No se ei siis ole avioliitto kuitenkaan. Voi elää muutenkin läheisissä väleissä. Jopa samassa asunnossa.
1 tykkäys
Avasin tänään Helsingin seurakuntayhtymän nettisivut katsoakseni, olisiko tänä iltana mahdollisuus käydä messussa. Nuo sivut ovat siis Helsingin evlut seurakuntien yhteiset nettisivut. Etusivun ykkösaiheena oli: “Nämä Helsingin kirkot ovat samaa sukupuolta olevien hääparien käytössä”, ja linkistä avautuvassa artikkelissa mainostetaan myönteiseen sävyyn seurakuntia, kirkkorakennuksia ja pappeja, jotka ovat käytössä homohäiden viettoon heti 1.3.2017. Jos ja kun yhteisön viralliset nettisivut ovat nykyisin minkä tahansa yhteisön establishmenttia, niin ei tämä homohäiden kirkollinen viettäminen ole Helsingissä enää mitään kapinaa vaan organisaation johtoelimissä hyväksyttyä organisaation toimintaa, sanovatpa byrokratian tuntijat mitä tahansa, koska fakta on se että ei missään yhteisössä yhteisön nettisivu voi ajaa vastakkaista linjaa kuin yhteisön päättävät elimet.
Haagan, Malmin, Töölön, Paavalin ja Pakilan seurakuntaneuvostot ovat päättäneet, että kyseisten seurakuntien kaikki tilat ovat käytettävissä samaa sukupuolta olevien parien juhliin, mukaan lukien vihkiminen tai siunaaminen.
Lisäksi kirkkoherran päätöksellä toistaiseksi Munkkiniemen, Oulunkylän ja Vartiokylän seurakunnan tilat ovat kaikkien parien käytettävissä.
…
Toisin sanoen häitään varten kirkkoa voi tiedustella kahdeksasta seurakunnasta ja valita yhteensä parinkymmenen kirkkorakennuksen joukosta.
…
Avioliiton esteiden tutkinnan voi pyytää mistä tahansa Helsingin seurakunnasta. Myös rukous kanssa ja puolesta onnistuu kaikissa seurakunnissa ja sakraalitiloissa.
…
Myös tälle sivustolle on listattu käytössä olevia kirkkoja ja vihkiviä pappeja Helsingissä ja muualla Suomessa: https://sateenkaaripapit.wordpress.com/
En löytänyt itselleni sopivaa messua tälle illalle. Alppilan kirkossa olisi ollut sateenkaarimessu kaste- ja konfirmaatiomessuna, mutta ei kelvannut…
4 tykkäystä
Ehdotan että puidaan aloiteen perusteluja aluksi yleisperustelut:
Yleisperustelut
Suomessa homoseksuaalisuus poistui rikoslaista vuonna 1971 ja sairausluokituksesta vuonna 1981. Vähitellen homoseksuaalien oikeudet on saatettu tasa-arvoisiksi (1995, 1999), ja samaa sukupuolta olevilla on ollut mahdollisuus rekisteröidä parisuhteensa vuodesta 2002 lähtien. Maaliskuun alussa muuttuva avioliittolaki ulottaa aviopuolisoita koskevat oikeudet samaa sukupuolta oleviin pareihin.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa homoseksuaalisuuteen liitetyt käsitykset ja opetus ovat seuranneet yhteiskunnallista muutosta, mutta viiveellä. Osa kirkon jäsenistä näkee homoseksuaalisuuden edelleen kielteisenä ilmiönä ja homoseksuaalisessa suhteessa elämisen syntinä. He eivät voi Raamattuun ja omaantuntoon perustuen hyväksyä homoseksuaalisia suhteita eikä sitä, että kirkko vihkisi tai siunaisi ne.
Toisaalta kirkossa on otettu huomioon homoseksuaalisuuden ymmärtämisessä tapahtunut kehitys. Homoseksuaaleja on tuettu pastoraalisissa kohtaamisissa. Evankeliumin julistus, ihmisarvo ja ihmisten puolustaminen ovat raivanneet tietä homoseksuaalien ja homoseksuaalisuuden hyväksynnälle niin kirkossa kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Kirkon sanomasta on löytynyt turva ja toivo myös homoseksuaaleille. Raamattuun ja kristilliseen uskoon perustaen homoseksuaalisuus ja samaa sukupuolta olevien parisuhteet voidaan nähdä Jumalan antamana lahjana. Moni näin ajattelevista katsoo, että kristillistä avioliittokäsitystä tulisi laajentaa.
Raamattu ei tarjoa tähän asiaan yksiselitteistä ratkaisua, koska sen pohjalta tapahtuvassa tulkinnassa voidaan päätyä hyvinkin vastakkaisille kannoille. Eri kantojen taustalla on aito pyrkimys totuudellisuuteen ja Jumalan tahdon etsintään. Siksi ratkaisua etsittäessä on kunnioitettava erilaisia näkemyksiä.
