Jkl srk käsittää kaupungin alueen lisäksi nykyään Joutsan ja Toivakan entiset seurakunnat.
Pappeja on 40 ja 50 väliltä.
2 tykkäystä
En tiedä, mikä näiden sitaattien tarkoitus viestissäsi oli, mutta siis pappien rekrytoinneissa asia on niin, että seurakunta nimeää tyypillisesti valintaryhmän, joka linjaa linjaa, ketä seurakunta esittää papiksi. Sitten neuvosto esittää tätä tuomiokapitulille. Neuvoston, joka seurakunnan virallisen lausunnon tuomiokapitulille asiasta antaa, jäsenistä selvä enemmistö ei ole yleensä nähnyt hakijoita, ei kuullut haastatteluita eikä tiedä näistä juuri mitään. Neuvoston pöytäkirjaan asiaa esittelevä viranhaltija kirjoittaa virallisen perustelun, ja neuvosto hyväksyy sen yleensä yksimielisesti. Kyseinen pohjatekstin kirjoittava viranhaltija ei usein edes tiedä, millä perusteella ihan oikeasti kukin valintaryhmän jäsen on kantansa muodostanut. Päätös siellä voi syntyä myös vaaleilla, joissa ei tarvitse näkemyksensä tosiasiallisia syitä edes ääneen perustella. Viralliseen pöytäkirjaan kirjoitettavaan perusteluun puolestaan tyypillisesti esimerkiksi luetellaan hakuilmoituksessa lukeneet asiat ja todetaan jonkun hakijan ne parhaiten täyttäneen, mikä käytännössä ei kerro juuri mitään siitä, millä perusteilla valinta oikeasti on tehty.
Esimerkiksi yllä olevissa kriteereissä mielenkiintoista on se, kuinka edes kyettäisiin arvioimaan esimerkiksi kokemusta sellaisten yhteisöjen rakentamisesta, jossa seurakuntalaiset ovat toteuttajina ja työntekijät mahdollistajina sellaisten hakijoiden osalta, joilla ei vielä ole kokemusta papin tehtävissä ja muissakaan seurakunnan työntekijätehtävissä toimimisesta. Tai miten vaikkapa arvioidaan ihmisten yhteistyötaitoja. Osa ihmisistä sanoo, että heillä on hyvät yhteistyötaidot - ja työhaastattelun jälkeen ilmenee jotain muuta. Osa ei kehu itseään, mutta saattaa omata erinomaiset yhteistyötaidot. Valintaryhmän on käytännössä mahdotonta mitenkään objektiivisesti verrata vaikkapa ihmisten yhteistyötaitoja tai kykyä tunnistaa toisten ihmisten piileviä kykyjä ja tukea niitä ehkä keskimäärin noin 20-30 minuuttia per hakija kestävien haastatteluiden perusteella. Jonka johdostakin tosiasialliset valintakriteerit ovat herkästi jotain ihan muuta. Millaisia asioita mikäkin valintaryhmä ehkä arvostaa, selvinnee hakijoiden googlaamisen sijaan valintaryhmän jäseniä ja heidän henkilökohtaisia arvostuksiaan läpi käymällä, ja katsomalla sitä, millaisilla näkemyksillä missäkin valintatyöryhmän jäsenistössä on enemmistö.
1 tykkäys
Niissä se voi hyvin kuuluakin, jos asia katsotaan vakaumuksesta kysymiseksi, koska ei maallisissa ammateissa tuollaisella asialla ole yleensä mitään työhön liittyvää suoraa yhteyttä. Mutta jos taas verrataan vaikkapa maistraattiin (tai nykynimeltään Digi- ja väestötietovirastoon), niin työhaastattelussa saa kyllä maistraatissakin kysyä, että onko hakija valmis vihkimään kaikki parit - jos asia liittyy työtehtäviin. Kysymys koskee silloin suoraan sitä, mitä on valmis tekemään ja mitä ei, eikä sisällä kysymystä perusteluista, mikä puolestaan liittyisi jo enemmän siihen, mikä on henkilön vakaumus.
