Kuplassa, josta käsin itse maailmaa katselen, asioiden niputtuminen lukuisten perinteiseen kristilliseen uskoon liittyvien asioiden hylkäämiseksi vaikuttaa yleisemmältä kuin se, että hyväksyisi perinteisen kristillisen teologian muutoin, paitsi parisuhdeasiassa. Poikkeuksiakin löytyy. Mutta osa tietämistäni yritelmistä yhdistää perinteistä kristllistä ajattelua parisuhdeasiaa lukuunottamatta on johtanut ajan edetessä siihen, että irtaantuminen kristillisestä uskosta on laajentunut. Tässä ei liene kyse vain korrelaatiosta, vaan myös kausaliteetista. Mutta ei se asiasta simppeliä tee.
Uskon ja ymmärrän. Siksi toin esiin tämän toisenlaisen kokemuksen. Elän siis erilaisessa kuplassa. Omassa seurakunnassani kuulen voittopuolisesti hyvää sanomaa Jeesuksesta ja siitä miten taivaaseen päästään. Kasteesta ja ehtoollisesta kuulen myös usein opetusta. Veikkaukseni on, että suurin osa näistä papeista ja muista hengellistä sanomaa jakavista kuitenkin pitää avioliittokäsitystä muutettavissa olevana.
1 tykkäys
Saman olen minäkin huomannut. Pidän oikeastaan viheliäisimpänä tyyliä, että monen oikean asian sekaan sekoitetaan täysin väärää käsitystä. Monihan selittää asiaa, että avioliittoasia ei ole pelastuskysymys. Arvostan melkeinpä enemmän ateistia, joka sanoo suoraan, ettei usko mihinkään Jumalaan.
1 tykkäys
En näe asiaa ihan noinkaan.
Ne jotka minä tunnen ja evankeliumia julistavat, ovat useimmiten varmaan ihan aitoja. Eivät he sekoita tietoisesti hyvää ja pahaa. Ei siis niin että ateisti olisi rehellisempi.
Ongelmani on suhtautuminen tähän muutokseen: Avioliitto ja seksuaalisuus on useiden kohdalla irronnut siitä perinteisestä uskosta, jonka heidän kanssa jaan.
Kysymys on siitä, että kokonaisuus on suurempi kuin se mitä näemme ja kuulemme seurakunnissa.
Näin se varmaan juuri on.
Tämähän ei pidä edes paikkaansa. Avioliittoasia voi olla syntikysymys ja sen kautta lopulta myös pelastuskysymys, jos synnistä opetetaan, ettei sillä ole väliä tai muutetaan perinteistä käsitystä siitä.
4 tykkäystä
Ortodoksi teologiassa avioliitto nähdään yhtenä kilvoittelu muotona, kuten luostarilaitos. Avioliitossa yhdessä kannustetaan toisia ja halutaan auttaa toista taivasmatkalla. Näin ollen se on yhteinen matka, kirkko pienoiskoossa, ekklesia in via, matkalla olevien joukko.
3 tykkäystä
Olen samoilla linjoilla monesta asiasta. Se on yleinen asia ryhmäpäätöksenteossa, että monille päätöksentekijöille on aika sama, miten päätöksiä lopulta perustellaan asioissa, joissa perusteluista on eriäviä näkemyksiä. Päätösesitys ratkaisee silloin äänestyksen tuloksen, ei se, mitä joku muu on kirjoittanut päätöksen perusteluksi, koittaen muotoilla edes jotenkin loogisen oloiset perustelut. Todelliset päätöksentekijöiden perustelut voivat olla sisäisesti ristiriitaisiakin, ja moni on voinut päätyä päätökseen ihan toisenlaisin perusteluinkin kuin mitä asiakirjoihin kirjoitetaan.
