneista kirkoista, erota jatkuvaa uskon uudelleenmuotoilua edistävästä luterilaisesta maailmanliitosta ja vahvistaa siteitä niihin luterilaisiin kirkkoihin, jotka ovat pysyneet uskollisina evankeliselle tunnustukselliselle pohjalle. Niiden joukossa ovat esimerkiksi naapurikirkkomme Latviassa ja Liettuassa. Tämä ei ole retorinen vetoomus, vaan kirkollemme elintärkeä kysymys. Muuten me tietoisesti horjutamme uskonnollista perustaamme, rohkaisemme relativismia ja välinpitämättömyyttä Jumalan ilmoitettua totuutta kohtaan sekä sallimme kirkossa levitä vääriä käsityksiä siitä, mitä Jumalan sana todella opettaa. Kirkko - vaikka se pitääkin itseään kansankirkkona - ei kuulu kansalle, eikä se ole maallisen ja liberaalin yhteiskunnan kulttuurilaitos, vaan se on “elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus” (1Tm 3:15), jolla on velvollisuus opettaa vain sitä oppia, jonka se on saanut Herraltaan.”
Ei vaan pystynyt katsomaan. Riitti kun katsoi osallistujalistan. Haverista kävi sääliksi jo ohjelmatietoja silmäiltäessä.
D
Hintikka totesi hienosti, että kirkolliseen ykseyteen riittää, että evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Toisin sanoen, jos vihitty homo/lesbo pappi toimittaa sakramentin, se on ok, Jumalan lupausta ei tarvitse epäillä.
Herää tietysti kysymyksiä, että onko mitään rajaa ja missä se raja on. Onko se naispapin toimittamassa sakramentissa vai naispapin joka on vihitty naisen kanssa.
CA VII viittaa “evankeliumin opilla” laajasti koko Jumalan sanaan, jonka ydin toki on evankeliumi Jeesuksesta.
Juuri näin, pointti oli, että kuinka Hintikka perusteli ovelasti tuolla lauseella, ja tuolla voidaan perustella mitä tahansa.