Menemällä naimisiin maistraatissa. Ei ole mahdollista sanoa että avioliitto on kristillisessä mielessä kaikkien liitto. Jumalan tarkoittamalla tavalla se on miehen ja naisen liitto. Mutta ehkä siviiliavioliitto on annettu helpotukseksi niille, joille kristillinen avioliitto ei sovi.
D
Kirjainta ehkä noudatetaan, henkeä ei. Ihan kirkkoherratasolla on Lapuan hiippakunnassakin somekuvien perusteella oltu papinkaapu päällä jotain toimitusta tekemässä samaa sukupuolta oleville pareille, mutta ehkä ne on sitten näitä siunailuja vai mitä lie ongelmattomiksi päätettyjä rukoushetkiä.
Niin, tässähän ei luetella vihkiviä pappeja vaan niitä seurakuntia, jotka antavat kirkkotilansa käyttöön vihkimisiä varten.
Uskottavuus on tosiaan koetteella, kuten kuvaat.
Toisaalta kun me teemme syntiä joka päivä monin tavoin kaikki, ei normien ja ihanteiden asettaminen olisi lainkaan mahdollista jos me omasta vaelluksesta sen perusteen ottaisimme. Ja niinhän se yleinen mielipide meneekin, että jokainen tehköön mitä vaan oikeaksi kokee kunhan ei ole väkivaltainen. Eikä ainakaan tuomitse ketään joka tekee toisin.
Mielestäni järkevä ajattelu jo sinänsä puoltaa sitä ihannetta että yksi mies ja yksi nainen kuuluvat yhteen. Apostolin opetus Kristuksesta ja seurakunnasta nostaa tämän todellisuuden hengelliseksi asiaksi.
Näen kyllä eron kahden huonon asian välillä - eronneen tai lesken avoituminen on eri asia kuin homoliitto. Edellinen on hyvässä tapauksessa uusi mahdollisuus, ja usein esimerkiksi lasten ja muun yhteisön kannalta hyvää hedelmää tuottava. Anteeksiantamuskin siihen voi hyvin liittyä. Jälkimmäinen sen sijaan sotii luomisessa annettua vastaan.
En oikein usko että sateenkaarimuoti tms saa minkäänlaista kolhua vaikka kaikki konsut eläisivät ihanteensa mukaan aviossa yhden naisen tai miehen kanssa kuolemaansa asti. Heitä tai meitä pidettäisiin vain omituisina ja tekopyhinä.
Tässä asiassa pitää kyllä myös eronneet ja lesket erottaa toisistaan. Raamattu hyväksyy leskien uuden avioliiton varsin varauksettomasti, mutta ei eronneiden. Toisaalta homoliittokin voi jossain tapauksessa olla lasten etu, koska yleensä lapsille on hyväksi, että heidän huoltajansa pysyvät samoina jos eivät ole aivan toivottomia tapauksia. Viittaan tällä siis siihen tilanteeseen, jossa sateenkaariperhe on ehditty perustaa ja lapset näihin henkilöihin kiintyä vanhempinaan, ja mietitään, mitä uskoontulon jälkeen asialle tulisi tehdä.
Ortodoksisessahan kirkossa eettinen ihanne on yksi miehen ja naisen iankaikkinen avioliitto. Tai enkelielämä luostarissa.
Kaikkien kohdalla mikään ylläolevista ei toteudu. Kirkko ymmärtää ja hyväksyy senkin.
Ei normeja ja ihanteita tulekaan poimia omasta elämästä, tietenkään. Oma elämä tulee pyrkiä asettamaan normien ja ihanteiden mukaan. Ja jos kompastutaan, sitten noustaan ylös ja jatketaan.
Mutta tässä tullaan juuri siihen potentiaaliseen farisealaisuuteen. Jos Jeesuksen expressis verbis kieltämässä asiassa ollaan valmiita olemaan ymmärtäväisiä ja sallivia taputapu selälle, uusi alku sedälle ikään kuin kyseessä olisi yksittäinen lipsahdus (vaikka nyt eletäänkin uuden puolison kanssa vastoin Kristuksen käskyä) mutta samalla maalaillaan kirkon tuhoa kun samaa sukupuolta olevat eivät pidättäydy seksuaalisista suhteista ja tätä ollaan valmiita ymmärtämään, ei se näytä mitenkään hyvältä ja uskottavalta vaan juuri siltä raskaiden taakkojen köyttämiseltä toisten selkään.