Kirkon ei tule toki rakentaa oppejaan sen mukaan, mitä kirkon jäsenet keskimäärin ajattelevat. Mutta pidän kiinnostavana siitä huolimatta seurata erilaisia kyselytutkimuksia, koska sitä kautta avautuu näköaloja myös sellaisten ihmisten ajatteluun, jotka eivät näkyvästi pidä ääntä itsestään - ja ilmenee myös esimerkiksi edes karkeasti tietoa siitä, minkälaisia ajatteluyhdistelmiä esiintyy ja ei esiinny missäkin laajuudessa…
En tunne tällaisten päätöksentekoelimien toimintaa, mutta kuulostaa järkevältä. Olisi aika päätöntä äänestää jotain sinänsä hyvää ehdotusta vastaan vain siksi, että on eri mieltä perusteluista. Useimmiten kun lopputulos on se tärkein juttu.
Esimerkiksi naisten pappeuden kohdalla (äänestyksen) lopputulosta korostava ja perustelut ohittava ajattelutapa olisi voinut tarkoittaa prosessin varhaisessa vaiheessa sitä, että evl-kirkko olisi hyväksynyt naisten pappeuden evl-kirkon tunnustuksen vastaisen virkakäsityksen pohjalta. Voimassaoleva kirkolliskokouksen virkapäätös ja kirkolliskokouksen tahdosta voimassaolevan tunnustuksen virkakäsitys olisivat olleet keskenään ristiriidassa.
Luterilainen tunnustushan on evl-kirkossa voimassa evl-kirkon kirkolliskokouksen (ja Suomen eduskunnan,) päätöksellä.
Jos päätös olisi tehty esimerkiksi prosessia aluksi johtaneen Aimo T. Nikolaisen eksegeesin pohjalta, kirkolliskokous olisi päättänyt naisten pappeudesta itse voimaan asettamansa tunnustuksen pappeuskäsityksen vastaisesti.
Kirkon uskon sisältöä tärkeänä pitäneet ja sitä ymmärtäneet ajattelivat juuri päinvastoin. He pitivät nimenomaan päätöksen perusteita oleellisia. Tätä korostivat mm. torjuja Seppo A. Teinonen ja puoltaja John Vikström. Pieni teologinen joukko onnistui ilmeisen epäselvästä tiedostamisestaan huolimatta ja evl-kirkon onneksi viivyttämään ja ohjaamaan päätöstä niin pitkään, että perustelut saatiin juuri ja juuri tunnustuksen virkakäsityksen sisäpuolelle, vaikkei kirkon ykseyskysymystä ymmärretty tarkastella tunnustuksen kannalta.
Sekä torjujien että puoltajien enemmistöjen linja olisi johtanut vielä toteutunutta vaikeampaan reseptiovaiheeseen. Ja toteutunutta tarkempi teologinen työskentely olisi johtanut toteutunutta helpompaan reseptioon, kun alusta lähtien olisi tiedostettu myös voimassaolevan tunnustuksen mukaiset kirkon ykseyden edellytykset. Olisi vältetty paljon turhaa resurssien hukkaamista, väkivaltaa, vihaa, kärsimystä ja katkeruutta.
Käsittääkseni kirkon teologinen johto on tällaisten syiden vuoksi pyritty pitämään edes jossain määrin teologiaan perehtyneiden käsissä kirkon varhaisesta organisoitumisesta lähtien.
Evl-kirkon tulevia avioliittoratkaisujen seurauksia ei voi olla ajattelematta ilman pelkoa ja vahvistusta, kun kuuntelee nykyisten asiassa aktiivisten teologien ja muiden vaikuttajien jyrkkiä linjauksia ja niiden yksipuolisia perusteita.
Ei voi kuin toivoa, että Jumala armahtaa evl-kirkkoa, ja lahjoittaa sille ja sen päättäjille teologian arvostamisen ja teologisen totuuden etsimisen eetoksen.
Kirkon puolesta on hyvä rukoilla.
