Kirkon avioliittokäsityksen laajentaminen - evl.fi:n kirkolliskokousaloite 2017

Ajankohtaista
1901

Tämä taitaa olla ennakkotapaus?
Tiedämme mitä odottaa Mikkelin suhteen.

Piispat ovat ulospäin esiintyneet suhteellisen yhtenäisenä tähän asti, mutta tämä on kyllä konkreettinen irtiotto.

Aiemmin tässä tilakysymyksessä piispat ovat menneet juridiikan taakse “tämä on kysymys joka on seurakuntien päätettävissä”. Nyt kapituli (piispa) perustelee hengellisesti päätöstä sallia tilojen käyttö. Yllä lainatut perusteet avaavat kaltevasta pinnasta kyllä ihan uusia jyrkkyys kulmia.

Teologisesti on kyllä outoa, jos tilanteessa jossa luterilaisen opin mukaan pitäisi ennemmin käyttää avaimien valtaa, avataankin kirkko entistäkin avoimmaksi.

Surullista.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Suomen ev.lut kirkon piispakunnassa on tällä hetkellä keskitienkulkijoita ja libelaareja. Jos heidän välilleen nousee tässä yhteenotto, niin on kyllä mielenkiintoista nähdä millaisia aaltoja siitä tulee.

5 tykkäystä
1902

Erikoista venkoilua kyllä ulkopuolisen silmiin. Jos pyydetään pappi siunaamaan minkkitarha ja ilotalo, niin onhan se kannanotto mihin suostutaan. Ei siinä paina se, mitä on virallisesti päätetty turkistarhauksesta ja prostituutiosta.

“Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” – soveltuneeko tähän?

4 tykkäystä
1903

Kapituli ei päättänyt siitä, vaan ratkaisi seurakuntaneuvoston ja kirkkoherran eriävän näkemyksen seurakunnan tilojen käytöstä. Tuomiokapituli ei voi tehdä päätöstä siitä, että seurakunnan pappien on oltava käytettävissä samaa sukupuolta olevia vihittäessä. Itse asiassa suntioillakin tulisi olla oikeus kieltäytyä osallistumasta tällaisin työtehtäviin.

Toki tämä on ennakkopäätös siitä, että kirkossa voi viettää tilaisuutta joka ei ole kirkon opetuksen mukainen. Kunhan kyseessä ei ole vanhan virkakannan messu, joka ei ole kirkon opetuksen vastainen.

Että eikun vain saatanaa palvomaan kirkkosaliin neuvoston luvalla.

Kirkkomme päättäjät ovat paikoitellen ihan totaalisen sekaisin tämän samaa sukupuolta olevien vihkimisen kiimassaan. Ajatellaan tehtävän hyvää ja samalla sahataan… eikun räjäytetään dynamiitilla omaa oksaa. Hävettää olla tämän instituution palveluksessa. Ja ei hävetä olla Kristuksen kirkon palveluksessa.

D

7 tykkäystä
1904

Kirjoitukseni pointti ei ollut se mitä tässä tehtiin tai ei tehty, tai mille annettiin lupa tehdä. Tarkoitin ettei ulkopuolisen silmin virallisilla päätöksillä ole merkitystä, vaan käytäntö ratkaisee. Pahoittelen epäselvyyttä.

1 tykkäys
1905

Analogia oli kyllä huono, koska kyse oli tiloista joissa tehdään jotakin jota lähtökohtaisesti ei ole pappi tekemässä, vaan maistraatin työntekijä. Tähän erotukseenhan tässä vedotaan: Ei siunata, mutta annetaan tilat, joissa tehdään jotakin jossa ei siunata (heh heh).

Totta. Paitsi silloin kun kirkkohallituksen kollegio päätti osallistua Prideen. Se pääsi seurauksineen oikeuteen asti ja ratkaistiin toivottavasti lopullisesti toissapäivänä.

