Okei, tässä screen shotti facebookista. Alkuperäinen lainaus oli kopion kopio, ja siinä oli jostain syystä muuttunut kymmenes päivä ekaksi, eli nolla oli kadonnut johonkin jossain vaiheessa.
Tämä meni sotkuiseksi, vartokaas ny kun Punahilkka miettii asiaa ja palaa editoimaan illalla viestejä…
Kyllähän Korhosella on täysi puhevapaus. Kysymys on nyt siitä, että Leif Nummelallakin pitäisi olla puhevapaus, vaikka hän on eri mieltä kuin toimittaja Korhonen. Korhosen kaltaisten ihmisten talutusnuorassa on pian koko luterilainen kirkko arkkipispaa myöten.
Niin, ja pointtina lähinnä se, että päätöksenteko näyttää perustuvan kokonaan subjektiivisiin kokemuksiin. Arkkipiispa pelkää että Rouva Korhonen suuttuu, joten Nummela ei saa puhua. Korhonen kumminkin loukkaantuu, ja sitten Suonpää kirjoittaa nettiin siitä kuinka Nummela tahallaan halusi satuttaa Korhosta. Kun Suonpää kirjoittaa: “kukahan tässä keskustelussa nyt lopulta on se jumalaton, joka yrittää riistää lapsilta oikeuden äitiin”, niin minä tulkitsen sen niin, että Suonpää vihjaa Nummelan haluavan riistää Korhosen lapselta oikeuden äitiin, vaikka Nummelahan ei tietysti oikeasti voi sellaista tehdä, eikä Korhonen näytä olevan biologisesti näiden lapsien vanhempi: se mikä loukkaa on se, että tällainen asia otetaan puheeksi, kun ilmeisesti pitäisi olla hys-hys asiasta, vaikka kuka tahansa hiukan järkeä käyttävä ihminen älyää sen.
Tähän ketjuun sopineen myös keskustelu seurakunta tai seurakuntayhtymä tasoisista kirkon avioliitokäsityksen muutokseen tähtäävät taikka muutosta vastustavista aloitteista.
Tapiolan seurakunnan seurakuntaneuvosto käsitteli viime tiistaina 6.6.2017 avioliittoasiassa tehtyä aloitetta, joka seurakuntaneuvoston jäsen Minna Koutaniemi oli tehnyt seurakuntaneuvoston aiemmassa kokouksessa 2.7.2017.
Esityslistan mukaan Minna Koutaniemi teki aloitteen ja esityksen seurakuntaneuvostolle, että
Tapiolan seurakuntakuntaneuvosto keskustelee, käsittelee ja päättää kevään aikana 2017 kokouksessaan
a) että Tapiolan seurakunnan tiloissa voi toimittaa samaa sukupuolta olevien rukoushetken ja tiloja voi käyttää samaa sukupuolta olevien hääjuhlan toimittamiseen.
b) annetaanko lupa Tapiolan seurakunnan tilojen (ml. kirkko ja kappeli) käyttöön, jos on tiedossa, että hääjuhlassa tai rukoushetkessä pappi aikoo vihkiä samaa sukupuolta olevan parin?
Lisäksi toivon, että kirkkoherra tekee selvityksen seurakuntaneuvostolle siitä, kuinka moni Tapiolan seurakunnan pappi haluaisi ja olisi valmis vihkimään samaa sukupuolta olevat parit."
Vastauksessaan toteaa asiasta tehdyt aiemmat päätökset sekä arvioi tilannetta:
Kirkkoherran keskeisenä tehtävänä on pitää huolta seurakunnan yhtenäisyydestä. Kokonaisharkinnan perusteella olen kirkkoherrana tullut siihen tulokseen, että Tapiolan seurakunnassa ei vielä ole edellytyksiä esittää, että kirkkotilamme olisivat käytössä samaa sukupuolta olevien pariskuntien kirkolliseen vihkimiseen. Kirkollisesta vihkimisestä ei vielä vallitse riittävää yksimielisyyttä, vaikka mm. siviilioikeuden professori Urpo Kangas pitää nykytilanteessa kirkollista vihkimistä mahdollisena, jopa jokaisen papin velvollisuutena.
Mutta eihän tätä vielä pitänytkään kysyä, kun ei ole vielä ajankohtainen asia. Vasta sitten kun Suomen media rummuttaa sitä tauotta ja kansalaisaloite on vireillä…
Näistä kolmioliitoista on kyllä ollut juttua muun maailman mediassa:
Vastaus olisi varmaankin samanlaisehko kuin nykytilanteessakin: Riippuu keneltä kysyy. Kirkon tunnustus on asian suhteen selkeä, mutta osa kirkon toimijoista siitä vähät välittää, joten sekavassa tilanteessa jatketaan ties mihin saakka.
