Ajattelumme ero on varmaankin siinä, että pidät ehkä pappeutta järjestyskysymyksenä, joka voidaan järjestää niin tai näin, aina sen mukaan millaiset olosuhteet vallitsevat, mutta avioliittoa et pidä sellaisena. Minä taas, kirkkoni tavoin, pidän pappeuttakin sakramenttina, jonka saamisen edellytykset kerrotaan Raamatussa.
Luen myöhemmimn tuon vanhan keskustelun, Nyt en ehdi. Tämä taitaa olla jo vähän off topic.
Paljolti näin.
Pappikin on vain ihminen, mutta asemansa vuoksi kunnioitettava eikä saisi herjata, pametella yms., mitä nykyään on aivan liikaa kaikille julkisuudessa oleville. Ei voi olla oikein.
Papit ja muut vastaavat siis itse itsestänsä Jumalan edessä ja papeille on ankarampi tuomio, mutta armo riittää uskovalle papillekin. (Asiallinen arvostelu (arvioiti) kuuluu asiaan ja vääryydestä asiallinen huomauttaminen.) Naipappeudesta voi keskustella ja mielipiteensä perusteluineen tuoda julki, mutta ei muuta enää.
Anteeksi nyt tällainen sivusta huutelu, mutta minusta puhe mielensä pahoittamisesta tuntuu näiden sanojesi vuoksi oudolta:
Naispappeuden vastustamiselle ei ole kunnon perusteita, pelkkä perinne kulttuurista ja luonnollisesta naisen tehtävästä lasten synnyttäjänä, kasvattajana pääasiassa. Nyt taas ehtii pitkän elämänsä aikana hyödyntää muitakin ‘leivisköitään’. Olen edelleen aika varma, että vastustajat ovat väärällä asialla uskomuksineen ja pelkoineen, Jeesus ei estettä laittaisi uskovalle ja osaavalle naiselle, vaan nykyisinkin näyttä kutsuvan sisäisesti yhtä lailla kumpaakin sukupuolta.
Paavali on jonkun verran vaikea tulkita ko. asiassa, mutta kallistuu kuitenkin selvästi muualla tasa-arvoon tehtävissäkin.
Aika vahvoja sanoja, varsinkin kun muistan itsekin kommentoineeni täällä tästä aiheesta ilman noita mainitsemiasi perusteluja. Aika vahvasti sanottu, että me perinteistä, 2000-vuotista virkakäsitystä edustavat olemme väärällä asialla, ja hyvin asiattomana pidän tuota ilmaisua ‘pelkoineen’. Minähän tulen tapakristillisestä perhetaustasta, ja naispappeus oli minulle pitkään itsestäänselvyys, onhan se ollut olemassa koko elinikäni (itse asiassa ensimmäiset vihittiin sinä vuonna kuin synnyin). Raamatun ja teologian lukemisen äärellä olen sitten muuttanut kantaani. Omalta osaltani voin sanoa, ettei kyse ollut siis mistään muutoksen pelosta.
Mitä Paavaliin tulee, niin minusta juuri se, että hän monessa puhuu miesten ja naisten tasavertaisuudesta ja kelvollisuudesta eri tehtäviin , mutta torjuu sen paimenviran osalta on argumentti sen puolesta, että juuri tässä virassa on ero suhteessa kaikkiin muihin tehtäviin eikä kyse ole siitä, että nainen olisi miestä huonompi.
Olen valitettavasti huomannut, että monella tämän Raamatun ilmoituksen hylkääminen tai muuksi vääntäminen näyttää pikku hiljaa johtavan Raamatun ilmoituksen soveltamiseen myös muilla osa-alueilla, kuten tässä avioliittokysymyksessä. Tämä toki riippunee esim. siitä, millä perusteluilla on esim. naispappeuden hyväksynyt.
Moni näyttää myös ajattelevan, että nämä molemmat kuuluvat niihin kehällisiin asioihin, joista voi ajatella miten tahtoo (tosin käytännössä näyttää sitten olevan, että perinteinen ei sitten olekaan enää ok), kunhan ydin, jonka määrittely vaihtelee, säilyy. Tässä voi käydä valitettavasti kuin sipulia kuoriessa: kun koko ajan ottaa aina yhden kerroksen pois voikin käydä niin, ettei koko sipulista ole jäljellä enää mitään.
