Siis vähän niin kuin että “mene rauhassa ja jatka synnin tekemistä”?
6 tykkäystä
Raamatun kanta on hiukan toinen (1.Kor.5:9-13). ‘- - minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”’
3 tykkäystä
Eli pyrimme puhdistamaan seurakunnat ahneista (liikemiehistä?) ja alkoholin suurkuluttajista? He pääsevät ehtoolliselle vain jos tekevät julkisen parannuksen, pääsevät irti viinasta tai lopettavat köyhien riistämisen?
Joo, tiedän että homoliittokysymys ei tyhjene tällaiseen heittoon. Mutta mielestäni tuota raamatunkohtaa ei voi käyttää tässä perusteluna.
Ja mietin vielä että onko Soramiehen dramaattinen lausuma tarkkaan harkittu sikäli että juuri näinkö kristillinen kirkko luopuu täydellisesti? Eikö tiukka linja tarkottaisi, että ratkaiseva harha oli jo päästää papeiksi homosuhteissa elävät, ja muiksi työntekijöiksi? Sehän on käytännössä jo vuosien ajan tehnyt mahdottomaksi esim. evätä synninpäästö näissä suhteissa eläviltä, että heidät on hyväksytty toisten opettajiksi ja hengelliseen virkaan?
2 tykkäystä
Missä asiassa sitä sitten voi käyttää perusteluna?
Olet täysin oikeassa. Kansankirkon ratkaiseva virhe tehtiin todella siinä, että 1) todettiin, että pappi saa elää rekisteröidyssä homoseksuaalisessa suhteessa ja 2) rekisteröidyn homosuhteen puolesta voidaan rukoilla.
1 tykkäys
Eipä ole, vai epäätkö kenties armopöydän ihan itseltäsikin? Ethän kuitenkaan et pysty, etkä lihasi tähden edes tosissasi tahdo elää ilman syntiä?
Todella vaikea kysymys tuo miten kyseinen ja vastaavat kohdat Raamatussa pitäisi ymmärtää tässä ja nyt.
Ketkä ovat sisä- ja ketkä ulkopuolella? Ja mihin raja vedetään, miten ahneus ja sukupuoliset rikkomukset vertautuvat toisiinsa jne.?
Mutta milloin kirkko lakkaa olemasta kristillinen? Jos se on Soramiehen mielestä vasta edessä, miten perustellaan se ratkaiseva irtoaminen kristillisyydestä kun jo nuo aiemmat erehdykset ovat Lhpk:n kannalta olleet tuhoisia? Ja oikeastaan Lhpk:n piirissä taitaa olla vahva kanta, että jo naispappeuden hyväksyntä vei kirkolta eväät olla oikea kirkko.
En tahdo kuitenkaan vähätellä sitä, että kriisi on nyt käsillä.
Mielestäni kysymys ei ole siitä kuka osaa täsmällisesti sanoa milloin kirkko on ratkaisevasti mätä. Tämän avioliittosekoilun suurin ongelma on se, että se vahvistaa tietä sinne, jossa ei Raamatun ydinsanomakaan enää ole turvassa. Sinisilmäisimmät kirkossa eivät ymmärrä että luopuminen Jumalan tahdosta tässä on sukua sille että yhä helpompi on luopua myös uskontunnustuksen sisällöstä. Vanhanaikaisuus parisuhteen kohdalla loppuu… miksi pitää vanhanaikaisesta sovitusopistakaan kiinni? Riittäisikö pelkkä rakkaus - vailla ristiä ja uhria? Riittäisikö ripin sijasta mietiskely? Riittäisikö iankaikkisen pelastuksen ja kadotuksen näkökulman sijasta yhteiskunnallinen pelastus ja sovinto? Jne.
1 tykkäys
Kun luet Raamattua ilman ennakkokäsityksiä, niin näet kyllä, mikä se Raamatun kanta on. Apostolit tiesivät, että jokainen ihminen on syntinen, mutta silti he kirjoittivat Uuteen testamenttiin juuri sellaisia erotteluita, joita edellä siteerasin. En (tietenkään) väitä pystyväni synnittömyyteen, mutta Jumalan armo kasvattaa minuakin (Tiit.2:12).
Tässä virkkeessä on se heikkous, että “synnissä eläminen” on yleensä kyllä ymmärretty tilaksi, jossa tahallaan rikotaan Jumalan tahtoa vastaan.
Kaikki me olemme syntisiä, eikä sukupuolielämän aluetta pidä nostaa supersynnin löytämisen ilosta esiin - samalla vähätellen niitä syntejämme, joista ei moni lähimmäinenkään mitään tiedä.
Pointti ei ole siinä pystymmekö vertailemaan syntisyyttämme, vaan siinä onko jokin elämänmalli kristitylle sopiva vai ei. Siitä on tämä kaikki erimielisyys.
Tiedän ja sana valinta oli tarkoituksellisesti lievästi provosoiva. Kysehän on oikeasti siitä, että me emme näe lähimmäistemme sisälle, emmekä siksi tiedä mitään hänen todellisesta synnintunnostaan. Siksi seurakuntalaisten erottelu tervetulleiksi ja ei tervetulleiksi on asia, johon ei pidä ryhtyä kevein perustein.
Lisäksi on syytä muistaa, ettei rakkaus ja hellyys ole torjuttavia asioita silloinkaan, vaikka henkilöllä olisi taakkanaan homoeroottiset tunteet. Raamatun sana torjuu sukupuolisen aktin, ei siis kiintymystä toiseen ihmiseen.
Tällaista päätöstä ei ole tehty.
