Minua ihmetyttää miten kirkon työntekijöiden annetaan toimia ja edistää päätetyn opin vastaista toimintaa. Jos raittiusyhdistyksessä toimihenkilöt alkaisi edistää viinan juontia tai teurastamon väki kampanjoita veganismin puolesta, niin varmaan potkuja tulisi.
Mutta ei kirkossa. Vaikka opettaa ja toimii vastoin oppia, niin vain leikisti varotellaan vakavasti. Kyllä siinä menee usko kirkkoon tyhmemmältäkin.
Nyt siis päätös puoleen tai toiseen jämäkästi ja toisinajattelijoiden karkotus kirkosta ja synteihinsä sitominen.
Tämä on seurausta juuri siitä, kun kirkon työtehtäviä aletaan rinnastaa maallisiin työsuhteisiin ja -virkoihin ja pelata maallisen työelämän pelisäännöillä. Ei maallisesta työpaikasta voi erottaa ketään sillä perusteilla, että henkilö esim. kannattaa homoliittoja. Jos kirkon virat nähdään vain maallisina työsuhteina, niin silloin kirkolla ei ole mitään tosiasiallisia keinoja kieltää esim. pappejaan (joilla on vihkioikeus) vihkimästä homoliittoihin.
Vain, jos kirkon tehtävät nähdään hengellisinä ja pyhiin toimituksiin liittyvinä, joiden suorittajilta on edellytettävä myös jonkinlaista “rituaalista puhtautta” ja kuuliaisuutta, voidaan perustella sitä, että kirkon opista ja perinteestä poikkeaminen on esim. vakava peruste työsuhteen päättämiselle. Sen takia kirkon pitää tarkastella työtäkin omasta tunnustuksestaan eikä työlainsäädännöstä käsin.
Jos Vegaaniliitolla on tiedottaja, niin eiköhän tuolle kenkää tule jos hän avoimesti vapaa-ajallaan lihansyöntiä kannattaa.
Evlut kirkon ongelma on tällä hetkellä opin epämääräisyys. En tiedä oikein itsekään mitä pitäisi tehdä, jos olisi maallisena tuomarina miettimissä mahdollista papin erottamista.
Kuulen ymmärrettävästi jonkin verran syitä kirkosta eroamiseen. Ensimmäistä kertaa jokin aika sitten syynä oli epämääräisyys. Eräs henkilö suoraan sanoi, että hänelle kelpaisi sekä vihkiä että olla vihkimättä, mutta linja jossa virallinen päätös ei vastaa käytäntö ei hänelle kelvannut.
Oppi ei ole epämääräinen. Ne jotka kannattavat vihkimistä, tekevät siitä tarkoituksella epämääräisen.
"Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous on antanut kirkolliskokouksen siltä pyytämän selonteon voimassa olevasta avioliitto-opista seurakuntien ja papiston tueksi avioliittolain muuttuessa 1.3.2017. Avioliittoselonteon tavoitteena on selkiyttää avioliittolain muutokseen liittyvää keskustelua kirkossa.
Avioliittolain muutos ei muuta kirkon oppia avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Lakimuutos ei myöskään vaikuta papin oikeuteen vihkiä kirkolliseen avioliittoon. Avioliittoon vihkimisestä evankelis-luterilaisessa kirkossa määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa, ja näiden mukaan papin tulee vihkiminen toimittaa. Tämä koskee myös avioliittoon siunaamista."
En ymmärrä, miten tuosta voi vääntää enää yhtään mitään opin epämääräisyydestä. Olkoon laissa minkälaisia porsaanreikiä hyvänsä, mikään yhteiskunnallinen laki ei voi velvoittaa pappia siunaamaan. Yhteiskunnalla ei ole mitään valtaa sen määrittelemiseen mitä kirkko siunaa, ei yhtään mitään. Eikä yhteiskunnan päätöksiin tässä siunaamisasiasa asiassa voi vedota millään tavalla.
Olet oikeassa. Korjaan: Oppi käytäntöön vietynä on epämääräinen.
