Olen jo jonkin aikaa kutsunut kirkon tilannetta tämän avioliittokysymyksen osalta palatsivallankaappaukseksi. Kyseinen termi tulee valitettavasti koko ajan osuvammaksi.
Jyväskylän kirkkoherra näköjään yrittää vielä hiukkasen jarrutella:
Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja kirkolliskokousedustaja Liisa Kuparinen katsoo, että ohje tarkoittaa kirkkotilojen avaamista sateenkaariparien vihkimiselle.
– Tämä on iso askel eteenpäin. Tosi iso ja hieno juttu, josta olen tosi iloinen.
Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Arto Viitala puolestaan ajattelee, että ohjeen soveltamiseen on syytä odottaa tuomiokapitulin näkemystä.
– Aivan selkokieliseltä ohje ei vielä useammankaan lukemisen jälkeen tuntunut. On tärkeä kuulla, millaisia tulkintoja ohjeesta tehdään esimerkiksi omassa tuomiokapitulissamme.
Viitala on vastustanut Jyväskylässä seurakunnan tilojen avaamista sateenkaariparien vihkimiselle. Asiasta on väännetty seurakunnassa pitkään.
Viitalan mukaan ohjeen voi kuitenkin tulkita tarkoittavan, että useimmat piispat haluavat antaa papeille omatunnon vapautta samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiin.
Ohje sateenkaariparien kohtaamisesta jakaa mielipiteitä Jyväskylässä – Kirkkoherra: ”Aivan selkokieliseltä ei tuntunut” | Keski-Suomi | Yle
Toisessa Timoteuskirjeessä Paavali jopa henkilöi ja yksilöi tällaisen harhan kun gnostikot opettivat ylösnousemuksen jo tapahtuneen ja johdattivat uskovia pois uskosta antinomismiin, elämään suruttomina halujensa vietäminä.
2Tim 2:16-18: "Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon."
Pappi voi vihkiä ainoastaan kirkollisesti. Hänellä ei ole virkansa puolesta siviilivihkimisen oikeutta. Avioliittolaki erottaa nämä kaksi vihkmimistä toisistaan.
Tässä vielä tuon Salpausselän osalta tarkemmin, tilat on siis nyt avattu: Redirecting...
Eli ainakin Mikkelin hiippakunnassa jo kolme sellaista seurakuntaa, joitten tilat eivät käsittääkseni aiemmin olleet auki vihkimisille ovat tulkinneet ohjetta niin, että nyt tilat voi ja kuuluukin avata, ja toimivat niin. Varmaan näitä tulee lisää, ja osa ei tehne julkisia tiedotteita.
Tämä keissi on kyllä teologisten ongelmien lisäksi jotenkin niin oppikirjaesimerkki huonosta hallinnosta. Joku idea ei mene äänestyksessä läpi, joten sitten loogisesti tuodaan tiskin alta sama idea uudelleen pöydälle. Ei varmaan tarvitse ihmetellä, jos seuraavissa kirkolliskokousvaaleissa jäsenistö on hieman dismotivoitunutta.
Tuo on esimerkki siitä, että vaikka luottamushenkilöt jotain päättäisivät, viranhaltijat voivat käytännössä toimia ohjeistaa toimimaan toisinkin. Liittyy myös sellaiseen yleismaailmalliseen asiaan, että jos sovittuja periaatteita noudattavia on riittävän monta, asiaan on käytännössä mahdotonta puuttua.
Seurakuntien käytännössä tämä piispainkokouksen “pastoraalinen ohje tuomiokapituleille” tulee jatkossa näkymään lukuisissa työhaastatteluissa, kun yksi työhaastattelukysymys tulee olemaan paitsi papiston, myös kanttoreiden ja suntioiden osalta, miten hakija tulisi toimimaan tällaisten asioiden tapauksissa.
Piispainkokous käytännössä päätti eriyttää entistäkin voimakkaammin sitä, että mitkä seurakunnat palkkaavat minkäkinlaista henkilökuntaa. Toisista seurakunnista muodostuu henkilökunnaltaan liberaalimpia ja toisista konservatiivisempia. Piispainkokouksen ohje saattaa käytännössä realisoitua uusien rekrytointien osalta porttikieltona monelle kanttorille, suntiolle ja papille osaan seurakunnista.
Minulle tämä näyttäytyy suunnilleen samalta, että opetussuunnitelma sanoo X ja sitten joku koulu päättää keskenään, että ei me nyt viitsitä mitään opetussuunnitelmaa noudattaa.
