On mielenkiintoinen eikä lainkaan itsestäänselvä kysymys, mitä asioita Jeesus maanpäällisen elämänsä aikana tiesi. Raamatun mukaanhan Jeesus “tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon”, eli jossain mielessä luopui tietyistä jumalallisista ominaisuuksista tai jotain sinnepäin. Oliko Jeesus ihmiselämässään samalla tavalla kaikkitietävä kuin Isä-Jumala on? Tiesikö Jeesus silloin sellaisia asioita, joita muut ihmiset ovat saaneet selville vasta myöhemmin historiassa? Olisiko Jeesus osannut halutessaan rakentaa vaikka ydinvoimalan? Kertoa, että oikeasti valas ei olekaan kala? Onko vakava kristologinen harha, jos ajattelee, että ei välttämättä?
Päivän linkkinä Aamulehden pääkkäri, jossa liberaalisiipeä edustava toimittaja ei katso piispojen esitystä ollenkaan hyvällä:
Jos edustaisin liberaalia kantaa, olisin kyllä hyvin vihainen tällaisille teksteille. Eihän sukupuolineutraalin avioliiton voi mitenkään ajatella menevän lähivuosikymmeninä kirkossa läpi ilman jonkinlaista omantunnonvapauspykälää. En myöskään oikein usko siihen, että vihkimään pakotettu pappi olisi erityisen miellyttävä kokemus vihkiparille, joten miksi kukaan edes haluaisi käyttää sellaista? Ehkä periaatteesta, mutta eikö oma ainutlaatuinen hääpäivä ole liian iso asia uhrattavaksi periaatteen pönkittämiselle ja konservatiivien vaikeuksiin saattamiselle?
Mutta koska edustan tässä kysymyksessä konservatiivia kantaa, mietin, mahtaako Jumala käyttää tällaisia ihmisiä kirkon pelastamiseen.
Mutta aktivistit tulevat käyttämään keinot saadakseen kieltäytyjät tuomiolle.
Ja jo nyt papin virkoja aletaan täyttää uuden ajattelun omaksuneilla.
On tarkoitus kitkeä vanha kanta pois kirkosta. Piispat joko eivät tajua sitä tai sitten ovat niin nössöjä että myöntyvät päästäkseen vähemmällä. Ja jotkut heistä ovat itse aktivisteja.
Mielestäni on turha syöttää tässä nyt suoraan vastustajan lapaan. Jeesuksen kaikkitietävyys itsessään oli siten rajattua, ettei hän varmaankaan ydinvoimasta suoraan itse tiennyt, mutta jos olisi rukoillut Isää selventämään asiaa, olisi uusi ydinvoimala vaikka laskeutunut alas suoraan taivaasta, kuten uusi Jerusalem aikojen lopussa laskeutuu.
Hän sai Isää rukoilemalla tehtyä monta tunnustekoa, kuolleitten heräämisiä, sairaitten paranemisia tai sokean ja kuuron aistien palautumisia. Hän tunsi kirjoitukset, myös luomisen, ihmisen ja syntiinlankeamisen. Ja kaiken tarvittavan muunkin. Rukoillessaan Isää hän tiesi varmasti myös nyt esillä olevat asiat. Eikä tuo homoseksuaalisuus tuolloinkaan ollut mikään yleisesti tuntematon aihe.
Oli se kai tavallaan tuntematon aihe koska vasta 1800-luvulla kehiteltiin koko termi.
Antiikin aikana ja Raamatun kuvaamana aikana ihmiset tekivät kyllä tekoja joita pidettiin pahana mutta ei ajateltu että se on joku identiteetti mikä määrittää ihmistä.
Lukaisin nyt viimein läpi tuon piispainkokouksen annin. Yllättävää, miten kepein teologisin perustein ollaan liikkeellä. Olisihan sitä nyt voinut vähän yrittää kuvata asiaa tarkemminkin.
Joo ja sitä on ihmetelty että teologiaa muuten kovasti osaavat Jolkkonen, Repo ja Keskitalo ei ole parempaan pystyneet. Kyllä paine on ollut kova. Turusta Mikkelistä Espoosta Hesasta ja Porvoosta ei juuri muuta voinut odottaakaan.
Lapualla me ollaan kuitenkin kuin yksinäinen tammi myrskyn keskellä.
Sehän on kyse siitä, ketä on pyydetty ja ketkä pyydetyistä ovat halunneet olla mukana. Syitä, ettei ole halunnut olla mukana on tietysti monia, joku muotoilu on tökkinyt, ei olla haluttu olla samassa porukassa allekirjoittaneiden tai jonkin allekirjoittaneen järjestön kanssa tai ei olla oltu samaa mieltä asiasta. Tai ei ole koettu, että asiaan kannattaa puuttua.