Jos työnantaja määrää että työ alkaa kahdeksalta, puolet väestä tulee hommiin yhdeksältä, ja sitten yksi Pekka erotetaan tunnin myöhästymisen takia, on tilanne epämääräinen. Joteensakin analoginen on minusta tilanne, jos käräjille tästä mennään. Tai ehkä tätä vastaisi tilanne, jossa Helsingin toimipiste ei näkisi mitään ongelmaa myöhemmässä töihintulossa, mutta Kuopiossa sama ei kelpaisi.
Jos hän olisi hoitanut tehtävänsä huolella työaikana, niin potkut olisivat perusteettomat. Kyllähän kaikenlaisten ihmisten on voitava työskennellä tiedottajana. Eli tyyppi veisi potkut käräjille ja voittaisi juttunsa kaikissa oikeusasteissa helposti. Ei laki sano mitään siitä, mitä työntekijä saa vapaa-ajalla tehdä, ajatella ja kannattaa. Potkujen pitää olla suhteessa siihen, mikä on työtehtävien sisältö: mitä edellytetään ja miten sen on hoitanut.
Pykälässä tarkoitettu epäedulliseen asemaan saattaminen ei olisi rangaistavaa, jos siihen on painava, hyväksyttävä syy. Yleensä tällaisen syyn olisi oltava tavalla tai toisella työhön liittyvä. Näin olisi esimerkiksi jos puoluelehden toimittajaa valittaessa syrjäytetään sinänsä ansioituneempi, mutta julkaisijan määrittelemästä lehden linjasta poikkeavaa kantaa edustava hakija. Samoin voidaan kirkolliseen virkaan valittavalta edellyttää uskonnollista vakaumusta. Edelleen työtehtävä voi edellyttää tiettyä sukupuolta. Esimerkkinä voidaan mainita laulajan, näyttelijän tai naisjärjestön johtavan toimihenkilön valinta.
Samoin työsopmuslain lojaliteettivelvoitteen katsotaan ulottuvan myös vapaa-aikaan, tosin hyvin eri tavalla pääjohtajaan kuin apusiivoojan sijaiseen.
Käytännössä ei toki juuri koskaan tule vastaan tällaista ristiriitaa, jos kyseessä ei ole iso aatteellinen organisaatio. En keksi valtionkirkkojen ulkopuolelta esimerkkiä.
Liberaalistumisessa on nähdäkseni kyllä kysymys siitä, että liberaalit papin nimenomaan etsivät viisautta kirkon ulkopuolelta eivätkä siis yritä noudattaa mitään kristillistä omaatuntoa tai kristillistä moraalitajua.
Viisauden etsiminen kirkon ulkopuolelta on kuitenkin jo jotain muuta kuin tämä alkuperäinen väite: mitään omaa sanomaa, vakaumusta tai arvoja ei ole, vaan toiminta lähtee siitä lähtökohdasta, että maalliset lainsäädäntöelimet määrittelevät ev.-lut. kirkon arvot, joita ev.-lut. kirkko sitten peesailee.
Minä en paheksu ev.-lut. kirkon kritisointia. Itsekin sitä harrastan melko paljon. Mutta pidän selviönä, että kritiikin tulee olla mielekästä ja osuvaa. Se, että kohteessa on rutkasti moittimista, ei tee mistä tahansa kritiikistä osuvaa.
Kyllä tuo alkuperäinenkin väite on varsin oikeaan osunut. Ilmaisu “ei mitään” on kyllä hyperbola eli liioittelu. Kansankirkon (muoks: siis luterilaisen) vakaumus on perin epävakainen, ja se rakentuu lähinnä halulle miellyttää milloin mitäkin muotiaatetta.
Kyllähän tuo kuitenkin on osuvaa kritiikkiä silloin, kun vaaditaan kirkkoa muuttamaan oppiaan valtion lainsäädännön ohjeistusten mukaan. Kärjistävää kyllä, koska ev.lut. kirkon sisällä tuollainen on vain yksi suuntaus, eikä koske kirkkoa kokonaisuutena. Kirkon mediaa ja sitä miten kirkko verkossa näkyy se kyllä koskee aika täysin. Aina ollaan kysymässä samoilta mediakampanjaa pyörittävien tahojen hyväksi näkemiltä työoikeuden tohtoreilta jne…
Niin kärjistävää että se on turhaa. Ja kun ei ole mitenkään selvää, että se edes tässä nimenomaisessa tapauksessa on osuvaa. Mutta timokoo pääsi jo sanomaan että Karthago on tuhottava, eikä se oikeastaan olisi näin runsasta kommentointia ansainnut. Pahoitteluni.
