Paavi Franciscus Ruotsin vierailullaan 1.11.2016: “…katolisessa kirkko-opissa on kaksi ulottuvuutta: ‘petriininen’ eli se, joka viittaa Pietariin ja apostolien kollegioon, ja 'mariaaninen… Tämän olen sanonut useammin kuin kerran. Kysyn, kumpi on tärkeämpi kirkon teologiassa ja mystiikassa: apostolit vaiko Maria? Maria!”
Kysyin onko järjestys oikea? Minun hyväksymiselläni ei ole hyttysen siiveniskun vertaa merkitystä.
Onko rivikatolilainen tietoinen siitä, että mariologia on katolisen kirkon ykkösagenda?
Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei voi tulla paavia, joka laittaisi apostolien opin ykköseksi. Apostolien oppi on vain rekvisiittaa, jonka avulla hyväksytetään mariologian keskeinen asema.
Veikkaisin, että paavi Franciscuksen tarkoituksena on korostaa Marian henkilökohtaista läheisyyttä Kristuksen kanssa. Marian suhde Jumalaan - Jeesuksen äitinä, elävänä tabernaakkelina, toisena Eevana - on ainutlaatuinen, ja siten sitä on myös hänen esimerkkinsä. Apostolien ja sitä kautta piispojen asema kirkossa on oleellinen, mutta yksikään piispa ei voi väittää olevansa yhtä lähellä luojaamme kuin Kristuksen äiti, tai olevansa niin lähellä pelastushistorian keskiötä, että heidän persoonastaan sanottu asia nivoutuisi yhtä läheisesti siihen, mitä Kristuksesta sanotaan (viitaten nyt erityisesti Theotokos-termin käyttöön - jos kielletään, että Maria on jumalanäiti, kielletään Kristuksen jumaluus). Toki se, ettei Maria osallistunut (kirjallisissa lähteissä ainakaan) kirkon dogmaattisen opin perustusten muovaamiseen ja ilmaisemiseen tarkoittaa, että nojaudumme niiden osalta apostoleihin. Apostolien seuraajat ovat myös (Jumalan armosta ja Pyhän Hengen vaikutuksesta) avainasemassa ajallisessa kirkossa paimenina ja kirkon opin vaalijoina. Mutta mitä tulee mystiikkaan sekä teologisen ymmärryksen kasvattamiseen voidaan olla ihan perustellusti sitä mieltä, että Maria henkilönä on keskeisempi kuin yksikään apostoli tai heitä seurannut piispa on henkilönä.
Tämä kuuluu sarjaan paavin lentokonelausunnot. Eli kyseessä oli vastaus lehtimiehille liittyen paitsi “naispappeuteen” myös naisten yleiseen asemaan katolisessa kirkossa:
Asked next how realistic it would be to foresee women priests in the Catholic Church in the coming decades, and if not, why not, Pope Francis said “the last word on this issue was clear” and had been given by Saint John Paul II and “this stands.” At the same time, he stressed that the Church itself is feminine and Mary is more important than the Apostles in terms of the theology and mysticism of the Church on the day of the Pentecost. The Church, he explained, has its Petrine dimension and its Marian dimension and said it could not exist without this female dimension.
Marian vahvan aseman katolisessa kirkossa ei luulisi olevan mikään uutinen kenellekään. Maria on erityisesti mystiikassa itsestään selvästi apostoleja tärkeämpi hahmo. Kaikista luoduista korkeimpana ja Taivaan kuningattarena hän on luonnollisesti myös apostolien kuningatar.
Tärkeimmistä apostoleista poiketen Maria ei itse kirjoittanut mitään eikä oikeastaan paljoa puhunutkaan. Sitäkin enemmän hän meditoi, “tutkiskeli sydämessään” sanoja joita kuuli muilta. Tässä mielessä hän on enemmän teologian objekti kuin subjekti.
Kirkko-opissa petriininen ulottuvuus liittyy nimenomaan hierarkiaan, apostoliseen suksessioon ja sen sellaiseen. Maria sen sijaan on kirkon ikoni. Ja koska kirkko on Kristuksen mystinen ruumis, Maria on myös kirkon äiti. Ilman muuta tämä on kirkko-opillisesti ajatellen tärkeämpi aspekti kuin hierarkia.
