Siis mitä nyt oikein tarkoitat? Jos simuloi aviollista kanssakäymistä samansukupuolisen henkilön kanssa, se on väärin. Jos tuntee kiintymystä, se ei ole.
Kansainvälisesti katsoen Suomen evankelis-luterilainen kirkko liittyisi avioliittoon vihkimisen laajennuksella muiden pohjoismaisten sisarkirkkojen ratkaisuihin. Luterilaisen kirkkoperheen (LML) sisällä joidenkin kirkkojen tekemät perinteisestä avioliittokäsityksestä poikkeavat ratkaisut ovat aiheuttaneet jännitteitä. Ratkaisusta voi seurata myös ekumeenisia haasteita. Mahdollisten jännitteiden syntyminen ei ole kuitenkaan syy, jonka takia kirkot jättäisivät tekemättä perusteistaan ja toimintaympäristöistään johtaen omia ratkaisujaan (LWF: Claiming the Gift of Communion in a Fragmented World).
Reformaatio merkitsi monien kirkollisten käytäntöjen uudistusta ja perusteellista muutosta. Kirkon sakramenttiopetus muuttui, luostarilaitos purettiin ja pappien avioliitot sallittiin. Reformaation merkkivuosi muistuttaa, että kirkon on pystyttävä uudistumaan asioissa, jotka uskon ja rakkauden näkökulmista nähdään tärkeiksi ja välttämättömiksi. Kirkon tulee olla turvallinen ja yhdenvertainen yhteisö kaikille ihmisille, perheille ja parisuhteille.
Luterilaisen reformaation tavoitteena on ollut paluu alkuperäiseen kristilliseen oppiin, ei uutuuksien tuominen kirkkoon.
Tarkoitan että hetero- ja homoseksuaalisuuteen liittyvä termistö on ihan hyödyllistä. Kirkko tietysti opettaa että homoseksuaalisuus on tragedia, mutta termi ja sen käyttö on hyödyllinen.
Joo, olen samaa mieltä. Termi on hyödyllinen. Mutta kuten termien kanssa muutoinkin, on syytä varoa, ettei kenkään pääse vapaasti määrittelemään sitä omaksi edukseen.
Ulkoisten muotojen kautta voidaan liittyä myös pelkästään kulttuurilliseen jatkumoon, siis ilman että kokemuksellisesti osallistutaan uskonnonharjoittamiseen. Tässä suhteessa yhteisöllinen esirukous antaa ulkoisia muotoja vahvemman kosketuspinnan uskon sisältöön.
Tästä olen kyllä samaa mieltä. Termistöön liittyy helposti vahvoja latauksia. Mutta onhan se nyt pöljää soveltaa rakkausdiskurssia heteroihin ja himodiskurssia homoihin. Aika paljon tuontyyppinen puhetapa kaventaa sitä ilmiökenttää, jota se pyrkii kuvaamaan.
Sanalla reformaatio on tosiaan kaksi merkitystä - jos puhutaan kristillisestä kirkosta: 1. uudistaminen (kirkon kehittäminen sellaiseen suuntaan, jossa se ei ennen ole ollut), ja tätähän liberaalit luterilaiset ajavat; 2. ennalleenpalauttaminen (kirkon vääristymien korjaaminen alkuperäistä kristinoppia kohti), mistä @Yocha edellä puhuu. Nämä merkitykset ovat täysin vastakkaisia.
Kirkkohistorioitsija Owen Chadwick huomauttaa, että keskiajan ja 1500-luvun kielenkäytössä “reformaatio” tarkoitti ainoastaan jälkimmäistä asiaa (ennalleenpalauttamista; The Refomation. The Pelican History of the Church, Vol. III, 1964, sivu 19). Yocha on siis oikeassa ja liberaalit ovat väärässä: 1500-luvun reformaation tavoite ei ollut uutuuksien tuominen kirkkoon.
@timo_k:lle on huomautettava, että luterilainen reformaatio onnistui aika monessa asiassa palaamaan alkuperäistä oppia kohti, joista pari esimerkkiä.
