Vielä hieman tuosta äänestystuloksesta.
Lakivaliokunnan esityksen kannalla lopullisessa äänestyksessä oli 62 ja vastusti 40 edustajaa; tyhjiä ääniä annettiin kuusi. Määräenemmistö olisi ollut 77 ääntä.
Jos nuo tyhjää äänestäneet olisivat puoltaneet niin lukema olisi ollut jo 68. Tiukkaa, perin tiukkaa. Kanttorien mielessään kai jo valmistauduttava että läpi tuo menee.
En saanut kunnolla tihrustettua äänestystuloskarttaa, mutta ainakin puheenjohtajana toiminut Hanna Mithiku vastusti aloitetta siksi, ettei hän hyväksy omantunnonvapauden antamista ja äänesti näköjään tyhjää. Oletan hänen ja kaltaistensa kuitenkin laskeneen, ettei läpimeno olisi jäänyt riippuvaiseksi heidän äänistään. Mutta olisiko maltillisempi esiintyminen käännyttänyt joitain epävarmoja aloitteen taakse, mene tiedä.
Huomaa että tyhjiä ei laskettu mukaan eli jos tyhjää äänestäneet olisivat äänestäneet puolesta tai vastaan, puolesta ääniä olisi tarvittu 81.
Se ( ja se on aika vähän) mitä olen homoseksuaalien kommentteja kuullut, niin he ovat olleet tyytyväisiä äänestyksen lopputulokseen. Perusteluna se, että omantunnonvapauden antaminen olisi virallistanut syrjinnän.
Tuo oli juuri se syy, miksi osa kaikkien parien vihkimistä aktiivisesti ajavista ei halunnut asettua tämän ehdotuksen taakse. Osa heistä ilmaisi sen erinäisissä haastatteluissa ja sosiaalisessa mediassa heti, kun piispojen ehdotus julkistettiin.
Onkin hiukan huvittavaa että tätä on nyt uutisoitu että konservatiivit eivät suostuneet antamaan tilaa toiselle puolelle tai eivät suostuneet kompromissiin. Vähän on kiinnitetty huomiota siihen että tiukimmat liberaalitkaan eivät suostu kompromissiin tai anna tilaa toiselle puolelle.
Tämä on ihan kestämätön perustelu. Jumala on antanut siunauksensa miehen ja naisen väliselle avioliitolle. Ei kiusatakseen ketään, vaan koska on tehnyt niin. Syrjimisestä puhuminen tässä yhteydessä on sama jos vasenkätinen sanoisi että on syrjintää että hän ei voi käyttää oikeakätisten saksia. Lisäksi piispamme puhuvat avioliitosta Jumalan lahjana miehelle ja naiselle. Kenelläkään ei ole oikeutta toiselle annettuun lahjaan.
Kautta linjan liberaalien teologinen onttous paistoi kaikissa puheenvuoroissa.
D
Olen lukenut lakivaliokunnan mietinnön ja viittasin vapaasti ilmaisten mietinnössä esitettyihin perusteluihin.
Sanotaanko siellä että suntiot eivät osallistu vihkimistilaisuuteen? No, eivät he siellä pidä puhetta, soita tai laula. Virkavelvollisuuksista voidaan saivarrella. Mutta täyttä tuubaa olisi väittää ettei suntiolla ole merkittävää roolia siellä, kuten kaikissa kirkollisissa toimituksissa on.
Kun mentiin naimisiin niin kirkkoherranvirasto antoi sekä kanttorin että suntion yhteystiedot, suntio oli kesäsuntio, nuori nainen. Näytti meille poistumisoven, koska poikkeuksellisesti sivuovesta poistuttiin saippuakuplasateeseen.
Suntiolla ei omasta kokemuksesta valitettavasti ollut minkäänlaista roolia vihkimisessämme ja todennäköisesti oli sakastissa koko toimituksen ajan. Kanttorin rooli oli paljon, paljon isompi, mutta hänkin vain piipahti sakastissa todella nopeasti. Kanttorilla on tunnelmaan vaikuttava merkitys.
Kesätyöntekijä oli huonosti perehdytetty.
Toki heiltä ei voi varsinaista ammattitaitoa edellyttääkään.