Mitä pappien rekrytointeihin tulee, niin koska kyse on vakaumukselliseen organisaatioon liittyvästä opetustehtävästä, on perusteltuja syitä saada kysyä myös vakaumusasioista jo työn luonteen johdosta. Kuitenkin jos kysymys on muotoiltu niin, että suostuuko vihkimään jotain, kysymys tarkalleen ottaen ei edes kohdistu vakaumukseen, vaan valmiuteen tehdä erilaisia tehtäviä.
Koska laki, kirkon sisäiset määräykset taikka työnjohdolliset ohjeet eivät määrittele samaa sukupuolta olevien vihkimistä papinviran virkavelvollisuudeksi, kyse ei ole tehtävästä joka tulisi voida suorittaa henkilökohtaisesta mielipitestään riippumatta (vert. virkakysymys).
Tuo perustelu ei toimi, koska tietysti työnantaja saa omata muitakin tavoitteita kuin mitä laeissa suoraan lukee. Muita tavoitteita voi olla kirjattu vaikka organisaatioiden strategioissa, ja ne voivat vaikuttaa myös valintoihin. Valitsijoilla voi olla myös omia henkilökohtaisia painotuksia, jotka voivat vaikuttaa valintoihin.
Vertailua: Missään laissa ei lue, että viranhaltijan pitää kyetä ajamaan autoa tai kyetä olemaan vähintään henkilöauton kyydissä. Mutta joissain viroissa sellaista silti edellytetään. Jos esimerkiksi työnhakija A:lla ei ole vaikka ilmastonmuutokseen liittyvän vakaumuksellisen syyn takia kykyä ajaa autoa, mutta virkaan liittyy siirtymistä paikasta toiseen, jossa auto on ainoa vaihtoehto, voidaan tällainen hakija jättää valitsematta. Tosin jos perustelu on tuollainen, sitä yleensä ei kirjoiteta asiakirjoihin, koska niukemmatkin perustelut riittävät.
Lisäksi on huomioitava että kohtuullisen mukautuksen epääminen on yksi syrjinnän muoto.
Yhdenvertaisuuslaki edellyttää kohtuullisia mukautuksia mm. vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Työnantajan voidaan edellyttää lisäävän tarpeen mukaan työympäristöön vaikkapa luiskia esteettömämmän kulun edistämiseksi liikuntaesteisille. Yhdenvertaisuuslain kohtuullisten mukautusten epäämistä koskevia tekstejä ei ole tavattu soveltaa puheena olevaan asiaan.
Mun viestien pointti oli lähinnä tämä: Parissa tapauksessa, joissa vakituiseen virkaan on valittu TM ohi jo papiksi vihittyjen, on valituksi tulemattomissa papeissa ollut myös liberaalin oloisia henkilöitä, ja hakukriteereissä ja ilmoituksessa jotain sellaista, joka selittää miksi painotetaan jotain muuta kuin kokemusta. Suoraan ei tule sellaista kuvaa, että kysymyksessä olisi valinta homovihkimisvalmiuden perusteella. Jos sitten ei yhtäkkiä ole niin, että sateenkaariemojin instagram-esittelyynsä laittanut pappi ei vihikään homoja…
On toki totta, että esim nuo Nokian rekrystä lainaamani kriteerit ovat kyllä aika hähmäisiä ja vaikeasti arvioitavia. (Tosin niinhän ne usein ovat, kun monessa tapauksessa etsitään lähinnä hyvää tyyppiä…) Esim yhteistyötaidot on siinä mielessä hankala kriteeri, että sen lisäksi että puheet ja teot eivät välttämättä vastaa toisiaan, on ihmisillä myös varsin erilaisia käsityksiä siitä, mitä hyvät yhteistyötaidot varsinaisesti ovat. Joillekin se tarkoittaa sitä, että on samaa mieltä kaikesta.
Työnhakija A ei tällöin yleensä hae koko paikkaa, koska vaatimus autosta ja/tai ajokortista kerrotaan yleensä jo työpaikkailmoituksessa.
