Oltiin Tampereella viikonloppuna 1ja siellä taisi olla samaan aikaan Pride tapahtuma. Ainakin oli kirkonseiniä myöten kaikki paikat täynnä 13 vaakaraitaa sisältäviä lippuja. Ei siis näitä “perinteisiä” tai edes niitä versioita, kossa on lisää värejä keulassa kolmiossa, vaan tosiaan 13 vaakaraitaa. Pikaisella googlauksella kyseessä on “Uusi tiedostava pride-lippu” Ilmeisesti vanhat ei ollut tiedostavia
1 tykkäys
Kehitys kehittyy. 
Millonkohan loppuu värit kesken.
2 tykkäystä
Luulevat, että kaikille elämäntavoille on julistettu synninpäästö. Suuresti erehtyvät.
4 tykkäystä
Joo, tuossa siis myös nahkafetissi ja drag meno huomioitu. Vaan mitä kaikkea siitä vielä puuttuukaan! Intoileekohan seurakuntalaiset papit ja piispat sitten noistakin?
Kumma lumous, värisokeus.
Pride-Jeesus muistutti parodiaa, ehkä vähän tuo lippukin. Logiikka innostaa keijotukseen jos kerran lisäraidat tarkoittaa lisätiedostavuutta eli lisäeettisyyttä. Helppoa!
3 tykkäystä
Salomäki antoi ilmeisesti periksi. Ei kiva uutinen niille jotka hänen rohkeuttaan piispainkokouksen vähemmistöläisenä kiittelivät.
Luulen että Salomäen aikana ei vielä tulla siihen pisteeseen että omantunnon vapaus olla vihkimättä poistuu.
Sama kokous tyrmäsi Sleyn messuluvan Seinäjoella. Erilleen meno vauhdittunee.
2 tykkäystä
Huvikseni linkitän tähän myös Matti Revon saatekirjeen piispainkokouksen ohjeeseen, vaikka en oikein osaa sitä kommentoida suuntaan tai toiseen. Mutta tällainenkin on.
1 tykkäys
Todella ikävää ja harmillista!
Olinkin kirjoittamassa tästä samasta asiasta. Surullista, todella surullista. En ymmärrä, miksi Salomäki viittaa esityksessään Jyväskylän seurakunnan tilojen avaamisesta samaan piispainkokouksen ohjeeseen, josta jätti eriävän mielipiteen. Ei tule näköjään Salomäestä avioliittokysymyksen Rimpiläistä. Sääli.
Kirjeessään hiippakuntansa papistolle ja seurakunnille Salomäki kylläkin korostaa, ettei kirkon avioliittokäsitys ole muuttunut. Tällä tosin näyttää olevan lähinnä se merkitys, ettei ketään voida pakottaa vihkimään. Sen sijaan vihkimisille on nyt tuossakin hiippakunnassa lupa. Kirjeen loppukaneetti tuntuu vähän käsienpesulta:
Keskustelu samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on jatkunut kirkossamme jo pitkään ja aiheuttanut jännitteitä ja ristiriitoja. Toivon, että voimme tämänkin asian äärellä osoittaa kärsivällisyyttä ja kunnioitusta eri tavoin ajattelevia kohtaan. Henkilökohtaisesti toivon,
että papit toimivat edelleen kirkon voimassa olevan avioliittonäkemyksen mukaisesti, mutta
arvostan jokaisen työtä riippumatta hänen valitsemastaan toimintalinjasta tässä asiassa.
Näin nähdäkseni taistelu avioliitosta on tässä kirkossa hävitty. Osa konservatiiveista vedonnee vielä siihen, ettei kirkolliskokous ole asiasta päättänyt, mutta tästä tullee nopeasti normaalitila tässä kirkossa.
Osasin pelätä tätä uutista, ja siksi yllätyinkin kuinka voimakkaasti reagoin tähän. Tunsin ihan fyysistä pahoinvointia ja kyyneleet meinasivat tulla silmään. Tämä ei johdu mistään vastenmielisyydestä homoseksuaaleja kohtaan. Tämä on syvää surua siitä, miten hengellinen laittomuus on saanut kirkossa vallan ja Raamatun arvovalta on murentunut entisestään.