Niinpä, omissa voimissani en pärjää ja voin olla väärässäkin ja Jumala vastoin lupaustaan minut hylätä. Minkäs teet!
Vahvoja sanoja joutuu käyttämään sellainen, joka on itselleen ne syvästi perustellut ja jolla ei ole ymmärtäjiä. Vaikeita asioita. En tule koskaan hyväksymään selvää syntiä.
Torjujien malli tekee väkisinkin naiseksi syntymisen synniksi ja naiset alempiarvoiseksi, suorastaan esineellistää mielellään. Yritän lopettaa asiasta keskustelun, kun ei se minua varsinaisesti koske.
liitän kuitenkin ilkeyttäni hyvin kirjoituksen taholta, jota en yhtään tunne.
Miettikää tykönänne tai olkaa miettimättä, tuomiolla kaikki selviää.
Tiedän sohaisevani nyt täällä ampiaispesään, mutta Itselläni ei ole kovin jyrkkää virkakantaa, koska uuden liiton aikana vanhan liiton pappeus loppui ja tuli jokaiselle seurakuntalaiselle yleinen pappeus.
Näen tavallisen seurakuntapastorin tehtävät erillään varsinaisesta paimenuudesta, johon lasken piispat ja kirkkoherrat. Tasa-arvokysymys pappeus tai paimenuus ei missään tapauksessa ole, vaan järjestyskysymys. Perinteisesti arvostin monia naislehtoreita ennen kuin naisten papiksi vihkiminen tuli mahdolliseksi. Vihkimisen jälkeenkin arvostin kyseisiä opissa pysyviä naisia yhtä paljon kuin ennenkin.
Kirkko on kuitenkin liberalisoitunut paljon noistakin ajoista, johon yksi syy voi olla naispappeuden hyväksyminen. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea. Menen mieluummin miespapin toimittamaan messuun, mutta asiassa pysyvä naispappi ei ole este. Kirkon nykytila on kamala ja piispat osittain huonoja molemmissa sukupuolissa. Naispiispoja en sulata, naiskirkkoherra voi ehkä joskus toimia, mutta en kannata sellaista. Kelvottomia miespappejakin on nykyään melkein yhtä paljon, joten kelvottomuus ei ole yksin sukupuolikysymys.
Ymmärrän niitäkin, joille viran sukupuoli on tärkeä kysymys. Itselleni tärkeämpi on se, mitä pappi opettaa ja mihin hän uskoo. Olen ollut tilaisuuksissa, joissa puhujana on kansanlähetysläinen eläkkeellä oleva miespappi, mutta naispappi toimittaa ehtoollisen. Kyseessä oli seurakunnan lähetystyöstä vastaava terveessä opissa pysyvä naispappi ja asia tuskin häiritsi tilaisuudessa ketään.
Ei tarvitse odottaa viimeistä Tuomiota, koska Jumalan erehtymätön sana jo todistaa että nainen ei saa tai voi toimia pappina.
Tuo lähde on muuten 95% varmasti tekoälyn generoima. Tulkinnatkin vähän mitä sattuu, mutta tuo pisti silmään ensimmäisenä.
Roomalaiskirjeen lopussa on kuitenkin aihe siihen. Naispappeus kiista on edelleen kiistanalainen ja tulkintaa. Sorry!
Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa kielteinen linja vihkimisiin säilyy siitä huolimatta, että asiasta oli tehty oikaisuvaatimus, sillä perusteita kielteisen päätöksen kumoamiselle ei ollut: https://www.lapuantuomiokirkkoseurakunta.fi/uutiset/-/news/195948055
Sen sijaan pohjoisempana Kalajoella tilat avattiin. Päätös on tehty jo marraskuussa, mutta asiasta on uutisoitu ja kokouspöytäkirja julkaistu verkossa vasta hiljan: https://www.kalajoenseurakunta.fi/documents/d/www.kalajoenseurakunta.fi/kokous-8-poytakirja-25-11-2025-ruonan-saunarakennus-nettiin-pdf
Kalajoen kirkkoherra toimi asian esittelijänä ja on katsonut aiheelliseksi perustella asiaa laveasti (pykälä 90). Aluksi on yleistä pastoraalisen ohjeen esittelyä, ja sitten mielestäni hyvin kyseenalaista perustelua ensin vetoamalla yhdenvertaisuuslakiin ja sen jälkeen näennäisteologista diibadaabaa:
Tämä asia herättää kysymyksen myös raamatuntulkinnan tärkeydestä. Raamattua ei lueta kuin tietosanakirjaa, eikä kirkon usko ja opetus ole koskaan perustunut yksittäisten jakeiden varaan. Raamatuntutkimus on tärkeä apu tässä, koska se pyrkii selvittämään mihin tilanteeseen tekstit ovat alun perin vastaus ja millaisessa kulttuuriympäristössä ne on ylipäätään kirjoitettu. Ihmisten elämä ja maailmakuva oli kovin erilainen 2000 vuotta sitten. Meidän tulisi pystyä muodostamaa Uuden testamentin puolella jonkinlainen ymmärrys siitä millaiseen kristillisyyteen meidät halutaan ohjata ja meidän omattuntomme sitoa ja missä se antaa tilaa muuttuvalle elämänymmärrykselle. Meidän aikanamme arvot muuttuvat nopeasti ja se on ollut nähtävissä myös tässä asiassa, kun puhutaan sateenkaariväen kohtaamisesta ja oikeuksista kirkon jäseninä. Elämän moninaisuuden ymmärtäminen ja mielipiteiden muodostaminen on iso haaste ristiaallokossa, kun hengelliset auktoriteetit esittävät vastakkaisia näkökulmia (esim. piispat, herätysliikejohtajat). Seurakuntalaisten hämmennys on ymmärrettävä. Erilaisuuden sietäminen on kuitenkin välttämätöntä, koska meistä ei saada yksiäänistä kirkkoa tässä asiassa. Tämä asia on monille enemmän kuin asia, se on herkkä ihmisarvoa koskettava kysymys.
Jumalan sana on sama kaikkina aikoina, mutta meidän kysymyksemme sen ympärillä muuttuvat aikojen vaihtuessa. Muutos on elämän merkki, ja toisissa asioissa mennään eteenpäin ja toisen kerran taaksepäin. Kirkon tulee pysy ajassa mukana luopumatta omasta tehtävästään. Apostoli Paavali totesi, että ”tärkeintä on rakkautena vaikuttava usko”. Käytännössä tämä Paavalin toteamus voi tässä tilanteessa tarkoittaa sitä, että kunnioitamme toinen toistemme vakaumusta ja annamme ”tilan” toisillemme kirkkolaivan kyydissä.
Paljon viisaan kuuluisia ajatuksia, mutta kokonaisuus silkkaa silkkoa. Viisi edustajaa oli jättänyt päätökseen eriävän mielipiteen:
Me allekirjoittaneet emme tule hyväksymään piispankokouksen ohjetta tuomiokapitulille jossa sallitaan samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon Kalajoen seurakunnan tiloissa. Perusteluina on raamattu joka on Jumalan sana, jossa vakuutetaan että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Kirkko on Pyhä paikka eikä siellä tule toimittaa Raamatun vastaista toimintaa.
Jäseniä 11, paikalla 10, eriäviä mielipiteitä 5. Siis puheenjohtajan ääni ratkaissut. Tiedetäänkö mitä mieltä on ainoa poissa ollut?
Tässä kirkko erehtyy pahasti ja vaarallisesti. Raamatun sana on selvä asiassa, toisin kuin joissakin muissa asioissa. Ilman Raamattua, Jumalan Sanaa ei ole kristinuskoakaan, jää pelkkä ihmisuskonto ja kirkkoomme kiintyneidenkin (historian takia) on pakko lähteä säilyttääkseen uskonsa Jumalaan ja Sanaan. Sen menettämisen mukana menee tietysti myös Jeesus jne.
Luterilaisen pitäisi osata olla sekoittamatta lakia ja evankeliumia ja erottaa ne oikein. Avioliitto kuuluu yksinomaan heteropareille sekä käytännöllisesti että raamatullisesti ja ehdottomasti, asiasta ei voi edes keskustella, eikä maailman muuttuminen voi muuttaa tätä päivän selvää asiaa.