2 tykkäystä
Ei vain yleensä, vaan aina tai sitten on tehty kämmi ilmoitusta laadittaessa ja oikaisuvaatimus virkavaalista menee läpi. Siis sikäli jos asiaa valmistelevat HR ammattilaiset ovat tilanteen tasalla, jolloin säästytään hallinto-oikeus prosessilta. Yleensä toimielimet oppivat kertakämmistä, että virkavaali tulee tehdä aina hakuilmoituksen mukaisilla kriteereillä.
Yleensä silloin kun TM valitaan, on hakuilmoituksessa jo lukenut, että teologian maisterit huomioidaan haussa. Se teksti ei tarkoita automaattisesti teologian maisterin valintaa, mutta mahdollistaa sen, että seurakunta voi valita joko papiksi jo vihityn tai teologian maisterin. Tuossa ko. hiippakunnan toukokuun pappisvirkaan vihkimisessä kaikki uudet papiksi vihityt näkyivät olleen naisia.
Mitä valintoihin tulee, sillä on merkitystä, mistä seurakunnasta on kyse ja keitä on valitsijaryhmissä jäseninä. Jos seurakunnan ja valitsijaryhmän päättäjien enemmistö on perinteisen avioliiton kannalla, voi vaikutussuunta olla niinkin päin, että valita saatetaan sellainen hakija, joka ei ilmoita olevansa valmis vihkimään kaikkia. Jos taas enemmistö on vaikkapa sellaisilla, jotka haluavat, että perinteistä avioliittoajatusta ei enää opeteta, sitten taas valittavaksi voidaan haluta sellainen hakija, joka on valmis vihkimään kaikki. Kakkossijoilla ei hauissa ole useimmiten merkitystä kuin pöytäkirjamerkintänä, jos vain yksi saa tehtävän.
Jos valitsijaryhmässä osa haluaisi valita liberaalimman hakijan, osa konservatiivisemman, valintaprosessissa voi olla keskustelujen eli erilaisten suullisten perusteluiden esittämisen ja hakijoiden karsimisten jälkeen lopulta kaksi nimeä keskusteluissa mukana. Tällöin valinta tehdään ryhmässä käytännössä näiden kahden hakijan välillä sen mukaan, kuka saa enemmistökannatuksen valitsijaryhmän sisällä. Ykköseksi nimettävä ja kakkoseksi nimettävä voivat olla silloin hyvin erilaisiakin hakijoita. Paljon riippuu myös siitä, millaisia hakijoita on ollut.
Valinnat ovat kuitenkin aina kokonaisharkintaa. Valinnanmahdollisuuksia ei useinkaan ole montaa. Vaikka hakijoita olisi vaikkapa 10, heistä vaikkapa 6 voi olla sellaisia, joita ei käytännössä voi valita, kuten teologian opiskelijoita, joilta puuttuu vielä opintoja tai sellaisia hakijoita, jotka ovat hakeneet täyttääkseen työttömyysturvan ehtona olevan työnhakuvelvoitteen ja jättäneet hakulomakkeen kohdat laajasti tyhjiksi tai lähes tyhjiksi. Sitten kun jäljelle jääneet 4 vaihtoehtoa haastatellaan, joku voi osoittautua ulosanniltaan sellaiseksi, että ei sen perusteella nähdä mahdolliseksi valita. Lopulta vaikkapa vain jäljelle jäävän 3:n hakijan osalta voi valitsijaryhmä tehdä aidosti tarkempaa harkintaa siitä, kenet valitsisi…
Ei mene pappien rekrytoinneissa asia noin. Julkiseksi tulee vain neuvoston ja tuomiokapitulin pöytäkirja. Niissä lukee yleensä vain jotain yleistasoista perustelutekstiä, jonka on kirjoittanut yleensä asian esittelijä (tai HR:n edustaja), kun taas valinnan on tehnyt valitsijaryhmä ja sen kokousten sisältötiedot ovat salassa pidettävää tietoa. Kokous käsittelee henkilötietoja, ja rekrytointeihin liittyvistä keskusteluista ei saa kertoa eteenpäin. Kokouksessa tai kokouksissa monia perusteluita lausutaan ääneenkin keskusteluissa, mutta sen lisäksi ihmisillä voi olla myös ääneen kokouksessa lausumattomiakin perusteluita. Työhakemukset ovat tietopyynnöllä kenen tahansa pyydettävissä. Mutta ei niistä käy ilmi se, mihin valitsijaryhmien jäsenistö oikeasti on huomionsa kiinnittänyt. Ei pöytäkirjoihin edes voi kirjoittaa, mitä huonoja puolia kenestäkin hakijasta on kenenkin mielestä ilmennyt, vaan jos jotain kirjoitetaan, ylös kirjoitetaan mieluiten vain sitä, mikä kärkihakijoissa on nähty positiivisena. Tosiasiallisten valintaperusteiden kokonaisuutta ei pappien rekrytointien osalta käytännössä koskaan julkaista.
