Osa kokouksessa käytetyistä puheenvuoroista on jo kirjoitettu tänne
http://domus.evl.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/puheet_tweb.htm
Aiempina istuntokausina käytetyt puheen vuoden vuodesta 2004 alkaen löytyy täältä
http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20istuntokausittain?Openview&CollapseView
taikka täältä
http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20edustajittain?Openview&CollapseView
Lapsivaikutus aihepiiriä sivutiin vastakkaisella argumentilla jo ennen Nummelan puheenvuoroa.
asiassa todettiin että sateenkaariperheiden lasten terveydelle olisi eduksi, jos heidänkin vanhempansa olisi vihitty kirkossa heteroydinperheen lasten vanhempien tavoin. Tarkkaa sanamuotoa ja puhujaa en muista, mutta löytyy toki nauhoilta.
Nummelan puheen tuossa kohdin meni kärki hieman sivuun, kun aiheena oli nimenomaan kirkon opetus avioliitosta, ei siis yhteiskunnan avioliittolainsäädännön muutos. Mutta vain hieman sivuun. Nummelan viesti lienee siitä, ettei kirkon tulisi edistää sellaista perheenmuodostusta, jossa suunnitelmallisesti vielä syntymättömällä lapsella ei olisi sekä isää että äitiä.
Kun kirkossa perinteinen asiain järjestys on sellainen, että ensin vihitään ja vasta sitten ilmaantuu lapsia, ei asiat käytännössä enää useinkaan mene niin. Olisiko siis otettava käyttöön uusi kirkollinen toimitus, perheen siunaus, joka voidaan toimittaa vaikkapa vanhempien vihkitoimituksen tai uuden perheenjäseneen kasteen yhteydessä. Toimituspaikkana voi olla koti, seurakunnan tilat tai muut tilat. Perheen siunaus olisi toimitettavissa perheen vanhempien lukumäärästä taikka siviilisäädystä riippumatta.
Ei.
…
Teologista estettä ei pitäisi olla sillä jo lähtökohtaisesti kirkko välittää Jumalan siunausta kaikenlaisille perheille. Perhe on se hengellinen yksikkö, jonka toivotaan tukevan lapsen kristillistä kasvua.
Perheen asuinpaikka saattaa lapsuusaikana vaihtua useitakin kertoja, mutta perheen toivotaan pysyvän koossa muutoksista huolimatta.
Perheiden siunaaminen kirkollisena riittinä ei tietenkään ole periaatteellinen teologinen mahdottomuus. Harva asia on. Mutta on päivänselvää, että jos nyt sellainen kehitettäisiin, viesti olisi juuri samaa sukupuolta olevien parisuhteen hyväksyminen, normalisoiminen yhdeksi kristilliseksi yhteiselämän tavaksi. Tietenkin osa kehittäjistä selittäisi että ei tässä sellaiseen oteta kantaa, mutta heistä yhdeksän kymmenestä yrittäisi huijata muita tai itseään ja se kymmenes olisi hurskas mutta typerä.
Joten perheensiunaukselle on käytännössä teologisia esteitä. Se antaisi viestin, että kirkkomme opetus on muuttunut, vaikka se ei ole muuttunut. Epärehellisyys ei ole teologisesti kosher.
Maassamme ja kirkkomme jäsenistössä on huomattavasti enemmän perheitä, joiden vanhemmat eivät ole keskenään avioliitossa taikka joiden vanhemmilla on lapsia aiemmista liitoista. ensisijaisesti ajattelin näitä perheitä. Sateenkaari ja apilaperheet menevät siinä ikään kuin kaupanpäällisinä. Pelkästään sateenkaariperheille suunnattuna asiana viesti olisi minunkin mielestäni väärä.
Miten tuo vaikuttaa siihen, mitä sanoin? Vai uskotko ihan vilpittömästi, että jos nyt kehitettäisiin kaikille suunnattu perheensiunaus niin se olisi sekä periaatteessa että käytännössä täysin avioliitto- ja parisuhdekeskustelusta irrallinen juttu?
Ei täysin irrallinen juttu, vaan vastaus kirkolle asetettuun haasteeseen, onko kaikki perheet samanarvoisia. Isompana asiana se vaikuttaisi kirkon suhtautumiseen avoliittoihin.
