En minä sitä vastusta, että sanot tuon olevan epäsymmetriaa. Mutta se ei silti vieläkään tunnu liittyvän aiheeseen. Georg sanoi “sateenkaariparin” elämäntapaa syntiseksi, Silvanus tivasi että mitä Georg siitä elämäntavasta tietää. Siihen Iita sanoi että “varmaan sen minkä kaikki muutkin” ja täsmensi. Se siis oli se ydin tässä vaiheessa. Se, mitä ko. elämäntavasta tiedetään. Sen kannalta se, että ev.-lut. kirkko ei virallisesti vihi samaa sukupuolta olevia pareja, on sivuhuomio.
Tärkeä kysymys. On myös homoseksuaaleja, jotka elävät konservatiivisten arvojen mukaan ja nähdävät parisuhdettakin eri tavalla. Jfr. t.ex. http://www.matthewfranklinjones.com/2014/08/18/the-new-ex-gay/
Citat linkistä:
One of the things that I find beautiful about the “traditional sexual ethic” as I see it expressed by people who have thought through it extensively is how it is about so much more than just what certain people do or don’t do with certain parts of their bodies.
Rather, it is a sweeping yet grounded reimagining of what it means to be embodied beings in mutual communion with each other for the sake of human flourishing and the demonstration of the gospel in our particular contexts.
Jumalan aviokäskyä halveksivan travestian järjestäminen on syntiä jo sinäänsä.
3 tykkäystä
Se on ihan totta. Tosin he tuskin ovat niitä, jotka ensimmäisinä käyvät “vihillä” kirkossa.
1 tykkäys
Ainakin nuo kirkon toimijat, papit ja piispa siellä Kallion kirkossa niin väittivät ja antoivat varmasti myös parin ymmärtää, että kyseessä oli kirkollinen vihkiminen ja sitä kautta kristillinen avioliitto. Eli jos sanotaan asia niin kuin se on he johtivat kyseistä paria harhaan.
1 tykkäys
“Elämäntapa” on kyllä vähän huono sana kuvaamaan sitä, mikä homosuhteessa on ongelmana. Keskimääräinen homopari varmaan elää varsin samanlaista elämää kuin keskimääräinen heteropari ja puuhailee arkenaan ihan samanlaisia juttuja. Se juttu minkä Raamattu kieltää, on nimenomaan homoseksi, ei jokin epämääräinen “elämäntapa”.
3 tykkäystä
Minusta sana on aika hyvä. Suhdehan tarkoittaa muutakin elämää, ainakin perinteisessä avioliitossa on näin. Kaiken jakamista, sitoutumista kohtaamaan myötä- ja vastamäet. Toisiaan täydentäen, monella tavalla. Kyllä se on elämäntapa, ja homosuhteissa se korvataan toisenlaisella elämäntavalla. Siinä on yhtäläisyyksiä mutta myös ratkaisevia eroja.
Hyvin nykyajalle tyypillinen asenne[quote=“Silvanus, post:700, topic:1283”]
He toivovat, että kirkko hyväksyy heidän syntisen elämäntapansa.
Mitä sinä heidän elämäntavastaan tiedät?
[/quote]
Homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan synti. Sinun pitäisi se pappina tietää
1 tykkäys
Ylen uutisista tänään.
1 tykkäys
Viidenpennin marttyyriksi pääsi
Ei ole. Homoseksi on synti. Katso myös, mitä Anskutin kirjoitti:
Jotenkin tuntuu siltä, että @tortoise yrittää tehdä kaikesta homoseksuaalien elämään liittyvästä syntistä. Minusta Anskuttimen lähtökohta on parempi: syntiä on homoseksi, ei jokin abstrakti “elämäntapa”. Elämäntapa on sellainen abstraktio, joka ei ole konkreettinen teko, eikä se silloin ole myöskään synti.
2 tykkäystä
Homoseksuaali voi elää hurskasta ja synnitöntä elämää siinä missä heteroseksuaalikin, mikäli pidättäytyy synnistä ja tekee Jumalan tahdon mukaisesti. Emmehän välttämättä tiedä esim. kanonisoitujen pyhien seksuaalista taipumusta tai identiteettiä.
Itse oletan, että pyhien joukossa on ollut ja on myös homoiksi itsensä mieltäviä henkilöitä. Taipumus ja kiusaukset eivät ole syntiä vaan niihin suostuminen. Homoseksuaalinen elämäntapa on syntiä sikäli kuin sillä tarkoitetaan seksuaalista kanssakäymistä sisältävää parisuhdetta samaa sukupuolta edustavan henkilön kanssa. Seksi kuuluu avioliittoon ja se on puolestaan miehen ja naisen välinen, joten homoseksi on lähtökohtaisesti syntiä ja niin myös parisuhde, joka on solmittu sen harjoittamista varten - vaikka pari muuten lämmittelisi ihan samoja mikropitsoja kuin heteroparitkin.
Näin itse tästä ajattelen.