Jos kirkossa valitaan se tie, että avioliittokäsitys on “laajennettavissa”, niin silloin kirkolle avautuu tie “laajentaa” sitä käsitystä aina kun yhteiskunnan käsitykset muuttuvat. Sitä myöten kun tavat muuttuvat (rappeutuvat?) ja “tasa-arvon” ja “moniarvoisuuden” aallot vievät kaikelta arvon ja tekevät kaikesta arvotonta, silloinhan tasa-arvo on maksimissaan.
Luonnossa entropia kasvaa, jos asiat jätetään itselleen, järjestys ja sopusointu vaativat työtä entropiaa vastaan.
Itse en usko käsitysten “laajentamiseen”, se on yksinkertaisesti kielipeliä mikä etenee valehtelun asteelle. Pyöritellään sanoja ja “tulkitaan” aina sopivasti, niin saadaan käännettyä musta valkoiseksi ja Raamattu sateenkaarikirjaksi.
Lähden tästä ostamaan grillattavaa, olen “laajentanut” setelien käsitystä ja printannut niistä kopioita, toivottavasti käyvät kaupassa. Grillaan ulkofilettä, mutta olen “laajentanut” sisäfileen käsitystä, joten tarjoan sen sisäfileenä. Jne
Täytyy muistaa että avioliitto on käsitteenä aina ollut eläväinen laadultaan. Raamattukin tuntee monenlaisia avioliittoja. Kuningas Daavidilla oli suuret määrät vaimoja ja Salomolla muistaakseni tuhat vaimoa. Myös erikoinen oli Abrahamin avioliitto sisarpuolensa (sama isä) kanssa. Avioeron käsite on myös yksi ajassa elänyt asia avioliittoon liittyen. Yhteiskunnallisesti avioliitto on tietysti jokaisessa valtiossa sen oman lainsäädönnön mukaisesti sellainen kun on. Ei ole olemassa siis yhtä ainoaa ja oikeaa avioliittoa joka olisi ollut ikuisesti ja tulisi sitä olemaan ikuisesti.
Ehkäpä sitten pitäisi lähteä kaventamisen tielle. Ensin tietysti tuo avioliittooikeus. Sitä pitäisi kaventaa. Mutta mitä sen jälkeen. Maailmallahan se on mennyt niiin, että seuraavaksi kavennetaan sananvapautta, sitten liikkumavapautta ja lopulta vapautta yleensäkään olla olemassa. Silloin varmaan on elämänarvot huipussaan, kun erilaisten ja eri tavalla olevien elämä on saatu kavennettua täysin.
Täytyy myöntää jotten ymmärrä koko tätä prosessia, mutta sehän on täysin luterilaisten oma asia. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa tämmöistä ei tule tapahtumaan.
Katolinen kirkko on tosin historiankin valossa melkoinen tämän maailman entti, joten jos ei hyväksytäkään kuvausta “ei koskaan” (vaikka kat. ja ort. itseymmärryksen mukaan ei muuta voida sanoa, koska “the Kirkko” ja Jumalan kaitselmus…), niin “ei sen enempää meidän kuin lastemme tai lastenlastemmekaan elinaikana” on ainakin melko turvallinen oletus.
On hiukka eri asia avioliittoon liittyvien käytäntöjen muuttuminen kuin sen muuttaminen sisällöltään, yhteiskunnalliselta tarkoitukseltaan ja perustaltaan toiseksi. Esim. avioeron käytäntöjen muuttuminen ei tarkoita avioliiton muuttumista. Ei myöskään vaimojen määrä, koska avioliitto ei tällöin muutu laadultaan toiseksi. Ei merkitykseltään, ei tarkoitukseltaan eikä perustaltaan.
Ja Raamattu ei tunne monenlaisia avioliittoja. Vain yhden. (Argumentiksi tässä ei käy eri käytäntöjen ja toimintatapojen esittely.)
Mutta tämä on sinänsä erinomainen paikka mennä itse asian, eli avioliiton, perusteisiin. Siihen mikä siinä on muuttumatonta, vai onko mikään? Ja jos se itsessään on muuttuvainen, niin mikä idea lopulta on muuttaa sitä minkään “tasa-arvo” -käsitteen mukaan? Tai sen mukaan miten “tasa-arvo” kulloinkin käsitetään.
Tämä kaikki johtaa siihen, että avioliitto instituutiona, ja käsitteenä, ei tarkoita enää yhtään mitään. Todetaan, että avioliittoa ei tarvita mihinkään, koska kukaan ei enää tiedä mitä varten se olikaan olemassa. “Tasa-arvo” saavutettu. Oliko voittajia?
Mitä historiaan tulee, sanoisin, että avioliitossa on ollut yksi yhteinen nimittäjä eri aikoina ja eri kulttuureissa ilmenevien aviolittokäsitysten suhteen ja kaiken sen suhteen mikä siinä on muutettavissa. Ja se on ollut miehen ja naisen yhdyselämä sillä periaatteella, että yhdyselämästä mahdollisesti syntyvät lapset syntyvät miehen ja naisen vakiintuneeseen ja virallistettuun liittoon.
Kaikki tämä on toteutunut myös moniavioisuudessa ja myös Aabrahamin ja Saaran tapauksessa.