Yritin joskus nostattaa keskustelua niistä puitteista, joissa kirkossa rukoillaan avoparin kanssa ja heidän puolestaan. Keskustelu jäi aika laimeaksi. Kyse kuitenkin olisi viestistä että ihmiset hyväksytään juuri sellaisina kuin ovat ja siinä elämäntilanteessa kuin ovat, vaikka heidän ratkaisujaan pidettäisiin vääränä.
Kaunista teoriassa, käytännössä taas pelkkää lisää riidan ja väärintulkinnan aihetta. Jos kaikki toimisi niin, että ihannetulkinnat siirtyvät sellaisenaan todellisuuteen, niin mikä ettei. Mutta se on mielestäni juuri sitä hurskasta typeryyttä (paitsi niissä tapauksissa jolloin sen on epärehellistä tiettyjen juttujen hivuttamista).
Miksi kirkon pitäisi kannustaa avoliittoon? Avioliittoon on sekä järkiperusteet että hengelliset perusteet, joten kyllä minusta kirkon pitää sen takana seistä. Ja meillä on jo kodinsiunaus, joka voidaan antaa jokaiseen kotiin.
kodinsiunaus toimitetaan yleensä siellä kodissa, ei esimerkiksi seurakunnan perhekerhossa.
Anteeksi nyt en tajunnut, että miksi perhekerhossa pitäisi antaa joku siunaus??
Miksi ei?Mikä vika siinä on, että koko perhekunta tulee kerralla siunattavaksi?
Edelleen kommentointia:
Palataksemme itse aloitteeseen, niin seuraava käsittelyvaihe on kirkolliskokouksen perustevaliokunta.
Valiokunnassa on kaikkiaan 18 jäsentä, puheenjohtajana piispa Repo.
Piispa Repo ei käyttänyt asiasta puheenvuoroa tällä istuntokaudella, mutta aikaisemmista kannoista päätellen hän on kirkon voimassaolevan avioliitto-opetuksen kannalla. Valiokunnan varapuheenjohtaja, kirkkoherra Kalervo Salo on puolestaan muutoksen kannalla.
Valiokunnan muista jäsenistä muutosta on julkisesti kannattaneet Kirsi Hiilamo, Helena Paalanne, Tapani Rantala ja Marjaana Toiviainen. Piispa Björn Vikström voidaan niin ikään lukea kannattajaksi, vaikka asiaa tällä istuntokaudella suoraan lausunutkaan.
Aloitteeseen torjuvasti suhtautuvia ovat annakin Jari Jolkkonen, Sammeli Juntunen, Erkki Koskenniemi, Leif Nummela, Heikki Sariola, ja Jari Kemppainen sekä aikaisenpien kantojensa perusteella myös Matti Ketonen, Pekka Niiranen, Pauli Niemelä, Erkki Puhalainen ja Johanna Lumijärvi.
Valiokunnan sihteerinä on monelle foorumilaiselle tuttu Ilmari Karimies.
Valistunut arvaukseni on että valiokunta laatii aloitteeseen torjuvasti suhtautuvan mietinnön, johon liitetään aloitetta kannattavien jäsenten eriävä mielipide.
Olipa erikoinen juttu Kotimaalta. Ainahan juttujen kirjoittaminen on valintaa siitä mitä kerrotaan ja mitä ei, mutta tuota juttua lukiessa huomio kiinnittyy siihen, ettei siinä ole kerrottu lukijoille, mikä keskeytystavassa oli poikkeuksellista. Jutussa tuotiin esiin se, että puheenjohtaja keskeytti edustajan, mutta ei ainakaan suoraan sanottu, että erityisen erikoista oli se, että puheenjohtaja keskeytti puheen antaakseen jonkun salissa olevan pitää puheenvuoron kesken toisen puheen. Jutussa ei kerrottu lukijoille, miten repliikkien kanssa normaalisti toimitaan, eikä kerrottu myöskään Kirkolliskokouksen työjärjestyksessä olevan linjauksen siitä, että repliikkipuheenvuorot esitetään ennen seuraavaa puheenvuoroa, ei kesken toisen puheenvuoron. Erikoisen jutun “kruunasi” sen loppu, jossa esitettiin, että jokainen voisi itse arvioida, että toimiko puheenjohtaja oikein, ikään kuin kyse olisi puheenjohtajan toiminnan osalta jonkinlaisesta vaihtoehtoisten totuuksien kysymyksestä:
Jokainen voi itse arvioida mitä tapahtui, puhuiko Nummela kunnioittavasti ja toimiko arkkipiispa oikein.
