Kirkolliskokouksen lakivaliokunta on nyt käsitellyt piispainkokouksen aloitteen kirkkojärjestyksen muuttamisesta avioliittokäsityksen osalta. Ainoa muutos, jonka lakivaliokunta aloitteeseen teki on se, että omantunnonvapaus vihkimisen suhteen koskisi pappien lisäksi myös kanttoreita. Lakivaliokunnassa oli 18 jäsentä, joista peräti kahdeksan jätti eriävän mielipiteen toivoen aloitteen raukeamista. Lakivaliokunnan mietintö löytyy täältä: https://domus.evl.fi:8443/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=3193709&version=0 ja asiaa koskeva Kotimaan uutinen täältä: Kirkolliskokouksen lakivaliokunta: Kanttoreille omantunnonsuoja vihkimisiin
Ainakin konservatiivipuoli on pitänyt aloitteen läpimenoa epätodennäköisenä, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ehkä osa pitää näitä omantunnonvapauksia riittävänä vastaantulona, semminkin kun jotkut piispat ovat pelotelleet, että jos tämä ei mene läpi ei seuraaviin aloitteisiin välttämättä sisälly omantunnonvapautta.
Kaksi avioliittomallia eivät ole samalla viivalla, jos toisesta on mahdollisuus kieltäytyä. Lisäksi kieltäytymisestä tulee vastaan rajaamisongelma, mikä ei ratkea vielä sillä, että se laajennetaan kirkon kaikkiin työntekijöihin. Luetaanko samaa sukupuolta olevien parien kuulutukset kirkossa? Jos luetaan, loukataan vastustajien vapautta. Jos ei lueta, loukataan kannattajien mieltä.
Omantunnonvapauteen vetoaminen on kyseenalaista, sillä me papit olemme antaneet pappislupauksemme Jumalaan sanaan ja kirkkomme tunnustukseen. Omatunto ei toisin sanoen ole auktoriteetti. Minua ei tässä avioliittokysymyksessä kiinnosta omani tai toisten omatunto laisinkaan. Omatuntonäkökulma korostaa individualistista, jopa relativista uskonnäkemystä. Omatunto ei kuitenkaan ole jumalavapaa alue…
Ei kai kuitenkaan pelotteleminen itsestään, painostaminenkaan tarkoita automaattisesti sitä, ettei olla Jumalan asialla? Tarkoittanet, että painostetaan hyväksymään jotain moraalisesti huonoa ja Jumalan tahdon vastaista.
Muuten, mietinnön mukaan erimielisiä oli 7, ei 8. Olisiko jokin toisin, jos eriäviä olisi ollut 9 eli puolet?
Ok, enpä tiedä tuohon syytä. Kahdeksan nimeä tuossa nyt on.
8/18 on merkittävä osuus perustevaliokunnasta, ja vähän isompi kuin se todennäköinen vähemmistö, joka esityksen tulee kirkolliskokouksessa hylkäämään. Uskon että vielä tämä kirkolliskokous ei kirkkojärjestykseen tätä kummallista korjausta tee - määräenemmistöä ei ole.
Kuitenkaan se, että osa papeista ja seurakunnista ei noudata kirkon virallisia päätöksiä, ei voi olla peruste avioliittokäsityksen muuttamiselle. Kirkkojärjestyksen mukaan
tällaiset kirkon teologiset kysymykset on ratkaistava Raamatun ja tunnustuskirjojen
perusteella. Yleisemminkin on huolestuttavaa, jos viranomaistoiminnassa, mitä
avioliittoon vihkiminenkin on, viranhaltijat ottavat oikeuden omiin käsiinsä.
Eriävä mielipide on todella punnittua asiaa.
On ihmeellistä, että tätä kysymystä ei käsitellä niin kuin pitäisi.