En peräänkuuluta tällä puheenvuorolla uudelleenavioituneiden erottamista toisistaan enkä painavia tuomion sanoja heille (vaikka tekisivät nähdäkseni eniten oikein, jos eläisivät “kuin veli ja sisar”) - vaan lempeyttä ja laupeutta muita ihmisiä kohtaan, ymmärtävää ja rakastavaa kohtaamista. “Kantakaa toistenne taakkoja”.
(Tosin todettakoon, että toivoisin kyllä kirkon antavan puolisonsa hylkäävälle papille jotain sanktioita teostaan, ainakin jos tapaukseen liittyy pettämistä papin taholta. Toivoisin myös, että puolisoaan pettävillä olisi sen verran pyhää pelkoa, etteivät lankeemuksensa jälkeen ainakaan vie vihille häntä, jonka kanssa ovat toista pettäneet vaan mieluummin viettäisivät ensin katumuksen täyteistä elämää ja kulkisivat eri teitä.)
Onko arvioitu miten suuri osa evlut kirkon jäsenistä elää sellaisen seurakunnan alueella, jossa kirkkorakennuksen käyttö samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen sallitaan?
Kotimaan uutisen mukaan osuus on noin 50 seurakuntaa eli noin 300 ei sallisi, mutta sehän ei kerro väkimääristä vielä paljoakaan.
Kunnes kuolema ei erotakaan heitä?
On ollut tästä varmaan puhettakin täällä, mutta eikö ennen ollut niin, että aviorikokseen syyllistynyt sai kuolemantuomion eli syyttömästä osapuolesta tuli sitten automaattisesti leski. Niinpä sitten sen perusteella eronneista syytön osapuoli saisi solmia uuden avioliiton.
Ehkä pysyin kärryillä, ehkä en.
Totta: on olemassa tekopyhyyttä ja väärää tuomion henkeä.
Rakastava suhtautuminen kaikkiin ihmisiin on kuitenkin erotettava kaiken hyväksymisestä. Vaikka itsekin olisi monin tavoin tehnyt väärin.
Juuri tämä on se ovi, jonka uudistajat haluavat avata. Rakkauteen vedoten on hylättävä Raamatun opetus avioliitosta ja myös kahdesta sukupuolesta. Aiemmin ehto päästä kunnon kristityksi oli modernistien mielestä se että ei hyljeksitä homoseksuaaleja kirkossa. Sitten heidät piti hyväksyä papin virkaan. Sitten parisuhderukous, nyt vihkimiset vastoin kirkon yhteistä päätöstä. Seuraavaksi ainakin polyamoristen suhteiden virallistaminen. Aina uutta laajennusta - koska rakkaus.
Juuri näin. Evl kirkon ongelma on se, että sen pastoraalisuus on hukassa. Se on kuin karkkikaupassa oleva vanhempi joka pääsee karkkihyllyn edessä nikottelevan lapsen kanssa helpoimmalla antamalla periksi.
Pastoraalisuus oli tietenkin myös jo Lutherin ongelma katolisessa kirkossa. Mutta siellä ongelma koski sitä, miten löytää armollinen Jumala kun omat ponnistelut eivät ikinä tuntuneet tuottavan hyvää lopputulosta kun tunnen tekeväni koko ajan väärin. Nyt ongelma on se että miten löytäisin armollisen maailman joka armahtaisi minua vaikka en koe olevani armahduksen tarpeessa kun en ole tehnyt mitään väärää.
Jos Raamattua lukee sillä silmällä että rakkaus ei tarkoita hyvän olon tunnetta ja läheisyyttä, vaan lupausta yhteisestä tulevaisuudesta vaikka tällä hetkellä olisi joskus kurjaa ja joskus kivaa, niin koko Raamattu avautuu uudella tavalla.
Jumalan rakkaus ei tarkoita kaiken hyväksymistä rakkauden tähden, vaan kaikkia niitä asioita joita Jumala tekee saadakseen olla yhdessä kanssamme. Jopa Poikansa kuolema on tällainen asia. Sillä Jumala varmistaa lupauksensa siitä että edes kuolema ei erota meitä yhteisestä tulevaisuudesta jonka hän on meille varannut. Sitä on rakkaus.
D
Iankaikkinen= ikuinen.
“Kunnes kuolema teidät erottaa”. Onko se luterilaisesta vihkikaavasta? Ortodoksisessa kirkossa avioliiton sakramentista ( = mysteerista) ei ole tällaista käsitystä.