On asioita, joista voi olla erilaisia näkemyksiä. Ihmiset voivat ajatella eri tavoin vaikkapa siitä, mikä on kunnioittavaa puhetta. Sen sijaan se, että milloin puheenjohtajalla on oikeus myöntää puheenvuoroja ei kuulu mielipidekysymysten sarjaan, sillä puheenjohtajan toimintaa pitäisi ohjata yhdessä hyväksytty työjärjestys ja hyvä kokouskäytäntö. Arkkipiispan toiminnan osalta on aika yksiselitteisesti selvää, että hän toimi vastoin Kirkolliskokouksen työjärjestystä ja hyvää kokouskäytäntöä. Kotimaan toimittaja ei kuitenkaan esittänyt lukijoilleen mitään taustatietoa niistä, vaikka moni lukija ei todennäköisesti tunne kokouskäytäntöasioita. Joten tuon Kotimaan jutun perusteella joku lukija voi ehkä jäädä kuvitelmaan, että se olisi vain kunkin omasta arviosta riippuva mielipidekysymys, että toimiko arkkipiispa oikein.
Täydennän tätä edellistä Norja-viestiä vielä vähän, pahoittelut. Norjahan on ollut useiden pienten vapaakirkkojen maa jo aiemmin, mutta kirkon uusi linja näyttää entisestään voimistavan myös vanhoja toimijoita, ei vain synnyttävän uusia. Tokikaan kyse ei ole massaliikkeistä, luultavasti erityisesti näihin siirtymiset tehdään paljolti yksilöinä. Silti norjalaisista luterilaisista vapaakirkoista vanhimpiin kuuluva Det evangelisk-lutherske kirkesamfunn (DELK), joka perinteisesti on vaikuttanut lähinnä Etelä-Norjassa, on viime aikoina laajentanut vaikutuskenttäänsä. Jo aiemmin se on levinnyt Finnmarkiin ( http://ostfoldmenighet.delk.no/forste-delk-konfirmasjon-i-nord/ , http://ostfoldmenighet.delk.no/atte-nye-medlemmer-i-delk-i-nord/ ), mutta tänä vuonna toiminta on laajentunut siitä myös Nord-Troms:in alueelle ( http://ostfoldmenighet.delk.no/forste-gang-i-nord-troms/ ) sekä Møre og Romsdalin alueelle ( http://www.delk.no/det-evangelisk-lutherske-kirkesamfunn-delk-i-more-og-romsdal/ , http://www.delk.no/3496-2/). Delkin jäsenmäärä on toki vain noin 3000, mutta mielenkiintoista on, että se on nyt laajenemassa valtakunnalliseksi kirkoksi, kun se on pitkään ollut hyvin alueellinen. Täältä löytyy kartta, jossa on tilanne ilman mitään laajenemisia: http://www.kirkenett.net/menighetskart/ Trondheim ja siitä ylemmäs ovat Lähetyshiippakunnan norjalaisen sisarhiippakunnan seurakuntia, lisäksi Oslon tienoilla on yksi heidän ja yksi Lutherske kirke i Norge:n seurakunta. Muut kartan seurakunnat ovat DELKin seurakuntia. Huomautettakoon, että nämä kolme eri kirkkoa/kirkollista rakennetta ovat ilmeisesti ihan hyvissä väleissä: http://www.kirkenett.net/2017/03/15/menigheter-pa-bibelsk-grunn/
Den Lutherske Kirke i Norge on myös laajentanut toimintaansa, kyseessä on Missouri-synodin sisarkirkko Norjassa. Heidän nettisivunsa ovat varsin kehnot, mutta Facebookissa on ilmennyt laajeneminen Lofooteille, Ofooteille ja Pohjois-Norjan Lebesbyhyn, jossa sikäläinen Norjan kirkon pappi on liittynyt heihin. Lähetyshiippakunnan sisarhiippakunta ei ole viime aikoina lisännyt seurakuntiaan. Mainittakoon vielä sekin, että myös Den nordisk-katolske kirke on levinnyt itselleen entuudestaan uusille alueille, Loeniin Sogn og Fjordanen alueelle ( https://nordiskkatolsk.no/fyrste-dnkk-messe-i-indre-nordfjord/ ). Eli liikettä on, mutta siellä täällä, vähitellen ja useaan eri paikkaan. Kiinnostaisi tietää, millä logiikalla millekin paikkakunnalle joku kutsuu juuri tietyn kirkon toimintaa.
