Eli aloite tuli torjutuksi, mutta asia pysyy yhä vireillä virallisissakin kanavissa. Tuo vaihtoehtojen selvittäminen kun voi pitää sisällään monenlaista. Pelkään pahoin, että sellainen skenaario, jossa avioliittokysymys kerta kaikkiaan ratkaistaisiin konservatiivisesti ja sitten voitaisiin jatkaa eteenpäin ilman jatkuvaa sen vänkäämistä on utopiaa, kannattajille asia on aina kesken, oli päätös mikä hyvänsä. Mutta vielä saatiin aikaa, mitä aiomme sillä tehdä.
Kyllä. Mutta kuten jo taannoin tuli esiin, esim. aloitetta hylkäämässä ollut valiokunnan jäsen E Koskenniemi piti tätä hyväksyttyä ehdotusta aivan normaalia piispatoimintaa tukevana. Tietenkin uudistusmieliset ovat jo menneet niin pitkälle innoissaan, että tämänkin he laskevat tuottavan heille hyvää tulosta, vaikka kenenkään ei pitäisi piispojen puolesta päättää, millä tavoin he erimielisyyttä pyrkivät ratkaisemaan. Ja oikeastaan vielä merkittävämpää käytännön kannalta on, että kapinapapit jatkavat toimintaansa, sanoo kirkolliskokous mitä hyvänsä.
Mutta, summa summarum, kirkon ylin elin on hylännyt aloitteen.
Näyttää siltä, että varsinaisia vastustavia kokonaisuuksia ovat muutama herätysliike tai lähetysjärjestö. Jos körtit ovat asian puolesta aktiivisesti, niin heitä voisi pitää jo jonkinlaisena herätysliikkeen vastakohtana. KRS:stä ajatukseni on, että jos liikkeen nimi on raamattuseura, niin on varsin outoa, etten ole hakemallakaan löytänyt sieltä mitään opillisuutta. Ehkä heidän nimensä pitäisi olla vain Kansan seura. En oleta heidän ottavan kantaa millään tehokkaalla tavalla.
Koska en halua onnitella SEKL:ää, SLEY:tä ja ehkä mahdollisesti SRO:ta siitä, että oikeasti olisivat se toimiva jarru tässä tilanteessa, niin oletan kyseessä olevan tavallisen kirkkokansan harmaan massan keskimääräinen mielipide. Sen verran kyyninen olen, että katson asian tapahtuvan täysin demokraattisesti. Eli kun riittävästi väkeä vaihtuu, niin sitten se tapahtuu.
Methuselah he called me, when he dies then it shall come
Kirkolliskokouksessa on myös lestadiolaisia, koska heitä on seurakuntien luottamushenkilöinäkin.
Uudistajia harmittaa se, että “massa” ei näy päättävissä elimissä, koska se ei äänestä niin aktiivisesti kuin herätysliikeaktiivit. Kovasti sitä taas yritetään saada liikkeelle, muutoksen vuoksi.
Miten on, kelpaisiko tämän foorumin konsuille sellainen kompromissi, jossa kristillinen avioliitto pysyisi miehen ja naisen välisenä, mutta papeilla olisi omantuntonsa mukaisesti oikeus siunata tai olla siunaamatta samaa sukupuolta oleva pari joko siviilivihkimiseen liitettynä tai siitä erillisenä toimituksena?
Näin seksuaaliset vähemmistöt voisivat kokea olevansa hyväksyttyjä, mutta homoasiaa ei tarvitsisi jokaisen kirkossakävijän naamalle hieroa.
Olen sitä mieltä, että nyt täytyisi pelkän vastustamisen sijaan ryhtyä toitottamaan ja puheissa toistamaan jotain kompromissia, jotta se aidosti nousisi pohdintaan. Itse olisin seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvana ylläolevaan tyytyväinen paitsi teologisesti, hengellisesti, yhteiskunnallisesti että kansankirkon jäsenenä.
Jokainen voi siunata yksilönä mitä haluaa ja ottaa itse vastuun siitä mitä tekee. Kyse on siitä, mitä katsotaan kirkkona voitavan pyytää siunattavaksi. Kirkko ei nykyisen katsomuksensa mukaan, eli sen mukaan mitä pitää Jumalan tahtona, siunata samaa sukupuolta olevien liittoa. Emme voi toisaalla sanoa että kirkko siunaa ja toisaalla että kirkko ei siunaa. Ne jotka tällä hetkellä siunaavat, tekevät niin omissa nimissään. Ei kirkon nimissä. Yhteiskunnallinen muutos ei merkitse muutosta siinä, että kirkon pitää siunata se, mitä yhteiskunta pitää oikeana.
Jumalan tahto ei myöskään ole yksirivinen slogan, jonka esim. @Diakoni voi yksinoikeudella tiputtaa foorumille.
Oma käsitykseni Jumalan tahdosta on erilainen kuin sinulla ja meidän molempien vakaumus on varmasti yhtä aito ja peräti perusteltu.
Jos ei edes hyväksy, että omasta vakaumuksesta poikkeavia perusteltuja vakaumuksia voi muilla olla, ei mielestäni ansaitse osakseen muuta kuin masentavan resurssisodan, jossa on aivan turha sovitella marttyyrinviittaa hartioilleen jos välillä vähän sattuu.
