Joo, aina on suhtauduttava lasten tilanteeseen hienotunteisesti ja heidän etuaan pohtien.
En kuitenkaan usko että avioliitto- ja perhemallien sekavuus ja kaikkinainen “suvaitsevuus” pitkän päälle on hyväksi yhteiskunnalle eikä sen tulevaisuudelle, jossa nykyajan lapset ovat aikuisia.
Voidaan varmasti loputtomasti vedellä esiin tutkimustuloksia siitä että naisparien ja miesparien huoltamat ja kasvattamat ihmistaimet voivat aivan yhtä hyvin tai huonosti kuin äidin ja isän tai yksinhuoltajien vastaavat. Käsittääkseni löytyy sekä puoltoa että kieltoa tutkimuksista.
Yksi väärä - eli perinteisten kotien tai yleensäkin heteroparien “pilatut” lapset - ei tee kuitenkaan toista väärää oikeutetuksi. Maalaisjärki jo kertoo että lapsen kasvu on mallioppimista. Jos perheessä ei ole kysymys edes yrityksestä tarjota lapselle kahden eri sukupuolen erilaisia ja toisiaan täydentäviä malleja, ja siihen liittyviä ihmissuhteita, ovat seuraukset ajan kuluessa ihan varmasti yhteiskuntia muuttavat. Tähän moni pyrkiikin. Halutaan normalisoida yksilön erillisyys, ja epänormalisoida sekä jopa pahaksi leimata perinteinen kahden eri sukupuolen yhdeksi liittyminen, jota mm ortodoksinen avioliitto-oppi kauniisti kuvaa.
Toisaalta kukaan kohtaamamme lapsi ei ole osaansa valinnut. Kristittyinä joudumme nyt elämään kahden periaatteen kanssa. On oltava huutamatta lasten korviin tämän ideologisen muutoksen totuutta, on annettava heille kaikki tuki. Toisaalta ei tule mennä mukaan kaikkeen aikuisten hullutukseen. Yhteiskuntamme on oikeasti aika pihalla sukupuoliasiassa.