Mitä hallinto-oikeusprosseihin tulee, niin ei tavanomaisista pappien rekrytoinneista edes voi valittaa hallinto-oikeuteen. Seurakunta antaa lausunnon tuomiokapitulille, johon ei lain mukaan sisälly valitusoikeutta. Myöskään tuomiokapitulin päätökseen pappeja rekrytoitaessa ei lain mukaan sisälly valitusoikeutta (Katso Kirkkolaista 12 luvun 14 §:n 1 momentin kohdat 2 ja 5). (Sen sijaan kirkkoherroja valittaessa valitusmahdollisuus hallinto-oikeuteen on, ja niistä päätöksistä aika monta kertaa on myös valitettu hallinto-oikeuteen.)
Edellä esillä olleissa Tampereen tuomiokapitulin päätöksissä näkyy kokouksessa 5/2025 olleen virheellinen lakiviite pappisvirkaan vihkimispäätösten kohdalla. Lakiviitteeksi on vahingossa laitettu piispainkokousten päätöksiin liittyvää valitusoikeutta koskeva kohta, vaikka oletettavasti siinä olisi kuulunut olla viite pappisvirkaan hyväksymistä käsittelevään kohtaan. Kokouksissa tuollaiset virheet voivat päästä pöytäkirjoihin asti, koska ei juuri kukaan kokouksen osallistuja tai pöytäkirjantarkastaja tarkista lakiviitteitä.
Tuossa esimerkissä ei ollut tarkoitus olla kyse siitä, onko omaa autoa ja ajokorttia, vaan siitä, jos henkilö (jolla voi olla menneisyydessä hankittu ajokorttikin) kieltäytyy vakaumuksellisista syistä kulkemasta autolla. Se on harvinaista, mutta sellaistakin Suomessa joskus esiintyy. Työnantajan kannalta asia voi vaikuttaa esim. työhön liittyvien matkojen ajalliseen kestoon, jos työntekijä haluaa tehdä matkat polkupyörällä tai julkisella liikenteellä silloinkin jos nopein kulkuneuvo olisi auto joko itse ajaen tai kyydissä istuen. Jos hakija itse ilmoittaa hänellä olevan tällainen periaate, valitsijat saavat huomioida asian valintaa tehdessään, sillä kyse on työtehtävien hoitoon liittyvästä asiasta. Yleisempää on kieltäytyminen matkustamasta vaikkapa lentokoneella.
Henkilön vakaumus ei voi olla esteenä tehdä juuri sitä työtä jota hän on hakenut.
Tällä seikalla ei kuitenkaan ole tekemustä spn vihkimisten kanssa, joista on nimenomaisesti todettu, tuoreimmin piispojen ohjeessa, että tehtävä ei kuulu pappisviran virkavelvollisuuksiin. Seikka ettei virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta koidu seuraamuksia, ei käännä tehtävää osaksi virkavelvollisuuksia.