En todellakaan ole mielissäni kehityksestä. Pirstaloituminen jatkuu. Ei ns konservatiivisten liikkeiden perustalle kenties syntyvät pienet kirkot ole ongelmattomia. Avarampi ajattelu oli joskus aikoinaan kansankirkon hyve. Seinät olivat leveällä. Mahduttiin samoihin saleihin.
Kuitenkin, ei organisaatio ole sama kuin Kristuksen Kirkko. Jumalalla on lapsia monissa lammaskarsinoissa. Väkinäisesti koossa pidetty evl ei ehkä ole ikuinen eikä paras vaihtoehto.
Kirkko tarjoaa nettisivuillaan Kirkolliskokouksen asiakirjat digitaalisessa muodossa vuodesta 2005 eteenpäin. En ole löytänyt vuoden 1986 Kirkolliskokouksen päätöstä koskeneita asiakirjoja netistä. Asiakirjapyyntönä sen saisi luettavakseen, mutta jos kynnys asiakirjan edes luettavaksi saamiseen on korkea, se jää monelta lukematta.
Yhtään väheksymättä sinänsä pöytäkirjoihin kirjattavia perusteluja kysyn, että kuinkakohan monta paperikopiota vuoden 1986 Kirkolliskokouksen asiaa koskeneista asiakirjoista tehtiin ja kuinkakohan monta sellaista kirkon jäsentä on elossa, jotka ovat lukeneet tuon vuoden 1986 päätöksen perusteluosineen?
Oma vaikutelmani on, että itse päätös on kirkossa laajasti tunnettu, mutta että päätöksen perusteluiden vaikutus sen reseptioon on voinut olla vähäinen siksi, että loppujen lopuksi aika harva on päätöksen virallisia perusteluja kokonaisuudessaan edes nähnyt, saati lukenut ja ymmärtänyt.
Ehdotan edelleen vain perustteelista teologista työskentelyä. Juri huono teologinen valmistelu on johtanut väkinäisyyksiin, väkinäiseennkoossa pitämiseen ja väkinäiseen hajaantumiseen, kun ei ole selvitetty, millä edellytyksillä yhdessä pysyminen on mahdollista.
1 tykkäys
Näkisin ettei tähän ole enää paluuta.
1 tykkäys
Joo en vastusta teologista työtä.
Ajattelen vaan että kun voimapolitiikka näyttää jo nyt jyräävän niin ei sillä teologisen perusteellisen työn vaikutuksella ehkä ole hyvä ennuste.
Reseptio on vaikea kysymysten kokonaisuus, jonka selvittämiseen ei ole metodia. Siitä voi tehdä jonkin verran havaintoja eri lähteistä. Yleisin virhe on ollut päätöksen tulkitseminen Tuomo Mannermaan “kahden korin opin” läpi niin, että myös Mannermaata on tulkittu virheellisesti.
Jossain määrin elossa olevia lukijoita ovat muun John Vikström, Eero Huovinen, Juha Pihkala, Risto Cantel ja Jukka Paarma. Ymmärryksestä ei ole hyvää evidenssiä. Ehkä paras ymmärryksen tuntomerkki on Ilkko II:n jälkeisen muutoksen tiedostaminen ja puoltajien erojen tunnistaminen. Vaikutelmani keskusteluista on, että kukaan päättäjistäkään ei ymmärtänyt kaikkea oleellista oikein, ei edes Vikström.
Arvoitukseksi jää, ymmärsivätkö mietinnön kirjoittaneen perustevaliokunnan puheenjohtaja Kalevi Toiviainen, koska hän on kuollut, ja vuoteen 1979 asiaa tutkinut Eero Huovinen, joka varoo johdonmukaisesti ottamasta kantaa kysymyksiin, joissa tietämyksen tai ymmärryksen vajavuus voisi paljastua. Martti Simojoen käsityksistä arkkipiispuuden jälkeen ei ole evidenssiä.
