Piispainkokous/ piispojen synodi on ikiaikainen kirkollinen instanssi! Piispojen pyhä synodi on perinteisesti patriarkatkin valinnut eri paikalliskirkoissa…
Tämä on kyllä täysin paradoksaalinen ilmiö. Ja tekee mieli sanoa että suoraan itsestään Perkeleestä.
Perinteisesti kirkot ovat syyllistyneet yksimielisyyteen pakottamiseen kuolemanrangaistuksen uhalla. Tämä nykytilanne on next level, on pakko olla sinut erimielisyyden kanssa tai saat kenkää.
Jos koet että kirkon tekemisillä ja tekemättä jättämisillä ei ole mitään merkitystä ja että SLEY on täysin irrallinen saareke, niin siinä tapauksessa kirkollinen yhteytesikään ei ole mitenkään väärä. Jos kuitenkin katsot, että SLEY osana ev.lut. kirkkoa on osallinen myös sen opillisiin linjauksiin, nin tokihan yhteys on silloin mitä suuremmassa määrin väärä. Ei voi ajaa kaksilla rattailla.
Joo, mutta minun kirkollinen yhteyteni ei kuulu muille seurakunnille. En pidä siitä yhtään, että joku LHPK:n kaveri tulee minua lenkilläni käännyttämään.
Miksi ev.lut. kirkkomme pitää kiinni tuosta vihkimisoikeudesta, rahan takiako? Saahan siitä kai muutaman killingin. Jotkut liittyvät kirkkoon saadakseen häilleen komeat raamit ja eroavat sitten kiiruusti.
Tämä kirkollinen vihkiminenhän on aika uusi juttu. Vasta joskus 1700-luvullahan siitä tehtiin kai peräti pakollinen, jos naimisiin halusi. Sitä ennen se on aina ollut ihan kirjaimellisesti kahden kauppa. Muualla Euroopassa on paljon valtioita, jossa moista vihkimistä ei ole. Maistraattiin vain ja sitten hakemaan liitolle siunaus, jos haluaa.
Jos kirkollisesta vihkimisestä olisi luovuttu ei näitä ristiriitoja olisi. Eihän vihkiminen ole meillä edes sakramentti.
Raamatussa ei muistaakseni ainakaan mistään varsinaisesta vihkimistavasta puhuta mitään. Boaskin meni kaupungin portille, jossa ilmeisesti asioista päättävät miehet kokoontuivat ja ilmoitti vain, että haluaa Ruutin kanssa naimisiin ja se oli siinä.
Kertokaa meikäläiselle te asiasta paremmin tietävät, että mihin tämä nykysysteemi perustuu.
Ei taida vihkimisoikeus olla kiinni vihittävien sukupuolesta. Aika monta uskontokuntaahan täällä on, jotka eivät vihi kuin tylsiä ja tavallisia heteropareja.
Tässäpä muuten mielenkiintoinen juttu toisen osapuolen kannoista. Vaikuttaa siltä, että kahden avioliittokäsityksen malliin ei ole oikein kukaan tyytyväinen. (Eikä kyllä ole syytä ollakaan.)
Pappistuttavani (lut) vertasi tilannetta sodanjälkeiseen tilanteeseen, jollon luterilaisella kirkolla oli myös kaksi avioliittokäsitystä. Pitkän väännön jälkeen oli päätetty sallia eronneiden vihkiminen mutta sitä vastustaneille papeille oli taattu omantunnonvapaus olla vihkimättä eronnutta. En tiedä, enkä tullut kysyneeksi, onko luterilaisella papilla edelleen oikeus kieltäytyä vihkimästä eronnutta.
Tiedän ainakin yhden jo eläköityneen khran, joka kategorisesti kieltäytyi uudelleenvihkimästä karanneita. Ja seurakuntalaisetkin tiesivät tämän ja tarvittaessa hakeutuivat joko naapuriseurakuntaan tai vihityttivät itsensä apupapilla.
”Sateenkaarikristityt”
Uskoni ihmiskuntaan kuoli. Toivottavasti on toimittajan eikä haastateltavien termi.
Anteeksi, mutta, tämä oli tämän päivän luterilaisin lausahdus.
Perisynti on sittenkin totta!
Sanoisin, että asia ei ole verrannainen. Eronneiden vihkiminen on asia, josta on ollut kautta kirkkohistorian eriäviä näkemyksiä. Toki voidaan pitää jotain niistä perustellumpina kuin toisia. Luterilaisuudessa on ns. hylätyn osapuolen katsottu voivan solmia uuden avioliiton.
Sikäli tietysti on samaa, että kirkko taipui silloin kovan valtion painostuksen takia. Ja erivapaudet on taidettu ainakin käytännössä unohtaa, kuten eräässä muussakin tapauksessa.
Muistelisin lukeneeni, että muuan Juho Kusti otti asiaan vahvasti näkemystä, vaikkei se häntä henkilökohtaisesti koskenutkaan.