Kyllä kirkolliskokous muutama vuosi sitten muistaakseni hyväksyi tällaisen linjan, sillä kai yritettiin välttää vielä pahempi päätös.
Ei hyväksynyt. Ns. rukoushetki on rek. par.suht. solmineiden kanssa ja puolesta. Siis näiden ihmisten, ei suhteen. Ero on periaatteellisesti merkittävä.
Ok, muistin väärin. Merkitys on kuitenkin aika lähellä.
1 tykkäys
Analogia ontuu tässä siltä osin, että kukaan ei ole ehdottanut ahneuden tai alkoholismin erityistä siunaamista kirkossa. Homoseksuaalisen parisuhteen erottaa nähdäkseni ystävyydestä nimenomaan sen seksuaalinen ulottuvuus, jota kristikunta on aina pitänyt syntinä, ja joka nyt tahdotaan siunata. Muiden syntien suhteen ei samanlaisia pyrkimyksiä ole kai nähty.
5 tykkäystä
Piispat Irja Askola ja Björn Vikström ovat kirjoittaneet yhteisen kannanoton HS Vieraskynä palstalle:
Kirkkomme lainsäädäntö ei sen sijaan tällä hetkellä mahdollista sitä, että pappi voisi vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevan parin. Tässä me poikkeamme muista pohjoismaisista luterilaisista kirkoista.
Toivomme kärsivällisyyttä niiltä, jotka kokevat kirkon kannan epäoikeudenmukaiseksi, kuten myös papeilta, jotka haluaisivat vihkiä jo nyt. Toisten ihmisten juhlapäivää ei pidä hämmentää kirkkopoliittisella irtiotolla.
Luterilaisen kirkon avioliittokäsitysten ja -käytäntöjen mahdollinen muuttamisen täytyy toteutua kirkon oman päätöksenteon kautta. Yhdessä sovittu päätöksentekoprosessi on demokratian ehto.
Arvelisin että piispat hakevat kirjoituksellaan jonkinlaista työrauhaa ja pyrkivät välttämään ilmi riitaa kirkossa ja seurakunnissa.
Ja siksi kirjoitinkin ettei homoliittokysymys ole selvitetty tuolla huomautuksellani.
Mutta tuon yhden raamatunkohdan ottaminen ei mielestäni ole riittävä argumentti tässä keskustelussa.
Siis: On selvästi väärä päätös ryhtyä siunaamaan tai vihkimään ko. pareja. Mutta perustelu on paljon laajempi. Siinä on sekä luomisteologinen pohja että raamattukysymys kokonaisuutena. Viittasin jo siihen, että irtiotto murentaa mahdollisuuksia vastustaa koko evankeliumin kadottamista.
Hankalampaa on tuo rajanveto, mistä tässä keskustelussa tuli puhe. Eli Yocha otti esiin ehtoolliselle pääsemisen. Henrikki esitti syntiluettelon.
Mielestäni siis emme ole oikealla tiellä ryhtyessämme vertailemaan syntejämme. Kirkko tekee oikeita tai vääriä päätöksiä parisuhdekäytännössä, mutta se ei saisi aikaansaada meissä ylpeyttä suhteessa kehenkään. Kun ruvetaan sulkemaan ihmisiä ulos esim. tuon Raamatun kohdan nojalla, ollaan vaikeuksissa. Kaikissa kirkoissa, myös Lhpk:ssa. Mutta tottakai paljon isompi ongelma on kirkossamme jossa ei käytännössä ennen tätäkään vaihetta ole mitään kirkkokuria ollut.
Tässä onkin aineksia sille pohdinnalle, mitä oikein tarkoitetaan; kun sanotaan että seksuaalivähemmistöt ovat seurakuntiimme terve tulleita ja samalla todetaan ettei heidän keskinäisiä parisuhteitaan siunata kirkossa. Itse lähestyisin asia evankeliumin ytimen, eli ristiinnaulitun Kristuksen kautta.
Minusta tuo ajatus, että opista päätetään demokraattisesti on huono. Pohjimmiltaan se on sama asia kuin, jos aikanaan olisi sanottu, että monarkki päättää opin sisällöstä. Tuo viimeinen lause voisi olla: “Ruhtinaan päätösvalta on monarkian ehto.”
1 tykkäys
Asiallisesti täsmennyksesi on paikallaan. Sen sijaan väitän, että tuo ero ei ole periaatteellisesti merkittävä. Rukous parisuhteen solmineiden kanssa ja puolesta on käsitettävä kyseisen parisuhteen hyväksymiseksi. Muulla mielellähän ei mikään homopari suostuisikaan tällaiseen rukoushetkeen. Eli täsmennän: ev.lut. kansankirkon hyväksymä rukoushetki on suoraan tai epäsuorasti homoseksuaalisen parisuhteen hyväksymistä, ja siis Raamatun vastaista. Traagista on se, että kaikki yhdeksän piispaa olivat tästä raamatunvastaisuudesta yksimielisiä.
1 tykkäys
Edellä hiukan ihmettelin sitä, että ilmaiset mielipiteesi kovin abstraktisti (“Kristuksen tähden armo ulottuu kaikkiin”), ja ihmettelen edelleen. Tämä keskusteluhan ei koske sovitusoppia eikä pelastusoppia, vaan sitä, millaisia seksuaalisia tekoja kirkko voi hyväksyä ja sitä, miten sen pitää suhtautua ei-hyväksyttäviin tekoihin. Mitä oikeastaan tarkoitat “evankeliumin ytimellä” tässä asiayhteydessä? Hieman aiemmin myönsit itsekin, että “Raamatun sana torjuu [homoseksuaalisen] sukupuolisen aktin”.
1 tykkäys