Kirkon tuntomerkit

Oppi
41

Näetkö, että mitään uutta kirkkoa ei siis perustettu, lähdettiin vain ulos baabelista.

42

Rehellisesti sanottuna juuri näin. Myöskään en näe eri kirkkokuntien olemassaolon tai jakaantumisenkaan rikkovan una sanctan ykseyttä

43

Ok. Kiitos rehellisyydestäsi, arvostan sitä. Itse jakaantuminen rikkoo opillisen ykseyden. Vaikka vähän aikaa sitten lähetyshiippakunnan piispa istui meidän olohuoneen sohvalla.

1 tykkäys
44

Kirkollinen ero tosiaan on seurausta siitä, että opillista yhteyttä ei enää ole. Mutta silti Kristuksen pyhä yksi kirkko pysyy yhtenä. Kaikki uskovat kaikista kirkoista ovat yhtä tässä una sanctassa, vaikkei heillä olisikaan ajassa näkyvää yhteyttä.

1 tykkäys
45

Ortodoksit ajattelevat toisin. Ruumiista irtautuneet ovat kirkon kanonisten rajojen ulkopuolella, eikä heiltä löydy kristillisen opin täyteyttä. Pelastuvatko he, siihen ortodoksit eivät ota kantaa. Ortodoksiset rukoukset mainitsevat, että Jumala palauttaisi harhaoppien vallassa olevat kirkon yhteyteen.

46

Näin saatte toki opettaa kirkossanne, mutta minusta vahvasti näyttää siltä, että Jeesus puhuu Joh.10:16 toisin. Saman Paimenen lampaita voi olla eri tarhoissa (kirkkokunnissa) ilman, että ne olisivat eri laumaa.

47

Joh 10:16 tulkinta horisontti on perinteisesti ymmärretty koskevan juutalaisia/pakanoita ei jakaantunutta kristikuntaa. Tuleeko ajatuksesi Pieperiltä ns. autuaasta epäjihdonmukaisuuden käsitteestä.

48

Se oli sitä tuossa välittömässä yhteydessä. Mutta eikö se ole aivan sama asia puhuttaessa pelastavassa uskossa olevista kristityistä eri kirkoissa? Jeesus ei käske Joh.10:16:ssa lampaita samaan tarhaan. Silti on jo olemassa yksi lauma ja yksi paimen.

49

Yhtä laumaa vastaan Jeesus ei tietenkään puhu, vaan siitä, että Hän yhdistää uuden ja vanhan, siis juutalaiset ja pakanat, vastaava korostuu paavalin kirjeissä.

50

Tuskin missään kirkkokunnassa on oppia siitä kenen sohvalla saa istua. Minä yövyn usein jehovan todistajien luona. Viimeksi joulun jälkeen.

D

3 tykkäystä
51

Näin. Ja tämä yksi lauma ulottuu niin yli kansallisten rajojen kuin kirkkokuntarajojen. Kristuksen Kirkko on kaikki uskovat. Sen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Muuten menee pohja pois sellaisilta Raamatun jakeilta kuin Mark.16:16 ja Room.10:13. Nimittäin jos lisäehtona on myös johonkin tiettyyn kirkkokuntaan kuuluminen.
Pelastukseen vaaditaan uskon osallisuus Kristukseen ja hänen vereensä, sanan ja sakramenttien kautta. Tässä tulee mukaan myös näkyvä kirkko. Mutta tätä osallisuutta et voi rajata vain yhteen kirkkokuntaan tekemättä väkivaltaa Jumalan sanalle.

3 tykkäystä
52

Tästä ajattelemme eri tavalla, kirkko käsityksemme on erilainen. Ortodoksit ajattelevat kirkossa on pelastus varmasti, muista kristillisistä konfessioista emme tiedä.

53

Tämä pätee retrospektiivisesti luterilaisiin. Meillä on ainoa Raamatun mukainen tunnustus, eli olemme kirkko sanan parhaassa mielessä. Mutta me tunnustamme, että pelastettuja Jumalan lapsia on kaikissa muissakin kirkoissa, jos siellä vielä on evankeliumi ja sakramentit.

1 tykkäys
54

Tiesin kyllä tämän. Helluintai liike ajattelee samalla tavalla. Lestadiolaiset myös ja ei kristillinen lahko jehovan todistajat heillä jatkuu oikea jumalan valtakunta.

