Mutta kai siellä jotain sellaisista asioista kuin johdonmukaisuudesta ja lähteiden siteeraamisesta oli.
Mjaah, no joo, mutta ei kai se nyt niin oleellista ole, katsos kun teologia muuttuu ja elää. Pitää katsoa eteenpäin, eikä taakse, suunnata jo tulevan mutkan taakse (yms. jne. etc.)
1 tykkäys
Kiitos tästä linkistä
Poimin lainauksen, joka ehkä selittää osaltaan tuota A-studiossakin näkynyttä rajajuopaa ihmiskäsityksestä ja ihmisarvosta.
Kolme periaatetta
Evankeliumin mukaan ihmisarvo perustuu
- Rakkauden kaksoiskäskylle
- Kultaiselle säännölle sekä
- Syrjäytettyjen ja köyhien ensisijaisuuden periaatteelle.
Kristillinen ihmiskäsitys näkyy rakkauden toteuttamisena ja vastavuoroisuutena. Kristityt on kutsuttu kohtaamaan lähimmäisen rakastamisasenteella, joka tunnustaa toisen ihmisen persoonan kokonaisvaltaisesti ilman ehtoja.
Kristitty kutsutaan kohtaamaan lähimmäinen kunnioittaen, arvostaen ja rakastaen, jotka ovat kristillisen elämäntavan tuntomerkkejä. Nämä asenteet kuvaavat, miten kristityn ja kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen tulee toimia suhteessa jokaiseen.
Tuossahan ei ole mitään väärää.
Ero kuitenkin tulee siitä, että A-studiossakin Vähäsarja ja Haverinen korostivat ihmisarvon pohjan olevan luomisessa ja Kristuksen sovitustyössä. Ylläilmaistussa ihmisarvon määrittelyssä jäädään ilman pohjaa ja siten kaksoiskäskyn ja kultaisensäännön tulkintoihin voidaan sisällyttää oikeastaan mitä vain mikä yhteiskunnassa on pinnalla.
Näin ainakin asian ymmärrän.
1 tykkäys
Tarkemmin mietien, tässä näkyy ehkä mun puolelta aiempi kokemukseni, jossa sähköpostini saanut veti minut kölin alitse kun “käskin häntä lataamaan Outlookin”
Selvisi että puhelimen äppi liitti automaattisesti allekirjoitukseksi tekstin “Lataa Outlook”
My bad
2 tykkäystä
Katsoin nyt. Vähäsarja ja Haverinen argumentoivat erittäin terävästi ja hyvin perustellusti, paljon paremmin kuin vastapuolen Hintikka ja toinen kokousedustaja. Etenkin Soili Haverinen loisti terävyydellään, mutta myös Vähäsarja. Sen sijaan Hintikan käsitykset perustuivat enemmän yleiseen humaaniuteen ja mielipiteeseen.
4 tykkäystä
Soili Haverinen kysyi piispa Hintikalta, että onko piispalla mitään rajoituksia sen suhteen, että ketä hän vihkisi (vihittävien ikä, sukulaisuussuhteet, lukumäärä jne).
Hintikka vastasi näin [suora sitaatti]:
”No siis totta kai toimin siinä [että ketä vihin avioliittoon] Suomen lakien puitteissa ja kun mä ajattelen että tässä nykyisessä virassani pyrin toimimaan niinku sen mukaan mitä kirkko tällä hetkellä opettaa."
-Hintikka eilisessä A-studiossa (kohdassa 36:02)
Tuosta vastauksesta selviää, että Hintikan teologiassa kirkko siunaa minkä vain avioliiton, jonka Suomen eduskunta, eli välillisesti jonka Suomen äänioikeutettujen kansalaisten enemmistö määrittää.
Sitaatin loppuosa onkin sitten jo ihan puhdas vale. Painotus “tällä hetkellä” oli Hintikan oma äänenpainotus.
6 tykkäystä
Minusta tämä on yltiöoptimistista ajattelua. Se “liberaali keskilinja” ei sankoin joukoin nouse vastarintaan, jos radikaalimpi väki saa kirkolliskokouksessa (tai muulla konstilla) lisää valtaa ja pystyy joko sääntöjä muuttamalla tai epävirallisesti savustamaan konservatiivisia työntekijöitä pois seurakunnista. Siis muuallakin kuin liberaaleimmissa paikoissa, joissa tuskin konsuille on nytkään sijaa.
Lisäksi käsitys, jota saa kannattaa mutta ei sanoa ääneen, on kaikkea muuta kuin validina pidetty. Kuka muka olettaa, että avioliittoa vain miehen ja naisen elinikäisenä suhteena saisi julistaa kovaan ääneen? Entä kuka olettaa, että sitä toista käsitystä ei saisi?
8 tykkäystä
Minulta ohjelma meni ohi kun löysin lukioaikaisen kalenterin ja soitin entiselle koulukaverille. Nauroimme makeasti. Puhelun päätyttyä ohjelma oli vielä menossa. Minulla nousi heti karvat pystyyn kun näin Hintikan. Se toinen liberaali oli äänessä ja voin vain kuvitella, miten keskustelu on edennyt.
