Niin kauan, kun messuja voidaan pitää vain siellä, mihin siihen erikseen saa luvan, milloin tilaisuuksia ylipäätään järjestetään varoen siellä, mihin seurakunta ei toivota tervetulleeksi ja niin kauan kuin pastoreita ei rohjeta hankkia reippaasti itse mikäli kirkko ei niitä meille vihi ei ole edellytyksiä toimia aitona muutosvoimana kirkossa, vaan korkeintaan saadaan elettyä muutamissa valituissa ghetoissa. Kyllä sielläkin Jumala tekee työtään, mutta meillä on tehtävä koko Suomea ja koko maailmaa ajatellen.
mainitsinko tällä kertaa jonkin muun kirkkokunnan?
Luulisin että osa näistä tapahtuu kyllä vaikka uutta kirkkoa ei “perustettaisikaan”.
Tarvaisen kirjaesittelyssä mainittu kirkon sisäinen uudstusliike ei ole ehkä meidän kenenkään lopullisesti arvioitavissa. Ainakaan vielä nyt. Monenlaista tapahtuu nyt.
Mutta tietenkään tällä en tahdo yrittää estää kenenkään henkilökohtaisia valintoja.
Organisaatiohin sitoutuminen ei omassa ajattelussani ole nyt varmaan päällimmäisenä. Iloitsen mahdollisuuksista ja rukoilen viisautta ja rakkautta.
Juuri tämän osalta olen vielä tarkkailevalla kannalla.
1 tykkäys
Kirkkokuntasi on tiedossa ja ilmaisit aiemmin selvästi Hanna Rauta -sitaatilla Sley-ketjussa toiveesi ja agendasi. Tulkitsin äskeisen sille jatkoksi.
Minulla ei ole mitään muita luterilaisia kirkkoja vastaan. Niillä on kaikilla oma taustansa ja kertomuksensa.
Fiksua on täällä toimia paikan sääntöjen mukaan.
Nipotan, olen siis olemassa. 
1 tykkäys
Minun oppi-isäni ja kirkkoisäni Philipp Jakob Spener kirjoittaa ohjeena, että jos kristitty on hengellisessä yhteisössä, jossa on pimeyttä, ja löytää yhteisön, jossa on enemmän valkeutta, hänen kuuluu liittyä siihen.
Katkelma “hartaudesta”
Taas yksi hetero loukkaantumassa muiden puolesta. Yhtään kukaan pariskunta ei ole ajatellut näin.
Jos on ajatellut, he ovat saaneet vääristeltyä tietoa. Kirkolla on näet oikeus määritellä kirkollisten toimitusten totetumiset ja ehdot.
Yhtä hyvin voisi nyt joku vaatia että on päästävä pelaamaan bingoa ja järjestämään lauantaitanssit kirkkosalissa, koska nuo ovat laillista toimintaa. Avioliitto on laillinen riippumatta sukupuolista. Kirkollinen vihkiminen ei ole sama asia. Tätä ei nyt muka ymmärretä enää.
1 tykkäys
Hyvä ja sopiva seurakunta on tietty onni ja autuus ja kiitoksen aihe, mutta ei pelastuksen ehto. Ehtoja on vain yksi - uudestisyntyminen ylhäältä - (uskoen syntinsä anteeksi Jeesuksessa K.).
Yhtään täydellistä kirkkokuntaa eikä seurakuntaa ole tässä tuhansien suuntauksien maailmassamme, notta eroaminen ei ole välttämätöntä, vaikka Raamattukin siihen kehottaa määrätyissä tilanteissa. Avioliittokäsitys ei kuitenkaan sellainen ole, vaikka väärin / syntiä ja ärsyttävää. Pitää riitaa yllä ikuisesti.
Minua ärsyttävät tyypit, jotka eivät ole mukamas tietäkseenkään, että homoliitot ovat syntiä. Tekeytyvät nöyriksi kyselijöiksi. Hyi!
Tämä. Jäätäviä patavanhoillisia fundamentalisteja ja sitten tekonöyristellään päälle. Vanhoissa kirkoissakin ollaan patavanhoillisia fundiksia, mutta se sanotaan kovaan ääneen ja megafonilla.
1 tykkäys
Niin, vaikka toki ihmisen tilanteesta riippuen on merkitystä sillä, mitä mikäkin synti tai väärä päätös vaikuttaa mahdollisuuteen elää seurakuntaelämää ja kristittynä.
