TOIMITTAJA puhui vihkimistä pyytävästä parista, ei arkkipiispa.
Suora sitaatti arkkipiispan puheesta:"On myös pappeja, jotka uskonvakaumuksensa ja omantuntonsa takia katsovat, etteivät voi palvella millään tavalla samaa sukupuolta olevaa avioparia. Vastuullista on silloin ohjata sellaisen papin luo, jolle palveleminen tässä tilanteessa on luontevaa."
Tuossa ei siis puhuta vihkimisestä, eikä ohjaamisesta vastoin kirkon kantaa vihkivän luo.
Nyt tuli se kerta kun stgeorg sai peukun. Teksti oli kuin omasta kynästäni.
Tuo tyyli on tervetullutta, sillä liian usein haastattelut ovat pehmeitä.
Kysymykset ovat täysin relevantteja siksi, että arkkipiispalla on todellakin tapana puhua moniselitteisesti. Kotimaan haastattelemat piispatkin juuri valittelivat sitä että joutuvat selittelemään tai arvailemaan Mäkisen tarkoituksia!
Oleellista ei nyt liene kuitenkaan se, kuka ymmärtää mitenkin Mäkisen muotoiluja.
Se on ajankohtaista ja aika dramaattistakin, että piispakunta jakaantuu siinä, miten kirkon avioliitto-opetusta käytännössä sovelletaan. On aika varmaa, että “vihkijät” saavat eri hiippakunnissa erilaisia terveisiä kaitsijoiltaan, jos ja kun ottavat oikeuden omiin käsiinsä.
Lisäksi me muut kuin papit olemme näiden hääjuhlavelvoitteiden kanssa jo nyt lirissä, ja vielä pahempaa seuraa jos vihkiminen sallitaan, ja ns. omantunnonvapaus ei koske meitä.
Viisautta pitää pyytää että miten tähän nyt reagoi käytännössä. Muistaminen sallittua, meikäläisiä kohtaan, te hurskaat rukoilijat…
(Ihan turhaa myötäilyä, joka juuri aiheuttaa säröjä täällä käytännön toiminnassa, on tuollainen velvoite hääjuhliin liittyen. Kyllä linjaus pitäisi olla, että samaan tapaan kuin kristillisen hautaamisen yhteydessä muistojuhlia järjestetään seurakuntien tiloissa, tai kasteen kohdalla samoin - niin myös vain kristilliseen avioliittoon vihittyjen juhlat ovat seurakunnnan tiloissa.)
Siis ongelmako on, että vahtimestari joutuu valvomaan seurakuntasalissa tms. järjestettävää hääjuhlaa?
Niin, vaihtoehdoillahan voi nyt ajankulukseen spekuloida:
a) muutos ajetaan voimalla ja vauhdilla läpi > iso osa konservatiiveja jättää kirkon
b) muutosta kypsytellään pikkuhiljaa > molemmilta puolilta putoaa tasaisesti porukkaa, ja konservatiivien “rintama” ehtii riitaantua ja kyllästyä haraamiseen > menee läpi muutaman vuoden kuluttua
c) muutos ei toteudu niin nopeasti, kuin haluttaisiin > liberaaleja jäseniä eroaa niin paljon kirkosta, että kirkolliskokouksen kons. enemmistö säilyy vähintään näin suurena
Henkilökohtaisesti en toivo kenenkään eroa, enkä unelmoi täydellisestä kirkosta. c) olisi kuitenkin vähiten kirkon tärkeintä tehtävää heikentävä asia.
Vaikea sanoa, mitä kaikkea ja keitä henkilöitä velvoitteet tulevat koskemaan. Varmasti vaatimuksia esitetään ja porukkaa jaetaan suvaitsevaisiin ja vihaajiin. Tämä on selvästi ajateltu välivaiheeksi siihen saakka kunnes ollaan kaikkien hyväksymistä vaatien alttarilla asti.
Ei kai hääjuhlaan ole tapana osallistua seurakunnasta henkilöitä viran puolesta? Käisttääkseni jos pappi kutsutaan, niin hänkin on paikalla “yksityishenkilönä”.
