Körttiläisyys ja sen muutokset


#126

.Ymmärrän kyllä tuollaisetkin näkemykset, mutta luulen, että kyse on vanhan perinteen tahallisesta huumorimielisestä ylivirityksestä. Sitähän on harrastettu vaikkapa körttinuorten myymissä tekstipaidoissa." Nyt ihmettelen tässä" tai “Odotan noutajaani” , esimerkkeinä siionin virsien sanojen huumorikäytöstä. Vaikka huumori ylipäätään vaikuttaa hyvin yleiseltä, jopa kaikissa sukupolvissa, niin eivät he minusta todellisessa uskossaan vaikuta kevytkenkäisiltä. No minä ehkä olen huono sanomaan mitään, kun omat kengät puuttuvat kokonaan. Kyllähän muutos perinteiseen körttiläisyyteen on suuri ja vanha, jopa äärioikeistolaisenakin osin vaikuttanut liike on kokenut jo viisikymmentä vuotta sitten alkaneen muutoksen, kun liikkeen löysivät myös vasemman laidan papitkin. Tuossa nöyryydestä taiteenlajin tekemisessä on myös kyse huumorista, joka ei ehkä kaikille avaudu. Siionin virsistäkin osaan pitää ja laulutavasta vaikka tietysti sanoma onkin vaikea uskoa. Mutta jos nyt jossakin joukossa uskoon taipuisin, niin luulen että juuri tuossa joukossa.


#127

Aivan samoja olen pohtinut! Joskus sanotaankin että “kaikkihan me ollaan körttiläisiä” koska huolimatta painotuksista ja perinteistä sitä alhaalla kulkua ja pienellä paikalla olemista kokee kristitty tosi usein.
Mut ehkä tää tulee jo Martti L : lta. Armon kerjääjiä! Ken tietää miten vanha tuokin sanonta on.
Tässä vaan näkyy se että kukin liike omii jonkun asian ja kehittää siitä ryhmäidentiteetin. Itse en varmaan enää voi upota mihinkään liikkeeseen ilman kritiikkiä. Jos mukana voi olla vain kristittynä ja on sallittua arvostaa muita suuntia ja kirkkojakin, se riittää. Luulen kuitenkin että suuri ellei suurin merkitys ryhmän valinnassa on ystävyydellä tai ihmissuhteilla yleensä. Kirkon kohdalla on ehkä toisin.


#128

Tuo jäsenkampanja on minusta ihan paras.

Veikkaan, että kohderyhmänä eivät niinkään ole yhdistyksestä eronneet tai ne, jotka nuivasti suhtautuvat synkistelyyn ja/tai liberaaliin körttijohtoon, vaan se joukko, jotka yhdisyksen nykymenoa jo symppaa, muttei ole jäsenenä. En sitten tiedä, miten halukas tuollainen joukko (yleiskirkolliset “lähinnä heränneeksi” tunnustautuvat liberaalit?) olisi yleensä jäseneksi liittymäänkään, yhtään mihinkään.

Tajuan @Stieleiche n kritiinkin, tuosta jäsenhankintatekstistä. Ärsyttäähän vastaavanlainen rivien välissä me/muut-rajaa korostava sanailu minuakin silloin kun koen sen kohdistuvan minuun. Esimerkiksi kun joku kehuu että “meillä Raamattu otetaan todesta”, saatan pahastua että meilläkö muka ei.

Minun puolestani voitaisiin puhua (heikoista, huonoista) uskovaisista yhtä hyvin kuin toivovaisista. Silti pidän tuosta sanasta, se tavoittaa kokemuksestani kristittynä jotain sellaista mitä “uskovainen” ei. Toinen hyvä sana voisi olla “luottavainen”. Vaikka virressä veisaan, että “sen tiedän loistavan”, niin rehellinen kokemukseni on se, että en todellakaan tiedä, vaan toivon tai luotan. Uskoni on juuri toivoa ja luottamista, ei esimerkiksi vajavaista tietämistä. Toivovaiset-termiä olen muuten kuullut paljon seuratuvissa, vanhoilta ja nuorilta, ennen kuin näin sitä painettuna tai missään virallisessa yhteydessä. Mikähän senkin nimityksen historia on?


#129

Kovin ulkokohtaisilta monien vaikutelmat näyttävät. Sisältäpäin sitä eetosta on myös vaikea selittää: körttiläisyys ei sovi tähän nykyiseen positivistiseen dikotomistiseen ajatteluun. Mystiikka on liikkeen ytimessä eikä se ole itsessään mikään liberaali tai konservatiivinen asia, tai kauhean opillinen asia. Tietysti mistä tahansa voi ja saa arvostella, mutta minusta on ihan hyvä, että on tälläinen epämääräinenkin vaihtoehto, josta ei oikein koskaan tiedä mikä lintu tai mikä kala se on. Ihan tarpeeksi on tarjolla toisenlaisiakin, tiukasti määriteltyjä liikkeitä. Minulle riitää että veisataan Siionin virsiä eikä kysytä oman henkilökohtaisen uskonopin perään. Tähän asti ei ole kysytty ja on veisattu.