Vaikka olisi liberaali, luulisi esimerkiksi tuon lainaamani kohdan pysäyttävän. Mutta kun ei. Vain yksi piispa tajuaa, kuinka hullua on perustella muutosta sillä että kun ne kumminkin ottivat oikeuden omiin käsiinsä.
Kirkolliskokouksessa keskustellaan juuri nyt avioliittoteologiasta. Hyviä ja vahvoja puheenvuoroja, myös piispojen esitysten puoltavien suusta. Rohkean suoria kannanottoja. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toistuu puoltajien puheenvuorosta toiseen. Liekkö tässä käynnissä jokin toisto tai jatkumo Ranskan suureen vallankumoukseen.
Arkkipiispa puhuu juuri nyt seksuaalivähemmistöistä. Termiä olisi syytä selkiyttää ja perustella, sillä juuri seksuaalivähemmistöihin on nyt tarkoitusta liittää tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, mitä heillä ei vielä katsota olevan. En saa laskettu itse kuin yhden “vähemmistön”, homoseksuaalisuuden. En liioin katso viisaaksi laajentaa ja liittää tasa-arvo vaadetta seksuaaliseen haluun tai suuntautumiseen.
Tasa-arvosta puhutaan leväperäisesti selittämättä mihin tasa-arvo perustuu ja mihin sitä sovelletaan ja mihin ei.
Hyvä huomio puheenvuoroissa mm. se, että jos piispojen esitys hyväksytään, se tulisi olemaan ristiriidassa kirkkolain määrittämän rippikouluopetuksen kanssa. Tämä siksi koska tuolla rippikouluopetus liitetään Katekismukseen, joka meillä vahvistaa perinteisen avioliitto-opetuksen.
Nyt puhutaan Olli-Pekka Vainion lausunnosta. Löytäisikö sen joku tänne luettavaksi?
Lisäys: Nyt siellä on lounastauko!
Lisäksi huomautan, että useissa puheenvuoroissa sanoitetaan avoimesti turhautumista asian junnaamisesta ja vänkäämisestä sekä resurssien tuhlaamisesta. Turhautuminen on ymmärrettävää, mutta tällainen argumentti on jokseenkin olematon mihinkään päätökseen. Vänkääminen todistaa asian tärkeydestä, molemmille osapuolille. Vänkääminenhän loppuisi heti, jos jompi kumpi osapuoli luovuttaisi. Turhautujat polkevat itse puheenvuoroillaan kuoppaa syvemmäksi, mikäli eivät tee teologisia lapiohommiaan vaan toistavat vain “tasa-arvo, tasa-arvo!”.
Muuten, aika vahva kannatus on “ääriliberaalilla” siivelläkin, mikä ei suostu piispojen esitykseen, koska se katsotaan syrjiväksi. Hanna Mithiku jo toivoi piispoilta pastoraalista ohjetta mikäli esitys ei tule menemään läpi.
Joku rukoushetki voisi olla tähän sopiva. Ai joo sellainenhan on jo. Ei kelpaa. Tässä kaivataan lupaa vihkiä jos tuntuu siltä. Plus sitten kaivataan pastoraalista vakuutusta siitä, että kun siunataan samaa sukupuolta olevien liitto, niin samalla luvataan vihkiparille, että Jumala todella tahtoo siunata liittonne vaikka niin ei sanota missään kirkon opetukselle olennaisissa teoksissa.
Rukoushetki oli todellakin “unhappy compromise”, joka vanheni kovin äkkiä.
Haluun tuo päätös perustuu, pariskunnan ja heidän vihkijän tahtoon. Onko tämä siis sitä voluntarismia, mistä luterilaisuutta toisinaan syytetään?
