Näkisin, että Raamattua voi yksittäinen henkilö tulkita siten, että samaa sukupuolta olevat henkilöt voisivat mennä naimisiin. Onhan tässä jo 500 vuotta harrastettu “Minulle Raamattu selkeästi sanoo näin”-tekniikkaa ja siten on ollut mahdollisuus irtaantua oikeasta opista.
Kielenkäyttösi viittaa siihen, että olet pohtinut paljon sitä, mitä ihmiset ennen ajattelivat, ja mitä ihmiset ajattelevat nyt, ja miltä asiat näyttivät ja näyttävät ihmisten tarpeiden ja halujen kannalta. Pohditko ollenkaan sitä, mitä Jumala ehkä asioista ajattelee ja voisimmeko Raamatusta löytää Jumalan tahdon?
MItä tämä tarkoittaa? Raamatun alkuluvuissa puhutaan avioliitosta aika monisanaisesti. 1.Moos.1:27-28, 2:18, 2:21-25.
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Että jossakin päin kristikuntaa olisi ennen 1900-lukua hyväksytty homoseksuaalisia parisuhteita?
Raamatullinen avioliittokäsitys onkin paljon muutakin kuin isyyden varmistamista. Siihenhän ei mitenkään tarvita sitoutumista tai avioliiton elinikäisyyttä. Islamissa, tai tietyissä sen tulkinnoissa ainakin, onkin näin. (Luin yhden kirjan islamista ja menen tässä sen perusteella, en tiedä miten hyvin se edustaa islamin kokonaisuutta.) Islamissa eroaminen on helppoa ja tietyn “varoajan” jälkeen voi mennä uudestaan naimisiin. Isyyden varmistamisen funktio toimii silti, kun ei ole avioliiton ulkopuolisia suhteita, eli islamilainen avioliitto on eräänlainen seksikirjanpito. Tällaista ei nykypäivänä enää tarvita mihinkään, koska isyystestit on keksitty.
Sitoutumista sen sijaan tarvitaan, koska ihminen henkiseltä olemukseltaan ei ole muuttunut mihinkään. Koko lähtökohta on aivan erilainen, kun molemmat osapuolet tietävät, että puolisoa ei saa noin vain vaihdettua parempaan. Ei lähdetä kevyin perustein etsimään uutta ja ihmeellisempää, vaan ollaan sen kanssa jonka kanssa on luvattu olla, ja tehdään elämästä hänen kanssaan parasta mahdollista. Tällöin ei myöskään tarvitse pelätä, että puoliso yks kaks saattaisi päättää lähteä, vaan jos itse käyttäytyy edes suurin piirtein ihmisiksi eikä esim. hakkaa tai juopottele, tulee puoliso olemaan kuvioissa mukana.
Yläluokalla ja ylemmällä keskiluokalla oli varaa laajempien juhlien järjestämiseenkin, mutta pääosa väestöstä oli antiikin aikaan varsin köyhää, jolla ei ollut varaa muiden kestitsemiseen päiväkausiksi. Hyvä kun saivat itse pitkää työpäivää tehden jokapäiväisen leipänsä. Sen johdosta on ilmeisesti niin, että iso osa väestöstä ei juhlinut häitä päiväkausia. Vauraammat suvut saattoivat niin tehdä kyllä.
Mikään laki ei pakottanut juhlimaan tietyllä tavalla, mutta kyllä yhteisö tiesi aina kuka oli kenenkin kanssa naimisissa. Juhlista riippumatta.
D
Lähiyhteisö tiesi. Mutta jos paimentolaispariskunta siirtyikin muualle, muualla asuvien saattoi olla hankalampi tietää aviosuhteita, kuten esimerkiksi Abramin ja Sarain liiton osalta Genesiksessäkin kerrotaan (1. Moos 12).
Niin. Silloin ei ollut käytössä edes DVV:n kaltaisia instansseja. Edelleenkin, ulkomaila solmitut avioliitot eivät näy Suomen tietokannoissa. Tai jos ulkomaalainen haluaa avioitua Suomessa, niin joistakin maista on hankala saada esteettömyystodistusta.
Edelleenkin, yhteisö tiesi.