D

1906

Tampereen tuomiokapitulin päätöksen myötä päivitetään taas lista. Eli kuten edellä todettiin päätti tuomiokapituli hyväksyä Messukylän seurakunnan päätöksen avata tilat samaa sukupuolta olevien parien vihkimisille huolimatta siitä, että kirkkoherra oli asiasta eri mieltä: https://www.tampereenhiippakunta.fi/ajankohtaista/tampereen-tuomiokapitulilta-paatos-messukylan-seurakunnan-tilojen-kaytosta/ Tämä tulee varmasti lisäämään kirkkotilojen avaamispäätöksiä Tampereen hiippakunnassa ja kuten @satchel totesi saattaa muodostaa ennakkotapauksen esim. Mikkelin tuomiokapitulissa oleviin vastaaviin tapauksiin.

Aamulehti on jo kirjoittanut päätöksestä (ja jatkaa lapsellista linjaansa kutsumalla kirkkoherraa “seurakunnan johtavaksi papiksi” käyttämättä siis lainkaan sanaa “kirkkoherra”): https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000009994632.html Uutisessa mainitaan myös eriävän mielipiteen jättänyt maallikkojäsen perusteluineen. Jutussa korostetaan sitä, että Messukylän seurakunta on jäsenmäärältään ja alueeltaan Tampereen suurin ja jäsenmäärältään yksi Suomenkin suurimmista seurakunnista, noin 38 400 jäsentä. Tampereen seurakuntien julkaisemassa uutisessa nostetaan esille se, että jo aiemmin vihkimiset ovat sallineet Tampereella Tuomiokirkkoseurakunta ja Harjun seurakunta: https://tampereenseurakunnat.fi/kirkko_tampereella/uutiset_ja_media/uutiset_2023/tuomiokapituli_messukylan_seurakunnan_tilat_kaikkien_parien_kayttoon.66101.news#717b8d77 Tuomiokirkkoseurakunnan kerrotaan toimineen näin jo avioliittolain muutoksesta lähtien ja Harjun seurakunta maaliskuusta 2023 lähtien. Nythän Tampereen viidestä seurakunnasta kolme eli enemmistö on hyväksynyt vihkimiset, ainoastaan Eteläinen seurakunta ja Ruotsalainen seurakunta eivät ole tehneet tällaista ratkaisua.

Tässä siis päivitetty lista:

UUSIMAA
Espoo
Espoon ruotsinkielinen seurakunta, Tuomiokirkkoseurakunta, Leppävaaran seurakunta, Olarin seurakunta ja Tapiolan seurakunta. Eli ainakin 5/6 Espoon seurakunnista.
Helsinki
Haagan seurakunta, Tuomiokirkkoseurakunta, Pakilan seurakunta, Johanneksen (ruots.) seurakunta, Kallion seurakunta, Kannelmäen seurakunta, Lauttasaaren seurakunta, Malmin seurakunta, Matteuksen (ruots.) seurakunta, Mikaelin seurakunta, Munkkiniemen seurakunta, Oulunkylän seurakunta, Paavalin seurakunta, Töölön seurakunta. Eli Helsingissä ainakin 12/17 suomenkielisistä ja 2/3 ruotsinkielisistä seurakunnista.
Hyvinkää
Hyvinkään seurakunta
Inkoo
Inkoon seurakunta
Kerava
Keravan seurakunta
Kirkkonummi
Kirkkonummen suomalainen ja ruotsalainen seurakunta.
Lohja
Lohjan seurakunta
Loviisa
Agricolan suomalainen ja ruotsalainen seurakunta (kattavat myös Lapinjärven kunnan).
Nurmijärvi
Nurmijärven seurakunta
Porvoo
Porvoon ruotsalainen tuomiokirkkoseurakunta, eli 1/2 Porvoon seurakunnista.
Raasepori
Karjaa-Pohjan ruotsalainen seurakunta ja Ekenäsnejdens svenska församling, eli 2/3 Raaseporin seurakunnista.
Sipoo
Sipoon suomalainen ja ruotsalainen seurakunta
Siuntio
Siuntion seurakunta
Vantaa
Korson seurakunta, Vantaankosken seurakunta, Vantaan ruotsalainen seurakunta eli 3/7 Vantaan seurakunnista.
Vihti
Vihdin seurakunta