Toiviaisella ja Huovisella sekä ehkä Simojoella oli tietääkseni parhaat teologiset edellytykset ja vähiten puolueintressejä, mutta asian aiheuttama ahdistus ja lojaalisuuspaineet saattoivat estää vapaata ajattelua. Toiviaisen ymmärryksestä ja horjumisesta on sellaista epäsuoraa evidenssiä 1970-luvulta, jota vanhemmassa historiassa (esim. eksegetiikassa) pidettäisiin varmana evidenssinä, vaikka muista lähteistä ei löytyisi tukea.
Myös lukuisia prosessiin osallistuneita, jotka eivät ole joko lukeneet tai ymmärtäneet lienee yhä elossa. Tiedän muutamia. Osa heistä on ollut aina ja on yhä aivan kuutamolla, vaikka kannanotot ovat absoluuttisen varmoja eikä mikään evidenssi vaikuta.
Enemmistöllä menee tällaisissa emootioita virittävissä kysymyksissä pää sekaisin ja ymmärrys tukkoon omien intressien, ahdistuksen, intohimon, kärsimyksen ja turhautumisen vuoksi.
Teologiaa harjoitetaan uskossa ja toivossa, ei näkemisessä. Ehkä Jumala johdattaa.
1 tykkäys
Kristillistä toivoa ja elämän sokeria on usein vaikea maistaa rehellisen realismin ja voimapolitiikan edessä. Kenties Jesajan kirjan sanat (6:8-13 vrt. Joo. 1:1-3) voivat vahvistaa meitä tänään.
Mitä mietteitä muuten herätti Mari Leppäsen piispan kyselytunti eilen?
Vähän sivukorvalla kuuntelin rätisevää autoradiota, mutta käsittääkseni Mari tahtoi luovia kahden huonon ratkaisun välillä tässä avioliiton laajentumiskysymyksessä. Siten hän ei suostunut tuomitsemaan seurakuntia, jotka ovat antaneet tiloja samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaamiselle, mutta kielsi yhtä vahvasti kannustavansa ketään laittomuuksiin. Mari vertasi nykyistä avioliittoteologian käytäntöä kirkossamme lapsityövoimaan sekä Rosa Parksiin ja yhdysvaltojen rotusyrjintään valaistaakseen kantaansa siitä, että joskus oikein on väärin ja väärin oikein sekä siitä, että mikään ei muutu pareammaksi ellei vallitsevia ja oikeina pidettyjä käsityksiä muuteta. Jotenkin näin. Niin ja Mari tähdensi, että olisi paras jos piispat ja kirkolliskokous tekisivät asian suhteen tarvittavat päätökset (vai toivoiko hän yleisluontoisemmin ko. tahojen toimintaa?), mutta sanoi myös sen, että ruohonjuuritasolla eli seurakuntatasolla kyllä tehdään päätöksiä (jos ei ylemmät tahot siihen pysty).
Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta oli myös puhetta, yleisellä tasolla, jotta viesti menisi perille, mutta jäisi kuitenkin sanomatta, mikä tarkaan ottaen on tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vastaan.
1 tykkäys
Jos sitä olisi harjoitettu uskossa ja toivossa niin tilanne olisi aivan toinen. En millään pysty näkemään että Jumala johdattaisi kun kirkon johto on luopunut hänen johdatuksestaan. En voi mitään sille, että visioni ovat näin synkät.
4 tykkäystä
Ajattelen, että jos päätösasiakirja on jäänyt vain pienen piirin saataville, voisi kohtalaisella todennäköisyydellä tehdä johtopäätöksen, että sen perustelujen sisältöä tai perustelujen periaatteitakaan tuskin on laajalti lähdetty ainakaan suoraan päätöksen seurauksena omaksumaan, koska ihmiset eivät yleisesti edes tiedä, miten päätös kokonaisuudessaan lopulta perusteltiin.