#130

Tuo asenne on ok ja kuten ennenkin olen sanonut, herännäisyyden seura- ja virsitraditio ei ole mikään huono juttu. Teillä on siellä sellaista mitä moni muu ryhmä kirkossa ei tajua tai ei ole saavuttanut.

Mutta. Kun se olisikin niin että “se riittää”. Ikävä kyllä körttiläisyys on lähtenyt vaikuttamaan kristikansan moraalikäsityksiin aika voimakkaasti nykyisen yleisen mielipiteen suuntaan. Samalla muita haukutaan surutta ja huoletta. Siinä on se ristiriita, mikä tekee oudon vaikutelman.


#131

No, minulla on hyvin vähän kokemuksia körttiläisyyden piirissä “muiden haukkumisesta” - olen tainnut kuulla satoja seurapuheita eikä tule yksikään mieleen, jossa olisi avoimesti ja nimeltä kritisoitu jotain toista liikettä. Itse toki olen erittäin huono körttiläinen ja rakastan kritisoida etenkin vanhoillislestadiolaisia ja uusioevankelisia (siis tätä mielestäni tätä kireää uuspietististä nykyajan evankelista konservatismia): mutta olen automaattisesti pitänyt sitä nimenomaan huonon körttiläisyyden osoituksena enkä todellakaan ole törmännyt siihen seurapuheissa, joissakin pienemmissä ystäväpiireissä sitten toki tulee yksityisesti juteltua kriittisiäkin juttuja.


#132

Joo, ei sitä avoimesti varmaan seurapuheissa tehdäkään. Mutta aika moni julkisissa ulostuloissa tuon erottelun “meihin” ja “joihinkin” tekee.
Salli myös kertoa itsellesi, että tuo on kyllä melkoisen hupaisaa että muka “huonona” olet rakastunut kritisointiin - ikään kuin et tietäisi että juuri noihin suuntiin sen kritiikin sieltä kuuluukin lähteä kelvatakseen piireihin…
Sen verran tunnen körttejä että kyllä siellä moni myös on eri mieltä siitä että liikkeeseen on pesiytynyt varsinkin femmojen moittiminen.

Kritiikkiä saa olla, mutta sen pukeminen oman nöyryyden kaapuun on hassua.


#133

Mulla on huonoja kokemuksia körteistä. Täällä missä asun, heitä on paljon. Ja he pitävät valtaa seurakuntamme päätettävistä asioista, valitettavasti. Savustivat erään seurakuntamme työntekijän pois kokonaan. Hän oli eri herätysliikkeestä. Hänestä olisi pitänyt kaikki muut kuin körtit. Harmillista. Körttiseurojen päätteeksi ja vuosikokouksessa olen omin korvin kuullut kuinka haukkuvat ja pilkkaavat lestadiolaisia ja evankelisia. Enkä nyt puhu tavallisesta körttimummusta vaan körteistä, joilla on valtaa ja nimeä. Voisin kertoa muutakin, mutta jääköön nyt tähän.


#134

No, enpä oikein tiedä: körttiläisyydessä ei käytännössä ole mitään jäsenkontrollia - ei kontrolloida jäseniä, valvota heidän uskonsa puhtautta tai epäpuhtautta. Ja väitän kyllä tuntevani sangen intiimisti liikkeen eetoksen, johon ei todellakaan kuulu toisten liikkeiden parjaaminen tai kritisointi. Enkä ole missään piireissä - ylipäänsä minun on vaikea hahmottaa “piirejä” tässä matalan organisoitumisen liikkeessä. Varmasti voi olla huonoja yksittäisiä kokemuksia, tilanteita ja tulehtunutta seurakuntapolitiikka, mutta tämä lienee totta kaikkien liikkeiden kohdalla, joidenkin ehkä peräti enemmänkin kuin löyhän ja epämääräisen körttiläisyyden.


#135

Körttiläisyyttä en tunne, joten asiaan sinänsä en voi ottaa kantaa. Mutta metahuomiona, mystiikka ja oppi eivät ole toistensa vastakohtia. Kaikkialla on aina joku oppi. Se voi olla tiukka tai löysä, sanoitettu tai sanoittamaton, mutta uskonnollinen ajattelu toimii aina joidenkin lainalaisuuksien puitteissa. Tätä voidaan ja IMO pitää rehellisyyden nimessä kutsua opiksi.