Mietinpä tässä - taas puhutaan siitä että papit voivat toimia jommankumman näkemyksen mukaan eli vihkiä tai olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia. Koskeeko valinnanvapaus myös muita työntekijöitä?
Saako kanttori valita, soittaako kaikissa vihkitilaisuuksissa vai ainoastaan miehen ja naisen vihkitilaisuudessa?
Saako suntio/vahtimestari kieltäytyä toimimasta tehtävässä samaa sukupuolta olevien vihkimisen yhteydessä?
Pitääkö kirkkoherran hoitaa paikalle papin lisäksi kanttori ja suntiokin naapuriseurakunnasta - tai vielä kauempaa?
Saako nuorisotyönohjaaja, diakoni jne papin lisäksi valita, kumpaa kantaa opettaa rippikoulussa ja kummasta puhuu nuortenilloissa?
Ja tosiaan - enpä usko tällaisen “kompromissin” olevan ratkaisu kenellekään. Perinteisellä kannalla tätä ratkaisua ei voi hyväksyä, sillä totta kai tämä muuttaa kirkon opetusta merkittävästi; liberaaleille tämä on vain yksi askel kohti täyttä tasa-arvoa, jossa kaikki parit vihitään ilman mahdollisuutta kieltäytyä. Heti, kun jo ennakkoon uutisoitiin piispainkokouksen tätä pohtivan, jotkut kommentoivat tämän olevan “yksi askel eteenpäin” eli ei tämä tähän jää…
Ystäväni pointti olikin vallinneessa kahdessa vastakkaisessa avioliittokäsityksessä. Historian tälle hän tietänee. Minä en.
Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola ottaa blogissaan kantaa Suomen ev- lut. kirkon piispojen päätökseen
Pari lainausta:
Paastonaikana muistelemme Jeesuksen kiusauksia erämaassa. Mitä Saatana Jeesukselle ja hänen seurakuntaruumiilleen kaikkina aikoina lupasikaan: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua”. (Matt.4:9) Mihin hyvään piispainkokouksen esitys on sitten tarttunut? Monet sanovat, että samaa sukupuolta olevien vihkiminen takaa kansankirkolle yhteiskunnan suosion, positiivisen mediajulkisuuden ja sitä kautta hupenevan jäsen- ja verovarojen kadon pysäyttämisen tai ainakin hidastamisen. Itse ajattelen, että pyrkimykset ovat jalompia kuin vain valta-asemaan ja veroeuroihin takertumista. Mitä kaikkea hyvää siis luvataan, kun suostuu kumartumaan ajan hengen vaatimukselle? Piispojen mukaan se on niin kaunis ja kallis asia kuin kirkon ykseys.
”Ykseyden” varjeleminen on siis päätöksen kantava teema. Tämä päätös takaa piispojen mukaan omantunnon vapauden niille, jotka pitäytyvät perinteiseen avioliitokäsitykseen, mutta myös palvelut ja toiminnan vapauden niille, jotka haluavat siunata samaa sukupuolta olevat parit. Ei täydellistä kummallekaan, mutta ainoa tosiasiallinen tapa jatkaa matkaa samassa paatissa.
Mikä päätöksessä on sitten eksyttävää? Kirkon ykseyden vaaliminen on tunnetusti piispojen erityistehtävä. Ja se on kaikkea muuta kuin helppoa! Mutta piispan viran tehtävänkuvaan ei ensin ole annettu ykseys vaan oikean uskon opettaminen ja harhan torjuminen, jonka suloista hedelmää ykseys on. Nyt ykseysrattaat pantiinopin hevosen eteen! Kyse on ykseyden irvikuvasta. Kirkon ykseys on olemuksellisesti yhteyttä ja osallisuutta yhteen Herraan, kirkon päähän, Kristukseen Jeesukseen.
Kirkko ja Kaupunki -lehden mukaan esityksen tavoitteena on mm. " ykseys, työrauha ja omantunnon suoja".
Kenen omantunnon suoja? Ilmeisesti pappien. Entäs kirkon maallikkojäsenen omantunnonsuoja??
Turun Sanomat:
Samaa sukupuolta olevia voitaisiin vihkiä kirkossa, mutta pappi saisi myös noudattaa toista käsitystä, linjasi piispainkokous.
Ei maallikkojäsenen mielipiteellä ole paljon väliä.
Piispojen kanta voi vaikuttaa siihen, mitä jotkut äänestävät. Mutta on syytä muistaa, että piispoilla itselläänkin on aika monta ääntä Kirkolliskokouksessa. Lienee varsin todennäköistä, että Kirkolliskokouksessa äänioikeutta käytetään piispojen itsensä osalta vastaavasti kuin piispainkokouksessa.
Toinen puoli näkee asian samaksi kuin jos pappi saisi päättää vihkiikö vain samanvärisiä vai myös mustia ja valkoisia. Toiselle puolelle tämä on kuin pyyhittäisiin Raamatulla takapuolta ja äänestettäisiin lähinnä kummalla kädellä pyyhitään. En käsitä miten tässä voisi syntyä oikeaa kompromissia.