KANTA-HÄME
Hämeenlinna
Hämeenlinna-Vanajan seurakunta eli 1/3 Hämeenlinnan seurakunnista.
Loppi
Lopen seurakunta
Riihimäki
Riihimäen seurakunta

VARSINAIS-SUOMI
Kaarina
Kaarinan seurakunta eli 1/2 Kaarinan seurakunnista.
Kemiönsaari
Kemiönsaaren seurakunta
Lieto
Liedon seurakunta
Loimaa
Loimaan seurakunta
Salo
Salon seurakunta
Turku
Maarian seurakunta, Martinseurakunta, Tuomiokirkkoseurakunta ja Turun ruotsalainen seurakunta eli 4/8 Turun seurakunnista.

PIRKANMAA
Mänttä-Vilppula
Mänttä-Vilppulan seurakunta
Tampere
Harjun seurakunta, Tuomiokirkkoseurakunta ja Messukylän seurakunta eli 3/5 Tampereen seurakunnista.
Urjala
Urjalan seurakunta

POHJANMAA
Vaasa
Vaasan ruotsalainen seurakunta

ETELÄ-SAVO
(Pieksämäki)
(Pieksämäen seurakunnan kirkkoneuvosto äänesti puolesta, mutta kirkkoherra vei asian tuomiokapituliin. Tilanne siis epäselvä. Lisäksi Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa enemmistö kirkkoneuvostosta vastusti asiaa, mutta kirkkoherra kannatti, joten tämäkin asia meni tuomiokapitulin päätettäväksi. En tiedä, missä vaiheessa nämä prosessit ovat.)

POHJOIS-SAVO
Kuopio
Männistön seurakunta eli 1/6 Kuopion seurakunnista.
Leppävirta
Leppävirran seurakunta

POHJOIS-POHJANMAA
Oulu
Tuomiokirkkoseurakunta ja Tuiran seurakunta eli 2/7 Oulun seurakunnista.

2 tykkäystä
1907

En siis tykännyt asiasta, vaan tästä listasta että tiedän välttää jumalanpalvelusta tilassa jota saa käyttää epäjumalanpalvelukseen.

D

2 tykkäystä
1908

En malta hiukan vinomielisesti olla ehdottamatta että foorumilainen @paterhenrik voisi viedä nämä papilliset terveiset Treen piispalle. Epäjumalanpalvelusta- vaikka kova sana monen mielestä onkin - edistää kohta jokainen piispamme. Jopa ne joita konservatiivit ja herätysliikkeiden ystävät ovat kannattaneet piispoja valittaessa.

Olen pettynyt. Mutta en hirveän yllättynyt sittenkään.

4 tykkäystä
1909

Mulle on nyt kyllä edelleen epäselvää, että mikä on Matti Revon henkilökohtainen panos tähän asiaan? Joissain hallintoelimissähän asian esittelijä voi olla täysin äänioikeudeton ja ulkopuolinen, kuten vaikka eduskunnan puhemies. Joissain tapauksissa taas ratkaiseva päättäjä. Mikähän tässä siis on tilanne?

Matti Repo on mun asteikolla ollut tähän asti niitä paremmasta päästä piispoja. Puhuu asiaa saarnoissaan, kannanotot ovat olleet fiksuja, ja kaikin puolin vaikuttanut aina ihan perinteisessä mielessä uskovaiselta. Vaimonsa saarnaa myös hyvin.

1910

Valitettavasti pidän erittäin epätodennäköisenä ettei piispalla olisi mahdollisuutta kapitulissa ja myös papistoon päin käyttää kaitsentaa estämään sitä kirkolliskokouksen ja kirkon opin yli kävelemistä jota nyt nähdään kaikkialla.

Täällä Lapuan piispa emeritus Peura on vaikuttanut kirkon opissa pysymiseen mikäli mitään ymmärrän. Salomäki jatkanee samoin.

