Kirkon avioliittokäsityksen laajentaminen - evl.fi:n kirkolliskokousaloite 2017

Ehkä niin eivät ole yhtä pahoja.
Mutta nyt yritin pohdiskella sitä, mihin tämä “taipumuksen” ja “synninteon” erottelu johtaa ja minkä käsityksen siitä teologiaa erityisen tarkasti osaamattomat saavat.
Minusta tuntuu että moni kokee tuon erottelun haluna jotenkin väkinäisesti pehmentää sitä tosiasiaa, että kirkko torjuu homosuhteet. Asianosaiset kuitenkaan tuskin siitä mitenkään ilahtuvat että taipumuksesta seuraavaa tekoa ei hyväksytä mutta taipumus julistetaan ei-synniksi. Eiköhän ainoa tyydyttävä suhtautuminen tuossa asemassa oleville olisi se, että “niillä mennään mitä on annettu” eli kaikille ihmisille on annettava vapaus elää haluamallaan tavalla.
Eikö olisi rehellisempää sanoa että taipumus on osoitus syntiinlankeemuksen vallasta maailmassa? Syntisyytemme ulottuu eri elämän aloille vääntäen Jumalan kuvaa eri tavoin vinoon.

Tarkoitan sitä, kun täälläkin usein teologit ovat huomauttaneet että vasta teon tekeminen on syntiä.

Kilvoittelu on oleellinen osa elämää. Mutta eikö ole tärkeää oppia ymmärtämään syvällisemmin se asia, että olemme luonnostamme Jumalan tahtoa vastaan?

Luulen että olen aika tarkkaan samalla kannalla kuin sinä tässä aiheessa muuten. Jäin nyt vain pohtimaan ikään kuin uudelleen tätä vanhaa jaottelua.

Kyllä minun ymmärtääkseni luterilainen syntikäsitys, jossa perisyntiä pidetään syntinä, kaikkea perisyntiin kuuluvaa (ml. tällaiset inklinaatiot) pidetään syntinä. @tortoise nähdäkseni kuvaa oikein perinteisen luterilaisen syntikäsityksen.

Itse pidän tätä perinteistä käsitystä ongelmallisena. Parempi on katolilainen käsitys, jossa vain tietoinen teko Jumalan tahtoa vastaan on synti. Oma kantani on siis @Henrikki:n kaltainen implisiittisesti katolinen käsitys.

Tuomiokapituli selvittää asiaa…

Lakimeisasessori Ritva Saario: "Prosessi etenee niin, että ensimmäiseksi pyydetään tilaisuudessa toimineilta papeilta selvitys tilaisuuden sisällöstä ja sen jälkeen mietitään, onko tarvetta hankkia muuta selvitystä, "

Kirkollisen kokonaistilanteen kannalta mainitunlainen selvitys olisikin jo riittävä.
Tässä vedetään rajaa piispojen ohjeistuksen mukaisen rukouksen, joka siis ei ole kirkollinen toimitus ja toisaalta kirkollisen toimituksen välillä.

Läsnä olleen piispan teologisella mielipiiteellä ei sinällään ole asiassa merkitystä. Kyse on enemmän siitä, onko hiippakunta käytännöllisellä tasolla muuhun kirkkoon nähden skismaattinen vaiko ei.

Mikäli Kiilunen ja Massa pitävät itsepintaisesti kiinni kannastaan, että kyse oli kirkollinen toimitus, vaikko joitakin elementtejä olisikin puuttunut, tuomiokapitulin tulee jatkaa selvitystä ja mahdollisesti oikaista ja ojentaa heitä jotenkin.

Mikäli todetaan, ettei kyse ollut kirkollisesta toimituksesta, vaikka he käyttivät joitakin siihen kuuluvia elementtejä, todetaan samalla, ettei hiipakunnan piispa ole läsnäolollaan hyväksynyt piispainkokouksen ohjeen vastaista menettelyä.

1 tykkäys

Tämä on varsin mielenkiintoinen tapaus: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/tikkurilan-luottamushenkilo-eroaa-tehtavastaan-ja-vaihtaa-seurakuntaa-samaa-sukupuolta-olevien-parien-kohtelun-takia Eli siis Tikkurilan seurakuntaneuvoston varajäsen Pirkko Kotila on pettynyt siihen, että Tikkurilan seurakunta ei anna tilojaan samaa sukupuolta olevien parien vihkitilaisuuksille, mistä syystä hän eroaa luottamustoimestaan ja Tikkurilan seurakunnasta, mutta ei kuitenkaan kirkosta, vaan hän siirtää jäsenyytensä Vanda svenska församlingiin, joka antaa seurakunnan tilat käyttöön kyseisiin tilaisuuksiin. Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi, että noinkin voi tehdä.

Tikkurilan seurakuntaneuvoston voimasuhteisiin tämä ei ilmeisesti vaikuta, sillä Kotila oli vain varajäsen. Hänen puolisonsa Johanna Korhonen on varsinainen jäsen.