Vuonna 1986 ei ollut nettiä, ja asiakirjat etenivät siltä osin kuin etenivät, paperisina kopioina. Lehdistö tiedotti joistain asioista, mutta ei kaikesta. Olet ainoita ihmisiä, joiden olen viime vuosikymmeninä kuullut viittaavan vuoden 1986 päätöksen perusteluiden sisältöön, eikä vain itse päätökseen (mukaan lukien siihen liitetty ponsi). Eläkkeellä jo olevaa sukupolvea nuoremmat ihmiset eivät yleensä ole koskaan niitä asiakirjoja edes nähneet, ja eläkkeellä olevasta sukupolvestakin kaiketi vain harvat ja valitut ovat asiakirjoihin aikoinaan tutustuneet.
1 tykkäys
Enemmistöllä lienee synkkä katse kirkon tulevaisuuteen. Se on ymmärrettävää.
Vanhan testamentin Jumalan toiminta voi elvyttää jotain toivoa, ainakin sen mahdollisuutta. Jumala saattaa kuljettaa evl-kirkkoakin outoja polkuja. Ehkä myös evl-kirkko on joskus kokenut samaa. Kirkkohistoriahan on pääasiassa surkeutta surkeuden jälkeen. En muista ajanjaksoa jolloin ei olisi ollut aihetta laittaa kretongit kaappiin ja pukeutua säkkiin ja tuhkaan. Mutta ykseyden kannalta on ollut parempiakin aikoja.
Kotimaiset Luther-tutkijat ovat korostaneet viime vuosikymmeninä ns. ristin teologiaa ja olleet tietysti eri mieltä, mikä on sen oikea tulkinta sekä tavoitelleet ristin teologioillaan kilpaa akateemista ja kirkollista kunniaa, menestystä ja vaikutusvaltaa.
Yhden ankarasti vääräksi sanotun tulkinnan mukaan Jumala toimii ihmisen odotusten vastaisesti, kätkeytyy jopa vastakohtaansa.
Olisikohan jopa itse Kristus ja hänen kohtalonsa esimerkki jonkinlaisesta Luther-tutkijoiden tarkoittamasta ristin teologiasta ja Vanhassa testamentissa vaikkapa Joosef ja Joosefin hyvien tekojen seurauksia ratkaissut Mooses.
Mutta voi olla, että evl-kirkko on luopunut Jumalasta ja Jumala on hylännyt evl-kirkon samaan tapaan kuin Paavalin mukaan koko ihmiskunnalle kävi syntiinlankeemuksessa. Niin voisi päätellä muun siitä, miten evl-kirkon uskoa ja rakkautta edistämään kutsutut, siunatut ja lähetetyt papit käyttäytyvät some-julkisuudessa. Siitä ei tule aivan helposti mieleen, että Kristus on todellisesti ja olemuksellisesti uskossa läsnä ja synnyttää ristin rakkautta eli rakkautta syntisiin. Paljon vaaditaan ja luvataan jokaisen ihmisen hyväksyntää: sinä riität sinä kelpaat, sinut hyväksytään, tule sellaisena kuin olet ja pysy sellaisena kuin tulet.
Mutta on toki vastaevidenssiäkin. Ehkä vielä voi joskus jossain kuulla jopa saarnassa, että et riitä, et kelpaa etkä voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin tulet, mutta tulit oikeaan paikkaan ja voit saada synnit anteeksi Kristuksen ristin vuoksi, jotta et pysyisi sellaisena kuin tulit. Ehkä tämän voi kuulla vielä vähintään synninpäästössä, ehtoollisliturgiassa ja virsissä.
En tosin enää tiedä, miten asiat akuutisti ovat, kun en ole viime aikoina käynyt evl-kirkossa paria satunnaista kertaa useammin enkä ole yrittänyt selvitellä kokonaiskirkollista tilannetta. Asiat muuttuvat nopeasti.
1 tykkäys