3 tykkäystä
1911

Repo on ollut niin isossa henkilökohtaisessa vastuussa päätöksestä kuin missään kokouksessa kukaan voi mistään päätöksestä olla, eli hän on vastannut sekä esittelytekstistä mukaan lukien siitä, miten tuomiokapitulin päätös on perusteltu, että ollut mukana päättämässä tämän esityksen hyväksymisestä. Tekstin pohjatekstin lienee kirjoittanut joku avustaja, mutta piispalla on ainoana henkilönä ollut täysi muokkausoikeus pohjatekstiin, johon esittely pohjautuu, ja oletettavasti hän on sitten myös kehittänyt tekstin sellaiseksi, jollaisen on halunnut tuomiokapitulille antaa. Painetta on voinut tulla monelta suunnalta piispaa kohtaan, mutta kaiken paineen keskelläkin viime kädessä esittelijä vastaa esityksen sisällöstä. Eli kyse on Repon tuomiokapitulille antamasta esittelytekstistä, jonka jokaiseen yksityiskohtaan hänellä on ollut muokkausoikeus ennen esityksen antamista.

Eduskunnan puhemies ei ole asioiden esittelijä. Hän on vain kokouksen puheenjohtaja. Eduskunnassa esitykset tulevat yleensä hallituksen esityksinä. Eli hallitus esittelee asian ja eduskunta päättää. Puhemies päättää eduskunnassa kokoontumisaikataulut, asioiden käsittelyjärjestysasioita sekä jakaa kokouksissa puheenvuorot, mutta ei osallistu lainkaan päätöksentekoesitysten laatimisten.

Piispalla on ollut asiassa sekä äänioikeus että esittelyrooli, eli hän on tehnyt sekä ehdotuksen siitä, mitä tuomiokapituli päättää että ollut vastustamatta omaa esitystään. Koska vain tuomiokapitulin maallikkojäsen asettui esitystä vastaan, eikä saanut muilta näkemykselleen kannatusta, pohjaesityksestä ei kokouksessa ollut tarpeen äänestää, vaan piispa Repon esitys meni läpi muutoksitta ja äänestämättä sellaisenaan.

En ole ikinä ennen nähnyt tiedotetta, jossa lukee “Päätös oli yksimielinen… Päätökseen jätettiin yksi eriävä mielipide.” Ykseys- ja yksimielisyysasiat ovat hiippakunnissa keskeisiä asioita, joten on jossain määrin yllättävää, että tällaisista asioista kirjoitettaessa on tiedotteessa suoranaisia virheitä. Jos yksikin päätöksentekijä selkeästi julkisesti on vastustanut päätösesitystä, on lähinnä kuuntelemattomuutta tai kuulemattomuutta väittää sellaista päätöstä yksimielisesti tehdyksi.

Sellainen päätös ei kuitenkaan ole yksimielinen jota on ilmaistu kokouksessa vastustettavan ja josta on jätetty eriävä mielipide. Yksimielinen päätös tarkoittaa päätöstä, joka joko ei herätä keskustelua lainkaan, tai josta saadaan aikaan kaikkien jakama päätös keskustellen ja neuvotellen ilman, että kukaan jättää eriävää mielipidettä. Tuomiokapitulin tiedotteessa hiippakunnan viestintä antoi väärän todistuksen yksimielisyydestä. Vaikka tiedotteessa myöhemmin mainittiinkin eriävästä mielipiteestä, se ei poista sitä, että tiedotteen väite päätöksen yksimielisyydestä on yksiselitteisesti totuuden vastainen, jos yhtään käytetään kokouskäytäntöihin liittyviä termejä niin kuin vakiintuneesti niitä käytetään.

7 tykkäystä
1912

Onhan se toki niin että kun kirkon jäsenet arvioivat piispoja niin “hyvä” merkitsee eri asioita eri ihmisille. Joten varmasti monelle mittapuulla teillä on hyvä piispa.
Mutta tässä asiassa selkeästi kirkon voimassa olevaa avioliitto-opetusta puolustamaan ei ole tainneet muut kuin Mikkelin Häkkinen ja Lapuan Peura nousta. Siis suhteessa hiippakuntaan ja sen papistoon. Nyt ovat molemmat eläkkeellä. Sanktiot ja muu vaikutus jota heidän kaitsentansa sisälsi, on nyt väistymässä.