Mutta joka tapauksessa näyttää mielestäni selvältä, että Norjan “kompromissi” on saanut norjalaista kirkkokansaa äänestämään jaloillaan. Ja mitä vahvemmiksi nuo vaihtoehdot kasvavat, sitä enemmän ne vetänevät jatkossakin väkeä puoleensa. Toivottavaa toki olisi, ettei toimijoita olisi noin monia ja etteivät ne alkaisi kilpailla keskenään. Esimerkiksi Lähetyshiippakunnan sisarhiippakunta (Delsin) vaikuttaa vahviten Pohjois-Norjassa, mutta silti myös DELK ja Lutherske Kirke i Norge ovat levittäytymässä sinne, tosin toisaalta Delsin on perustanut seurakunnan Oslon esikaupunkiin Drammeniin. Kovin pikaista yhdistymistä tuskin on odotettavissa, sillä DELKillä on pitkä historia, Delsin:illä on oma piispansa ja Lutherske Kirke i Norge:nkin piispa vihitään virallisesti virkaansa tässä kuussa, tosin DELK:in kirkossa: https://www.facebook.com/events/1268103393243973/?active_tab=about Piispanvihkimyksen toimittaa muuten Latvian ev.lut. kirkon arkkipiispa, avustamassa on ainakin Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi sekä Missouri-synodin edustaja. Kaksi ensimmäistähän on Norjan kirkon tavoin mukana Luterilaisessa maailmanliitossa, mutta ovat silti tulossa vihkimään periaatteessa kilpailevaa piispaa Norjaan. Mielenkiintoista.
Pahoittelen, että pohdin näitä tässä. Nämä vain kumpusivat niistä pohdinnoista, jotka syntyivät väitteestä Norjan kirkon onnistuneesta tilanteen ratkaisusta. Jos nämä halutaan erottaa omaksi ketjukseen tai muuhun ketjuun se käy.
Huomioksi kuitenkin, että Olli Seppälän kirjoituksessa on linkki Erkki Koskenniemen kirjoitukseen, jossa kaipaamasi asia on selostettu.
Mitä tulee kyseiseen aloitteeseen, niin mielestäni Erkki Koskenniemi summasi hyvin ja ytimekkäästi sen, miksei tuo aloite ratkaise oikeastaan mitään sellaista, mikä kelpaisi konservatiiveille:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Tässä aloitteessa kiinnitetään huomiota
pastoreihin ja heidän oikeuteensa vihkiä tai olla vihkimättä. Siis omantunnon vapauteen. Se on
ystävällistä, mutta minusta se on täysin sivuseikka. Olen muutaman vuoden aikana keskustellut
tästä asiasta monen kirkon jäsenen kanssa, jotka ovat olleet tästä asiasta syvästi huolissaan. On
pakko sanoa, että yksikään heistä ei ole ollut kiinnostunut minusta. Ei siitä, onko minun pakko
vihkiä vai ei. Kaikki ovat puhuneet siitä, onko tämä oikein vai ei. Monet ovat kysyneet, voiko
tällaiseen kirkkoon enää kuulua. Mutta tärkein kysymys on ollut, onko tämä Raamatun mukaista
vai ei. Tämä on se näkökulma, josta minäkin asiaa katson, enkä sitä varten voi tätä aloitetta
kannattaa.
(Puheenvuoro torstain 4.5.2017 klo 15.40 täysistunnossa.)