Luterilaisilla on myös sanat aspektit: Kirkko on pyhien yhteisö (mariaaninen), jossa sana ja sakramentit oikein toimitetaan (petriininen). Jotenkin tuntuu, että petriininen aspekti korostuu yleensä.
Ei taida kuitenkaan olla aivan tavallista luterilaisuuden piirissä sanoittaa kirkon yhteisöllistä aspektia Maria-viittauksin? (Paitsi ehkä Betanian Marian, vastakohtana Martalle…)
Sanoisin, että mariaaninen aspekti on juuri kirkko äitinä -ajatus. Eikä se ole olemassa mitenkään irti sakramenteista. Kasteessa kirkko synnyttää lapsia Jumalalle. Myöskin kirkko yhteisönä on kiinni sakramenteissa ja etenkin ehtoollisessa. Se on Kristuksen ruumiin ateria, jossa ruumis annetaan kristityille.
“Lopuksi Pyhä Henki alkaa Marian kautta johtaa Kristuksen yhteyteen ihmisiä, jotka ovat ”Jumalan sydämellisen rakkauden” kohteena.”
“…Morsiamena, jossa ei ole ”tahraa eikä ryppyä” Maria kulkee edellämme siinä pyhyydessä, joka on kirkon salaisuus. ”Tässä mielessä kirkon Marialle rakentuva ulottuvuus on tärkeämpi kuin Pietarille rakentuva ulottuvuus”.”
"Tämä on se ainoa Kristuksen kirkko, jonka me uskontunnustuksessa tunnustamme yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi.”
Ymmärtääkseni Silvanus ei ole katolilainen. Kuitenkin hän kovasti puolustaa katolista oppia, joka sulkee niin hänet kuin minut pelastuksen ulkopuolelle eli helvettiin. Ainoa pelastava kirkko on katolinen.
Kun yritän etsiä kirjoituksista tietä todelliseen katolisuuteen ja yhteyteen, jossa Kristus on pelastuksen keskiössä eikä Maria, niin ne, jotka katolinen kirkko tuomitsee pelastuksen ulkopuolelle. puolustavat oppia, joka heidät tuomitsee. He sahaavat oksaa, jolla istuvat ja kun oksa on poikki, niin putoavat sen ulkopuolelle, jota pitävät ystävänään.
“Kirkko on autuaassa Neitsyessä jo saavuttanut sen täydellisyyden, jossa se on ilman tahraa ja ryppyä… Sen vuoksi he kohottavat katseensa Mariaan, hänessä kirkko on jo ”kokonaan pyhä”.”
Kirjoitetaan selkokielelle: ellette kuulu katoliseen kirkkoon, niin ette voi olla pyhiä ja pelastettuja, koska ette voi kuulua Marialle kuin ainoassa oikeassa kirkossa.
Tuollainen mariaaninen ja petriininen kuulostavat korvissani korulauseilulta. Voihan asioita sanoittaa monin tavoin ja ja runoilla, mutta tarkoitusta jää kyselemään.
Katolinen kirkko ei opeta tuollaista. Se on selvästi sanottu mm. KKK:ssa, jota siteerasit, ja se on sanottu myös vanhemmissa katekismuksissa, vaikka hieman varovaisemmin. Tästä aiheesta on tällä(kin) palstalla jo ollut puhetta:
Joo.
Tuomio tuli jo sanottua? Syntisen usko ja turva Kristukseen ei sitten mitään autakaan.
Yhä kauemmas mennään siitä, mitä Herra käski meidän pitää - eikä viran avaaminen naisille ole siinä suurimpia mokia.
Tämä on sinänsä ihan kauniisti sanottu, mutta kannattaa muistaa kuinka alun perin (esim Heprealaiskirjeessä) puhuttiin Saarasta ja Haagarista rinnastuksena uskon ja epäuskon seurakunnasta.
Kaikki uskovat ovat Saaran lapsia, juuri sitä runsautta, mistä Aabrahamille lupauksena sanottiin. He ovat siis vapaiksi syntyneitä ja perillisiä