Jos ajatellaan yksilöä eikä järjestöjä, voidaan miettiä eri näkökulmia:
-seurakunnan työntekijänä osallistuminen kirkon oikean opin vastaiseen tilaisuuteen (nyt samaa sukupuolta olevien vihkiminen)
-seurakuntalaisena osallistuminen jumalanpalvelukseen, jossa rukoillaan em parien liiton puolesta, tai ehkä saarnataan uuden käsityksen ajamiseksi kuulijoiden uskonelämään
-luottamushenkilönä joutuminen ristiriitaan asiassa
-yhteydenpito niihin pappeihin, jotka opettavat ja toimivat nyt väärin tässä asiassa
-jäsenyys seurakunnassa, mutta käyden messussa järjestössä joka ei hyväksy kyseistä vääryyttå
-jäsenyys vääryyden hyväksyvässä seurakunnassa, ja osallistuminen sen messuun, joutumatta kuitenkaan em. opetuksen kohteeksi
-jäsenyys kirkkoon, jossa enemmistö tekee vääriä päätöksiä, mutta oma seurakunta ja pappi ei niitä kannata
On siis useita vaihtoehtoja. Uskon että moni pohtii samaa kuin minä: Mikä synti ja vääryys tulee minun synnikseni ja esteeksi olla kirkon jäsen?
Se on selvää että synnitöntä ja täydellistä seurakuntaa ei ole, kuten kirjoitit.
3 tykkäystä
Ylempänä oli puhetta reaalimaailman esimerkeistä mitkä kuvaavat tätä tilannetta. Tässä yksi todellinen reaalimaailman esimerkki:
Jumala sanoo X
Valtaosa piispoista: Ei käy meille, teemme Y
Tampereen seurakuntien lausunto korjattuna: "Päätös on jälleen askel kohti poispäin Jumalan tahdosta.
1 tykkäys
Ymmärrän, mutta aina ei myöskään sitä toista mahdollisuutta ole parempaan yhteyteen. Jumala tietää kaiken ja sydäntämme eivät väärintekijät saa, vaikka emme voittaisikaan oikeuden asialla.
Riviseurakuntalaisen on tietty helpompi sulkea silmänsä ja olla osallistumatta jäsenenäkään.
Muistaakseni historia on jo täynnä näitä ristiriitoja. Myöskään itse emme ole emmekä tule täydellisiksi, vaan erehdymme monessa asiassa. Synnit saa tunnustava anteeksi eikä uskovalle lueta syntejä, jotka eivät ole ehdoin tahdoin tehty.
Pieni täsmennys. Syntien tunnustaminen ei ole anteeksisaamisen ehto. Uskovalle luetaan niin kuin muillekin, kaikki synnit, oli ehdoin tahdoin tehty tai ei, myös ne joita ei ymmärrä, ja pohjakassaan vielä perisynti.
- Johanneksenkirje 1
" 8 Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. 9 Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10 Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä."
1 tykkäys
Syrjintää koskevien lakien mukaan kirkot saavat itse määritellä mm. papin sukupuolen tai avioparin vihkimisen ehdot ilman että näitä rajauksia pidetään syrjintänä. Huomattava tässä on se, että tämä koskee kirkkoja, ei yksittäistä työntekijää.
Nythän ollaan tilanteessa, jossa kirkon opin mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta silti piispojen ohjeistuksella kaikki parit voidaan vihkiä. Tässä on nyt mahdollisesti samalla käynyt niin, että tämän jälkeen tulkitaan niin, että koska kirkko sallii kaikkien vihkimisen, siitä kieltäytyminen katsotaan syrjinnäksi - vaikka opillisesti edelleen avioliitto on vain miehen ja naisen välinen.
1 tykkäys
Juuri näin! Jos asiaa tarkastellaan Raamatun ja Luterilaisten Tunnustuskirjojemme valossa ei tässä asiassa ole mitään epäselvää. Antinomismi, eli lain hylkääminen tuhoaa uskon, ei enempää eikä vähempää.