Viidesläinen rintama näyttää monella taholla hajonneen. OPKO ja Kylväjä (ja jo aiemmin “liberaalimpi” Sansa) tuntuvat ottavan etäisyyttä. Lähetysjärjestöjen ja ekumeenisesti suhtautuvien tahojen luulisi muuten pohtivan, miten tämä vaikuttaa suhteisiin toisiin kirkkoihin, lähetysalueiden kumppanuskirkkoihin ja toisaalta suhteisiin muutenkin muihin luterilaisiin ja ei-luterilaisiin kirkkoihin.
Hieman aiheen ohi, jos sallitte. Evlut-organisaation rooli on edelleen toisaalta uskontokunta, toisaalta kansallinen katsomusvirasto. Vaikkapa evlut vankilapapin tehtävä on ottaa yhteyttä imaamiin muslimivangin pyytäessä. Valtioon rinnastuvilta toimijoilta odotetaan tasapuolisuutta. Sanokaamme vakuutusyhtiö pakollisen liikennevakuutuksen osalta on tavallaan yksityinen mutta ei kumminkaan ihan, ja sitä ehkä ajatellaan eri tavoin kuin Vaakon nakkia.
Niinpä onko samaa sukupuolta olevan parin näkökulmasta syrjivä evlut kirkko ollenkaan rinnastuva vaikka syrjivään Baptistikirkkoon? Ja toisaalta aika moni heterokin menee naimisiin käytännön syistä, ja hyvin harva odottaa vihkimistä ennen seksiä, yhteen muuttoa tai lapsiakaan. Niinpä jos Matti ja Mikko vaikka muuttavat jonnekin missä muodollinen avioside on kätevä, eikö samalla kertaa voisi edistää tasa-arvoa yhdessä valtionvirastossa, siinä joka tunnetaan evlut kirkon nimellä?
Kahden avioliittokäsityksen malli ei tule menemään läpi, koska vastustusta on molemmissa “ääripäissä”.
No ehkä, jos syy mennä naimisiin on noin puhtaasti käytännöllinen eikä asiaan liity minkäänlaista juhlimista tai tunteilua. Aika harvalla asia kuitenkaan on ihan niin. Moni haluaa isot ja romanttiset häät, joissa juhlitaan parin rakkauden ihmeellisyyttä. Sellaiseen ei kertakaikkiaan sovi vastahakoinen, seuraamuksia pelkäävä pappi hoitamassa ulkokohtaisesti pakolliset kuviot. Tiedän mistä puhun, koska vapaaehtoisesti lapsettomana edustan itsekin sellaista ihmisryhmää, jonka avioliitto on joidenkin evlut-pappien mielestä väärin. En todellakaan olisi halunnut sellaista vihkijää, jonka mielestä lastenhankinnan yrittäminen on ehdottoman pakollinen osa avioliittoa.
Minun käsittääkseni piispainkokouksen tyon tyyppiset asiakirjat ovat ainakin siltä osin kuin olen muissa asioissa kuullut niiden valmistelusta, tavanneet olla muiden kuin piispojen itsensä kirjoittamia. Piispat sitten antavat hyväksyntänsä jonkun muun kirjoittamalle tekstille tai jättävät sen hyväksymättä. Tai voivat muuttaa jotain yksittäistä virkettä jostakin ennen hyväksyntää, jos katsovat sellaista tarvittavan että voivat tekstin hyväksyä. Mutta eivät piispat kollektiivisesti itse piispainkokouksen asiakirjoja varsinaisesti kai yleensä kirjoittele. Piispat itse varmaan olisivat pystyneetkin parempaan. Mutta piispainkokous on ryhmä, joka pyrkii aina yksimielisiin päätöksiin. Siksi jonkun teologisen perustelun auki kirjoittaminen olisi saattanut estää sitten jotain muuta piispaa hyväksymästä asiakirjaa. Asia on tällä hetkellä paradoksaalisesti kiistanalaisissa aiheissa niin, että mitä keveämpi asiakirja on teologisilta perusteluiltaan, sitä helpompi sille saattaa olla saada yksittäisten piispojen hyväksyntä ja samalla piispainkokouksen hyväksyntä.
Ilmeisesti jo useampi piispa on vahvistanut sen, että kaksi rinnakkaista avioliittomallia olisivat tasaveroiset myös rekrytointitilanteissa. Eli siis seurakuntaan valittavalle työntekijälle ei saa antaa plussa- tai miinuspisteitä hänen avioliittokannastaan. Tämä koskee myös kirkkoherran vaaleja. Tästä seurannee se, ettei neuvosto tai seurakuntalaiset saa tätä kantaa hakijalta kysyä. Tämä on sikäli vähän kummallista ja ristiriitaista, sillä ainakin mediassa piispanvaaleissa (piispa saanee kannattaa kumpaa mallia vain, toisin kuin lääninrovasti?) ja kirkkoherran vaaleissa tämä on peräti yleisimmin esiin nostettu kysymys. Tai siis, asia on monelle luottamushenkilölle ja seurakuntalaiselle tärkeä.