Koskisko tämä kaikkia ja saisi kanttorin soittelemaan hääjuhliin. Ei tarvitsisi bändiä ollenkaan.
Eihän niitä seurakunnan tiloja käytetä ilman työntekijöiden panosta tietenkään.
En tarkoita sitä, että olisi syytä jotenkin alkaa karttamaan vähemmistöjä, minkäänlaisia vähemmistöjä seurakunnan piirissä. Kysymys on ainoastaan tästä kontekstista. Kirkon irtaantumista Raamatusta ja traditiosta vauhditetaan jokaisella toimella tasaiseen tahtiin. Yksi on juuri tämä seurakunnan eri työalojen totuttaminen palvelualttiuden nimissä vähitellen ajatukseen että kaikki käy.
Suomessa voitte vielä vaikuttaa! Vaikuttakaa! Perinteisten tulisi aktiveerautua ja mennä isolla porukalla äänestämään ja ehdolle! Valitettavasti Ruotisssa monet perinteisesti uskovat nukkuvat ja antavat puoluiden (ja liberaalitjen) ajata oma agenda kirkossa. Valtaa käytetään joskus voimakkaasti. Esim: jos puolue X kannattaa samakukupuolinen liitto, se tod.näk. ajaa sittä myös kirkkokokouksessa.
Jos olisin seurakunnan työntekijä, vaikkapa vahtimestari, keittiöihminen tai joku muu, jonka olisi pakko työnsä puolesta osallistua homoparin hääjuhlaan, niin kokisin asian hyvin ahdistavana ja omalletunnolle vääränä. Kokisin ristiriitaisena tehdä sellaista joka on Raamatun vastaista ja vielä kirkon tiloissa. Vielä vaikeampi tilanne on tietenkin papille tai kanttorille itse vihkimyksessä, mutta he eivät olisi ainoat. Onko mikään taho miettinyt vääryyttä, jota näin kohdistettaisiin vain perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuviin. Jos tarjoilisin homojuhlissa, olisi varmaan vaikeaa tehdä se hymyillen ja osallistuen hääparin onneen, kun mieleen tulisivat lähinnä inhon tunteet.
Kiitos kannustuksesta. Olen samaa mieltä, että äänestämisellä ja ehdolle asettumisella on ihan hyvät perusteet edelleen. Se on juuri tuo kuvaamani mahdollisuus, että prosessi ainakin hidastuu, ja silloin - niin huono asia kuin se onkin toisaalta - myös kirkon jättää osa malttamattomia lähinnä poliittisin vaikuttein toimivia potentiaalisia päättäjiä.
Toisaalta asiaa ajettaneen voimakkaasti edelleen ja hyvin tietäen, että jarruttajat ovat esteenä. Kirkon työntekijöissä ja muissa vaikuttajissa on jo nyt niin vahva halu muuttaa avioliittokäytäntö, että kun luonnollinen ikäpolven vaihtuminen tapahtuu, kehitys pysyy heille suotuisana.
Suomi on tullut Ruotsin perässä kaikessa, ja tätä on käytetty esim. Luther-säätiön vahvistamisessa motiivina. “Näin se menee - parasta rakentaa uusi organisaatio - peli on menetetty”. Toinen asia on, että erittäin raskastahan konservatiivina kokoustaminen on monelle ollut viime vuosina. Kuka haluaa kuulla kiistoista ja saada koko ajan moitteita, jos pitää seurakunnan elämän tärkeimpänä asiana evankeliumia eikä riitelyä? Tämä väsyminen on voinut vaikuttaa vetäytymiseen luottamushenkilöiden parissa. Siihen katsoen nykyisen kirkolliskokouksen tultua valituksi oltiin jopa yllättyneitä siitä, miten konservatiiviselta kokoonpano vaikutti.