Raamattu opettaa selvästi, että pahat teot tekevät tyhjäksi uskon. Raamattu sanoo sellaisten ihmisten, jotka pahoilla teoillaan karkottavat hyvän omantunnon, joutuneen uskossaan haaksirikkoon (1. Tim. 1:18 - 20; 2. Tim. 2:16 - 18). Yksimielisyyden Ohje viittaa vielä lisäksi sellaisiin kohtiin kuin 1. Kor. 6:9 ss.; Gal. 5:21; Ef. 5:5; Room. 8:13; Kol. 3:6 (M. 630, 31 s.; suom. 504). Raamattu ilmaisee meille syynkin, miksi pahat teot tekevät uskon tyhjäksi. Ihminen ei ole uskon causa efficiens ihmissydämessä, vaan Pyhä Henki. Koska nyt pahat teot saattavat Pyhän Hengen murheelliseksi ja hän lopulta väistyy sydämestä, tekevät pahat teot uskon tyhjäksi (Ef. 4:30). Pyhä Henki, joka on uskon myötä tullut ihmissydämeen, on sekä uskon Henki (2. Kor. 4:13) että samoin myös pyhityksen ja hyvien tekojen Henki (Gal. 5:22). Hän kehottaa ja kannustaa sisäisesti lakkaamatta ihmistä välttämään pahaa ja tekemään hyvää (Room. 8:9,14). Jos kuitenkin Pyhää Henkeä itsepintaisesti estetään toteuttamasta tätä puolta työssään, hän lakkaa myös vaikuttamasta uskoa. Tällä tavoin pahat teot epäilemättä tekevät tyhjäksi uskon.
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 388.
Otan tähän nyt vain yhden noista monista Raamatun kohdista, jotka Pieperin tekstissä mainitaan ja joka kohta myös Tunnustuskirjoissamme mainitaan yhtenä kohtana kun selitetään miten pahat teot tekevät tyhjäksi uskon.
- Kor. 6: 9-11. Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,
- eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.
- Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.
Miten ihmeessä ev. lut. kirkko voi siunata esim. tuossa tekstissä mainitut homot avioliittoon? Onhan Tunnustuskirjojemme mukaan Raamattu uskon elämän ylin ohje ja normi.
Eikö jo tällainen asian jatkuva esillenostaminen ja sen jatkuva vatvominen ev. lut. kirkossa osoita, ettei lähetyskäskyssä annettu evankeliumin julistus ole enää missään roolissa, vaan se on hautautunut näiden sukupuolineutraaliusasioihin suhtautumisen vatvomiseen, jotka pimentävät evankeliumin ja sen mukaan toimimisen, eikä usko siten enää voi syntyä ja tekee helposti tyhjäksi myös niiden uskon, joilla se vielä on?
4 tykkäystä
Kyllä näin on tietenkin. Tässä annetaan lupa jatkaa synnissä eikä sitä tunnusteta eikä haluta luopua, koska on ilmeisen vaikeaa.
On siis minunkin mielestäni harhauduttu kohtalokkaasti. Keinot asian parantamiseksi kuitenkin näyttävät olevan todella vähissä. Minulle kuitenkin riittää, että itse saan pysyä tunnustuksessa ja saan anteeksi, että en pysty vahvemmin torjumaan selvää asiaa. (En enää uskalla ystävilleni sanoa suoria sanoja. Jos en saa sitä anteeksi, en pelastu minäkään.)
(Jos taas naispappeus on verrattavissa tähän, niin onpa omituinen uskonto.) Turhaan on Jeesus kuollut, kun ei syntejään ja jumalattomuuttaan saakaan anteeksi, kuin synnitön, joita ei kuitenkaan ole.
Tässä on Paha keksinyt oivan keinon tuhotakseen oikean Jeesus uskon.
2 tykkäystä
Osut nyt ytimeen mikäli ymmärrån sinua oikein.
Uskon keskuksessa on Jeesus meidän kaikkien Vapahtajanamme.
Tämä hämmennys että kirkossa nyt tehdään outoja päätöksiä, aiheuttaa vaaran uskollemme monesta suunnasta.
Yksi on se, että mukaudumme ja alamme epäillä Jumalan sanan totuutta muissakin asioissa. Alkaa kyllästyttää koko kristittynä elo.
Toinen, että tulemme epävarmoiksi siitä, missä oikein voi varmasti olla Paimenen laumassa. Tässä meitä hämmentävät myös ne jotka huutavat: Täällä hän on! Lähtekää pois, erotkaa! Tulee väistämättä mieleen Raamatun kohta jossa puhutaan samantapaisesta huutelusta.
Kolmanneksi uskon pysymistä keskeisessä asiassa uhkaa luontainen taipumuksemme pyrkiä muiden yläpuolelle. On toisaalta pakko torjua väärä opetus, mutta samalla varottava unohtamasta että kaikkien ainoa toivo on armo ja että meillä on ehkä paljon muita eri nimisiä syntejä. Ne vain eivät aina näy ulospäin ja siksi väärin eläviä on vaarallisen helppoa osoitella.
Haasteellista on, sanottaisiin huonolla suomella.
2 tykkäystä