Paino sanoilla Tällä Kertaa. Näinhän se naispappeuskin muistaakseni juntattiin kirkossa läpi. Pari kertaa se saatiin torjuttua, mutta lopulta torjuntataistelu hävittiin.
Kuin aborttilaki ja tuleva eutanasialaki Suomessa. “Vain tietyistä, perustelluista syistä”!
Aborteista tuli jo kohta myös ja etenkin välinpitämättömien naisten ehkäisykeino. Samoin tullaan maailmaa harventamaan ei-toivotuista, jo yhteiskunnalle hyödyksi olleista, mutta nyt tarpeettomista ihmisongelmajätteistä eutanasialakien kautta.
Kalteva taso argumenttia voi käyttää myös toiseen suuntaan.
Ensin kielletään homoseksuaalien avioliitto. Sitten aletaan vangita homoseksuaaleja (kuten eräissä Afriikan maissa, joissa on viereä ja kasvava krstillinen kirkko) Sitten ei vangitseminenkaan enää riitää, vaan alkaa teloitukset. Sitten aletaan telottaa myös muita Jumalan vihollisia, kuten ateisteja…
Tää on kiva tämä kalteva taso argumentti, eiks olekin…
Oikeastaan en tiedä kannattako vastatakaan, kun tiedämme mitä esim. toisen uskontoiset, myös ateistit ovat tehneet ja tekevät kristittyjä vastaan maailmalla.
Kristityt eivät kait ole kieltäneet homoseksuaalien avioliittoa maallisesti? Mutta kristinuskoon ei homoseksualismi ja sen avioliitot kuulu. Homoavioliittoja ei kai kenenkään, vastoin omaa vakaumusta tarvitse siunata?
Niiden maallista kieltämistä eivät kai kristityt suorastaan aja? No, jotkut voivat ajaa, mutta sehän on järjetöntä. Ei ketään voi pakottaa elämään kristinuskon säännöillä, mutta ei myöskään kristittyjä itseään voi pakottaa kieltämään omaa uskoaan. Homot voivat hakea avioliittopaperinsa muualta.
Yhtä järjetöntä olisi vaatia vapaa-ajattelijoita siunaamaan heteropareja kristillisin menoin ja sakramentein. Kukin taho toimii tavallaan.
Tämä on oikeaa suvaitsevaisuutta: miksi haastaa riitaa vaatimalla joiltain ihmisiltä tai yhdistykseltä toimintaa, vastoin sen omia arvoja ja periaatteita?
Kyllä aika monet kristityt ryhmät vastustivat varsin äänekkäästi sekä maallista homoavioliittolakia että rekisteröityä parisuhdetta. Kun ensimmäiset kävivät maistraatissa rekisteröimässä parisuhteensa ulkopuolella odottavat uskovat heittivät heidän päälleen suolaa
Itse en tällaista kannata. Eikä Jeesus Itsekään kannata. Hänen sanomansa on sellainen Jumalan sana, jonka saa ottaa vastaan, mutta myös kieltäytyä siitä. Vastuu on siis kunkin kuulijan oma. “Ota tai jätä.”
Matteus 9:16,17
16 Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan, sillä semmoinen täytetilkku repii palasen vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi.
17 Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät."
Tämä tarkoittaa suomeksi: “Ei kannettu vesi kaivossa pysy.” Eli: ketään ei saa pakottaa vasten tahtoaan hyväksymään kristillisiä arvoja, vaan asialle “uudestisynnytään”. Muutoin tapahtuu vain suurempi vahinko. Mutta kirkko on kristillinen laitos, sen periaatteita ei saa muuttaa kristinuskon opin ja sanoman vastaisiksi.
Sillä Raamattu, myös UT tuomitsee homoseksualismin, pitää sitä riettautena. Se ei ole ainoa synti maailmassa, mutta Raamatun mukaan yksi haureuden synneistä. Mitään muitakaan syntejä ei pidä suvaita, ei kristityssä, eikä kristillisessä kirkossa niin, että ne hyväksyttäisiin käytännöksi. Syntiset itse tietenkin ovat tervetulleita, mutta hengelliseen parannukseen.