Repo on varmasti uskossa :smiley: eikä sellaisen epäily oikeastaan liity tähän ollenkaan. Konservatiiviselta kannalta ajatellen hän ei silti ole ollenkaan vain “hyvä” piispa vaan on erittäin tiukasti tehnyt mm. ehtoollisen teologiassaan mahdottomaksi sen että samassa kirkossa voisi olla rinnakkain paikallisseurakuntien messut ja herätysliikkeiden messut. Kyse on siis tietenkin siitä onko vanhalle virkakannalle tilaa.

Pahaa tässä ei ole halu palvella lähimmäisiä kirkkoja avaamalla. Pahaa on että kirkon piispa kävelee yli kirkon oman päätöksenteon ja tekee sen hengellisellä arvovallalla ja hyläten kirkon oikean opetuksen. Siis tosiasiassa, vaikkei suorin sanoin.

5 tykkäystä
1913

Kokousteknisesti tuo päätös oli muuten aika jännä muutenkin. Päätösesitys kuului:

"Tuomiokapituli päättää, että Messukylän seurakuntaneuvoston käsittelemä
aloite tilojen käytöstä kaikkien parien vihkimisiin ratkaistaan sille
äänestyksessä tuen osoittaneen enemmistön mukaisesti."

Kirjallisessa pohjaesityksessä ei näytä lainkaan lukeneen, että esitetäänkö esityksen hyväksymistä vai hylkäämistä, vaan vain että esitetään toimittavan äänestyksessä enemmistön kannan saavan kannan mukaisesti. Ensin luin kohtaa toisin, eli luulin sanan äänestys viittaavan tuomiokapitulin äänestykseen, mutta ehkä tuo viittaus tarkoittaakin Messukylän seurakuntaneuvoston äänestystä. Olisi aina parempi, jos esitystekstit olisivat tulkinnallisesti mahdollisimman yksiselitteisiä.

1914

Tähän asti ennakkotapaus on nimenomaan ollut Mikkeli, jossa vastaava asia päätyi tuomiokapitulin päätettäväksi jo aiemmin (Pieksämäen seurakunta), ja jossa tuomiokapituli ratkaisi asian nimenomaan niin päin, että seurakunta ei voi
luovuttaa tilojaan toimitukseen, jota Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa
ei ole ja jota pappi ei voi toimittaa pappislupaustaan rikkomatta. Tampereen tuomiokapitulin päätöksessä ainoa kohta, jossa mainitaan pappislupaus, on kohta, jossa mainitaan Mikkelin päätös ja sen perustelut. Olisi voinut olettaa, että jos toinen tuomiokapituli tekee päinvastaisen päätöksen vastaavassa asiassa kuin toinen tuntien kyseisen aiemman päätöksen ja sen perustelut, olisi tämän jälkimmäisen tuomiokapitulin päätöksen esittelytekstissä asiaa arvioitaessa huomioitu myös ne kysymykset ja pääperustelut, joiden johdosta toinen tuomiokapituli on omaan päätökseensä perustellut päätyneensä.

4 tykkäystä
1915

Vuosia sitten Repokin korosti kirkon avioliitto-opetusta. Viime vuosina eläkeiän lähestyessä hän ei ole avioliitosta ja avioliittoon vihkimisasioista enää julkisissa opetuksissaan opettanut juurikaan oma-aloitteisesti. Lehdistöhaastattelut ovat asia erikseen. Vuonna 2016 Repo kirjoitti vielä avoimen kirjeen, joka oli osoitettu erityisesti Tampereen hiippakunnan papeille otsikolla Papeille avioliitosta. Kirjeessään Repo kirjoitti muun muassa seuraavaa:

Eduskunta on avioliittolain muutoksesta päättäessään säilyttänyt kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien oman oikeuden päättää itse vihkimisen ehdoista ja muodoista (AL 16 §). Lainmuutoksesta ei seuraa kirkolle velvollisuutta muuttaa omaa käytäntöään, ei myöskään papille oikeutta toimittaa avioliittoon vihkimistä ikään kuin siviiliviranomaisena.

Avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovat kirkossa uskonnollisia toimituksia, joita on arvioitava kirkon tunnustuksen mukaisina jumalanpalveluksina ja jotka kirkkojärjestys määrää toimitettaviksi kirkkokäsikirjan mukaisella tavalla (KJ 2:1, 2:18 §). Käsikirjan kaavojen lukukappaleista, rukouksista, kysymyksistä, johdantopuheesta ja ohjeista ilmenee, että kirkon uskonkäsityksessä avioliitto on miehen ja naisen liitto. Pappi ei voi avioliittolain muutoksen jälkeen vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja eikä toimittaa samaa sukupuolta olevan parin liiton siunaamista.

Tätä piispa Repon hiippakunnan papeille suuntaamaa kirjettä, joka on jännitteessä tuomiokapitulin uuden päätöksen kanssa, ei tuomiokapitulin päätöksessä edes mainita. Vuoden 2017 kirje mainitaan valikoiduilta osin. Sitä kirjettä en kuitenkaan ainakaan nyt etsiessä löydä piispan nettisivuilta. Mahdollisesti sitä ei ole alunperinkään julkaistu kaikkien nähtäväksi, toisin kuin tuo vuoden 2016 piispallinen ohjauskirje, jonka piispa silloin nimenomaisesti halusi julkaista kaikkien seurakuntalaistenkin nähtäväksi julkaisemalla sen omilla kotisivuillaan kaikille avoimesti.

4 tykkäystä
1916

Kiitokset @joas huolellisesta taustoituksesta asiaan. Ihmettelin itsekin, miten voi olla yksimielinen päätös johon on jätetty eriävä mielipide, mutta ajattelin sen olevan jokin byrokratian koukero ja termien täsmälliseen merkitykseen liittyvä asia, jota en vain tiedä.

Nillitän vielä Revon iästä. Nettisivujensa mukaan Matti Repo on syntynyt maaliskuussa 1959, joten hän ei ole pelkästään eläkeikää lähestyvä, vaan minimieläkeiän jo ylittänyt (mikäli siis piispojen eläkeikä lasketaan samalla tavalla kuin tavallisten pulliaisten). Hän on siis tällä hetkellä ihan vapaaehtoisesti piispan hommissa. (Luultavasti töissäkäynti on ollut hänelle taloudellisessa mielessä vapaaehtoista jo ennen virallista eläkeikääkin, koska tuon tason hommissa pystynee kerryttämään säästöjä ja sijoituksia sen verran, että niilläkin eläisi. Monelle tuonikäiselle on ropsahtanut jo perintöäkin.) Jos avioliittoasiaan liittyvä paine ja kirkon ja yhteiskunnan muutosten kanssa tahiminen olisi tuntunut liian epämukavalta, olisi ollut vaihtoehtona siirtyä eläkkeelle heti minimi-iän täyttyessä. Ehkä siis asiassa mieli on muuttunut vuoden 2016 jälkeen. Aika moni lienee tuolla aikajänteellä muuttanut mielensä jostain asiasta :slight_smile:

Ja ihan asiaahan tuo Repo vaikuttaa edelleen saarnaavan:
https://www.piispamattirepo.fi/puheet/taivaan-merkit-yllattavat/

1917

Vieköön kukin tervehdyksensä ihan itse vaan. Tämä päätös ja sen sanamuodot yllättivät minutkin. En nyt käy tämän pidemmin kuvailemaan tuntojani eilisillalta.

3 tykkäystä
1918

Eläkkeisiin liittyy paitsi alaikäraja, josta alkaen eläkkeelle voi jäädä, myös kirkon viranhaltijoiden tapauksessa yläikäraja, jolloin viimeistään pitää jäädä eläkkeelle. Käytännössä moni jää eläkkeelle iässä, joka on näiden väliltä. Viranhaltijoiden yläikärajoista on säädetty kirkon viranhaltijalain 45 §:ssa, jossa lukee kaikkia kirkon viranhaltijoita koskien ikärajat, joiden täyttyessä on pakko viimeistään erota virasta: “Eroamisikä on vuonna 1957 ja sitä ennen syntyneillä 68 vuotta, vuosina 1958–1961 syntyneillä 69 vuotta ja vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä 70 vuotta.”