Kyllä, tässähän on kyse siitä, onko homoseksuaalinen käyttäytyminen syntiä vai ei. Oikeastaan kyse on laajemminkin seksuaalimoraalista. Moni varmaan kavahtaa homoseksuaalisuuden syntiä senkin takia, että jos se on syntiä niin omat touhutkin voivat sitten olla. Kirkollinen vihkiminen on viimeisimpiä linnoituksia siveettömyyden läpi ajamiseksi. Sitten jos piispojen esitys menee läpi, alkaa taistelu omantunnon bunkkereita vastaan. Tai kenties polyamorian kannatus tmv. joskin luulen, että kiinnostus tällaiseen on vähäistä. Vallataanko linnoitus vain ja tuhotaan, vai tahdotaanko se asuttaa, korjata ja koristella?
Vaan Jumalan ruoska, vallankumous, nuo myrskyn ratsut, menee kaiketi lepoon, kun työ on tehty. Lisääntyvätkö kirkkohäät esityksen hyväksymisen myötä? Eivät. Liittyykö väki nyt kirkkoon ja alkaa käydä tilaisuuksissa. Tuskin. Väheneekö siveettömyys. Ei, päinvastoin.
Kovin helppoahan se olisi jos synti olisi vain jokin rakenne tai väärä mielipide.
Jos ja kun tää avioliittouudistus saadaan runtattua läpi, niin vielä kirkkoon kuuluvilla nk. konservatiiveilla on sitten vakavan(?) mietinnän paikka, vieläkö haluavat olla rakentamassa Korpis-Sakarin sanoin Iisebelin kirkkoa.
Jos ei esitys nyt sattuisikaan menemään läpi, niin aina tulee se seuraava kk, johon liberaalit kokoavat rintamansa. Näinhän se naispappeuskin juntattiin pykäliin aikanaan.
TV-uutisissa tänään kysyttiin kummankin vastakkaisen kannan kirkolliskokousedustajilta mielipidettä tähän kysymykseen.
1, Vastustaja perusteli, ettei Raamattu, eikä kristinusko, eikä perinne mahdollista tuota jne. Ei myöskään ymmärtänyt, miten kaksi (vastakkaista ja toisiaan kumoavaa) ohjetta ja oppia voisi olla kirkossa yhtaikaisesti voimassa.
Kannattaja taas “tahtoi palvella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti…”.
Herää kysymys, palveleeko kirkko näitä kaikkia henkilöitä, vai Jumalaa.
Itse olen luullut käyväni kirkossa nimenomaan Jumalanpalveluksissa.
No,jotkut ihmiset pitävät kirkkoa jonkinlaisena seremoniavirastona, josta voi tilata erilaisia toiimituksia, mutta vain, jos on kirkon jäsen. Poikkeuksena luterilaisessa kirkossa on hautaus,joka voidaan toimittaa kirkosta eronneellekin,jos omaiset ovat kirkonjäseniä.
Pienet mutuilut kirkolliskokouksen puheenvuoroista ja avioliittoteologian tilasta:
Piispojen avioliittoesitys kaiketi vanhenee ja jää unholaan yhtä nopeasti kuin taannoinen rukoushetkikin. Näitä molempia yrityksiä leimaa kompromissiluonne. Ero on siinä, että avioliittoesitys vanhenee menemättä läpi.
Samaa sukupuolta olevien parien vihkimisien kannattajilla on toki hyvä syy suostua piispojen esitykseen askeleena kohti heidän toivomaansa todellisuutta sekä riitelyn päättämisenä. Kuitenkin vastustamiseen on myös syitä: Tieto siitä, ettei esitys mene kuitenkaan läpi. Esityksen mukana tuleva syrjinnän sementoiminen. Kirkolliskokouksen ohittamisesta huolimatta saatu laaja toimialamandaatti uudelle käytännölle. Piispojen ja tuomiokapitulin laaja siunaus tai ainakin sallimus ko. käytännöille. Opetusta ohjaavat (Kirkkohallituksen) yhdenvertaisuusjulkaisut, turvalliset tilat, sensitiivisyyskoulutukset yms. jotka vallitsevat esimerkiksi nuoria opetettaessa. Kirsikkana kakun päällä piispainkokouksen mahdollinen laajempi siunaus laittomiin vihkimisiin sen jälkeen kun esitys ei mene läpi kirkolliskokouksessa.