A2) Kirkollisten toimitusten (kaste, konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen, rippi ja hautaan siunaaminen sekä erilaiset vihkimykset) osaaminen edellyttää
- taitoa hahmottaa kirkollisen toimituksen eri vaiheet ja ymmärtää niiden merkitys kirkollisen toimituksen kokonaisuudessa
- taitoa valmistella ja toimia toimitusten vaiheiden mukaisesti
- taitoa seurata toimituksen kokonaisuuden kulkua
- taitoa suhteuttaa omat tehtävät ja vastuu toimituksen sujuvaan toteutumiseen
- taitoa kohdata kunnioittavasti ja yhdenvertaisesti toimituksiin osallistuvia
- taitoa ohjata ja neuvoa osallistujia toimitusten käytänteisiin ja tehtäviin
- kykyä tunnistaa toimituksiin osallistuvien tunteisiin ja asenteisiin vaikuttavia tekijöitä
- taitoa vaikuttaa toimitusten ilmapiiriin
- taitoa toimia erityisryhmien tarpeiden mukaisesti
- taitoa perehdyttää uudet ja vierailevat työntekijät, työelämässä oppijat ja harjoittelijat kirkollisten toimitusten valmisteluun ja seurakunnan käytänteisiin
Suntion ammatin ydinosaamiseen kuuluu kirkon mission, kirkon perustehtävän, hengellisyyden tiedostaminen ja kirkollisten toimitusten merkityksen ymmärtäminen. Kirkon missio on kirkon työn perusta ja pohja, josta myös suntion tehtävä saa sisältönsä ja perustelunsa. Kirkon missiolla tarkoitetaan Jumalan työtä tässä maailmassa. Kirkko toteuttaa missiota kohtaamalla, kutsumalla, palvelemalla ja kertomalla hyvästä sanomasta. Kirkko on hengellisen perustehtävänsä mukaan arvoyhteisö, jonka ytimessä on usko Jumalaan, rakkaus lähimmäiseen sekä vastuu luomakuntaa kohtaan.
Suntio ottaa vastaan seurakunnan tilaisuuksiin tulijoita arjessa ja juhlassa sekä kohtaa niin iloa kuin suruakin. Suntio ymmärtää ja arvostaa työssään elämän moninaisuutta.
Ero kirjoituspöydän ja kentän välillä on kyllä sitten valtava.
Erityisesti se jäi mieleen, ettei suntio edes onnitellut meitä. Oli teologian opiskelija, toivoisin ettei lähde papin uralle.
Siis mitä? Teet yhden kokemuksesi perusteella päätelmän “kentästä”?
Voisit pikkuisen miettiä mitä kirjoitat. Olen tehnyt seurakuntatyötä jo pitkään.
Ei toki. Tämä oli puhdas oma kokemus.
Pointti on se, että jos kirjoitetaan noin korkealentoisia tavoitteita niin todellisuus missään seurakunnassa ei saa olla sellainen, että vihkiparia ei edes onnitella. Linkkaamasi sivu menee yksityiskohtiin, mutta aina edes perusasiat eivät toteudu.
Vihkiseremonia on ainutkertainen. Myös kirkossa käymätön kohtaa yleensä suntion ensimmäisenä astuessaan vihkikirkkoonsa.
Pointti tässä sivujuonteessa on se, että suntio on merkittävässä roolissa useimmissa seurakunnan jutuissa, ja nyt puheena oleva vihkimisestä mahdollisesti aiheutuva vakaumusristiriita koskee mieiestäni suntiota siinä missä kanttoriakin. Suntion oletetaan palvelevan kaikkia tasapuolisesti. Tuossa koulutuksen kuvauksessa kiinnittää huomiota hengellinen näkökulma. Oma kokemukseni myös osoittaa että monet suntiot ovat tunnustavia kristittyjä, ja sitähän tuo kuvauskin edellyttää - tai ainakin niin että huono tilanne on jos suntio “on vain töissä” kirkossa eikä jaa sen sanomaa eikä ymmärrä minkälainen tilaisuuksien hengellinen sisältö on.
Sinun kokemuksesi mielestäni johtuu nimenomaan kesätyöntekijän osumisesta tehtävään. Se ei todista yhtään mitään koulutuksen ja käytännön todellisuuden ristiriidasta.
Mukavaahan tällaista vastausta ei ole saada. Kirkkovihkiminen on ainutkertainen hetki ja kokemus ja ikävä kokemus kohdistui myös vaimooni, kaasoon ja bestmaniin kirkon eteisessä.