Mielen muuttumisista on vaikea tietää, kun julkisia kannanottoja ei ole viime vuosina juuri kuulunut - suuntaan eikä toisiin. Sen tiedän, että piispa Repo on kantanut huolta hiippakunnan ja kirkon ykseydestä, ja sitä hän on jatkuvasti viime vuosinakin julkisesti korostanut. Eläkkeelle jääminen liittyy asiaan sitä kautta, että piispa tietää, että lähivuosina Tampereella piispa tulee vaihtumaan. Hän toivonee hiippakunnan ja kirkon ykseyden säilyvän siitä eteenpäinkin. Repo on korostanut ykseyden merkitystä niin paljon, että hän saattaa ehkä olla valmis tekemään jopa oman henkilökohtaisen vakaumuksensa vastaisia ratkaisuja ykseyttä tukeakseen.

Tuomiokapitulin esityksen pohjatekstin lienevät esivalmistelleet muut työntekijät. Erilaisia asiakirjoja piispan kautta kulkee lukuisia vuosittain, ja piispa on aika paljon myös muiden tekemän työn varassa. Esivalmistelijalla tai esivalmistelijoilla lienee ollut aika hyvin tiedossa tuomiokapitulin jäsenten kannat asiaan. Esitys lienee laadittu huomioiden se, mille voisi saada tuomiokapitulin enemmistön tuen sillä kokoonpanolla, mikä Tampereen tuomiokapitulissa tällä hetkellä on. Tampereen piispalla on itseään selvästi liberaalimpi tuomiokapituli. Tekstiluonnos on voinut kiertää useilla tuomiokapitulin jäsenillä etukäteen kommentoitavana ennen virallisen esityksen antamista. Muiden tuomiokapitulin viranhaltijajäsenten kannat ovat todennäköisesti voineet vaikuttaa siihen, millaisen esityksen perusteluineen piispa on antanut. Ei tuomiokapituleille sellaisia esityksiä tavata antaa, joiden ei uskota saavan taakseen tuomiokapitulin jäsenten enemmistöä.

Ykseyttä vaaliva esittelijä saattaa joskus antaa omasta mielestään parhaan esityksen sijaan sellaisia esityksiä, joiden taakse äänivaltaisten päättäjien enemmistön voi saada, jos tietää, että oma ensisijainen esitys ei tulisi menemään läpi. Vertailukohtana voi katsoa perustuslakivaliokuntaa, joka pyrkii vaalimaan mainetta mahdollisimman puoluepolitiikan ulkopuolisena valiokuntana sillä, että päätökset pyritään pääasiassa tekemään ilman äänestyksiä lopullisista kokonaisratkaisuista. Perustuslakivaliokunnan jäsenet lobbaavat haluamiaan asioita osaksi ratkaisuja niin, että joku välillä hyväksyy jonkun ei-mieleisen asian, jos saa vastineeksi jotain haluamaansa muuta - jolloin lopputulos syntyy kompromisseina neuvotellen. Yleensä kokonaisuudesta ei lopulta sitten äänestetä, kun esitys on riittävä kompromissi, jossa kenenkään yli ei ole täysin kävelty, mutta jossa kukaan ei ole saanut ihan sellaistakaan ratkaisua, jonka olisi halunnut. Perustuslakivaliokunnassa tosin pohjatekstit laatii keskustelujen pohjalta ulkopuolinen taho eli valiokuntaneuvos, ei kukaan päätöksentekoelimen jäsen.

1919

1980-luvulla syntyneille onkin sitten eläkkeellejäämisen puolesta tarjolla vain paavinvirkoja, riippumatta presbyteraattiin tai episkopaattiin kuulumisesta :stuck_out_tongue_winking_eye:

1 tykkäys
1920

Voi kökkö. Tässä pitää kituuttaa vielä vaikka kuinka pitkään. Ja vielä tässä kirkon tilanteessa.

D