Juu, minusta tuntuu että on paljon tietämättömyyttä ja sinisilmäisyyttä nyt liikkeellä. Kompromissista ja Norjan mallista puhuminen voi ihan vilpittömästi ajattelevilta tuntua hyvältä. Olisi syytä pitää nyt esillä sitä miten oikeasti asiat esim. Norjassa menevät. Ns. keskitien kulkijoita on paljon ja he eivät ehkä hoksaa että sama polku raastupaan tässä rakentuu kuin virkakysymyksenkin kohdalla. Osa voi sen tajuta, mutta heille on väliaikainenkin rauhan tunne ja sopu tavoiteltavampaa kuin se että kaikkien - myös “pahisten” - olisi mahdollista jatkaa kirkon työssä turvallisin mielin.
Odisentti Vesa Hirvonen pohtii Tulkaa kaikki blogissaan asiaa omasta näkökulmastaan
Lähtökohtana on siis nykytilanne, jolloin kirkon papeilla ei ole lupaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja eikä paikallisten seurakuntien tusi sitä sallia.
Blogin kommenttikeskustelussa puidaan omantunnon kysymystä laajemmin.
Lähetys hiippakunna piispa Risto Soramies syomii entistä kirkkokuntaansa jyrkin sanoin: “Suomen evankelis-luterilainen kirkko kosiskellessaan maailmaa vetää ylleen Jumalan vihan ja rangaistuksen.”
Tässä hän nähdäkseni menee asioiden edelle, sillä muutaman Helsingin hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan omavaltainen päätös ei ole koko kirkko. Ei vaikka päätös saisi ymmärrystä Hiippakunnan piispalta taikka arkkipiispalta.
Soramiehen kanta on tyly:"Jos Suomen kirkko ei kieltäydy seuraamasta arkkipiispaansa, se lakkaa olemasta kristillinen kirkko. ". Epäsuorasti hän samalla ilmaisee ettei esimerkiksi Ruotsin kirkko ole enää kristillinen kirkko.
Soramiehen väittämä ei toki ole aivan tuulesta temmattu ja sois että kirkolliskokousedustajat pohtivat vakaasti, tulisiko muutokseen aloite torjua suoralta kädeltä, ilman että sitä edes lähetetään minkään valiokuntaan.
Samalla on kuitenkin syytä muistaa ettei evankeliumin ydin ole kirkon avioliittokäsityksessä, vaan siinä että Kristus kuoli ristillä meidän pelastuksemme tähden ja nousi kolmantena päivänä niin kuin oli kirjoitettu. Kirstuksen tähden armo uloittuu kaikkiin, myös ihmisiin, joiden parisuhdekumppani on samaa sukupuolta
Tätä pohdittaessa on myös pohdittava, mikä Jumalan ilmoituksen mukaan on pyhää ja mikä epäpyhää. Kirkon ei pidä yrittää pyhittää selaista mikä on Jumalan ilmoituksen mukaan epäpyhää, ei vaikka asia kuinka olisi armon alla.
Kymin ja Kotkan kirkkoneuvosto on ottanut kantaa.
Samaan aikaan Islannissa: http://www.anglican.ink/article/freedom-conscience-clause-eliminated-church-iceland
Vestigia terrent.
Piispa Kaarlo Kalliala:
Kun kirkon ja yhteiskunnan vihkimiskäytännöt ensi viikolla joka tapauksessa ensi kertaa eriävät, mitä kirkon tulisi tehdä? Varmaankin etsiä sellaista ratkaisua, joka sopisi symbolisesti ja kulttuurisesti niin monelle kuin mahdollista – ennen muita niille, joita asia läheisimmin koskee.
Mitä tämä voisi käytännössä tarkoittaa. Tuskin sitä että uusi oppi vierdään kerralla koko maahan.
Muodollisesti tämä pitää paikkansa tietystä näkökulmasta. Mutta täsmentäisitkö, mitä oikeastaan haluat sanoa. Synnin ja ei-synnin raja on vedettävä johonkin, niin että mihin sinä sen vedät?
Vaikkapa sitä, että henkilöt ovat yhtä tervetulleita armonvälineiden piiriin, kuin me kaikki muutkin synnissä elävät.