Erikseen on syytä huomata ettei kirkon avioliittokäsitys ole muuttunut ja että tämäkin on ko. ohjeessa todettu. Pappisviran virkavelvollisuuksiin kuuluu opettaa kirkon voimassaolevan avioliittokäsityksen mukaisesti, eikä yksittäinen kirkkoherra voi asiaa omassa seurakunnassaan muuttaa. Toki rinnalla on lupa tuoda esiin avioliittolain mukainen käsitys, joka ei siis perustu teologiaan vaan voimassaolevaan lakiin.
Erikseen on syytä tuoda esiin, ettei kirkon virallinen avioliittokäsitys sisällä enää sitoutumista perinteiseen ns. konservatiiviseen seksuaalietiikkaan, vaan siihen miten asiasta opetetaan vuoden 1999 katekismuksessa. Niinpä rippikouluopetuksessa vaihtoehtoina ei ole enää joko ihanteeksi asetettu avioliitto tai ehdoton selibaatti.
1 tykkäys
Valitettavasti näyttää olevan vain ajan kysymys, milloin “oikeustilan muutos” tuottaa sen hedelmän, että kaikki parit vihitään virkavelvollisuudenkin nimissä.
Piispainkokouksella ei ollut mitään velvollisuutta uuteen ohjeistukseen. Kirkolliskokous päätti pitää käsikirjan ja oppimme ennallaan. Luoma ja kumppanit eivät tyytyneet siihen vaan lähtivät vauhdittamaan muuttuvaa oikeustilaa - ehkä hyvää tarkoittaen mutta todellisuudessa kirkon hajaannusta lisäten.
Voitte saivarrella maailman tappiin pykälistä mutta tilanne kirkossa on nyt se että käsitys avioliitosta on murentunut. Huulten höpinää on puhua ettei oppi ole muuttunut kun sen vastainen toiminta on sallittua ja jopa piispojen arvovallalla suositeltua.
4 tykkäystä
Ei toki käännä. Mutta koska rekrytoinnissa saa huomioida muitakin asioita valintaa tehtäessä kuin vain virkavelvollisuuksia, tuolla ei ole tämän asian kannalta merkitystä. Ei virkavelvollisuutena ole hymyilläkään kenellekään. Kokonaisvaikutelmaan ihmisestä hakijana voivat vaikuttaa myös ilmeet ja eleet, tai se mitä ihminen kertoo olevansa valmis tekemään ja mistä kieltäytyvänsä (yksityisellä sektorilla työhaastatteluissa toisinaan testataan myös, että mitä ihminen vastaa, jos kysytään, että mitä hän tekisi jos joku pyytäisi häntä töissä tekemään jotain mikä on kiellettyä), ja muutkin asiat kuin virkavelvollisuudet vaikuttavat yleisesti valintoihin.
Pointtini on, että valmiudesta tehdä sellaista, mikä voi olla työtehtävänä nyt tai joskus tulevaisuudessa, saa työhaastatteluissa kysyä. Valmius tehdä erilaisia asioita voi puolestaan vaikuttaa rekrytointipäätöksiin osana kokonaisharkintaa. Monijäsenisissä työryhmissä lisäksi hyvä huomioida, että eri yksilöillä voi olla keskenään erilaisia tosiasiallisia valintaperusteita. Joku voi nähdä saman asian puoltavana asiana, minkä toinen näkee negatiivisena. Valintatyöryhmän esitys on työryhmän kokonaisuuden linjaus, jonka taustalla voi olla monenlaisia keskenään ristiriitaisiakin tosiasiallisia valintaperusteita.
Juuri näin! Kirkon olemus, se mitä kirkon tulee olla nousee suoraan Raamatun sanasta, Jumalan ilmoituksesta, eikä sitä voida määritellä ihmislähtöisin pykälin, saivartelemalla niillä. On parempi totella Jumalaa kuin ihmisiä, vaikka heillä olisi kirkon nimi.