Voi tehdä, mutta sitten kai täytyy vaihtaa virallinen äidinkielensä. Sehän on ilmoitusasia.

Eikä noita ruotsinkielisiä seurakuntia löydy jokaiseen kylään ja kaupunkiin joten on vain harvojen mahdollisuus jo siitäkin syystä.

Ei löydy ei, mutta isoimmissa kaupungeissa kyllä. Tampereellakin on hallinnollisesti erillisenä olemassa ruotsinkielinen seurakunta, vaikka ruotsinkielisiä on tosi vähän. (Sen sijaan esim. Porissa, jossa ruotsinkielisten osuus lienee samaa luokkaa, ei seurakuntayhtymän järjestämä satunnainen ruotsinkielinen toiminta ole järjestäytynyt seurakunnaksi.) Pk-seudulta löytyy ruotsinkieliset seurakunnat, luonnollisesti, ja Turusta. Kaksikieliset alueet vielä siihen päälle, ja se että en välttämättä tiedä kaikkien paikkakuntien tilanteita, niin kyllä tämä jo kohtalaisen osan väestöstä kattaa. Ehkä jopa puolet?

Myös osassa kaksikielisä alueita ei seurakuntaa ole jaettu.

Ei äidinkieltä tarvitse vaihtaa. Kukaan ei edes kysy, osaatko ruotsia, jos haluat liittyä ruotsinkieliseen seurakuntaan.

3 tykkäystä

Menin kerran vahingossa ruotsinkieliseen messuun eräässä suomalaisessa evlut kirkossa, kun luulin että se olisi ollut ihan normaali suomenkielinen messu. Eivät tosiaan edes kysyneet, osaanko ruotsia, kun se varmaan näkyi päälle päin; katsoivat minua ymmärtäväisen näköisesti ja puhuttelivat suomen kielellä.

3 tykkäystä

Hyvä kirjoitus kirkon nykyisestä sekavasta tilanteesta avioliiton määritelmän ja käytännön toimitusten suhteen:

2 tykkäystä

Leino kirjoittaa juristina ja kirkko-oikeuden asiantuntijana ehkä vielä paremmin kuin Turtiainen.

Turtiainen on tietenkin omassa asemassaan eli kirkkoherrana turhautunut kirkon sekavaan tilaan, mutta hänen kirjoittamisen tapansa on hieman huolimaton myös. Kommenteissa Manu Ryösö kiinnittää oikealla tavalla huomiota ongelmiin Turtiaisen argumenteissa, vaikka tietysti näkee itse asiat omasta ratkaisustaan käsin.

2 tykkäystä

Kirkkoherra Turtiainen on erittäin hyvä Raamatun tutkija ja tuntija, hänen monivuotinen opetussarjansa luentomonisteineen “Raamattua luihin ja ytimiin” Espoonlahden kirkosssa hakee vertaistaan Suomen seurakunnissa.

Poliittisia tai lakiteknisiä viisastelijoita toki löytyy kirkon oppia ja käytäntöjä arvostelemaan, mutta sekä laki että politiikka kuuluvat kuitenkin etäisempiin asioihin kuin uskon keskukseen, ja niiden argumentointivoima on mielestäni siksi heikompi.

Kirkkoiherra Turtiainen hyvin konketisoi tilannetta tarttumalla tuohon “papin omatunto”-perusteeseen vertaamalla naispappeuden käyttöönottoa (mitä ei TODELLAKAAN saa kukaan pappi tulkita omantuntonsa mukaan) tähän nyt esitettyyn homoliittojen vihkimiseen, mihin riittäväksi (?) perusteluksi katsotaan vihkivän papin omatunto.

No omatuntoja on… papeilla ja poliitikoilla.

2 tykkäystä

Mihin tämä liittyy?
Nythän on kysymys juuri siitä kuka voi ja miten voidaan käsitellä pappien poikkeamisia kirkon päätöksistä. Tässä Leino jos kuka on asiantuntija. Eikä hän todellakaan ole ulkopuolinen arvostelija kuten esim. prof. Kangas, vaan kokenut “kirkonmies” - mikäli häntä tarkoitit.

Tässä hiukan vanhempi juttu tutkimuksesta, johon Leino viittaa Kotimaa-blogissaan:

Turtiaisen taitoja ja ahkeruutta pappina en epäile. Ihan perustellusti kuitenkin - mikäli naispappeus nähdään Raamatun vastaisena - voi kysyä häneltä Ryösön tavoin, onko yhteisiin pelisääntöihin vetoaminen aina yhtenevä raamattuperustelujen kanssa:

Ryösö:

Jos siis haluamme vastustaa saman sukupuolten avioliittoon vihkimisiä kestävimmällä tavalla, sen perusteet on nähdäkseni esitettävä Raamattu-argumentein. – Ilman tätä lähtökohtaa ehkä jo seuraava sukupolvi voi edellyttää aivan vastakkaista linjausta vedoten myös “yhteisiin pelisääntöihin”.

