Viettäessämme tänä vuonna toukokuun toista sunnuntaita Suomen äideille omistettuna merkkipäivänä isänmaamme puolustajat hiljenevät sodan kentillä hartain mielin ja syvä rakkaus rinnassaan muistamaan Teitä, äidit.
Te olette paljon antaneet tälle maalle. Te olette kehdosta alkaen kasvattaneet sen polven, jonka ansiosta maa on vapaa. Parhaillaan käytävän vapaustaistelumme aikana – miestenne taistellessa rintamalla – Te kasvatatte kodeissa isänmaalle uutta polvea, jonka sallittakoon viljellä ja rakentaa tätä maata rauhallisemmissa oloissa kuin mitä nykyinen polvi on saanut tehdä.
Töin ja rukouksin Te olette näinä taistelun vuosina tukeneet puolustusvartiossa seisovia poikianne ja tyttäriänne. Näistä rakkaistanne Teidän on ollut luovuttava maan hyväksi kansamme koettelemuksen ajaksi. Teidän siunauksenne on seurannut lapsianne taistelukentille ja antanut heille sankariuden voimaa isänmaan pelastamiseksi ja kestävän rauhan turvaamiseksi. Tahdon tänä päivänä erikseen lausua tervehdykseni ja syvän osanottoni niille Suomen äideille, joiden rakkaimmat sankareina ovat uhranneet henkensä isänmaan ja sen tulevaisuuden puolesta.
Kaikkien teidän työnne on ja on ollut kansamme taisteluissa arvioimattoman suuri ja uhrinne mittaamaton.
Suomen armeijan nimessä, suuren kiitollisuuden ja kunnioituksen osoituksena annan tänä päivänä Isänmaamme äideille yhteisesti omistettuna
VAPAUDENRISTIN.
Olkoon se tuleville sukupolville tunnuskuvana äidin pyhästä kutsumuksesta kasvattaa tämän kansan lapsiin palava vapaudentahto, joka ikuisiksi ajoiksi on turvaava maallemme kalliisti lunastetun itsenäisyyden ja kansallemme sisäisen suuruuden.
On se ollut aikamoinen äitienpäivä. Ei ole montaa isää, aviomiestä ja poikaa ollut aamukahveja tarjoamassa. Ylipäällikkö on sitten yrittänyt piristää tunnelmaa.
Ja minä jo ehdin aloittaa murehtimisen, että vein keskustelun offtopicin puolelle . Näköjään aivan suotta, koska äidin pyhä kutsumus tietenkin liittyy kristilliseen näkemykseen avioliitosta.
Hurraa-isänmaallisuus ei varmaan ole sotien aikana oikeasti ollut niin suuressa huudossa, kuin säilynyt virallinen aineisto antaa ymmärtää. Toukokuussa 1942 jo oli nähty, ettei sodasta, johon lähdettiin juhannuksena, tultukaan takaisin saman kesän satoa korjaamaan. Ja takana oli talvi, jonka aikana taidettiin käydä lähempänä nälänhätää kuin kertaakaan nälkävuosien jälkeen, ehkä lukuun ottamatta vuosia 1917-1918.
Sammeli Juntunen opponoi ja on sitä mieltä, ettei mene kirkolliskokouksessa läpi, haastateltu myös liberaalia, jolle kelpaa, ja toista, jolle ei riitä.
Kun Charles ja Camilla vihittiin, seremonia alkoi synnintunnustuksella ja -päästöllä. Erot sun muut haureellisuudet saatiin anteeksi ja aloitettiin puhtaalta pöydältä.
LHPK:n sivuilla on pähkäilty uusiin naimisiin menoa ja siellä jonkun mielestä, en tiedä onko yleislinja, uusiin naimisiin menneiden pitää saada synninpäästö heti vihkimisen jälkeen, näin hekin voi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Tässä on vissi ero Charlesiin ja Camillaan, he sai anteeksi kaiken ennen vihkimistä tapahtuneen, vastaava pari LHPK:ssa saa anteeksi kaiken entisen, mukaanlukien uuden avioliiton solminnan.
Eikö ole aivan selvä, ettei mene kirkolliskokouksessa läpi? Tarvitaan 3/4 enemmistö, ja kannattajien ja vastustajien osuudet ovat lukemani perusteella suunnilleen puolet ja puolet. Vaikka tavallisesta poiketen esim. valtioneuvoston edustaja äänestäisi opillisessa asiassa, joku sairastuisi juuri ennen äänestystä jne, ei kai millään tarvittavaa määräenemmistöä löydy.
Toki tämän esityksen läpimeno, joka ei siis ole onneksi varmaa, tarkoittaisi myös melkoista myllerrystä ylipäätänsä tavassamme käsittää opillisia asioita. Jonkin asian hyväksyminen tänä päivänä kirkossa tarkoittaa sitä, että asia on ollut aina hyväksytty, emme vain ole tajunneet sitä, kuten ei aiemmatkaan sukupolvet. Se tarkoittaisi että olemme olleet koko ajan väärässä jonkin asian suhteen. Olkoonpa se seksuaalisuus tai pappeus tai mikä hyvänsä
Tai sitten Jumala on muuttanut mieltään asian suhteen ja tämä mielenmuutos ilmenee, ei suorana ilmoituksena vaan ihmisten muutoksena. Se tarkoittaa, että kaikkia oppia kirkossa voidaan arvioida samoilla kriteereillä. Se mikä koetaan hankalaksi ja kivuliaaksi joidenkin ihmisten mielestä, voidaan ottaa tarkastelun alle ja palauttaa ymmärryksemme kasvun myötä ihan ok asiaksi.