6 tykkäystä
Jotenkin on nyt jäänyt kuva, että päätettiin junailla asia näin, koska kirkkokäsikirjan muuttaminen on
a) kertaluokkaa isompi jumppa
b) asia, josta tiukimmat konservatiivit pitävät kiinni ja heillä on kirkolliskokouskautta vielä jäljellä
1 tykkäys
Kirkolliskokouksesta ei löydy sellaista enemmistöä, joka kääntäisi oikeustilan virkavelvollisuudeksi. Kirkolluskokouksen ns. väliäänestysten perusteella “Muutoksen tuuli” ryhmässäkin vain vähemmistö kannattaa pakottamista.
Niissä paikallisseurakunnissa joissa “tilat on avattu” jo aiemmin, käytänteet jatkuvat entisellään ja seurakuntaneuvostoissa pohditaan ihan muita asioita. On siis mahdollista että nyt kiertokautta syntynyt Helanderin malli jää pitkäaikaiseksi ratkaisuksi, johon paikalluseurakuntien jumalanpalvelussyhteisöt sopeutuu, ilman suurempaa damatiikkaa. Saarnat on saman suuntaisia kuin ennenkin.
Oletettavasti damatiikka tasaantuu myös herätysliikkeiden puolella. Yhteisiä asioita on enemmän kuin erottavia.
Kas näin saatiin opillinen ero käännettyä “dramatiikaksi”. 
Saiskohan tästä jonkinlaisen kirkollisen kesäteatterinäytelmän aikaiseksi. Areios selvittelemässä kiistoja P. Nikolaoksen kanssa. “Älä viitsi draamailla. Kaikkihan on ihan hyvin.” jonka jälkeen P. Nikolaos vetää Areiosta turpaan.
2 tykkäystä
@yocha Minäkin koen että yhdistäviä tekijöitä on aika paljon kirkon sisällä. Erityisesti niiden kesken jotka eivät virkakysymyksen tiimoilla ole ajautuneet “sotatilaan”.
Vaikka toivon parasta, pelkään pahinta.
Piispojen enemmistö näyttää selvästi jättäneen sinunkin usein mainostamasi Tahdonilmaisun roskakoriin, käytännössä. Neuvotteluhalujen sijasta lähes kaikki julkiset kannanotot kielivät, että on valittu “kirkkokansa.fi” -väkeä ulos heittävä ja sateenkaari- yms väkeä sisään kutsuva linja.
Kirkolliskokouksen määräenemmistö oli vielä kyllä melko paljon vajaa jotta spn olisi korvannut dokumenttien tasolla perinteisen avioliittokäsityksen. Ennen pitkää muutosta ajavien määrä kuitenkin täyttyy. Mikään ei viittaa siihen että Avara kirkko yms Tulkaa kaikki -perilliset olisivat tyytyväisiä niin että projekti olisi päättynyt. Kun nyt seurakunnat ympäri maata julistavat kaikkien parien vihkimistä, luottamushenkilöiksi tullee yhä lisää uudistajia, ehkä aiemmin kirkosta eronneitakin. Heidät ajetaan kirkolliskokouksen jäseniksi ja luonnollinen poistumakin vähentää konservatiivisen rintaman kokoa.
Voi olla, paitsi että myös papiston muutos perinteisempään suuntaan ei näytä toteutuvan vaan päinvastoin.
On totta että evankeliumia julistetaan kirkossa eikä asialla aina ole herätysliikkeiden tai muuten konservatiivien papit.
Koko avioliittokysymystä voi moni pitää sivuseikkana juuri siksi että uudistusmielisetkin usein julistavat sanaa hyvin ja vieläpä luterilaisen opin mukaan. Kyllä minulla tästä on kokemusta aika lailla.
Mutta asian ydin on ehkä tässä:
-mitä muuta voidaan kyseenalaistaa Raamatun ja kirkon opin sisällöstä kuin nämä asiat - periaatteessa samalla tavalla aikasidonnaisuuteen ja nykyihmisen parempaan tietävyyteen vedoten?
Virkakysymys - avioliittouudistus - Jeesuksen ainutlaatuisuus sovittajana ja pelastajana.
On mahdollista nähdä kehityksen kulkua ja kaikki liittyy siis Raamattu-suhteeseen.