Itse koen yhä vahvemmin, että on vaikea nähdä tällä kirkolla tulevaisuutta Kristuksen evankeliumin työssä pidemmällä tähtäimellä. Silti ajatus lähdöstä raastaa, samalla myös se, mitä pidän välttämättömänä, jos tätä lähtöä ei tehdä, nimittäin rohkea toimiminen kirkon hereettisestä johdosta välittämättä. Vietin näet eilen paljon aikaa kotiseurakuntani kirkossa. Henkilökohtaiset muistot ja kirkon pitkä historia leijuvat mielessäni. Raskas olisi siitä irtautua, ja sisäisenä kapinallisenakin seurauksena olisi irtautuminen vähintään seurakunnan käytännön elämästä. Siksi vaikka usein lausunkin jyrkkiä näkemyksiä ymmärrän hyvin asian vaikeuden.
Tässä kirkossa ei kuitenkaan enää ole yhtäkään piispaa, jota rohkenisin pitää hengellisenä johtajana ja auktoriteettina. Sen he ovat ratkaisuillaan menettäneet.
8 tykkäystä
Piispat tekevät nyt kauaskantoisia päätöksiä ohi kirkon korkeimman päätöselimen ja Raamatun, ohi klassisen kristinuskon näkemysten ja perinteiden. Siitä ei hyvää seuraa sen paremmin kirkolle kuin sen jäsenille tai luopuneille johtajille tai paimenillekaan. Kaikki hajoaa, mikä on muutosta vaativan osapuolen tarkoituskin. Kapinoida kristillistä perhe- ja ihmiskäsitystä vastaan, hajottaa kirkko, turhentaa sen usko ja käsitys. Taustalla toimii valta, joka tätä muutosta yhteiskunnassakin ajaa.
8 tykkäystä
Juuri näin ja Ilmestyskirjan 17 luku on kertomus tästä kuinka maallinen valta ratsastaa kirkolla. Iisebel on astunut ratsunsa selkään.
3 tykkäystä
Petturipiispoille omistan seuraavan virrenvärssyn:
Jo vääryys vallan saapi Se huutaa taivaaseen. Se turmaa ennustaapi, Vie kansat kurjuuteen.
4 tykkäystä
En kyllä jaksa uskoa, enkä sitä tietenkään toivokaan, mihinkään ev.lut. kirkon hajoamiseen tämän kysymyksen myötä. Yksittäisiä ihmisiä toki aina tulee ja menee.
Ainakin kolme syytä tulee heti mieleen:
- Samaa sukupuolta olevien vihkimistä kannattaa selvä enemmistö jäsenten, pappien ja piispojen keskuudessa.
-
- Tilanne ei ole ev.lut. kirkolle uusi. Me ikäihmiset muistamme verrannollisen tilanteen eronneitten vihkimisen kohdalla. Gospelmusiikin tulemisen jumalanpalveluksiin kohdalla. Naispappeuden hyväksymisen kohdalla. Yhteisen julistuksen roomalaiskatolisen kanssa kohdalla. Ehkä muotaakin. Näihin on ajan kanssa sopeuduttu.
- Monet luterilaiset kirkot ulkomailla ovat käyneet saman läpi.
1 tykkäys
Mutta maailmalla on kyllä kirkoista tapahtunut jonkinlaisia lohkeamisia näiden asioiden myötä. Esim. USAn isosta luterilaisesta ELCAsta irtaantui homovihkimisten myötä porukka, joka hyväksyy naispappeuden mutta ei homoliittoja. Samoin anglikaanisesta kirkosta on muistaakseni lohjennut ryhmä.
2 tykkäystä
Ensimmäisen kohdalla sanottakoon, että luterilainen linja ei ole koskaan ollut eronneiden vihkimiset kaikissa tilanteissa torjuva. Siten kiistana oli missä olosuhteissa eronnut voidaan vihkiä, kun taas nyt on kyse siitä voiko samaa sukupuolta olevia pareja vihkiä lainkaan.
Gospelmusiikin käyttö on varmasti herättänyt mielipiteitä, mutta se ei ole luterilaisessa kirkossa opillinen kysymys. Toteaahan Augsburgin tunnustuksen VII kohta näin: “Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.”