Yeisperustelut jatkuu
Jännitteisen asiantilan ovat tehneet näkyväksi vuonna 2002 voimaan tullut parisuhdelaki ja avioliittolain muutos (1.3.2017). Parisuhdelain osalta kirkossa löydettiin kompromissi vuonna 2010. Parisuhteen solmineille voidaan pyynnöstä järjestää vapaamuotoinen hetki, jossa pappi rukoilee heidän ”kanssaan ja puolesta”. Kahden näkökulman ero on siirtynyt nyt koskemaan avioliittoa. Kirkossa on myönnettävä, että tässä asiassa vastakkaiset näkökulmat tuskin lähentyvät lähitulevaisuudessa. Ne ovat osa kirkkomme elämää ja ajattelua. Samalla kun näin on, asia vaikuttaa painolastina niin kirkon sisällä kuin sen rajapinnoilla. Vastakkainasetteluun ei voida jäädä.
Aloitteen tekijät pitävät olennaisen tärkeänä kirkon ykseyttä ja yhtenäisyyttä. Erilaiset näkemykset homoseksuaalisuudesta ja avioliitosta eivät saa muodostua kirkkoa rikkovaksi tai jakavaksi tekijäksi.
Erilaisia kantoja edustaville on taattava kotipaikkaoikeus kirkossa. Sen vuoksi on löydettävä ratkaisu, jossa erilaiset näkemykset voivat olla kirkossa voimassa yhtä aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että eri näkemyksiä edustavien ei tarvitse luopua kannoistaan. Sen sijaan heidän on etsittävä keskinäisessä kunnioituksessa sitä, mikä evankeliumissa ja kristinuskossa on luovuttamattominta ja olennaista.
Nähdäksen yleisperustelujen alku on asioita yliesellä tasolla toteava kuten tuleekin olla. Väitelause: “Raamattu ei tarjoa tähän asiaan yksiselitteistä ratkaisua, koska sen pohjalta tapahtuvassa tulkinnassa voidaan päätyä hyvinkin vastakkaisille kannoille” eikuitenkaa anna täyttä tunnustusta luterilaisille tunnustuskirjoille.
Kirkkomme järjestyksen mukaan nimenomaan luterilaiset tunnustuskirjat tulkitsevat Pyhää Raamattua oikein.
Tämä tavoite ei voi toteutua, mikäli kaikkia kirkon paikalliseurakuntia edellytetään yhteisöinä omaksumaan uusi laajennettu avioliittokäsitys.
Tätä kuulee usein, mutta se ei ole totta. Jos - siis jos - kysymme Raamatun tekstien alkuperäistä tarkoitusta, ei juuri voi päätyä sille kannalle, että homoseksuaaliset teot voisi hyväksyä. Esim. tunnettu raamatuntutkija H. Räisänen kirjoitti vuonna 1975:
(Räisäsen oma ehdotus oli se, että kirkon pitäisi tässä asiassa poiketa Raamatun kannasta.)
2 tykkäystä
Tämäkin on fraasi, jota näkee nykyään usein. En oikein ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Luultavasti sitä, että homoliittojen vastustajien pitäisi hyväksyä, ettei homoliittojen vastustaminen olekaan “olennaista” - ja siis sittenkin luopua alkuperäisestä kannastaan.
1 tykkäys
Jakaako katolinen kirkko ehtoollisen mies-nais avopareille? Hehän elävät kirkon opin mukaan synnissä myös
Aloitteen teologiset perusteet alkavat tekijäiden käsityksellä Kristyinuskon ydinsanomasta:
Kristinuskon ydinsanoma on Kristuksessa tapahtunut Jumalan rakkauden ilmoitus ja sovinto ihmisten kanssa ja kesken: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:35).
Luterilaisen opin mukaan kristittyjen keskinäinen rakkaus kuitenkin tulee vasta uskon seurauksena. Varsinainen ydinasia on ilmaistu esimerkiksi ns. pienoisevankelumissa: “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16). Hieman konreettisemmi asia on ilmaistu Paavalin kirjeessä korintin seurakunnalle: "Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.( 1 Kor. 15:3-5)
Kristillisen uskon sisällössä olennaista on siis Kristuksen uhri, joka on sovinnon edellytys.
Lähimmäiserakkaus on toki kristitylle keskeinen asia. Toteaahan Kristus Matteuksen evankeliumin mukaan. “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” (Matt 22:37-40) Kyse on siis käskyistä eili laista.
Kristillisessä uskontunnustuksessa tunnustaudutaan kolmiyhteisen Jumalan luovaan, lunastavaan ja täydellistävään työhön. Uskon synnyttäjänä, kohteena ja ylläpitäjänä on elävä Jumala. Luterilainen reformaatio ja sen synnyttämät Tunnustuskirjat rakentavat tälle horjumattomalle perustalle.