Ei kelpaisi. Pappi on kirkkonsa edustaja vapaa-ajallaankin. Hän rikkoo pappislupaustaan vastaan ja tekee syntiä, jos menee siunaamaan Raamatun vastaisen “avioliiton”. Yhteiskunta tekee mitä tekee, mutta Jumalan edessä samaa sukupuolta olevan parin avioliitto ei ole pätevä eikä mitenkään kirkon taholta hyväksyttävissä siunaamalla tai muutenkaan.
Muistan vuosia sitten lukeneeni kuinka Saksassa muuan mies halusi vihkimisen itsensä ja kissansa kanssa. En muista varmuudella vihittiinkö heidät, eli saiko mies siunauksen eläinrääkkäykselleen. (Muistelen, että ei saanut.)
Pedofiilit solmivat avioliittoja lasten kanssa, myös ilm. jo Suomessakin, tai vihityttävät itsensä lapsen kanssa jossain muslimimaassa, missä mies saa avioitua jopa vauvan kanssa.
Moniavioisuus-avioliitotkin ovat vain ajan kysymys euroopassa ja Suomessa. Käsittääkseni jossain päin eurooppaa se on jo sallittuakin (yhteiskunnassa, ei vielä kirkossa). USA:n yhteiskunnassa jo kauan ollut aivan luvallista (esim. Utahin moniavioiset mormoonit).
Nämä perversiot tulevat kirkkoihin ulkopuolelta: ensin yhteiskunnan tai toisen uskonnon kautta, jonka kirkko tunnustaa muka samaa Jumalaamme palvelevaksi ja jonka kautta kirkkoa sitten vaaditaan samaan “demokratiaan” eli “tasa-arvoon”.
Kaikki se hyvä minkä länsimainen demokratia sai aikaan, rikoslait ja heikoimpien turva, ollaan nyt murentamassa, takaisin rikollisuuden hyväksynnäksi. Erilaisilla seksuaalipervertikoilla on oikeutensa. Heidän uhreillaan, kuten lapsilla ja eläimillä, ei taas minkään vertaa.
Ja kaikki tämä lähti naispappeuden hyväksymisestä kirkossa. Uudesta “demokratiasta”, joka ei ole todellista tasa-arvoa. Heikomman oikeutta.
Kirkko, Kristuksen ruumis, on ilmaissut oman kantansa tähän asiaan. Minun tai sinun yksityisellä käsityksellä Jumalan tahdosta on arvoa vain itsellemme. Kirkon käsitys Jumalan tahdosta tässä asiassa on selvä. Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Ymmärrän että se ei tunnu kaikista hyvältä.
Pappina sitoudun siihen mitä kirkko opettaa. Jos joku väittää että oma kirkko ei tiedä mikä on Jumalan tahto, niin se on kyllä valitettavaa.
Enkä ole kieltänyt ketään sanomasta mielipidettään.
Kirkkosi, Kristuksen ruumis, opettaa myös että nainen voi toimia pappina. Pidätkö valitettavana että tälläkin foorumilla monet eivät tätä jumalallista totuutta tunnusta?
Onko homoasiassa nykyään kenties samanlaista erimielisyyttä, jota kirkossa oli myös virkakysymyksen osalta taannoin? Olivatko naispappeuden kannattajat mielestäsi syntisiä kun ryhtyivät ko. muutosta ajamaan perinteisen virkakäsityksen tilalle? Oliko jommalla kummalla leirillä tuolloin mielestäsi oikeus tiputtaa Jumalan sana foorumille onelinerina ja katsoa, että asiassa ei ole edes mitään keskusteltavaa?
Haluan pyytää anteeksi. En tiennyt, että olet pappi. En katso, että on oikein, että rivikristittynä väittelen foorumilla papin kanssa. Sinä edustat kuitenkin kirkkoa ja apostolista jatkumoa suhteessa minuun.
Tämän foorumin konsut, ja muutkin konservatiivit, taitavat ajatella, että homoseksuaaliset teot ovat syntiä. Myöntänet itsekin, että jos ne ovat syntiä, pappi ei saa niitä siunata. Ja jos tekoja ei saa siunata, ei voine siunata myöskään suhdetta, jossa näitä tekoja tehdään.
Onko syntiä, jos esimerkiksi kaksi miestä tai naista keskenään:
suutelevat
harjoittavat läheisyyttä ja hellyyttä
elävät yhdessä
pitävät toisiaan lähiomaisina
rakastavat toisiaan romanttisesti
Vai onko ongelma jotkin tietyt seksuaaliset teot, jotka oletetaan jokaiseen homoseksuaaliseen suhteeseen?
Olisiko syytä erottaa esim. yllä olevat teot ongelmallisiksi katsotuista seksuaalisista teoista?
Epäilen, että tähän tarjotaan vastaukseksi, että kristillinen heteroavioliitto on ainoa mahdollisuus, koska kaikki muu paitsi kristillinen heteroavioliitto on syntiä, koska vain kristillinen heteroavioliitto on sallittu.
En haluaisi ruveta tekemään tarkkoja erotteluja siitä, millä tavalla ihmiset saavat kosketella toisiaan. Oletan enemmänkin, että jos kristitty tuntee Raamatun sisällön, hän osaa itsekin erottaa, mitä mielihaluja voi toteuttaa hyvällä omallatunnolla.
Kiitos vastauksesta. Minun on nyt kuitenkin lopetettava tämä homokeskustelu, johon meinasin osin huomaamattani lipsahtaa. Tämä napsahtaa minulla sellaisille ehdollistuneille ja paljon käytetyille neurologisille ajatteluväylille, jotka eivät tee minulle hyvää.