Naispappeus puolestaan on aiheuttanut paitsi eroamisia on myöskin edelleen useiden kirkon sisäisten ryhmien torjuma. Se kiista ei siis tosiaankaan ole päättynyt, mitä osoittavat nämä tuoreet uutiset Sleyn messuyhteisöihin kohdistuvista rajoituksista.
Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta jakoi aikoinaan konservatiivejakin. Esimerkiksi vanhavirkakantaisten sankari, Oulun piispa Olavi Rimpiläinen piti sitä hyvänä juttuna.
2 tykkäystä
Tahdoin vain kertoa, että kaikista mainitsemistani kävi melkoinen meteli mutta suurempaa eroaaltoa, saati jotain jota voisi kutsua hajaannukseksi, ei tapahtunut.
Onhan kirkkomme hajonnut jo aiemmin.
100 vuotta sitten perustettiin pieni luterilainen kirkko joka sittemmin jakaantunut sekin.
Lähetyshiippakunnan synty on tuoreempi asia. Kooltaan sekään kirkko ei ole suuri mutta teologisesti merkittävä koska lähinnä virkakysymyksen vuoksi tapahtunut irtiotto vei mukanaan vahvaa teologista osaamista.
Jää nähtäväksi ja myöhemmin arvioitavaksi paljonko jatkossa tapahtuva hajoaminen johtuu lähetysjärjestöjen messuyhteisöiden torjumisesta ja paljonko avioliittokiistasta.
1 tykkäys
Tarkoitamme hajaannuksella näköjään eri mittakaavan hajaannuksia. Itse en osaa pitää noiden pienten ryhmien erkaantumista varsinaisena hajaannuksena. Kuten en esimerkiksi Nokia Missio Churchin perustamista.
Se jakaantui heti alkuunsa, mikä varmasti hillitsi vaihtoehdon houkuttelevuutta, samoin se, ettei minkään herätysliikkeen johto asettunut tukemaan eroamista. Meillä ei ole suoraa kokemusta siitä, mitä sellaisessa tilanteessa tapahtuisi.
Toisaalta esim. Suomen Vapaakirkko oli kirkon sisällä alkanut liike, joka erkani luterilaisesta opista ja perusti oman kirkon. Sellaista jakautumista historiassamme on paljon.
Lähetyshiippakunnan pienuudesta usein puhutaan. Se kuitenkin kasvaa hyvin kokoonsa nähden. Kun LHPK perustettiin v. 2013 oli jäsenmäärä 1473. Vuonna 2024 jäseniä oli 2749:
Tilastot 2024 - Lähetyshiippakunta Kasvua on siis ollut siitä huolimatta, ettei nytkään mikään herätysliike ainakaan vielä ole liittynyt siihen kokonaisuudessaan yleensä noin sadan hengen vuosivauhtia, mikä jäsenmäärään nähden on kova prosentuaalisesti.
3 tykkäystä
Varmaankin jonkinlaisia.
Lähin esimerkki löytyy Ruotsista:
Homojen vihkiminen ei ajanut Ruotsin kristittyjä eroon | Päijät-Häme | Etelä-Suomen Sanomat
Ymmärrän kyllä - enkä väitäkään että kirkko hajoaisi niin että syntyisi esim kaksi kirkkoa jotka olisivat jäsenmäärältään edes lähellä toisiaan.
Mutta kun sanoit että vain yksittäisiä eroamisia tapahtuu niin ei sekään tunnu todennäköiseltä. Siksi muistutin että kuten ennenkin on syntynyt uusia kirkkoja, on nytkin mahdollista sama.
Itse asiassa kirkkomme on jo nyt sisäisesti hyvin jakautunut. Jäsenmääriin ei kannata katsoa vaan siihen paljonko aktiivista lähetys- ja messuväkeä on konservatiivisemmalla puolella. Juuri sen porukan vaikutusvalta kirkolliskokouksessa ja monissa seurakunnissa on harmittanut uudistajia pitkään. On virhe ajatella että kirkon asiat ovat hyvin kun “muutamat” jäärät vaiennetaan tai potkitaan pois. Oikeastaan nimittäin he ovat iso joukko aktiivisuuden kannalta arvioitaessa. Osa piispoista tajuaa tämän.