Minulle on käynyt samalla tavalla. Esimieheni suorastaan loukkaantui, kun viestin lopussa oli kehoitus asentaa outlook. Hän ajatteli että jotenkin ojennan häntä kun hän ei ole kovin hyvä tietsikan kaa. No, irtisanouduin sitten myöhemmin.
D
4 tykkäystä
Joo. Kyllä kaikkien julkisten puheenvuorojen kuunteleminen ja lukeminen on aika tehokkaasti nirhannut kaikenpuoliset optimismit.
Ei tässä taida olla muita vaihtoehtoja kuin “enjoy the ride”.
Kiitoksen piispainkokouksen esitys ansaitsee siitä, että enpähän enää pidä kynttilää vakan alla. Minulle miehen ja naisen välinen avioliitto, seksi ja avoimuus uudelle ihmiselämälle, joka siitä syntyy muodostavat eheän kokonaisuuden - ja edelleen olen sitä mieltä, että kunnon konservatiivilla pitäisi olla sen verran katse ikuisuudessa että avioeron jälkeen harjoittaa pidättäytymistä, jollei palaa yhteen oikean aviopuolisonsa kanssa (tai kunnes tämä kuolee). Tuon avioliiton ulkopuolista seksuaalista kanssakäymistä pidän Jumalan tahdon vastaisena.
Tosin sen verran ällöliberaali olen, että eipä tämä minulla mitenkään erityisesti ole tulokulmana kohtaamisissani ihmisten kanssa. Mutta jos joku kysyy, en kyllä pidä näkemyksiäni piilossa - vaikka sen ehkä toteankin, että jos kysyjä kysyisi joltain muulta kirkkomme papilta, hän varmasti saisi ihan toisenlaisen vastauksen…
2 tykkäystä
Ortodoksi kirkossa otetaan huomioon kokonaisuus, emme aina tiedä avioeron syytä. Syytöntä osapuolta, emme voi rasittaa kohtuuttomasti, jollei sitten hakeudu luostariin. Kategorisesti pidättäytyminen ei ole ainut vastaus.
Mitähän se uusi vihkiminen ontologisesti saa aikaan - vai saako? Katkooko kirkko ne siteet, jotka Jumala on asettanut?
Kuitenkin ymmärtääkseni idässä lähtökohtaisesti on suhtauduttu kriittisesti tai ainakin pidättäytyvästi jopa leskien uusiin avioliittoihin, koska sakramentaalisen avioliiton siteen katsotaan kantavan kuoleman rajan yli… 
Tästä aiheesta aika runsas ja hyvä kirjoitus länsi-itä - lähtökohdista käsin täällä:
Kieltämättä näyttäisi siltä, että lännen kirkko säilytti tässä kysymyksessä alkuperäisen isien linjan kun taas idässä keisari määritti linjan uudelleen 500-600-luvuilla.
6 tykkäystä
Yhden liiton säännön noudattaminen tuo niin suuren siunauksen että sitä tapaa pitäisi pitää esillä lihan heikkoudesta huolimatta. Ei lakihenkisesti syyllistäen vaan Herran käsiin elämänsä ja ruumiinsa uskoen.
Vanhimmiston /pappien/seurakunnanjohtajien tulee Raamatun ohjeen mukaan olla yhden vaimon miehiä. Tästä on tärkeää olla lipsumatta. Jos susi pääsee livahtamaan laumaan piemenen kautta koko lauma kärsii.
Vähän kapea tuon järjestölausuman pohja on.
Mutta pitää muistaa, että listasta puuttuminen ei merkitse uuden avioliittokäsityksen eikä edes piispainkokouksen esityksen hyväksyntää.
On epätodennäköistä että rauhanyhdistysläiset äänestäisivät kirkolliskokouksessa noin hölmön esityksen puolesta. Samoin niistä viidesläisistä jotka eivät järjestönä nyt ottaneet kantaa, uskon valtaosan kannattavan perinteistä mallia. Evankelisessa lähetysyhdistyksessä on myös kahta mielipidettä tässä aiheessa, miksei siis myös koskien uutta esitystä.
Herättäjäyhdistys ei ole aikoihin yhtynyt näihin kannanottoihin vaan on päinvastoin liukunut yhdenvertaisuuden nimissä lähes vastapuolelle. Kuitenkin havaitsin somessa Sley:n Auvisen kirjoitusta kommentoineen körttipappi Jukka Hautalan pitävän piispojen esitystä huonona ja kirkkoa entistä pahemmin jakavana. Tosin hän hiukan erikoisesti väitti että aiheesta ei ole avoimesti keskusteltu vaan on hautauduttu omiin bunkkereihin tms. Hän haastoi edelleen debattiin eikä uskonut kahden käsitykseen rinnakkain ajamiseen tässä tilanteessa. Sinänsä positiivinen signaali mutta se jää ottamatta huomioon että teologisesti asiaa on hyvinkin puitu, päädytty nykyiseen avioliitto-opetukseen, joten vaikea on kuvitella miten “ääripäät” lähestyisivät merkittävästi.