Päteeköhän tasavertaisuus myös seurakunta- ja kirkolliskokousvaaleihin? Oman kannan saisi kertoa, mutta sillä ei saisi olla merkitystä äänestäjälle.
Pöhköä on.
Selvyyttä on tullut myös siihen, mitä saisi jatkossa opettaa ja mitä ei: molempia avioliittomalleja saisi julkisesti opettaa, mutta kumpaakaan avioliittokäsitystä ei (mielellään) saisi kritisoida. Toista mallia ei saa pitää toista parempana. Tämä on johdonmukaista, mutta vain vähän, sillä yhden kannan kannattaminen tarkoittaa jo automaattisesti toisen kritisoimista. Niinpä jääkin pieni epäilys siitä, voisiko piispojen ehdotuksen hyväksymisen jälkeen sanoa: “avioliitto on vain miehen ja naisen välinen”.
Kirkkojärjestystä muuttamalla ei kyllä tuollaisia oikeusvaikutuksia saa mitenkään aikaan, vaan piispat puhunevat korkeintaan omia toiveitaan, eivät mitään seurakuntia velvoittavaa. Kirkkojärjestystä muuttamalla ei välttämättä saa kaikissa seurakunnissa muutettua edes seurakunnan tilojen käyttöäkään, jos seurakunta ei piispojen esittämään muutokseen suostu.
Kun on otettu linjaksi, että tilojen käyttöpäätökset vihkimisasioiden osalta eivät ole ylipäätään kirkon opista välttämättä riippuvia päätöksiä ja että niitä on tuomiokapitulissakin saatettu pitää jopa kirkon opista erillisinä pidettävissä olevia asioina, niin edes Kirkolliskokouksen oppiin liittyvä päätös ei automaattisesti kai voisi välttämättä velvoittaa muuttamaan sitäkään, miten kirkkoneuvosto voi asiassa tiloja käyttöön avata tai päättää jättää avaamatta - kun voimassa oleva laki pysyy siltä osin ennallaan.
Tässä tulee vääjäämättä mieleen Johanneksen kirjeen kohta, kuinka osuva se onkaan:
Joh. 2:18-19: “Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä. He ovat lähtöisin meidän joukostamme, mutta he eivät olleet meidän joukkoamme. Jos he olisivat kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet keskuudessamme. Mutta täytyihän käydä ilmi, etteivät kaikki kuulu meihin.”
Yleltä ei näytä uutta “juttusarjaa” tulleen, mutta Luoma puhunut STT:lle. Pääviestinsä on, että ennen pitkää näemme [Suomen kirkossa] tilanteen, jossa samaa sukupuolta olevat parit tulevat vihille.
Miksiköhän arkkipiispa käyttää ilmaisua " ennen pitkää"? Ymmärtääkseni samaa sukupuolta olevilla pareilla ei ole pitkään aikaan ollut vaikeuksia löytää pappia vihkimään heidät. Tilanne on ollut de facto näin ja samana se tullee jatkumaan.
Piispa puhuu, että pitää tunnustaa toistemme ihmisarvo (vihkimällä), mutta ihmisarvoa on muunlainenkin elämä kuin avioliitto. Lisäksi siviilivihkiminen on mahdollista.
Miksi kirkon pitäisi muuttaa vuosituhantista oppia avioliitosta, joka Raamatun mukaan voi olla vain miehen ja naisen välinen. Kun kuitenkin kompromissia yritetään, ehkä kirkon pitäisi luopua kokonaan vihkioikeudesta. Silloin tilanne ei tulisi täysin kestämättömäksi. Parasta tietysti olisi jatkaa perinteisellä linjalla.
Teinpä itselleni palveluksen ja jätin arkkipiispan höpinät lukematta. Valmistaudun kiirastorstain laitos ehtoollisiin, 5 kpl päivän aikana ja lopuksi illalla jonnekin itsekin kirkon penkkiin.
Kiirastorstai muistuttaa siitä että vaikka luovumme Kristuksesta, hän ei luovu meistä.
Näin on. MInullakin alkaa tänään työputki joka on kuitenkin vuoden suurinta juhlaa samalla. Vielä pääsiäisen jälkeenkin yritän omalta pieneltä osaltani muistuttaa, että juhla ei ole ohi vaikka mämmit syötiin jo ennen juhlaa.