Voikin kysyä, miksi liberaalien pitäisi kannattaa tätä esitystä… eikun ei sentään, olisihan tuo nyt sentään suuri voitto jos kaikkiin seurakuntiin tulisi velvoite vihkiä homopareja. Paitsi, että tuo on ollut totta jo monessa seurakunnassa pitkään ja sateenkaaripappien palvelut laajasti käytettävissä. Kirkolliskokouksessa on se ongelma, että pitää tehdä yhteistyötä ja sietää konservatiiveja (toki myös toisin päin).
Johtamisessa on tärkeää, että kun ottaa askeleen eteenpäin, kaikki voisivat seurata perässä. Piispat yrittävät tätä esityksessään. Tavoite on ottaa ohitettu ja taakse jäänyt kirkolliskokous mukaan, mikä on toki tärkeää, sillä silloin uudella avioliittokäytännöllä olisi virallinenkin vahvistus. Nyt kuitenkin piispojen esitys nähdään ilmeisesti jopa jälkeenjääneenä. Tässä näkyy vähän tällainen auktoriteetti- ja johtajuuskriisi, kun piispat ja kirkolliskokous ohitetaan. Nykytilanne voi jäädä voimaan pitkäksikin aikaa. Olisiko toisaalta uudistajilla kiire saada muutos voimaan jos on niin, että sateenkaariaatteen momentum on jo jäänyt taakse(?!) samalla kun konservatiivinen imperiumin vastaisku on alkanut nostaa päätään esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa?
En usko et homma ois paketoitu käy tämän kk:n äänestyksessä kuinka hyvänsä. Piispat ovat käytännössä sementoineet homoliitot enkä näe hridän peruuttavan asiassa. Junttaus vain lisääntyy ja seuraavassa esityksessä pappien omantunnon vapaus ei ole enää mukana, vaan vihkimisestä tehdään virkavelvollisuus. Aivan kuten on eronneiden vihkiminenkin, vaikka joku khra siellä täällä on yrittänyt pyristellä vastaan… Suunta ja päämäärä ovat selvillä, kyse on vain marssin tahdista. Traditionisteille jää vaihtoehdoksi joko lähteä tai työntää pää pensaaseen ja uskotella et kaikki on ok.
Voisi myös tehdä E. Junkkaalan ajatusten mukaan (Seurakuntalainen), että ei hajoteta kirkkoa missään tapauksessa näissä kuitenkin kehällisissä asioissa, vaan nöyrrytään tekemään virkavelvollisuus, vaikka vakaumus ja usko on toinen. Asia on kuitenkin viime kädessä Jumalan eikä meidän tottelevaisuutemme, kun sitä ei kuitenkaan monessa muussakaan asiassa ole enää eikä vaadita pelastumiseen.
Lutherinkin mukaan yksimielisyyteen riittää yksimielisyys ydin-, pääasiassa. Paljon menee, jos lut. kirkko kuolee ja uskovat lähtevät. Monen usko sammuu, koska ei ole myöskään paikkaa muualla ja paljon muutakin häviää. Omantunnonvapaus on pakko sallia kirkossamme ja jos pakotetaan vihkimään, niin vihitään, muttei hyväksytä siis Jumalan edessä. Maailmammehan on täynnä tällaisia asioita, koska Jeesus ei ole vielä tullut ja ihminen on parantumattomasti itsessään syntinen.
Ei kai Eero Junkkaala ehdota, että on vihittävä samaa sukupuolta olevia, jos käsky käy?
Onko linkkiä kirjoitukseen?
Minusta on mahdottomuus, että perinteisesti avioliittoon suhtautuvat suostuisivat tuohon. Jos sellainen päätös tulee niin ne papit ja kanttorit ovat eläkkeellä, toisessa kirkossa tai toisessa työssä.