Raamattu itse antaa muodollisesti tukea tällaiselle ajattelulle. Abrahamin tinkiminen hurskaiden suhteen Sodoman tapauksessa, Mooseksen rukous sen puolesta ettei Israelin kansaa hävitetä kultaisen vasikan tiimoilta, avioeron salliminen kovasydämisyyden tähden jne. Muodollisesti Jumala voi muuttaa mielensä. Toinen tapa tulkita asiaa on se, että nämä ovat kuvauksia ihmisten lähimmäisenrakkaudesta, jonka Jumala voi herättää kertomalla millainen kohtalo tällaisista teoista seuraa. Silti se ei tee itse asiasta, eli siitä mitä ihmiset ovat tehneet että tilanne on ollut tällainen, hyväksyttävää.
Lähimmäistemme poikkeaminen Jumalan tahdosta tarkoittaisi silloin sitä, että kristittyjen on rukoiltava heidän ja heidän tilanteensa puolesta, armollisuuden pyytämistä Jumalalta ja tietenkin omalta itseltään näille lähimmäisille. Se ei tarkoittaisi näiden lähimmäistemme tekemien tekojen hyväksyttämistä eikä niiden siunaamista.
Joka tapauksessa tämä asia on enemmän kuin vain avioliittokysymys. Se muuttaa paljon muutakin. Se muuttaa sitä miten käsitämme Jumalan luoman todellisuuden. Jumala on luonut ihmisen, mutta ei mieheksi ja naiseksi, vaan ihmiseksi jossa mies voi korvata naisen ja nainen miehen asiassa kuin asiassa.
Mutta ihmiset tuntuvat ajattelevan vain että monet syrjityt tulevat onnelliseksi ja ihmisen hyväksyminen tarkoittaa sitä että hänen tekojaan ei enää synniksi lueta.
Juurikin näin. Minua puhuttaa tässä se, miten asiat muuttuvat, miten muutoksia saadaan aikaan. Nyt piispat ja monet muut ovat suostumassa kapinoitsijoiden tahtoon - elleivät sitten ole itse samoja aktivisteja. Tämä antaa huonon mallin teologian ja päätösten tekemiselle. Teologia jää juridiikan jalkoihin ja juridiikka pappien, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten tahdon jalkoihin. Jos huomautan vaikkapa sellaisesta pienestä ongelmasta, etteivät kaksi miestä tai kaksi naista voi tulla yhdeksi lihaksi niin sillä ei ole merkitystä: avioliiton määritelmää muutetaan tarvittaessa oman tahdon muotoiseksi.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyväksyminen ja liittäminen tasa-arvovaatimuksen piiriin tarkoittaa johdonmukaisesti sitä, että perinteinen avioliittokäsitys on syrjivä ja siksi sitä on laajennettava. Näin vahva maailmanhengen ja kristillisen etiikan samaistumisen pitäisi saada vähän toistaitoistenkin kristittyjen hälytyskellot soimaan, mutta ei.
Facebookin puolella Kansanlähetyksen Daniel Nummela arveli, että mikäli piispainkokous esittää asiaa yksimielisenä voi asia mennäkin läpi. Hän ei avannut syitä arvioonsa.
Joka tapauksessa tämä aloite piispojen taholta normalisoi uutta avioliittokäsitystä ja tuo sille lisää arvovaltaa erityisesti niiden keskuudessa, joiden perinteinen kanta on epävarma tai ei erityisen perusteellisesti jäsennelty. Mitä laajempi joukko piispoja tukee aloitetta, sitä useammassa hiipppakunnassa yhä useampi seurakunta alkaa tehdä omia ratkaisujaan.
Seisommeko todella kirkkomme hajoamisen kynnyksellä? Täytyy myöntää, että pääsin yllättymään siitä, että asia on tulossa jo nyt päätettäväksi ja vieläpä piispojen itsensä ajamana. Olen Päivin kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että kirkollinen ykseys ei varmasti säily, jos tämä menee lävitse. Pidän myös erittäin kriittisenä kysymystä siitä, hyväksyvätkö piispat tällaisen yksimielisesti. Nyt jos koska heillä jokaisella olisi tärkeä paikka osoittaa käytännössä täyttävänsä tehtävänsä ja seisovansa tämän Raamatun selkeän ja yksiselitteisen opetuksen takana. Kirkko ei voi siunata syntiä!
Itselle oli uutta, että on tuollainen instanssi kuin piispainkokous. Kovin byrokraattiselta kaikkine hiippakuntavaltuustoinen tuntuu tämä ev.lut. kirkkomme.
Eräässä keskustelussa hän kirjoitti suurin piirtein samoja asioita ja sanoi pitävänsä läpimenoa kirkolliskokouksessa mahdollisena, jos piispat ovat yksimielisiä.
Ainoana vastaan äänestänyt Lapuan Salomäki jätti eriävän mielipiteen. Kuopion Jolkkonen äänesti puolesta, mutta liitti päätökseen jotain pientä vaikeilumutuilua.
. Näköjään aivan suotta, koska äidin pyhä kutsumus tietenkin liittyy kristilliseen näkemykseen avioliitosta.