Pelastuksen armo kuuluu tietenkin myös tässä asiassa rikkoneille ja langenneille uskoville (70 x 7), mutta siunausta ei itse synti voi periä, vaikka todettaisiin taipumuksen olevan synnynnäistä ja geeneissä. Mitään muutakaan syntiä ei ole lupa hyväksyä ja siunata. On Jumalan ja yksityisen ihmisen asia, jos saa armon uskoa hlökohtaiseen armoon, vaikka elää ko. suhteessa, kun ei muuta voi, mutta oikein ja luvallista se ei koskaan voi olla, vaikka perisynnit ja lankeemukset ovat yleisiä.
Mitään tasavertaisuutta ei ole homosuhteissa heterosuhteisiin verrattuna, turha edes yrittää ja tuomio lankeaa viimeistään Tuomion päivänä ilman muuta sekä tekijöille, että siunaaville. Vahvat sanat taas, mutta ei saa eksyä totuudesta. Armo ja anteeksisaaminen on tietenkin viimeinen sana.
Muistuttaisin, että jo Vanhan liiton aikana Israelin seurakunta (qahal) oli pyhä pappiskansa ja se jatkuu kollektiivisena (pyhä papisto) Uudessa liitossa. Pahoittelut off topicista.
Luin juuri uusimmasta Kotimaasta Matti J. Kurosen viimeisen haastattelun. Rauha hänen sielulleen. Ja samalla olen iloinen että en koskaan tavannut miestä ja että hän ei koskaan tavannut minua. Hän oli melkoinen guru monelle perheneuvojalle, mutta jotenkin onnistuin sivuuttamaan hänet aina. Jätin perheneuvonnan kun perinteisen avioliitokäsityksen puolustaminen johti esimiehen puhutteluun ja muiden perheneuvojien “Sinäkö et tykkää homoista?” -kommentteihin. Kuronen ei olisi näin sanonut, mutta edusti mielipiteineen tätä leiriä.
On surullista että viimeisessä haastattelussaan hänkin toteaa että on kurjaa että kirkossamme puhutaan koko ajan seksuaalisuudesta. Ei puhuta.
Liberaaleilla on tämä retorinen olkiukko joka perustuu sille, että “Me libskut tehdään mitä huvittaa ja vihitään vastoin kirkkomme opetusta ja järjestystä ja pidetään sateenkaarimessuja ja määritellään taas-arvo niiden pitämisen perusteella ja puhutaan seksin, homo sellaisenkin, synnittömyydestä ja syljeskellään pappislupauksen päälle.” Sitten joku sanoo että eihän tämä nyt näin mene, niin se on se tyyppi joka tuijottaa vain ihmisten makuuhuoneisiin ja on armoton fariseus.
Onneksi huomenna saa pitää pari perinteistä messua, joissa keskiössä on Kristus, eikä seksuaalisuus.
D
Vaasan suomalaisessa seurakunnassa käsitellään ensi viikolla aloitetta tilojen avaamisesta samaa sukupuolta olevien parien vihkimisille: Vaasassa aloite samaa sukupuolta olevien vihkimisistä – seurakuntajohto vastustaa | Pohjanmaa | Yle Kirkkoherra vastustaa, mutta samainen neuvosto ajoi seurakuntaan tuomiokapitulin tuella sateenkaarimessutkin vastoin kirkkoherran kantaa. Huonolta siis vaikuttaa tässäkin tapauksessa. Toki jos neuvoston enemmistö kannattaa, mutta kirkkoherra vastustaa asia menee tuomiokapituliin, mutta sillä on jo tilojen avaamista puoltavat ennakkopäätöksensä.
Onko tuossa seurakunnassa nyt siis pidetty sateenkaarimessuja vastoin kirkkoherran tahtoa?
En ehkä ihan ymmärrä tätä Vaasan tilannetta. Käytännössä kaikki Vaasan kirkot ovat sekä Vaasan suomalaisen että Vasa svenskan käytössä ja ruotsinkielisen seurakunta on päättänyt jo 2022, että kirkkoja voidaan käyttää sanaa sukupuolta olevien vihkimiseen.
