Lohjalla tilakysymys eteni siis niin, että neuvosto äänesti asian puolesta äänin 7-6. Kirkkoherra puolsi päätöstä.
Vastustavat tekivät oikaisuvaatimuksen päätökseen. Samalla toimitettiin neuvostolle liite 95 henkilöstä, jotka vastustavat päätöstä. Aatteellinen kamppailu sai etenkin kirkkojuridiset kasvot: Voiko neuvosto luovuttaa tilojaan toimituksiin, jotka eivät ole kirkon toimituksia? Puolustajat vetosivat yhdenvertaisuuteen, vastustajat uskonnonvapauteen.
Kirkkoherra (ilmeisesti) esitti oikaisuvaatimuksen hylkäämistä. Asia meni kuitenkin äänestykseen. Nyt äänet menivät toisinpäin eli oikaisuvaatimus voitti 7-6.
Koska kirkkoherra ja neuvosto olivat erimielisiä, asia siirtyi hiippakunnan tuomiokapituliin. Kokouksessa muistettiin, että Hangon suomalaisessa seurakunnassa on aiemmin hyväksytty tilojen käyttö samansukupuolisten vihkimisiin. Päätettiin päättää samoin Lohjan tapauksessa eli erottaa kirkolliskokouksen valta päättää avioliitosta seurakunnan vallasta päättää tiloista.
Maallikkojäsen jätti päätöksestä eriävän mielipiteen, muuten asia päätettiin yksipuolisesti. Lähetin omalta osaltani moitteen päätöksestä piispalle ja muille asiasta päättäneille sekä kiitoksen vastustajalle.
Kovin ovat siis tiukat ja tasaväkiset nämä taistelut. Enemmistö (seurakunnista) on edelleen tilojen avaamisien sekä sateenkaarimessuja vastaan, mutta asetelma kääntyy jatkuvasti uuden järjestyksen - tai sekasorron - eduksi.
Pohdin onko tässä ristiriitaa: Vedotaan siihen, että neuvostoissa voidaan päättää seurakuntien tiloista. Ok, täytynee sitten hyväksyä, että näin voidaan toimia. Tämä vapaus täytyy sitten johdonmukaisesti hyväksyä aivan kaikissa tapauksissa, ilmeisesti kunhan pyhyyttä ei loukata. No, nyt Lohjalla asia avattiin perustelemalla päätöstä yhdenvertaisuudella ja yhdenvertaisuuslailla. Voiko asiaa perustella millään, jos samalla väitetään, ettei oteta avioliittoteologista kantaa (koska se kuuluu kirkolliskokoukselle)? Tuomiokapituli ei ilmeisesti näin tehnyt, vetosi vain tähän neuvostojen valtaan, mutta kai nyt heidänkin täytyy tehdä päätös jonkin asian perusteella, kuten sen, loukkaavatko nämä tilaisuudet tilojen pyhyyskäsitystä. Kantaa ei ilmeisesti voi kuitenkaan tuoda esiin, vaikka se vaikuttaakin päätöksentekoon.
Mikäli tilojen avaamattomuus taas on lainvastainen niin silloinhan mitään kikkailua ei tarvita. Tai siis, silloinhan se on pikemminkin Suomen laki vs. kirkolliskokous. Taustalla tässä on uskonnonvapauden rajat sekä tasa-arvon sisältö eli se, nauttivatko “seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt” yhdenvertaisuuden suojaa. Joku taisikin jossain jo kommentoida tiettyjen kirkon edustajien halukkuutta jonkinlaiseen valtiokirkollisuuteen.
Tasa-arvo ja tarkoitus pyhittävät keinot, tilatkin?