2 tykkäystä
En tuota yritä - tosin olen pitkälti sillä linjalla että “synti” on niin laaja käsite sekin, että se tunkee meidän jokaisen elämän kaikikille alueille… Emme me synnitöntä elämää elä, sellaisen väittäminen on joko itsepetosta tai sitten synti-käsitteen kapeaa käyttöä. Ja Jeesuksen sanoista esimerkiksi selvästi käy ilmi, että myös ajatukset ovat syntiä, eivät vain teot.
Meillä kaikilla on syntisiä taipumuksia ja kiusauksia. Niiden välttäminen on tietenkin tavoitteena, ja parempi kuin lankeaminen. Mutta synnittömyyttä ei tekemättömyys ole. Ovathan laiminlyönnitkin syntiä, vaikka se on passiivisuutta eikä aktiivisuutta. Asenteemme Jumalaa ja ihmisiä kohtaan on perustasta lähtien itsekäs ja väärä.
“Elämäntapa”-termiä puolustin siksi, että mielestäni avioliitto ei ole pelkkää seksiä, vaikka se siihen tärkeänä osana liittyykin. Avioon meneminen ainakin perinteisessä mielessä on iso valinta. Kun samaa sukupuolta olevat puhuvat avioliitosta ja käyttävät samoja termejä, se on heidän valintansa ja mielestäni elämäntapa.
Ei ole. Homoseksi on synti.
[/quote]
Olikohan tällainen “täsmennys” lainkaan tarpeen? Yleinen yksimielisyys vallitsee siitä, ettei homoseksuaalinen taipumus ole syntiä, joten kukaan ei liene luullut Aggankaan olevan eri mieltä.
1 tykkäys
Oletan, että ihminen kirjoittaa niin kuin ajattelee ja tahtoo ilmaista. @Agga kertokoon, mitä tarkoitti. Valitettavasti mainittua yksimielisyyttä ei ole olemassa. Monet ajattelevat toisin. Luterilaisessa diskurssissa kun taipumuskin on synti.
Monet? Missä piireissä käydään sellaista “diskurssia”, jossa homoseksuaalinen taipumus käsitettäisiin synniksi?
En näe hirmu suurta käytännön hyötyä siinä, että taipumus dogmaattisessa erittelyssä erotetaan teosta. Eihän taipumus johonkin (Jumalan silmissä) pahaan asiaan voi olla hyvä tai neutraali asia?
Se olennainen kiista kun koskee kuitenkin tässä seksuaalisuuden asiassa sitä, että voiko mikään oikeaksi ja ihmiselle itselleen hyväksi koettu asia olla Jumalan mielestä huono homma.
Tässä aiheessa on paljon sudenkuoppia. Pitäisi välttää sitä, että tehdään toisten synnistä “supersynti”, eli unohdetaan se että kaikki me olemme kadotuksen omia ilman Armahtajaa, Toisaalta pitäisi perustella jotenkin se, että miksi sitten ei saisi hyväksi ja Luojalta saaduksi kokemaansa taipumusta toteuttaa.
Jeesus opetti että käskyjä rikotaan jo ajatuksen kohdalla, eikä vasta toteutuneessa teossa.
Ei tämä silti tarkoita sitä, ettei olisi eroa kilvoittelussa onnistumisessa tai lankeamisessa. Teot vaikuttavat enemmän itseen ja toisiin, mutta varsinainen vääryys (vääristyneisyys?) on jo siinä miten me langenneessa maailmassa emme toteuta alkuperäistä hyvyyttä ja kauneutta ja rakkautta, vaan meillä on erilaisia taipumuksia ja ominaisuuksia, joita emme useinkaan pysty muuttamaan.
On aivan yhtä paha asia, jos esim. aviomies kokee liitossaan pettyneenä oikeudekseen toteuttaa taipumustaan muualla, eli lankeaa irtosuhteisiin, kuin se että jonkun seksuaalinen aktiviteetti kohdistuu samaan sukupuoleen. Kumpikin voi perustella itselleen ja toisille sillä että ei voi itselleen mitään.
Olen kyllä eri mieltä siitä, että kaikki synnit olisivat aivan yhtä pahoja. Tai että tuollainen vertailu on mitenkään järkevää. Aviorikokseen sisältyy haureuden lisäksi muutakin syntiä. Samoin homoseksuaaliseen kanssakäymiseen sisältyy muutakin kuin haureuden synti. Ja niiden se muu ei ole sama.
Mitä tarkoittaa “dogmaattisessa erittelyssä”? Minä näen suurtakin käytännön hyötyä siinä, että ihminen kilvoittelee pahoja taipumuksiaan vastaan, niin että teot pidetään etäällä taipumuksista.
Tähän on vastattava: voi olla. On otettava huomioon Jumalan ilmoitus. Vai oletko eri mieltä?
Aamen. Kyllä päähuomio tulee kohdistaa omiin eikä toisten synteihin. Mutta jos keskustelunaiheena on “kirkon avioliittokäsityksen laajentaminen”, lienee lupa huomauttaa, jos jokin laajentamisehdotus johtaisi synnin hyväksymiseen.
1 tykkäys