Kanssnlähetyksen Daniel Nummela kirjoitti Facebookissa, että vanhoillislestadiolaisia kysyttiin mukaan ja he ilmaisivat pitävänsä asiaa hyvänä, mutta hoitavabsa oman tiedottamisensa.
OPKO ei ole myöskään mukana tässä kannanotossa, mutta se julkaisi sivuillaan kattojörjestönsä IFES:in kannanoton avioliitosta:
Yksi allekirjoittajia karsiva tekijä voi olla se, että järjestöjen yhteisessä julkilausumassa sitoudutaan sen turvaamiseen, että perinteisesti opettavia seurakuntia löytyy senkin jälkeen mikäli kirkko muuttaa kantaansa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa separatismia. Itse pidän tätä hyvänä ja tärkeänä osana julkilausumaa, mutta ymmärrän osalle perinteisenkin kannan järjestöistä siihen sitoutumisen olevan vaikeaa. Vanhoillislestadiolaisille se ei käyne ainakaan yhdessä muiden kanssa ja OPKO “pelkkänä” opiskelijajärjestönä on toimintaprofiililtaan erilainen kuin monet muut järjestöt.
5 tykkäystä
Toisaalta piispojen ehdotus nimenomaan ohjaisi sinua ja minua pitämään matalaa profiilia, varomaan “tuomitsevan” käsityksemme esiin tuomista. Eihän sitä näet voi esittää niin, ettei se sulkisi pois uudistajien käsitystä avioliitosta minkä tahansa parin välisenä. (Sivuhuomio: Tuo “pari” tuossa on tietenkin seuraavana tulilinjalla myös kirkon sisällä.)
Minun epäileväisyyteni piispojen ehdottamaa “kompromissia” kohtaan ei johdu ainoastaan siitä, että avioliittonäkemykset ovat liian erilaiset. Juurisyy tällekin erimielisyydelle on tietenkin se, että kirkossamme on keskenään liian erilaisia käsityksiä Raamatun asemasta ja osin myös koko kristinuskon sanomasta. Minä ja moni pappi - ja ehkä piispakin, pelkään, vaikka en onneksi voi sanoa varmaksi - emme käytännössä harjoita samaa uskontoa. Ja vaikka spn-neutraalin avioliiton edistäjistä moni ei varmastikaan ole päätynyt tai lähtenyt kristinuskon ulkopuolelle, heidän käsityksensä tässä kohtaa on sieltä lähtöisin. Siksi ristiriita on sovittamaton ja sellainen kompromissi, jossa toisen osapuolen kanta myönnetään ihan perustelluksi ja raamatulliseksi, mahdoton.
11 tykkäystä
Nyt pitäisi jonkun oikean teologin olla kommentoimassa, mutta muistaakseni uusi vihkiminen ei ole sakramentti. Mutta en kyllä löytänyt tähän hätään mitään kättä pidempää referenssiä. 
1 tykkäys
Toisaalta piispojen ehdotus nimenomaan ohjaisi sinua ja minua pitämään matalaa profiilia, varomaan “tuomitsevan” käsityksemme esiin tuomista.
Niin, se varmaan riippuu kunkin henkilökohtaisesta selkärangasta “:D”
1 tykkäys
Santeri Marjokorpi kirjoittaa Uudessa Tiessä asiasta hyvin:
Vielä selvemmin tästä puhui piispa Kaisamari Hintikka Ylen A-studiossa. Hän sanoi, että ”meidän täytyy ymmärtää, että Raamatun tekstit ovat syntyneet sellaisessa kontekstissa, jossa ymmärrys ihmisen moninaisuudesta ja ihmisen seksuaalisuuden moninaisuudesta on ollut aika rajallinen”.
Miten tämän jälkeen voi enää uskottavasti opettaa, että Jeesus on kaikkivaltias Jumalan Poika?
Näistä argumenteista näyttää seuraavan loogisesti, että Jeesus itse ei tiennyt ihmisen moninaisuudesta ja seksuaalisuuden moninaisuudesta sellaista, mitä me tiedämme. Me pystymme siksi ratkaisemaan asian paremmin kuin Jeesus. Hän oli aikansa tuote ja puhui oman aikansa maailmassa.
Tämä johtopäätös on kuitenkin kristinuskon kannalta mahdoton. Onko sen seurauksia yhtään mietitty? Miten tämän jälkeen voi enää uskottavasti opettaa, että Jeesus on kaikkivaltias Jumalan Poika? Jos hän ei tiennyt edes ihmisen seksuaalisuudesta enempää kuin nykyihminen, mitä sanottavaa hänellä voisi olla nykyihmiselle mihinkään asiaan? Miksi häntä pitäisi kuunnella yhtään missään?
Mitä kristinuskosta jää jäljelle, jos omaksutaan tällainen teologinen metodi?
10 tykkäystä
Jeesuksella riittää neuvojia, jotka luultavasti itsekin sisimmässään tajuavat puhuvansa puuta heinää. Kansaa yrittävät näin miellyttää. Pelkäävät ihmisiä enemmän kuin Jumalaa.
4 tykkäystä