20 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Suomen lainsäädäntö
Oisko sulla linkkiä tähän?[quote=“Yocha, post:484, topic:1283”]
Ongelma poistuisi, jos pappisviran hallinnolliset virkavaltuudet sidotaisiin joko papinvirkaan tai oikeutukseen toimia pappina jonkun kirkollisen järjestön palveluksessa. Papilla, jolla ei ole voimassa olevaa vokaatiota, säilyisi vastaavat oikeudet kuin toisen ev.lut kirkon papilla.
[/quote]
Pidän tätä huonona ratkaisuna. Tämä poistaisi mahdollisuudet myös eläkkeellä olevilta papeilta. Minusta ongelma ei ole siinä, että pappisvirka julkisoikeudellisena virkana tuo nämä oikeudet, vaan se, että heillä ei ole selkeää esimiessuhdetta piispaansa.
1 tykkäys
1 tykkäys
Miksi virkamiehen korkeimman eläkeiän ylittäneen papin tulisi saada laillisesti vihkiä avioliittoon?
Vanhoja sanomalehtiä netistä lueskellessani tuli vastaan juttu, joka käsitteli avioerojen problematiikkaa vuonna 1916. Huvitti hieman se, että ev.-lut. kirkon todellisuus ei näy olleen yli sata vuotta sitten sen kummempaa kuin nykyäänkään: juridiikasta on väännetty liberaalien ja konservatiivien kesken oikeusistuimissa:
Päätökset avioerojutuissa.
Kuten tunnettua vallitsee alioikeuksissamme erilaisia käsityksiä avioerojen saantiehtoihin nähden. Helsingin raastuvanoikeus on sen kolmatta osastoa lukuunottamatta ollut sitä mieltä, että miehen ja vaimon on elettävä toisistaan erillään eri maissa vuoden ajan ennen kuin avioeroa voidaan myöntää. Raastuvanoikeuden kolmas osasto taasen on myöntänyt avioeron jo kolmen kuukauden erossa olemisen jälkeen. Hangon ja Tornion raastuvanoikeudet ovat olleet vieläkin vapaamielisempiä, ne kun ovat suostuneet avioeroon heti kun on todettu miehen taikka vaimon “ilkeydestä ja häijyydestä” jättäneen puolisonsa tarkoituksella olla palaamatta.
Kuopion hiippakunnan piispa Colliander on kuitenkin pitänyt tällaista menetelmää aivan liian kevytmielisenä ja omiaan epäsiveellisyyttä edistävänä, minkä vuoksi hän Tornion raastuvanoikeuden erään tällaisen päätöksen johdosta ilmotti asiasta prokuraattorille syytteen nostamista varten laittomasta menettelystä oikeuden puheenjohtajaa ja jäseniä vastaan. Prokuraattori lähetti asiakirjat Vaasan hovioikeudelle minkä johdosta hovioikeuden kanneviskaali syytti oikeuden puheenjohtajaa ja jäseniä siitä että he: 1) olivat sallineet riitapuolten valita tuomioistuimen, 2) olivat määränneet haasteajan vuotta lyhyemmäksi ajaksi, 3) olivat ottaneet huomioonsa riitapuolten tunnustukset vaikkei niitä oltu todistajilla toteennäytetty.
Vaasan hovioikeus on nyttemmin antanut jutussa päätöksensä ja vapauttanut raastuvanoikeuden kahdesta ensinmainitusta syytteen kohdassa mainitusta huolimattomuudesta tuominnut vastaajat saamaan varotuksen. Hovioikeuden päätöstä ei ole vielä julkaistu.
(Raahe 2.10.1916, nro 9, s. 2.)
Häh? Missä ne ev.-lut. kirkon liberaalit tuossa jutussa ovat?
Oletettavasti oikeusistuinten henkilökunta on ollut pöäasiassa evlut kirkon jäseniä. Tokihan nuo päätökset eivät silti ole evlut kirkon päätöksiä.
1 tykkäys
Hangossa ja Torniossa. Pointti oli kuitenkin se, että samaan tapaan on pitänyt lakituvasta hakea ratkaisut kuin tänäkin päivänä. Ev.-lut. itsessään ei kykene tekemään päätöksiä, joihin sen työntekijät sitoutuisivat. Miten pärjäisitte ilman maallisia oikeusistuimia - nähtävästi ette mitenkään, kun traditiolla ja kanoneilla ei ole mitään merkitystä. Niinpä ensin kiistellään kirkkonne piirissä, kunnes eduskunta tai maalliset oikeusistuimet ratkaisevat asian puolestanne. Sata vuotta sitten on ollut kyse avioeron saamisperusteista, nyt on kyse homoparien vihkimisestä. Mekanismi asian ratkaisemiseksi on kuitenkin sama.
2 tykkäystä
Ok, nyt tajusin: “Omituisia huvittumisen aiheita”. Onhan se aika omituista huvittua tuosta siinä uskossa, että se olisi jotekin ev.-lut. kirkon kiistelyä… Hittojako siinä mitään samaa on kuin nykytilanteessa. Etkö itse lukenut lainaamaasi tekstiä? Piispa C. ei tykännyt joidenkin tuomioistuinten linjasta, ja näemmä katsoi sen olevan maallisen lain vastainen. Älä nyt ihan mitä tahansa katso niiden värilasien läpi, hei.