1 tykkäys
Sitä ollaan uudistamassa. Ilmoittauduin mukaan, vaikka tuskin pääsen. Oma huoleni on, että käsikirja muuttuu sukupuolineutraaliksi. Katekismus ja Tunnustuskirjat sentään ovat vielä oikeilla linjoilla.
D
4 tykkäystä
Kyllä minä olen pessimistinen asian suhteen, vaikka en aktiivisesti seuraa ja sure koko ajan asiaa.
Oma kehitykseni asiassa on vasta n. 42 v. Sitä ennen en tiennyt enkä ainakaan ymmärtänyt, että homoja ja varsinkaan lesboja todella on olemassa, vaan pidin sitä vääränä valintana siis pelkkänä tekosyntinä.
Nyt asia on toisin, kun on pakko nähdä, että asialle ei voi mitään. Konservatiivit häviävät, koska on taas nähty asia heissä suvaitsemattomuutena, rakkaudettomuutena ja ymmärtämättömyytenä, erityisesti vihana ko. ihmistä kohtaan.
(Joudun sanomaan väärinkäsitysten välttämiseksi, että minulla ei ole hlölohtaisesti mitään ongelmaa olla pelkästään hetero. Ei ole kiusausta eikä mitään halua tyttöihin eikä naisiin.) Asioista ei puhuttu lapsuudessani eikä nuoruudessani enkä minä eikä nyt keskustellessani jäljellä olevat ikäluokkani ystävät myöskään tämmöistä miettineet koskaan.
Emme ole siis osanneet näyttää toteen, että kysymys on Raamatun auktoriteetista yksinomaan ja vaikeista ongelmista, jos Raamattua ei voi opettaa ja pitää Jumalan Sanana, jota pyritään noudattamaan. Siksi avioliittoon siunaaminen kirkoissa ei mitenkään käy, mutta maallisesti se on jokaisen hlökohtainen asia. Kaikki olemme syntiä tehneet, mutta saamme lahjaksi… (Room. 3)
(Lisään vielä, että en myöskään ole enkä halua olla mikään naisoletettu! 
)
1 tykkäys
Eikö tällainen kommentti jotenkin ohita uskonnon ytimen? Maallisissa asioissa tietysti katsotaan esimerkiksi puolueita ja todetaan vaikkapa RKP:n olevan riittävän paljon omilla linjoilla ja mennään mukaan. Uskontojen olen kuvitellut tarkoittavan luovuttamattomia asioita. Kolminaisuusopista ei voi luopua, vaikka olisi samaa mieltä lapsikasteesta, ehtoollisen luonteesta jne; aikuiskastava kirkko ei kelpaa vaikka olisi samaa mieltä kolminaisuudesta, ehtoollisesta jne.
3 tykkäystä
Voin kokea yhteyttä kristittyjen kanssa, joilla on eri käsitys kasteesta ja ehtoollisesta. Uusi avioliittokäsitys sen sijaan on minulle ongelma enkä pysty hengelliseen yhteyteen sen kannattajien kanssa. En oikein tiedä, pitäisikö pystyä.
1 tykkäys
Se vaihtelee mitä pidetään luovuttamattomana. Nörttinä kuitenkin näen pyhän käsitteen vähän kuin matematiikan äärettömänä: On olemassa asioita, jotka eivät ole hirmuerikoistärkeitä samalla asteikolla, “miljoonabiljoonaa kertaa tärkeämpiä” kuin joku muu, vaan äärettöminä niin että vertailua ei voi edes tehdä.
3 tykkäystä
Tämä on vakavasti pohdittava asia, mihinkä kukin piirtää kokemuksensa mukaiset raamatullisuudesta rajat.
Lisäksi on syytä tiedostaa ero jollekin asialle teologisten perusteiden olemassa olon ja toisaalta niiden perustelujen kestävällä pohjalla olon välillä.
Vapaasti Paavalia siteeraten: Jos joku erehtyy teologissa niin hänkin pelastuu, mutta ikään kuin tulen kautta.
1 tykkäys