Miksi ei kannata? Uskovatko ortodoksit Nikean uskontunnustuksen? Ja uskovatko ortodoksit sen, että Uudessa liitossa ihan oikeasti käskettiin julistaa totuutta kaikille?
On aika outoa, jos ajatellaan, että ihan sama mitä ne muut tekevät, kunhan meidän kirkko saa olla rauhassa. Se olisi harvinaisen farisealaista. Ne muut joutuvat nimittäin helvettiin, jos ortodoksit eivät tee jotain heidän hyväkseen.
Toisin kuin ehkä teillä, ortodoksinen kirkko ei pakota omaa elämäntapaansa ja arvojaan. Kirkko kyllä vastaa kysyjille ja ottaa vastaan ne, joita Jumala on alkanut vetää puoleensa ja opastaa heidät kristillisen vaelluksen alkuun ja liittää heidät kirkkoon. Mutta tämän kaiken tulee tapahtua rakkaudella ja vapaaehtoisesti. Jos ei-uskovat solmivat homoliittoja, niin kirkko kunnioittaa heidän vapauttaan eikä pyri väkivalloin taistelemaan heitä ja heidän käytäntöjään vastaan.
Kirkko julistaa sanomaansa kaikille, jotka haluavat sitä kuulla. Oletko unohtanut, että Herramme käski pyyhkiä pölyt jaloista ja vaihtaa maisemaa, jos sanomaa ei oteta vastaan? Pitäisikö sinne mennä miekan kanssa pakottamaan pakanat alistumaan? Sellainen kuuluu muhamettilaisten harhaoppeihin mutta ei Kristuksen kirkkoon.
Maailmassa on koko kirkon olemassa olon ajan ollut jos jonkinlaisia harhoja ja ruokottomuuksia. Ei se ole mitään uutta, että nykyäänkin on monenmoisia Jumalan tahdon vastaisia käytäntöjä, arvoja ja suhteita. Harva sentään kylpee lämpimässä härän veressä, niin kuin Kybelen palvojat. Lopetettiinko sitäkään syntistä tapaa kirkon toimesta pakolla, vaiko loppuiko se niin, että kirkko vain eli yksinkertaisesti omaa elämäänsä?
Tulee vaikutelma kuin kaipaisit kirkolta maallista voimankäyttöä ja pakkovaltaa etkä luottaisi kirkon omaan elämäntapaan ja hengellisiin aarteisiin, joiden kautta Jumala vuodattaa parantavia armovoimiaan luomakuntaan. Niiden avulla ihmisten sisäiset silmät avautuvat - ei sillä, että ihmiset paheksuvat ja pyrkivät rajoittamaan muiden vapauksia. Jumala toimii, kutsuu ja parantaa ihmisiä maailmassa, jossa osa elää syntisesti ja pieni vähemmistö hurskaasti. Se on aina ollut kirkolle todellisuus, jossa Jumala koetaan. Ei sitä tarvitse pelätä.
No ei väkivalloin, mutta kyllähän ort kirkko 31.3.2014 lausunnossaan lakivaliokunnalle esitti tasa-arvoista avioliittolakia ehdottaneen kansalaisaloitteen hylkäämistä.
En tiedä olenko onnistunut siinä, että en pyri edes sanomaan miten ortodoksit ajattelevat. Sen on kyllä kyllä huomannut, että palstan ortodokseilla on jatkuva passiivisagressiivinen asenne katolista kirkko kohtaan. Melkein kaikkiin juttuihin todetaan juuri noin “toisin kuin ehkä tiellä…” Sitten ollaan mystisesti sitä, että kyllähän kaikki käy, jos ette meidän kirkossa ole. Ja jo lauseen alussa kuitenkin kuvitellaan, että tiedetään mitä muut ajattelevat,
Onko se nyt niin vaikea todeta, että neitsyt Maria otettini taivaaseen? Ei katolinen kirkkokaan pakota ketään uskomaan sitä. Uskotko sinä itse sen?
Uskon p. Jumalansynnyttäjän siinneen, syntyneen ja kuolleen ihan normaalisti. Hänen ruumiinsa taivaaseen ottamista pidän mahdollisena (otettiinhan Henok’kin). Tämä kysymys ei ole koskaan herättänyt minussa suuria intohimoja, sillä miellän 15. elokuuta jonkinlaiseksi “yleiseksi Jumalansynnyttäjän kunniaksi pidettäväksi juhlaksi”, enkä niinkään erityisesti hänen kuolintapansa tai ruumiinsa myöhempien vaiheiden muistolle omistetuksi juhlaksi. Uskon, että ort. kirkko opettaa neitsyt Marian vaiheista kaiken sen, mitä siitä on sanottavissa. Tyydyn siihen.