D
En ymmärrä tämän kommentin antia keskustelulle. Jos ja kun pohditaan ovatko tällaiset avioliitot syntiä Jumalan silmissä ja osan ajaessa aktiivisesti toisten synniksi katsoman asian yleistä hyväksymistä on loppujen lopuksi aika vähän merkitystä sillä, kuinka moni tätä haluaisi toteuttaa. Ei muitakaan syntejä hyväksytä sillä perusteella, että ne ovat niin harvinaisia.
Kirjoitit mm.
Kaanaan häät osoittaa, että Jeesuksen aikaan avioliitto ei todellakaan ollut mikään yksityisasia ja sen perusteella pystyy olettamaan, että oli aivan normaalia solmia avioliitto miehen ja naisen välille.
Toisaalta homoasiat ovat siitä vähän erityisasemassa, että se on sellainen synti, johon meidän kulttuurissa useimmat eivät koe minkäänlaista halua. Useimpien muiden syntien kohdalla on kyse enemmän itsehillinnästä - harva toteuttaa jokaista impulssiaan, mutta vakavien ja harvinaisten rikostenkin kohdalla moni voi ymmärtää ja samaistua taustalla olevaan haluun, jota normaali ihminen ei toteuta.
Kirkossa pitää opettaa Jumalan sanaa. Yhtenä sunnuntaina saman kirkon yksi pappi ei saa puhua kahdenlaisen liiton puolesta ja toisena sunnuntaina saman kirkon toinen pappi toisin. Sama pätee muissakin yhteyksissä: “aamen-yhteyttä” ei ole, jos esimerkiksi raamattupiirissä rukousta johtava muotoilee sanansa niin, että joko tahallisesti tai tahattomasti vihjaillaan joidenkin läsnä olevien opetuksen tarpeesta. Vaihtoehtona tietysti on se, että ollaan uskon sisällöissä väljiä ja että monenlaista suvaitaan. Onko se hengen yhteyttä? Ei, vaan se on synkretistinen linja.
Olikos tässä johtoajatuksena, että ei varsinaisesti ole olemassa kristillistä avioliittoa, joten kirkolliset käytännöt voivat aivan hyvin johtaa vapaasti?
Tämä vakava kiista on kyllä paljon vakavampaa kuin enää osataan ymmärtää. Kristillinen seksuaalimoraali ja avioliitto on aina ollut selvä ja perustuu Jumalan luomiseen ja Pyhään tahtoon.
Ei kaikki Raamatussa tehty ollenkaan ole oikein ja Jumalan tahto. Ihminen on perisyntinen ja syntinen loppuun saakka ja Raamattua väärin lukiessa löytää helposti porsaanreikiä synnin tekemisen harjoittamiselle luvalla, samoin oma petollinen sydämemme eksyttää.
Jos ihminen ei tunnista ja tunnusta omia syntejään, Kristus ei kelpaa ja tuomio että kadotus odottaa.
Tätä ei enää ymmärretä, puolustajat näkevät vain vastustajat vihaajina, tuomitsijoina elämän pilaajina, vaikka siitä ei ole alun perin kysymys, vaan ihan ydinasiasta: synnistä ja pelastuksesta.
Jos ihminen ei saa synnintuntoa totuudessa, kadotus siis odottaa, vaikka kuinka omatunto venyisi.
Sodoma ja Gomorra mm. hävitettiin, uskovat armahdettiin silloinkin, vaikka tekivät syntiä mm. Abraham ja Daavid yms.
Kyllä tämä kiista on erittäin vakava kirkossamme, vaikka on se viimeinen pisara. Tullaan johtamaan ihmiset kadotukseen eikä pelastukseen muutenkin hankalassa ajassamme. Raamattukin profetoi näin käyvän eikä uskoa välttämättä Paruusiassa löydy enää.
Kun omatunto paatuu, syntiä ei pidätä mikään. Ihminen on kaiken aikaa itsessään paha ja kokonaan turmeltunut on totta kaikin tavoin jne.
Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi…
Armon varastaminen ei kuitenkaan auta.
Luterilaisessa kirkossa toimitettavien samaa sukupuolta olevien parien vihkimisien laittomuus ja luvattomuus saattaa ainakin jollakin tasolla päättyä tänään:
Piipainkokouksen oksennus:
Ohjeen tarpeellisuuteen viittaa myös kirkolliskokouksessa todettu havainto, että kirkolliseen
avioliittoon vihkimisen oikeustila on muutoksessa. Asiantuntijoiden mukaan oikeustila voi
muuttua ilman eksplisiittistä lainsäädäntötoimea, jos laissa ei ole nimenomaisesti ko. asian
kieltoa.
Samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä koskevassa kysymyksissä osatekijöitä
oikeustilan muuttumiselle ovat mm. seuraavat: vihkimisiä tapahtuu; vihkimiset ovat
yhteiskunnan lainsäädännön mukaan laillisia; papeille ei koidu seuraamuksia vihkimisistä;
kirkko ei ole lisännyt kirkkojärjestykseen avioliittolain mahdollistamaa “erityistä ehtoa” eli
rajausta että vihitään vain miehen ja naisen muodostamia pareja.Piispainkokous on tunnistanut jännitteen, joka vallitsee avioliittoa koskevan kirkon perinteisen
tulkinnan ja sen todellisuuden välillä, jossa myös samaa sukupuolta olevia pareja on usean
vuoden ajan vihitty kirkolliseen avioliittoon. Tämä kuvastaa kirkossa käynnissä olevaa
oikeustilan muutosta.Seurakunnat ja yksittäiset papit vastaanottavat säännöllisesti pyyntöjä samaa sukupuolta
olevien parien avioliittoon vihkimiseen ja avioliiton siunaamiseen. Näissä tilanteissa papin ja
muiden kirkon työntekijöiden on tärkeä kohdata kaikki vihkimis- tai siunauspyynnön esittävät
kirkon jäsenet avoimesti ja arvostavasti.Avioliittoon vihkimiseen tulee sisältyä lain edellyttämät kysymykset ja liiton vahvistaminen.
Kirkollisella avioliittoon vihkimisellä ja avioliiton siunaamisella on hengellinen tarkoitus, joka
ilmenee Raamatun lukemisena, sanan julistuksena, rukouksena, Jumalan kiittämisenä ja
vihittäville häneltä siunauksen pyytämisenä. Myös musiikki ja yhteinen virsi ovat kristittyjen
tapoja juhlistaa elämän käännekohtia.Avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovat kirkollisia toimituksia, joiden
soveltuvuudesta kirkkotilaan ei tarvita erillistä päätöstä (KJ 3: 53 §).
Piispainkokous suosittaa edelleen tuomiokapituleille, ettei samaa sukupuolta olevan parin
vihkimisestä tai siunaamisesta koidu papille seuraamuksia.
Kirkolliskokous kielsi rinnakkaiset näkemykset, mutta piispainkokous antoi vapaat kädet pastoraalisesti. Oikeustila on piispainkokouksen mukaan jo muuttunut.
Helluntain Tule Pyhä Henki -rukousta mukaillen: Tule jo asteroidi.
Jolkkosen ja Salomäen eriävä mielipide. Kiitos siitä. Muut piispat voivat haistaa pitkän p****n, anteeksi strohin.
D
Sleyn Porin pastori Johan Helkkula kommentoi tätä Facebookissa yhdellä sanalla: Laittomuus. Sitähän tämä on.
Olen nyt tyytyväinen, että joudun lähtemään Evankeliumijuhlasta jo lauantaina. Ei tarvitse sunnuntaina miettiä tohtiiko osallistua Matti Revon toimittamaan lähettien siunaamiseen. Hänellä on varmasti paljon hienoja ominaisuuksia, mutta hän on aktiivisesti edistämässä kirkon opin vastaista toimintaa.
Voiko muuten luterilainen olla sedevakantisti?
Tässä kyllä herää vihkimiskysymyksen lisäksi kysymys, mikä on enää kirkolliskokouksen ja sen päätösten merkitys. Voivatko piispat ohittaa muitakin kirkolliskokouksen päätöksiä ja antaa pastoraalisia ohjeita vastoin kirkolliskokouksen päätöksiä? Miten toteutuu piispojen tehtävä valvoa, että papit toimivat kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkolliskokouksen päätösten mukaisesti?
Piispat miinus Jolkkonen ja Salomäki ovat kusseet pahan kerran muroihinsa plus kirkolliskokouksen päätökselle. Suomen evl kirkko on raiskattu.
Herra varjele meitä.
D