Minun ei ole vaikea eläytyä kummankaan asemaan.
Naispappeuden hyväksyvä konservatiivipappi voi nyt mielestään kritisoida tuomiokapitulia epäreiluudesta: Miks noiden ei tarvi noudattaa sääntöjä ? Mekin noudatetaan, ja paremmin kuin ne jotka pullikoi virkakysymyksessä…
Np-torjujapappi puolestaan voi sanoa: Tässä se nyt nähdään, mihin myöntyminen johtaa. Ensin annoitte periksi virkakysymyksessä, siitä tuli “pelisääntö”, seuraavaksi…

Tähän liittyen pieni jatkopohdinta.
Eräs mielenkiintoinen sivujuonne tässä avioliittosopassa on siinä, miten herätysliikejärjestöt ja lähinnä niiden papit tässä jakautuvat eri kantojen vuoksi.
Tällä hetkellä näyttää siltä että naispappeuden vuoksi Sleystä irtautunut ELY tulee jakautumaan - kuten uumoiltiinkin jo jaon aikaan - mutta Kansanlähetys ja Sley lienevät aika yhtenäisesti perinteisellä kannalla. Esim. @Yocha voi kertoa ainakin SRO:n pappien osalta onko siellä erimielisyyttä. SRK tuskin taputtaa kehitykselle, mutta ihan mahdotonta ehkä ei ole että siellä pragmaattisuus kirkon suhteen estää isommat protestit. Ehkä vl-papeista siis jotkut vihkivät jos on joskus pakko, tai eivät ainakaan eroa protestiksi viroistaan? Ilman muuta lestadiolaisuudesta irtaantuneet (tai rauhanyhdistyksistä ainakin potkitut) ovat taipuvaisia menemään tässäkin asiassa kirkon liberaaliin uomaan mukaan. Kokemus hylkäämisestä heittää heilurin toiseen ääreen…
KRS lienee jakaantuva joukko, vaikka en tiedä onko heillä edes paljon papistoa joukossaan nykyisin. Herättäjäyhdistys on tietenkin nykyisellään uudistuksen kannalla, ja jotkut heidän papeistaan ovat jo nyt vihkineet samansukupuolisia pareja.

Arvelen että kehityksen vauhti on yllättänyt joitakin pappisryhmiä. Ehkä viidesläisiä, mutta ainakin Elyä. Voi olla myös koko Elyn loppu tämä. Virkakysymyksen vuoksi omille teilleen lähtenyt pienehkö joukko tuskin kestää isoa ristiriitaa näin pian. On aika vaikeaa varmaan löytää sitä positiota kirkon työssä… suo siellä, vetelä täällä? Voisi veikata, että osa ryhmästä sulautuu Lähetysseuran työhön ja kannattajiin, jotkut saattavat palata Sleyhyn. (Kaikille Sley ei mikään vihollinen edes ollutkaan, eivätkä kaikki naispappeuden hyväksyneet tunnetut papit kuten Seppo Suokunnas edes lähteneet Elyyn varsinaisesti mukaan).
Vaikeinta on ehkä niillä naispapeilla jotka eivät löydä paikkaa vanhakantaisista järjestöistä, mutta joutuvat puun ja kuoren väliin seurakunnissa tai omissa järjestöissään kun eivät muuta kantaansa avioliittoasiassa. Enpä ihmettelisi, vaikka jotkut naiset seuraisivat Kirsi Ryösön esimerkkiä ja jättäisivät papinviran kokonaan.

Voinemme olettaa, että kirkko-oikeuden dosentilla, oikeustieteen tohtori, teologian tohtori, valtiotieteen tohtori Pekka Leinolla on jonkinmoinen kompetenssi kirjoittaa, mitä kirjoittaa.

Laki vai evankeliumi?

Arvelisin Elyn kannattajakunnan olevan voittopuolisesti perinteisellä linjalla, kuten myös KRS:n ja Sansan. Kylväjän, OPKO:n ja SRO:n linjan oletan olevan asiassa vieläkin selkeämpi. avioliitto on miehen ja naisen välinen.

Toisaalta asiaan suhtaudutaan käytännöllisen pragmaattisesti. Sen enempää skismaa dramatisoimatta saati demonisoimatta. Jos joku yhteistyöseurakunnan pappi on asian suhteen poikennut kirkon opeuksesta, niin hänelle sanotaan kyllä edelleenkin kättä päivää kuten ennenkin. Kristityn ei niin ikään pidä hylätä paikkaansa siksi, että avioliittoasiassa toisin ajatteleva istuu viereiselle tuolille.

Kansanlähetyksessä saattaa esiintyä asian suhteen moninaisempia reaktioita. Arvelisin ettei kuitenkaan keskeisimmissä tehtävissä olevien keskuudessa. Piiritason toimijoista jotkut saattavat reagoida demostraatiolla toisin ajattelijoita kohtaan. Sleystä ei auta arvailla mitään.