Jos Jumalan tahto on, että Maria on neitsyt, niin Maria on neitsyt sanottiinpa siitä foorumilla mitä hyvänsä.
D
No ei ehkä noin, mutta pidämme nykyään avioliiton yhtenä tuntomerkkinä ilman muuta aitoa vapaaehtoisuutta.
Jep. Oli muuten yksi niistä jutuista, joita kristillinen kirkko ajoi wanhoina aikoina, vaikka käytäntö yhteiskunnissa oli toinen.
Avioliittokeskustelun raivotessa luin useinkin sellaisia kommentteja, joissa tätä muutosta pidettiin vain “vapautuksena”. Siis ihan eksplisiittisesti väitettiin (viimeksi yksi pastori totesi), että ennen samaa sukupuolta olevilta oli kielletty avioituminen keskenään. Asiaa on rinnastettu mm. rotulakeihin, joissa mustan ja valkoisen avioliitto olisi kielletty. Ja väitettiin/väitetään, että nyt vain purettiin tuo kielto. Sitten irvaillaan muutoksen vastustajille, että eikös “aito avioliitto” edellytäkin rotujen sekoittumisen kieltämistä tms.
Näissä mennään pahasti pieleen siksi, että missään ei ole eikä ole ollut instituutiota, joka lähtökohtaisesti sulkee pois eri"rotuisten" avioliitot. Sen sijaan on avioliittoinstituutio, jota on päätetty rajoittaa esim. juuri ihonvärin tai yhteiskuntaluokan suhteen. Tai siten, että vanhempien on saatava päättää tai liitto on mitätön. (Viimeksi mainittu lienee edellisiä yleisempi.) Rajoitukset ovat olleet lisäys, eivät instituution perustus. Mutta sellaista emme mistään miltään ajalta tiedä, että avioliittoinstituutioon olisi lisätty kielto miesten keskinäiseen avioitumiseen.
Itse näen tämä asian niin että totuuden julistaminen kaikille ei tarkoita mölyämistä siitä mikä on syntistä ja langennutta ja mikä ei.
Evankeliumi on nimenomaan se mikä uskontunnustukseen on tiivistetty, siinä ei jankata moraalittomuudesta ja maailman pahuudesta yhtään mitään.
Kirkon tulee julistaa totuutta maailman tilasta kaikin voimin.
Maailman on hyvän Luojan hyväksi luoma. Syntiinlankeemus näkyy ensisijaisesti siinä että ihmiset eivät näe tätä hyvyyttä, jos näkisivät, eläisivät onnellisina ja hyvinä koska eivät muuta voisi.
Uskontunnustus edelleen opettaa että Jumalan kirkkaus ja armovoimat virtaavat maailmassa ja laittavat tapahtumaan suuria asioita ihmisen ja koko luomakunnan hyväksi. Jumalan tahtoma hyvä maailma on koko ajan totta, ehkä vielä vähän salaisesti ihmisten silmille ja käsityskyvylle, mutta vain siksi että maailma saa kypsytellä itseään koko kirkkauden voimaan. Kristitty sen sijaan voi alkaa elää jo niin että näkee maailmassa Jumalan läsnäolon ja toiminnan, hyvyyden ja rakkauden. Se mikä häntä estää näkemästä sitä on hänen omat paheensa, ei maailman tila.
Tätä on totuus mitä kirkon tulee julistaa kaikelle maailmalle. Kun tämä totuus iskee ihmisen tajuntaan hän alkaa ihan luonnostaan käyttäytymään juuri omalla kohdallaan yhä enemmän ja enemmän tämän todellisen maailman tilan mukaisesti.
Kun ihminen otetaan kirkon jäseneksi hän tunnustaa todeksi sen mitä ei ehkä vielä täysin näe, kirkkauden, hyvyyden ja rakkauden maailman, Luojan sylissä, ja siksi kristityille puhutaan myös uskon elämänhallinnallisista seikoista. Muille sen sijaan on tärkeää kertoa totuutta maailman tilasta, sillä totuuden julistaminen muuttaa maailmaa paljon enemmän kuin totuuden mukaisten ajallisten tekojen vaatiminen aggressiivisesti.
Periaatteessa pidän tätä perusteluasi oikein hyvänä, mutta sitten taas toisesta kulmasta ajatellen, eikö myös lausumatonta kieltoa voi pitää lisättynä kieltona. Eikö se että miehiä ei ole vihitty keskenään voi olla myös lausumaton kielto (jonkinlainen itsestäänselvyys) eikä osoitus siitä että miesten väliset liitot eivät missään nimessä voi kuulua avioliittoinstituutioon.