Näihin lauseisiin ei huomautettavaa
Muuten reformaatio säilytti, koetteli, hylkäsi ja muutti monia katolisen kirkon uskoon liittämiä sisältöjä, muotoja ja käytäntöjä.
Ilmaisu on aika ylimalkainen
Keskeinen koetinperiaate oli kysymys, mikä uskossa on olennaista. Uskon keskukseen nähden kehällisempi kysymys (adiafora) on, miten eri aikoina ja erilaisissa tilanteissa liitytään tuohon olennaiseen uskoon. Vaikka tämä liittyminen on muuttuvaa ja uskon ytimeen nähden toissijaista, se ei tarkoita, etteikö se ole inhimillisesti merkityksellistä ja tärkeää. Ihmiset liittyvät uskoon ja sen ilmaisemiseen usein rituaalien, ulkoisten muotojen ja käytäntöjen kautta. Näistä ulkoisista tavoista ja ratkaisuista ei kuitenkaan saisi tulla uskon ytimeen verrattavia muuttumattomia totuuksia.
Ensimmäinen lase totta, mutta senjälkeen johdattelee lukijaa sivuun. Osin sen vuoksi että ytimeksi ei ole määritelty sovitusta ristillä vaan ylimalkaisesti “rakkauden ilmoitus”.
Joku voisi vastata, että kaikki on “olennaista”. Ainakin siltä kannalta, että Jeesus käski opettaa kristittyjä pitämään kaiken, mitä hän oli käskenyt (Matt.28:20). “Käytännöt”, kuten seksuaalietiikka. voivat ihan hyvin kuulua muuttumattomiin totuuksiin.
1 tykkäys
Ei toki jaa. Homoseksuaaliset teot ovat vakavasti synnillisiä, eikä synnistä saa synninpäästöä ilman katumusta. Katumus yleensä tarkoittaa myös aikomusta välttää samaa syntiä ja siihen johtavia tilanteita jatkossa.
Kysymys kuitenkin koski heteroita:
Ei ainakaan pitäisi jakaa, kuten ei myöskään eronneille ja uudelleen (maistraatissa) avioituneille. Mutta eiväthän papit kaikkien ehtoolliselle tulevien taustoja tunne. Vähän semmoinen mutu on, että aika monet avoliitossa elävät käyvät kommuuniolla, mutta he tekevät sen omalla vastuullaan ja kirkon opetuksen vastaisesti. Toisaalta kaikki papitkaan eivät välttämättä piittaa kirkon opetuksesta.
1 tykkäys
Joo, ei jaa heillekään. Ihan samasta syystä.
Luterilaisessa perinteessä keskeisiä ovat uskon ja rakkauden samanaikaisuus ja rinnakkaisuus. Eri aikoina ymmärretään eri tavoin se, miten rakkaus toteutuu. Järkensä, harkintansa ja omantuntonsa perusteella on kunakin aikana kysyttävä, mikä nyt on hyvää ja oikein.
Luterilaisessa tunnustuksessa ihminen on samanaikaisesti vanhurskautettu ja syntinen. Vanhurskaus on lahjavanhuskautta.
Jumalan rakkaus on kaiken lähtökohta. Jumala lahjoittaa uskon. Ihmisen rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan on seurausta ihmiselle lahjoitetusta uskosta.
@Yocha, en ihan ymmärrä, mitä haluat sanoa. Siteeraamasi teksti tarkoittaa ilmeisesti sitä, että “järki, harkinta ja omatunto” voisivat syrjäyttää Raamatun selvän sanan; niinpä odottaisin sinun kommentoivan tätä ajatusta jotenkin. Sen sijaan puhut lahjavanhurskaudesta ja lahjoitetusta uskosta - sinänsä oikein - mutta minusta täysin irrallaan siitä tekstistä, jota siteeraat.
Yleisperustelut lähtevät täysin vääristä lähtökohdista. Kirkko ei säädä rikoslakia, kirkko ei myöskään erottele homoseksuaaleja heteroseksuaaleista. Kirkko esittää oman avioliittokäsityksensä, joka on Jumalan säätämä.
2 tykkäystä
Tietääkseni tässä on sama kuin ortodoksisessä kirkossa, joka häveliäästi pysähtyy makuuhuoneen ovelle. Ei kai kukaan edes kuvittele, että kaikki heterot eläisivät synnittömästi? Eli ellei julkisesti tee koko ajan syntiä, niin asia on täysin rippi-isän ja uskovan välinen asia. Ei kuulu ulkopuolisille.
Seksuaalinen ulottuvuus on toki syntiä, mutta ei mikään parisuhde seksiin tyhjene. Homo elää homoliitossa, koska rakastaa miestään.