Konsu valitti hovioikeuteen, oikeus katsoi vahingon tapahtuneen, annettiin varoitus. Etkö oikeasti näe mitään analogiaa homovihkimyksiin: Sadinmaa ym. vihkivät homopareja, konsut kantelevat oikeuteen, maallinen oikeus toteaa, että pykäliä on rikottu mutta vihitty homopari on silti oikeuden mielestä pätevästi naimisissa - vihkijä saa korkeintaan jonkinlaisen varoituksen. Tapaukset yleistyvät, liberaalimpi kanta voittaa, koska parit ovat kaikesta huolimatta maallisen oikeuden mielestä juridisesti pätevästi vihittyjä. Ratkaiseva tekijä ei ole ev.-lut. kirkon perinne, raamatuntulkinta, tunnustuskirjat tai oppi, vaan maallisen oikeusistuimen antama päätös.
Konsujen oikeuteen tekemät valitukset johtavat korkeintaan jonkinlaisiin varoituksiin tai huomautuksiin - niin kuin sata vuotta sitten. Juuri tällaisissa nähdään, että jos traditiolle ei anneta täysin yhtäläistä sitovaa asemaa kuin pyhille kirjoituksille, ei liberalisoitumista voida mitenkään pysäyttää. Sola scriptura ei oikein ymmärrettynäkään riitä pitämään käytäntöjä oikeina, vaan asioista kiistellään oikeusistuimissa, jotka sitten päättävät ev.-lut. kirkon puolesta, että millaista evankelis-luterilaisen uskon toteuttamisen tulee olla.
1 tykkäys
Eivät “konsut” ole valittaneet minnekään oikeusistuimiin. Sadinmaasta on valitettu tuomiokapituliin, joka on kirkollinen instanssi. Sadinmaa on uhannut valittaa maallisiin tuomioistuimiin, mikäli ei saa kapitulista mieleistään päätöstä.
Sata vuotta sitten ei muuten ollut muunlaista avioliittoa, kuin kirkollisesti vihitty. Ei ollut käytössä siviiliavioliittoa.
9 tykkäystä
Kommentti lähti YV:nä siksi, että tämän ketjun tarkoitus on käsitellä kirkon avioliittokäsitystä, jonka laajentamisesta on tehty kirkolliskokoukseen edustaja-aloite. Suomalaisesta lainsäädäntömenettelystä voitaneen keskustella jossakin muussa ketjussa.
2 tykkäystä
Nähdäkseni olet ainakin osittain väärässä. Esimerkiksi Ruotsissa kirkko rinnasti käytännön tasolla samaa sukupuolta olevien parisuhteet avioliittoon jo ennen avioliittolain muutosta. Suomessa luterilainen kirkko päätti, että niitä ei rinnasteta miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Kirkon sisällä vaikutti muutosvoimia jotka halusivat muutosta tuohon rinnastukselle kielteiseen kantaan. Nämä samat piirit ovat nyt tämän kirkolliskokousaloitteen kannalla.
1 tykkäys
Tuosta olemme kyllä samaa mieltä, että myös kirkon sisällä asiasta on monenlaisia kantoja. Ja yhtälailla siitä, että osassa puolueistamme ja heidän jäsenistönsä parissa positiivinen kanta on hyvin voimakas.
Mutta jos lainsäätäjä, kuten viittasit, edellyttää kirjallisesti täysin yksikäsitteisesti, että laki ei vaikuta kirkkojen toimintaan ja lainsäätämisen jälkeen päädytään siihen, että kylläpäs vaikuttaakin, niin on kävelty lainsäädäntöprosessissa eduskunnan yli. Joka on yhtäkuin massiivinen perustuslaillinen ongelma. Jota ei taputella pois millään höpötyksillä siitä, kuinka osa ihmisistä halusi, että juuri noin asian pitäisikin mennä. Joko eduskunta säätää lait, tai se ei säädä. Välimuotoja ei ole. Jos ei niin ei legimiteettia toimimiseen.
Tämän kaltaista kantaa on esitetty, mutta missä sellaiseen kantaan on päädytty? Ei ainakaan kirkolliskokouksessa, piispainkokouksessa taikka kirkkohallituksessa eikä yhdessäkään tuomiokapitulissa, saati että asiasta olisi jonkin hallinto-oikeuden taikka peräti korkeimman hallinto-oikeuden päätös. Lakien tulkintaetuoikeus on Suomessa lain käyttäjillä.
1 tykkäys
Ej näin yksinkertainen. Kysymyksessä oli avioliiton siunaaminen mahdollisuus vapaaehtoisena.
Oli kyllä harvinaisen poliittinen rönsy tässä ketjussa, kun laajasti keskusteltiin lainsäädännöstä ja perustuslaista ja muusta vastaavasta. Kuhan sanon.
Kevään ja kesän aikana pappien toimittamia sateenkaariparien avioliittoon vihkimisiä ja avioliiton siunaamisia on ollut yhteensä parikymmentä eri puolilla Suomea ja eri hiippakunnissa, arvioi pastori Aija Pöyri. Hän pitää vihkimisistä ja siunaamisista anonyymiä kirjanpitoa ryhmässä, joka kokoaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen myönteisesti suhtautuvia pappeja.
Anonyymin kirjanpidon tarkoituksena lienee välttää kanteluita, joita vastoin piispojen ohjetta vihkivistä papeista voitaisiin tehdä.