Ketä kiinnostaa, niin esimerkiksi tässä on avattu ortodoksista näkemystä avioliitosta:
Se on kaavavaihtoehto jota eivät kaikki vihkiparit halua. Raamatullinen perustelu:
D
Myös katolisesta:
Pappi kysyy sulhaselta:
N., tahdotko ottaa N:n aviovaimoksesi ja luvata uskollisuutta sekä hyvinä että pahoina päivinä, ja kunnioittaa ja rakastaa häntä, kunnes kuolema teidät erottaa?
Sulhanen vastaa: Tahdon.Pappi kysyy morsiamelta:
N., tahdotko ottaa N:n aviomieheksesi ja luvata uskollisuutta sekä hyvinä että pahoina päivinä, ja kunnioittaa ja rakastaa häntä, kunnes kuolema teidät erottaa?
Morsian vastaa: Tahdon.
Tähän voisi joku irvileuka 
jatkokysyä, että erottaako kuolema Kristuksen ja Kirkon.
Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
Ef. 5:31-32
Kun Kristus oli kuolleena niin seurakunta ei kasvanut.
Mutta ei Paavali varmaan itseään vastaan puhunut.
Kuolemakaan ei erota Kristusta ja seurakuntaa näiden yhteisestä tulevaisuudesta.
D
Sellainen huomio tähän, että kun Ylivieskan kirkkoherra Eija Nivala vihki poikansa avioliittoon toisen miehen kanssa, tapahtui se Mustion kirkossa, joka lienee Raaseporin suomenkielisen seurakunnan kirkko. Eli meneeköhän kuitenkin 3/3. Virallisista päätöksistä en tiedä, mutta on siis tosiasiallisesti mahdollista.
Kaikki nuo on toki Raaseporin seurakuntayhtymän kirkkoja, joten onkohan tuon voinut kiertää varaamalla tilan ruotsinkielisen seurakunnan kautta?
Huomioit hyvin johdonmukaisuuden uskottavuuden takeena. Usein “tiukan” avioliittokannan omaamilta, minultakin viimeksi rippileirillä, kysytään, mihin he sitten laittavat rajan esimerkiksi avioeron tai uudelleen avioitumisen kohdalla.
Hyvä on myös huomiosi rakkaudellisen asenteen tärkeydestä normien esilläpitämisen rinnalla. Kutsun tätä Nehemian periaatteeksi. Äijä repi maamiehiään heidän parroistaan, mutta sitä ei laskettu hänelle viaksi. Jos minä patistaisin ihmisiä kirkkoon repimällä heitä parroista, tämä laskettaisiin minulle viaksi. Miksi tällainen epäsuhta Jumalan laissa? Koska Nehemia rakasti ja välitti paljon. Me voimme heittää tuomioillamme vesiliitua, kun emme kerran rakkaudestakaan piittaa.
Avioeron ja uudelleenavioitumisen mahdollisuuksista on keskusteltu ja väännetty Suomessa sata vuotta, sittemmin pienemmissä piireissä, kuten tällaisilla palstoilla. Liittyy tämän ketjun aiheeseen, sillä voi esimerkiksi miettiä, seuraako “x”:stä “y” tai sitä, pitäisikö luterilaisen avioliittoteologian käytännön sovellutuksissa ottaa takapakkia ja tiukemmat kriteerit, kuten se, että evätään ehtoolliselle pääsy eronneilta.
Luterilaiset Milla ja Jari menevät parikymppisinä kirkossa naimisiin. Avioliitossa on ylä- ja alamäkiä, pahimpana Jarin uskottomuus. Tämäkin saadaan sovittua. Milla tahtoo pysyä yhdessä, kun lapsikin on tulossa. Yllättäen Jari kuitenkin tahtoo erota ja muuttaa ulkomaille aikeensa toteuttaen.
Sielunhoidon ja rinnallakulkemisen tarpeesta tuskin tarvitsee kiistellä, mutta koska kristittyjen keskuudessa on erimielisyyttä uudelleen avioitumisen mahdollisuuksista, tuotakoon tässä esille, että Millalle sallittu vaihtoehto on selkeästi
a) Olla menemättä enää koskaan naimisiin, sillä sakramentti on kuolemaakin väkevämpi ja koska Jeesus kieltää uudelleen avioitumisen (Matt. 19:9).
b) Pidättäytyä uudesta avioliitosta, sillä vanha avioliitto on erosta huolimatta yhä voimassa eli he ovat edelleen yksi liha. Uusi avioliitto on vain ja ainoastaan sallittu, jos aviomies kuolee 1. Kor. 7:9,11, 39 perusteella. Millan tulee kantaa uusi ristinsä naimattomana yksinhuoltajana tietenkin toivomatta puolisonsa kuolemaa.
