Kristinusko on levinnyt Suomeen aikana jolloin ei ollut ortodokseja ja katolilaisia vaan jakamaton kirkko.
Ruotsalaiset 1100-luvun kristillistäjät rikkoivat kirkon toimintatapoja tuodessaan läntiset tavat alueille missä jo oltiin kristittyjä, mutta koska Ruotsi halusi vahvistaa valta-asemansa, totta kai itäiset paikalliseurakuntayhteydet oli syytä katkaista. Ehkä jopa oli tarpeen tuoda englantilaista syntyperää oleva kirkonmies paikalle, ehkäpä ruotsalaiset piispat pelkäsivät rikkoa kirkon tapoja, koska tunsivat alueen tilanteen tarkemmin kuin englantilainen. Suuren skisman vaikutus on tuskin silloin vaikuttanut vielä laajemmin kristikunnassa. Kristikunnan jakautuminen ei vielä ollut selvä asia.
Jos Ruotsin kuningas sai suomalaiset läntistä riitusta noudattavat uskovaiset luterilaisiksi noin sadassa vuodessa, sama on varmaankin onnistunut ruotsalaisilta kun he ovat alkaneet läntistää aiempia itäisiä tapoja.
En edes usko että erot ovat olleet merkittävän tuntuisia. Läntinen 1000-luvun riitus ja yksinkertaisesti (ei Bysantin hovityylillä) toteutettu itäinen riitus eivät niin olennaisesti poikkea toisistaan.