(Jostain Kaksoisvirtainmaan suistoalueiden heimojen antropologisista tutkimuksista luin kerran että siellä henkilön fyysiseen kehoon epätyypillisesti sopiva sukupuolen ilmaiseminen on voitu tunnustaa antamalla henkilölle vapaus käyttäytyä yhteisön normien mukaan siten kuin hän kokee, vaikka muut ulkomuodon perusteella olettaisivat hänen toimivan toisin. Esimerkkitapaus oli nainen joka halusi mennä naimisiin toisen naisen kanssa. Tällainen nainen alkoi heimon normien mukaan elää miehen elämää, hän teki miehen töitä ja huolehti aviomiehen velvollisuuksista vaimonsa suhteen. Liitossa piti siis määritellä kumpi puolisoista hoitaa heimon naisen velvollisuuksia ja kumpi miehen velvollisuuksia. Sinänsä tämä on vähän puolinainen ratkaisu, miksi henkilöiden töiden pitäisi määrittyä sukupuolen mukaan, mutta tässä tapauksessa se on ymmärrettävää koska heimoyhteiskuntien työn organisoiminen perustuu usein tavalla tai toisella sukupuolirooleihin.)
Se edellyttäisi sitä, että avioliittoinstituutio olisi syntynyt kahden (tai useamman) ihmisen tuntiessa vetoa toisiinsa ja tahtoessa sille jostain syystä yhteisön “siunauksen”. Ja lisääntyminen olisi varmasti osin siihen liittyvä, mutta osin siitä irrallinen juttu. Lisäksi instituutio olisi vapaampi, ts. syrjähyppyjä ei kiellettäisi tai niitä ei ainakaan erityisemmin paheksuttaisi. Ja liitto tuskin olisi edes ihanteen tasolla elinikäiseksi tarkoitettu, sillä mitä iloa siitä olisi, jos tykkääminen lakkaa? Ei mitään.
Mutta mistä historiasta löytyy jotain viitteitä tällaisesta instituutiosta?
Tuossa sulkeisiin laittamassani esimerkissä on vähän samaa fiilistä kun kuvailemassasi tilanteessa. Yhdessäolon motiivi on kahden ihmisen halu elää yhdessä. Tämä hyväksytään kunhan pariskunta osallistuu heimon työnorganoisointiin yleisesti hyväksytyllä tavalla. Lisääntyminen ei ole keskiössä oleva probleema.
Kyseessä on Ma’dan, marskimaa-arabit Eufratin ja Tigrisin yhtymäkohdassa, en nyt tähän hätään löydä artikkelia jonka vuosia sitten luin.
Kun en jaksa selvittää, otan nyt annettuna, että tuossa tutkimuksessa on perää ja että kyseessä ei ole ollut jokin yksittäinen ihmejakumma-tapaus:
Eihän jutussa näytä olevan kyse siitä, että avioliitossa sukupuoli ei merkitse, vaan siitä, että poikkeustapauksissakin homma pitää saada oikeana pidettyyn muottiin. Ehkä tuollainen ihminen on laskettu hulluksi tai jumalten koskettamaksi tai jotain muuta, ja sitten katsottu jokin mielekäs ratkaisu. Mutta poikkeuksen käsittelytapa kertoo juuri siitä, mitä edellä sanoin.
Kyllähän monenlaisia variaatioita maailman eri kulttuureista löytyy. Mutta eihän se todista mitään. Kun on päätetty on vain yksi Aito Avioliitto…
Tässä eräs jännä järjestely:
Miksi siis ei voi ajatella samoin nyt vaan pitää alkaa demonisoida noita ihmisiä ja keksiä kaikenlaisia muka murenemisia…
Kirkon määrittelemän avioliiton puolustukseksi on sanottava että onhan hieno ajatus että kirkko yrittää puhtaaksiviljellä ja karkaista Jumalan avulla aiemmista, historiallisista avioliittomalleista jotain pyhittyvää ja pyhittynyttä, jotain joka antaa ihmisille enemmän kuin ottaa heiltä pois.
Sehän opettaa että avioliitto on yksi tapa edetä pyhityksen tiellä, eikä esimerkiksi vain tapa järjestää yhteiskunnan työnjakoa ja selviytymistä.
Olet itsekin puhunut spn-avioliiton puolesta siihen vedoten, että "ainakaan sateenkaariperheeseen syntyvät lapset eivät sitten olisi (sinun sanavalintasi mukaan) äpäriä."