Jos pappi pyydetään ulkopuolelta eikä omasta seurakunnasta, niin eikö kirkon varaus jo nyt onnistu kuitenkin Vasa svenskan kautta? Vai eikö suomenkielisen seurakunnan jäsen voi varata kirkkoa ruotsinkielisenä seurakunnan kautta?
Lisäys: Mietin siis, haetaanko tässä lähinnä periaatepäätöstä, että myös suomalainen srk sallii kirkkojen käytön samaa sukupuolta olevien vihkimisiin vai onko tällä myös käytännön merkitystä kirkon käyttöön? Onko siis nykyinen tilanne se, että ruotsinkieliset vihkimiset voidaan pitää mutta suomenkielisiä ei?
Tietysti sama kysymys on kaikkialla, missä samaa kirkkoa käyttää sekä suomen- että ruotsinkielinen seurakunta.
Vaasan suomalaisessa seurakunnassa neuvoston enemmistö kannatti tilojen avaamista, kirkkoherra vastusti, ja nyt Lapuan tuomiokapituli teki ennalta-arvattavan päätöksen: tilat avataan: Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkolliset tilat avautuvat samaa sukupuolta oleville vihkipareille | Pohjanmaa | Yle
Lahdessa Salpausselän seurakunnan päätöstä tilojen avaamisesta on yritetty torpata, mutta nyt Mikkelin tuomiokapituli on tehnyt päätöksensä, jonka mukaan tilat ovat auki: Tuomiokapituli pysyi kannassaan: Salpausselän kirkkotiloissa voidaan vihkiä tai siunata kaikki parit | Kirkonseutu
Tämän aihepiirin uutisia olisi varmasti ollut tässä välissä muitakin, eikä kaikista näistä enää edes uutisoida, mutta tuore Teuvan seurakunnan tapaus kiinnitti huomioni: Tuomiokapituli linjasi: Teuvan seurakunnan tiloissa voi vihkiä myös samaa sukupuolta olevia | Etelä-Pohjanmaa | Yle
Teuvan kirkkoneuvostossa oli päätetty äänin 6-3, ettei tiloja avata samaa sukupuolta oleville pareille: https://www.teuvanseurakunta.fi/documents/d/teuvanseurakunta.fi/kneuv_03_poytakirja-pdf Noiden kolmen hävinneen joukkoon kuului kuitenkin kirkkoherra, joten asia meni Lapuan tuomiokapituliin, joka päätti, että tilat avataan.
Lapuan hiippakunnassahan tuomiokapituli on tehnyt avaamispäätökset myös Jyväskylän, Kurikan ja Vaasan seurakuntien osalta. Niissä kirkkoherra vastusti, mutta neuvoston enemmistö kannatti. Nyt siis neuvosto vastusti selvällä enemmistöllä, mutta silti kirkkoherran myönteinen kanta riitti asian tuomiokapituliin viemiseen ja avaamispäätökseen. Ainoa tapa estää tilojen avaaminen on siis nähtävästi joko kirkkoherran ja neuvoston yksimielinen vastustus tai kirkkoherran vastustus riittävällä neuvoston enemmistöllä. Varsinkin tämä Teuvan tapaus tuskin tuo perinteisen kannan edustajille sellaista oloa, että äänestämällä voi vaikuttaa…
Onhan se monipolvinen prosessi, mutta eikö evlut kirkko pohjimmiltaan ole jäsendemokratia? Papit ja kirkkoherrat valitaan vaalilla, tai heidät valitsee valtuusto tai neuvosto jonka jäsenet ovat valinneet. Toki melkeinpä sukupolven mittainen prosessi, kun säännöt lienee tarkoituksella tehty ohjaamaan kirkkolaivaa vain loivin käännöksin.
(Vertailuna mm. katolisilla paavi nimittää kardinaalit ja kardinaalit valitsevat paavin, jehovantodistajilla hallintoelin täydentää itseään.)
Valitettavasti asia näyttää käytännössä olevan näin, vaikka pitäisi kyllä olla niin, että Raamattu olisi ylin ohje.