#136

Opitonta uskontoa tuskin voi olla, mutta tälläistä en huomannut väittäneenikään. Noin yleensä doktriini kannattaisi kuitenkin pitää mahdollisimman vähissä - sitä on kertynyt liikaa kristilliseen kirkkoon, koska se on ollut rakas valtakamppailujen väline: on pyritty sysäämään vastustajia vääräoppisiksi ja kehitelty yhä enemmän ties mitä tarpeettomia krumeluureja pohjimmiltaan yksinkertaiseen asiaan.


#137

Toisaalta doktriinien pitäminen vähissä tarkoittaa usein sitä, että niitä ei lausuta julki.


#138

Ok, luin ehkä viestisi väärin. Komppasin kuitenkin huomiota, että implisiittinenkin oppi on oppia.


#139

Toivon 200-vuotiaille körteille nykyistä vahvempaa asemaa herännäisyydessä. Liike on nyt melko totaalisesti 50-vuotiaiden ( ei siis suoraan heidän oma ikä, vaan “liikeikä”) näpeissä.

Toivon syvääluotavan totuuden hengen, sanalla sanoen:Hengen, tulevaisuudessa vielä kulkevan herännäisyydessä - kuten se sen historiassa aika ajoin tehnyt on.


#140

Myönnätkö siis, että apostolit eivät olleetkaan körttiläisiä vaan idea keksittiin vasta 200 vuotta sitten?


#141

En puhu apostoleista, puhun Hengen liikehdinnästä herännäisyydessä. Sitä on muinoin ilmennyt.


#142

Eli onko se jotain olennaisesti erilaista kuin apostolien kristinusko?


#143

Se oli ilmeisesti sitä samaa, mutta lakkasi sitten olemasta, kun herätysliike muuttui herätyksen loppuessa pelkäksi liikkeeksi.


#144

Apostolien aikaansaannoksista saatte avata oman ketjun. Aikaansaannoksista ja Hengestä, jossa he liikkuivat. Minä puhun nyt ja tässä körttiläisistä ( ja körttiläisyydestä). Sen väen minä tunnen ja tiedän. Ja tunnen sen 200 vuoden ajalta.


#145

Oi Jeesus, siunaa äitiä,
suo rauhan, onnen päiviä.
Pois pyyhi murheen kyyneleet.
Hyväksi kaiken, Jeesus, teet.

Kun äiti meitä palvelee
ja puolestamme rukoilee,
niin kuule äidin huokaus
ja anna huoliin lohdutus

Näin ole hyvä äidille
ja turva meille kaikille
Suo, ettei meitä mikään saa
sinusta, Jeesus, erottaa.

nyt kädet yhteen liitämme
ja äidistämme kiitämme.
Lahjoita, Jeesus laupias,
äidille olo autuas.

Väinö Malmivaara 1933

Kaunista, lämmintä ja väkevää, eikö totta? Ei meidän kaikkien mielestä. Kirkko ja kaupunki-lehdessä 2 ( 2. 2. 2017 ) körttitaustainen ex-radiotoimittaja Hannu Taanila vastaa kysymykseen Mitä virttä inhoat erityisesti?

  • Esimerkiksi Väinö Malmivaaran virttä Oi Jeesus siunaa äitiä. Se on yksi kaikkein kuvottavimmista virsistä, ihan kauheaa kristillistä sovinismia.

Noin siis Hannu Taanila - mies, jonka tämän palstan vanhimmat lukijat muistanevat Yleisradiosta.

Sovinismia? Kristillistä sovinismia? Jostakin muistelen lukeneeni jonkin merkittävän sanojan sanoneen jotenkin näin… Joka teistä on suurin olkoon kaikkien palvelija… Saattaahan tuo palvelija siis olla äiti, isä, veli tai serkku, tai naapuri, tai työtoveri…

Viimeistään ensi toukokuussa laitan tuon Malmivaaran virren soimaan. Seuraavana vuonna voin keväällä - miksei muulloinkin - kuunnella sitten vaikkapa Ilkka Vainion Kari Tapiolle tekemää kappaletta Äiti valvoo.

Otsikko tuossa ylhäällä on Körttiläisyys ja sen muutokset. Muutosta on sekin kun aikapäiviä tehtyjä körttitekstejä - kuten vaikkapa virsiä - pyritään tulkitsemaan tänäisen ajan ihmisten toimesta. Onko Hannu Taanilan tulkinta oikea? Mielestäni ei. Mielestäni Väinö Malmivaaran lämmin ja väkevä virsi toimii ajasta aikaan.