Tuo ei ole minusta kovin hyvä vertailukohta. Opetussuunnitelma on aika suurpiirteinen dokumentti. Oikeassa elämässä esimerkiksi opettajan sijaisista monet eivät ole koskaan kunnan opetussuunnitelmaa avanneetkaan, mutta opetus etenee silti. Kun etenee oppikirjan mukaisesti, tulee käytännössä opetussuunnitelmaakin isolta osin jo noudatettua. Opettajilla on Suomessa kansainvälisestikin katsoen aika laaja itsenäisyys lopulta opettaa, kuten haluavat, eikä opettajien toimintaan tavata puuttua, kunhan ei mitään ihan puppua ala opettaa, ja kunhan ei päästä lapsia vaaratilanteisiin tai tule päihtyneenä töihin. Eivät muut aikuiset edes näe, mitä luokassa tapahtuu ja miten kukakin opettaja aikansa luokkien kanssa käyttää. Viranhaltijan saa irtisanottua, jos tämä tulee toistuvasti päihtyneenä töihin, mutta en ole kuullut kovin monen peruskoulun opettajan tulleen irtisanotuksi sillä perusteella, että opetus ei noudata opetussuunnitelmaa.
Sait varmaankin kuitenkin pointista kiinni.
Kyllä luullakseni sain pointista kuitenkin kiinni.
Tässä asiassa tilanne on sikäli vastaava, että vaikka enemmistö piispoista on ohjetta antaessaan toiminut Kirkolliskokouksen päätösten vastaisesti, näille protestipiispoille ei tule todennäköisesti asiasta mitään seuraamuksia. Kun on piispan viran kerran saanut, siinä on ja pysyy.
Aloin nyt seurata enemmänkin näitä seurakuntien reagointeja nähdäkseni, miten tätä ohjetta aiotaan soveltaa. Silmiini osui Haukiputaan seurakunnan (jossa ei tietääkseni ole aiemmin avattu tiloja) kirkkoherrana toimivan Salla Autereen hartauskirjoitus Rantapohja -lehdessä. Hartaudeksi se on kyllä erikoinen, lähinnä otsikkoa myöten pelkkää tuon ohjeen hehkutusta. Tästä voinee päätellä, että ohjetta aletaan toteuttaa tuossa seurakunnassa.
Hartaudessa näkyy liberaali tulkinta siitä, että nyt avioliittokeskustelu on saatu ratkaistua:
Ohjeessa todetaan selkeästi, että avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovat mukaan kirkollisia toimituksia, joiden soveltuvuudesta kirkkotilaan ei tarvita erillistä päätöstä (KJ 3: 53 §). Tähän asti kirkko on siis vaatinut, että kirkkotilojen käytöstä täytyy tehdä erillinen päätös, mikäli niitä annetaan saman sukupuolisten parien käyttöön. Mikä onkin ollut aivan absurdia. Miltä on mahtanut tuntua niistä pareista, jotka ovat joutuneet seuraamaan, kuinka seurakuntaneuvosto äänestää siitä, kelpaavatko he käyttämään kirkon tiloja, ovatko he sen arvoisia kuin muut. Se on ollut vastenmielistä – ja nyt se on ohi.
Samalla siinä ilmaistaan huolta siitä käykö niin, että joissain hiippakunnissa ei noudateta ohjetta:
Toki päätös ei syntynyt yksimielisesti. Kaksi piispaa jätti eriävän mielipiteen. Tämä herättää huolen: syntyykö kirkkoon nyt kaksi todellisuutta? Onko vaarana, että jotkut hiippakunnat alkavat toimia eri tavalla kuin toiset – aivan kuten aikanaan, kun Oulun hiippakunta ei sallinut naispappeutta ja naispapit joutuivat hakeutumaan pappisvihkimykseen muualle? Toivottavasti ei. Kirkon ykseys ei tarkoita yksimielisyyttä, mutta se vaatii yhteistä tahtoa pysyä samassa pöydässä.
Hartaus: Kirkko otti askeleen kohti tasa-arvoa – ja se on suuri ilon aihe - Rantapohja
Eli nopeasti liberaalit luovat painetta koko kirkon pakottamisesta tähän luomaansa uuteen todellisuuteen.
Tässä on nähtävissä joko tahallinen tai tahaton väsyttämistekniikkakin. Itse en enää jaksaisi koko asiaa ja koska ei ole muutakaan parempaa paikka mihin liittyä, niin olkoon enkä jaksa erota kirkosta enkä haluaisi, niin kaikkeen vissiin tottuu.