55

Niin, varmaan kaikki lahkolaisetkin näin ajattelevat. Myös donatolaiset, jotka tunnustivat: vain me olemme oikea kirkko, muiden pelastus on epävarma.
Siksi onkin tärkeää, että olisi oikeat ja varmat kirkon tuntomerkit, joita ei ole keksineet ihmiset, vaan ne ovat Kristuksen asettamat. Ja kaikkia kirkkoja arvioidaan siten, että toteutuuko tuntomerkit Kristuksen asetuksen ja Jumalan sanan mukaan vaiko ei.
Tässä arvioinnissa lahkot jäävät heikoille, mutta oikeat kirkot voivat seistä yhä vahvalla perustalla.

2 tykkäystä
56

Donatolaiset muistaakseni likvitoitiin keisarin käskystä. Se oli sitä aikaa. Ei niitä kuitenkaan saatu heti hävitettyä.

  1. Patristiikan tuntijana miten näet, tradition merkityksen vaikka aikajanalla 200-800 jkr.

  2. Ja tähän jatkoksi miten 1500 luvun uskonpuhdistus muutti yhtenäiskirkon traditiota, vai muuttiko? Jos ei muuttanut mitä säilyi? Jos muutti mikä muuttui. (Ajatte nyt ei läntistä katolista kirkkoa).

57

Tuttuja? Minä luulin, että ko. liike karsastaa sosiaalisia suhteita muihin kuin liikkeen jäseniin. :thinking:

1 tykkäys
58

Tämä on totta. Silti on ilmiselvästi ongelma, että kristikunta on jakautunut eri kirkkokuntiin (1.Kor.1:10). Jos mahdollista, meidän tulisi yrittää poistaa hajaannus. (En vain kovin helposti keksi, miten…)

4 tykkäystä
59

Hyvä kysymys! En haluaisi nyt poiketa otsikon aiheesta, joten tiiviisti oma käsitykseni.

  1. 200-800 traditiossa korostui ensisijaisesti apostolisen opin sukkessio sekä totuuden kaanon (molemmat Irenaeus). Oikeat piispat opettivat oikeaa oppia, ja tämän opin mittarina oli totuuden kaanon, joka oli tiivis ymmärrys Raamatun opista. Samaistettavissa uskontunnustukseen. 300-luvulle tultaessa piispojen auktoriteetti kasvoi merkittävästi kirkon auktoritatiivisen äänen selittäjinä, tosin hekin alistivat kaikki opit Jumalan sanalle. Kirkolliskokoukset toivat totuuden mittareiksi myös ekumeenisten konsiilien päätökset ja katoliset uskontunnustukset. Niissäkin tehtiin toki päätökset Raamatun oppia tunnustaen. Raamatun auktoriteetti tunnustettiin yleisesti ja julkisesti Nikeassa, vaikka sen kirjat olivat olleet toki alusta asti kanonisia. Varhaiskeskiajalle tultaessa piispojen opetuksia alettiin koota yhteen, ja tästä syntyikin keskiajalla sitten sentenssikirjallisuus.

  2. Uskonpuhdistus ei halunnut torjua jakamattoman kirkon traditiota, vaan puolustaa tosi traditiota Jumalan sanalle alisteisena. Traditio on hyvä juttu, mutta ei koskaan Jumalan sanalle vastainen. 1500-luvun luterilaiset itse asiassa synnyttivät patristiikan vastatessaan rooman syytöksiin opillisista uutuuksista. Toki se traditio, joka omaksuttiin, oli tietoisen läntinen: “me olemme lännen katolinen kirkko, joka on puhdistettu evankeliumilla”, haluttiin sanoa. Lopulta Lutherin ja Eckin kiista Leipzigissa pakotti Lutherin omaksumaan sola scriptura -kannan, jossa Raamatun oppia vastaan oleva traditio julistettiin haitalliseksi. Tämä johti lopulta vastoin luterilaisten tarkoitusta siihen, että tulevina vuosisatoina avautuivat ovet hurmahenkisille raamatuntulkinnoille.
    Raamattu ei ole luterilaisille ainoa normi, vaan tradition ylin normi (norma normans normata).

Tässä yleisiä linjoja.

2 tykkäystä
60

Luterilaiset voisivat itse koittaa muistaa tämän. Ei niitä isiä ja äitejä taideta muistella muuten kuin ekumeenisissa keskusteluissa. :slightly_smiling_face:

1 tykkäys