Vaikka toisaalla sitten väität, ettei avioliitolla ole mitään tekemistä lasten saamisen ja lisääntymisen kanssa.
On olemassa sivistyneempiäkin ilmaisuja, kuten “avioton/AU-lapsi”, mutta tuo ilmaisu jo oikeastaan kertoo miksi avioliitto on olemassa. Sateenkaariperhe-kikkailulla avioliiton alkuperäinen perusperiaate ei muutu, vaikka se yritettäisiin kieltää. On katsotti ideaaliksi, että ne, jotka lapsen saattavat alulle, myös kasvattavat uuden kansalaisen.
Tämä on aina ollut avioliiton perusta, siis syy sen olemassaololle. Eikä se edellytä, tietenkään, sitä, että kaikissa liitoissa syntyisi/tehtäisiin/haluttaisiin lapsia.
Kun kritisoit tuota, että “on päätetty että on vain yksi Aito Avioliitto”, niin lienet kuitenkin samaa mieltä siitä, että jos avioliitto voi tarkoittaa mitä vain kulloinkin sovitaan, se ei tarkoita enää mitään. Avioliitto nimenomaan yhteiskuntaa ja ihmisten elämää säätelevänä, tietyt reunaehdot ja tietyn, yleisesti tiedetyn ja tunnustetun, tarkoituksen sisältävänä instituutiona on varjellut yhteiskuntaa murenemasta.
Jos kaikki tämä poistetaan avioliiton olemuksesta, ja avioliitosta (statuksesta ja nimikkeestä) tulee “kaikille rakastuneille kuuluva perusoikeus”, sillä ei ole enää tehtävää eikä funktiota yhteiskunnan peruspilarina. Vaan se palvelee vain ihmisten toiveita ja pyrkimyksiä tunnetasolla, ja “tasa-arvon” kokemuksen toteuttajana. Kunnes se sitten todetaan tässä mielessä (ja tätä kautta myös ylipäätään) turhaksi ja joutavaksi järjestelyksi. Koska siinä ei ole enää järkeä, vaan pelkkää tunnetta.
Tämä vain vastauksena tuohon “murenemis”-asiaan…
Kirkon kannalta taas “yhdenvertaisuuden kokemus” ei ole tärkein asia avioliittokäytännössä eikä avioliittoteologiassa. Ei ainakaan pitäisi olla.
Tämäkin poikkeusjärjestely oikeastaan vain vahvistaa edelläkirjoitetun.
By Kurya tribal law, only men can inherit property, but under nyumba ntobhu, if a woman without sons is widowed or her husband leaves her, she is allowed to marry a younger woman who can take a male lover and give birth to heirs on her behalf. The custom is very different from same-sex marriages in the West, Dinna adds, because homosexuality is strictly forbidden. “Most Kurya people don’t even know gay sex exists in other parts of the world,” she says. “Especially between women.”
Historiallisesti avioliiton perusta on mielestäni ollut enemmänkin töiden organisointiin ja omaisuuteen liittyvä juttu. Avioliiton ei kai koskaan ole uskottu varmistavan sitä että lapset ovat omia perillisiä, vaikka sitä on kovasti toivottu. Toki avioliitto on liittynyt perimykseen vahvasti, avioliiton ulkopuoliset lapset eivät useinkaan ole perineet vanhempiaan.
Lisääntyminen ja rakkaus ovat mielestäni uudempia tulokkaita avioliiton perusteiksi.
Ajattelen siis että naisen synnyttämästä lapsesta on voinut naisen apuna huolehtia moni yhteisön naiselle läheinen jäsen, mutta kotitalous, talo, on tarvinnut miehen ja naisen toimiakseen. Tähänhän viittaa myös tuo Aten esimerkkitapaus Tansaniasta.
Historia ei ole mielipideasia. Eli lähdettä ja ainakin perusteluja kaivattaisiin. Siinä mistä syystä katsot avioliiton tarkoituksen olevan lisääntymistä enemmän töiden organisoimisessa…
Uusi ajatus on joka tapauksessa avioliiton irrottaminen kokonaan jälkeläisten synnyttämisestä ja suvun jatkamisesta.
Velvoite on aiemmin ollut vahva, ja siitä on vapauduttu (tämä ei ole tähän asti tarkoittanut lisääntymis-aspektin mitätöimistä avioliittoon kuuluvana) mutta juuri se, että jälkeläisiä on vahvasti oletettu syntyvän, kertoo että sillä on ollut huomattava merkitys avioliiton funktiossa.
Eli miten perustelet, että töiden organisointi olisi katsottu tätä tärkeämmäksi?