Uskoa kyllä rassaa ja ihmetyttää, miksi? Näin kuitenkin Raamattu profetoi lopun ajoista. Onko tässä kysymys jaksamisen vaatimuksesta, vai miten pitäisi olla? Onko jossain parempi kirkkokunta ja pitäisi se ymmärtää? Ei voi olla, kyllä koetellaan vain uskoa ja luottamusta Jeesukseen K.
Tässä tulee taas esiin se, mitä olen pitkään ihmetellyt. Kun liberaalit saavat uudistuksen läpi, he puhuvat varsin vaativaan sävyyn siitä, että kaikkien on noudatettava yhteisiä sääntöjä. Kuitenkin tässäkin asiassa juuri he ovat rikkoneet yhteisiä sääntöjä ja vähitellen sillä tavalla saaneet aikaan muutoksen.
Samoin niin naispappeuden kuin vihkimisen kohdalla kovin helposti sanovat, että jos ei kirkon käytäntö kelpaa, perustakaa oma kirkko. Miksi muutoshaluiset eivät ole itse perustaneet uutta kirkkoa sen sijaan että pyrkivät muuttamaan vanhan?
Lainaus siis Salla Autereen kirjoituksesta.
Eivätkö ole kelvanneet… kyllä vain ovat kelvanneet mutta eihän seurakunnan tilojen käyttö ole kuin joka miehen oikeus metsissä ja pientareilla.
Tähän asti on vain noudatettu sitä että voi järjestää vain olemassa olevia, yhteisesti hyväksyttyjä kirkollisia toimituksia - paitsi jos on otettu oikeus omiin käsiin.
On muuten mielenkiintoista että Jukka Keskitalo, joka jossain kysymyksissä on vaikuttanut suhteellisen konservatiiviselta piispalta, on nyt enemmistön mukana tässä vallan anastuksessa. Oulun hiippakunnassa on vahvaa herätysliike-elämää, Keski-Pohjanmaalla evankelisuutta ja rauhansanalaisuutta, Lapissa (ainakin) vanhoillislestadiolaisia - ei taideta sielläkään juuri omaa piispaa kiitellä, paitsi tietysti ne joilla on tuo Autereen kuvaama näkökulma.
Aktiivinen seurakuntaväki - usein herätysliikkeisiin lukeutuva ja myös luottamushenkilöinä toimiva - on monessa hiippakunnassa nyt vailla piispan tukea.
Kyllä on parempaa paikkaa mihin liittyä!
Muihin kirkkokuntiin kalastelu - jota teit tuossa aiemmin selvemmin - on täällä kiellettyä. Ainakin on ollut.
Tämä on ekumeeninen foorumi.
No niin, liberaalit ovat sitten saavuttaneet tavoitteensa.
Itse katselen vielä hetken tilannetta sen suhteen millaisia reaktioita tämä omassa herätysliikejärjestössäni herättää. Olen kuitenkin yhä vakuuttuneempi siitä, että pian on otettava ainakin omalta osaltani askel jonnekin muualle. Ortodoksiksi tai katolilaiseksi minusta ei ole (sympatioita minulla niitä kohtaan on, mutta oma opillinen näkemykseni ei taivu niihin riittävästi), ja mikäli herätysliikkeet eivät saa jotain omaa kunnollista vaihtoehtoa aikaiseksi (joko itsenäisenä kirkkona tai sitten kirkon sisällä, mutta kirkon hierarkiasta täysin riippumattomana) niin pitänee kolkutella Lähetyshiippakunnan tai Seurakuntaliiton ovia.
Näin perheellisenä täytyy näet ajatella sitäkin, että mikäli Herramme tulo viipyy on tässä maassa tarpeen tulevaisuudessakin olla seurakuntia, joissa lapseni ja muutkin tulevat polvet voivat elää Jumalan sanan opettamina ja jotka voivat tätä evankeliumia levittää maassamme silloinkin, jos valtakirkko mätänee pystyyn.
Eikö se ole olemassa jo?
Uskon, että sinulla on kuitenkin enemmän malttia ja sivistystä - mikäli päädyt tuonne - kuin näillä, jotka käyvät nyt kalassa kirkkoomme pettyneiden keskustelufoorumilla.
Omasta valinnastaan ja kokemuksista on lupa kertoa.
Kirkosta eroamiseen ei saa täällä kehottaa.
Toista käyttäjää tai yleisöä yleisesti ei saa kehottaa eroamaan toisesta kristillisestä yhteisöstä.