c) Mennä halutessaan uudelleen naimisiin ex-puolison vielä eläessä, sillä tämä syyllistyi aiemmin haureuteen eli tuli yhdeksi lihaksi toisen naisen kanssa. Jeesuksen sanan 19:9 perusteella tämän poikkeuksen kohdalla saa erota ja jos saa erota, saa myös mennä uudestaan naimisiin.
d) Mennä halutessaan naimisiin, mikäli puoliso syyllistyy eron jälkeen haureuteen ja näin purkaa yhden lihan sidoksen puolisonsa kanssa. Milla ei kuitenkaan saa toivoa puolisonsa/ex-puolisonsa syyllistyvän tällaiseen syntiin, vaikka se avaisikin hänelle uusia mahdollisuuksia.
e) Mennä halutessaan uudestaan naimisiin puolison vielä eläessä siinä tapauksessa, jos tämä lankeaa pois uskosta 1. Kor. 7:15 perusteella. Milla ei tietenkään saa toivoa tällaista hairahdusta läheiselleen, mutta mikäli näin kävisi, antaisi se hänelle - ainakin siksi ajaksi, jolloin puoliso pysyy uskottomana - mahdollisuuden avioitua uudelleen.
f) Mennä halutessaan uudelleen naimsiin ex-puolison vielä eläessä, sillä avioero uskovalle on niin vakava synti, ettei se tullut edes Paavalin mieleen. Siten se tarkoittaa käytännössä uskosta luopumista ja tällöin puolisoa ei “sido mikään pakko”, vaan voi mennä uudestaan naimisiin. Mikäli Jari kuitenkin katuu, käy kirkossa ja jatkaa kristillistä vaellustaan, hän on joka tapauksessa uskosta osaton, jos ei palaa vaimonsa luo tai sitten tätä uskoa ei yksinkertaisesti enää huomioida hylätyn osapuolen rajoitteena.
g) Mennä halutessaan naimisiin, sillä eroaminen tarkoittaa juuri haureutta eli aviorikosta. Eli Milla saa mennä naimisiin syyttömänä osapuolena, toisin kuin Jari. Jeesus tosin sanoo, että “aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen”, mutta se ei tässä päde koska a) tämä on ihanne, johon tulee pyrkiä, mutta aina se ei onnistu b) Milla on nuori ja hän aina toivoi aviomiestä rinnalleen c) ko. sanat eivät kuulu Raamatun alkuperäisimpiin käsikirjoituksiin d) rakkaus
h) Mennä uudelleen naimisiin jos tahtoo. Samoin Jari saa mennä uudelleen naimisiin. Tämä perustuu anteeksiantoon ja Jumalan armoon - ihmiset erehtyvät ja saavat uuden tilaisuuden. Hyvä on tottakai pohtia liiton kestävyyttä, katua ja ottaa opiksi, mutta Jeesuksen sana on pikemminkin ihanne, jota kohti tulee pyrkiä kuin este ihmisille, jotka kaipaavat ihmistä lähelleen.
j) Toimia itse parhaaksi katsomalla tavalla. Tämä voi tarkoittaa uutta avioliittoa, naimattomuutta, avosuhdetta tai vaikka polygamiaa. Kenenkään ei tulisi ulkoapäin tai ylhäältä käsin tuomita Millan omia ratkaisuja, saati arvottaa toista suhdemuotoa toista paremmaksi. Tämä ei tarkoita Raamatun sanan hylkäämistä, vaan sen ymmärtämistä, että Jeesuksen opetuksen ytimessä oli pikkutarkkojen sääntöjen sijaan rakkaus, jota voi toteuttaa monenlaisissa suhteissa.
Pohdin muuten tätä samaa avoparien kohdalla. Heille ei kirkolla ole mitään, mutta silti se ei estä toimimasta kirkossa ihan normaalisti. Tai jos avioliitto on solmittu maistraatissa. Vaihtoehtoja on kyllä.
On vain yksi vaihtoehto jossa siunataan. Ja sitä siunausta ei voi kaikelle pyytää. Ei se ole kenenkään kiusaamista tai epätasa-arvoa Jumalan puolelta.
Tämän sanoittaminen vain on joskus hankalaa.
D
Kiitokset tästä. Oli hieno kooste erilaisista perusteluista.