Keskiajalla oli aivan yleinen käsitys, että syntien anteeksiantamus piti ansaita. Tämä johti osittain siihen, että kristityt yrittivät itse ansaita syntejään anteeksi kaikenlaisilla teoilla kuten pyhiinvaelluksilla. Räikeimmässä muodossa tämä ilmeni anekaupassa, siinä että kristitty osti rahalla jonkun toisen (vaikkapa pyhimysten) ansioita omien syntiensä peittämiseksi. Luterilaiset toivat uudelleen kristittyjen tietoisuuteen selkeästi sen, että synnit sovitti Kristus omalla uhrillaan.
Keskiajalla Raamattu oli ikävällä tavalla jäänyt taka-alalle, niin että kansankielisiä Raamattuja ei juuri ollut edes saatavilla. Luterilaisuudessa kansanihmisen saataville tuli uudella tavalla sekä Raamattu että kansankielinen raamattuopetus.
Oikea oppi ei ollut missään vaiheessa “unohtunut” ortodoksisesta kirkosta. Kaikki tuo mitä puhut koskee vain läntisiä vääriä käsityksiä.
Pyhiinvaelluksia on tehty jo vanhan liiton ajoista alkaen ja tehdään tietysti edelleenkin. Ei niissä ole kyse syntien ostamisesta, vaan uskon motivoimasta kunnioitusmatkasta, jossa irtaudutaan arjesta ja maallisten huolien täyttämästä elämästä ja antaudutaan väliaikaisesti toimimaan täysin uskon motivoimana. Aihe on laaja ja ansaitsisi oman ketjunsa, mutta totean vain, että kunnioitusmatkoihin liittyy monia arvokkaita näkökulmia, mutta mikään niistä ei liity syntien “ostamiseen” omilla teoilla.
Pikemminkin kyse on halusta yhdistyä Jumalan kansan vaellukseen ja pyhiin tapahtumiin niiden tapahtumapaikoilla vierailemisen avulla, jolloin asiat tulevat konkreettisemmiksi. Eli hieman samaan tapaan kuin nykyihmiset matkustavat rajan taakse Karjalaan vierailemaan esi-isiensä asuinpaikoilla, vaikka itse ei olisi elänyt päivääkään Karjalassa. Sukutarina ja esi-isien vaiheet tulevat eri läheisiksi sillä, että vierailee heidän muinaisilla asuinsijoillaan. Tämä vahvistaa omaa identiteettiä.
Kreikassa oli tapana, että Pyhälle maalle kunnioitusmatkan tehnyt sai liittää nimeensä Hadji- etuliitteen matkan tekemisen jälkeen. Näin nimestäkin kävi ilmi, että henkilö oli tehnyt pyhiinvaelluksen pyhien tapahtumien tapahtumapaikoille.
Olen usein pohtinut mitä tarkoittaa Raamatun ilmaus “Jumala teki ihmisen kuvakseen”.
Koska eihän Jumalaa edes voi kuvata, suurta Kaikkivaltiasta kaiken Luojaa.
Ehkä merkittävin lähestymistapa on mielestäni se, että Jumala loi kaiken ja erityisesti Jumala loi elämän. Ihminen voi myös luoda elämää, mutta ei yksin, vaan siinä täydessä ihmisyydessä, minkä Jumala ihmiselle asetti: miehen ja naisen suhteessa, ja läpi elämän kestävässä yhteiselossa, missä hoidetaan ja kasvatetaan lapset.
Tämä asettaa miehen ja naisen kestävän suhteen ja sille rakentuvan perheen erityisasemaan verrattuna muihin liittoihin ja kumppanuuksiin. Vain heteroliitto luo elämää, ja vain heteroliitossa lapsi saa elää biologisten vanhempiensa hoidossa.
Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on (ennen) rakentunut tälle ymmärrykselle, ja Raamatun kunnioittamiselle. Yritykset “laajentaa” tätä käsitystä ovat yksinkertaisesti vääristelyä. Jumalan selkeän ilmoituksen muuttamista. Valehtelua.
Mutta jos olen jotakin ikoneista oppinut, niin ne eivät pyri niinkään olemaan kuvia yksi-yhteen kohteistaan, vaan ne rukouksen tueksi auttavat kiinnittämään kiitoksen ja kunnioituksen pyhiin, joita ne symbolisesti osoittavat.
Ylen mukaan piispat eivät aio katsoa läpi sormien samaa sukupuolta olevien pariskuntien vihkimistä kirkossa. Seuraukset vastoin kirkon ohjeita toimiville papeille harkitaan tapauskohtaisesti.