Odotin sinulta ehkä muunlaista vastausta, esim. että parannettavaa on ruohonjuuritasolla vielä paljon.
Kirkkohäistä suurin osa on kesällä sijaisten työskennellessä.
Tämä seuraava kommenttini ei liity enää ev.-lut. -kirkon avioliittokäsitykseen, mutta kylläkin sinun ja @tortoisen suntiokeskusteluun.
Kuuluin vielä ev.lut -kirkkoon, kun minut ja vaimoni vihittiin eräässä vanhassa eteläsuomalaisessa kirkkorakennuksessa. Kyseisen tilaisuuden suntio ei ole jäänyt mieleeni, jos häntä edes näin (ehkä hän oli siellä ja ehkä onnitteli, mutta en siis muista). Kanttorikin taisi pysytellä urkuparvella. Emme jääneet mitenkään kaipamaan suntion enempää kuin vaikkapa seurakuntasihteerin onnitteluja, vaan koimme tilaisuuden täysin onnistuneeksi.
Enkä siis tahdo vähätellä kyseisten työntekijöiden merkitystä tai sitä kiistatonta periaatteellista ongelmaa, että papin ja kanttorin annettaisiin valita mihin tilaisuuteen osallistuu, mutta selvästi “alempina” pidettyjen työntekijäryhmien ei.
Kirkolliskokouksen päätös on poikinut monia seurakunnallisia julkaisuja homovihkimisten puolesta. Näissä on sivumakuna anarkia, sillä kk:n päätös ohitetaan (vrt. kansa äänesti väärin) - tosin vastustaisinhan itsekin tahoa, mikäli se päättäisi väärin.
Puheenvuorojen pinnallinen toisteisuus turhauttaa. Tasa-arvo sitä, yhdenvertaisuus tätä. Joku tasa-arvofani voisi kai joskus kirjoittaa fanituksen kohteesta vähän pidemmälti, mutta ehkä tätä ei tapahdu, kun ajatustorni alkaisi pian huojua. Tottukaamme siis iskulauseisiin, papukaijaretoriikkaan ja sopulimentaliteettiin.
Muuten, muutostoive jännästi sekoittaa konservatiivi-liberaali jakoa, sillä siinä ajetaan (elinikäistä) avioliittoa homopareille. Moinen sitoutuminenhan on aika.. vanhoillista. Tätä kumman vähän jos lainkaan tuodaan esille. Voisiko Tulkaa kaikki liike käydä vastustamaan myös pornoa ja esiaviollista seksiä? Tai siis, jos avioon voi mennä, onko siihen pakko mennä jos tahtoo elää parisuhteessa? Parempihan se on olla yhden kanssa kuin lentää kukasta kukkaan… Paljonkohan näitä vihkimisiä tulisi jos liitot sallittaisiin? Mieleeni jäi kirkolliskokous puheenvuoro Ahvenanmaalta, ei kuulemma meinannut löytyä väkeä tai avustajia sateenkaarimessuun kun sateenkaariväki oli jo eronnut kirkosta.
Asemasodassa pienikin aluevaltaus vaatii suuria tappioita.
Pride-liike rankaisi kirkkoa:
Muuten, eikö prideen mukaanlähtö tarkoita mahdollisesti, todennäköisesti tai jopa välttämättömästi sitä, että lähtijä luopuu tai on jo luopunut kristillisestä syntikäsityksestä tai ainakin luterilaisesta perisynnin opista? No, Pride ei kenties tee suoria antropologisia lausuntoja (vrt. Lady Gaga Born This Way), mutta vähintäänkin epäilys herää, eihän pride ole kristillinen liike.
Syntikäsityksen muutos vaikuttaa väistämättä pelastusoppiin. Homokysymyksen taustalla on suurempia teologisia kysymyksiä ja haasteita, mutta tasa-arvon salama on nyt iskenyt kirkkoonkin ja toitotus on sen mukainen. Mm. Kirkkohallituksen inklusiivisuutta tihkuva Ovet auki kaikille - asiakirja sanoittaa kristinuskoa kyseenalaisesti (harhaoppisesti?) (s. 13-14)
No voi harmi. 
Merkit täyteen.
En tiedä pitäisikö nauraa vai nauraa.
Oikeasti tämä ennakoi sitä vihaa, jota meitä konservatiiveja vastaan tullaan kohdistamaan jo ennen kuin laiva kääntyy kohti pohjaa.
D