Körttiläisyys ja sen muutokset

@unnah [quote=“unnah, post:144, topic:417, full:true”]
Apostolien aikaansaannoksista saatte avata oman ketjun. Aikaansaannoksista ja Hengestä, jossa he liikkuivat. Minä puhun nyt ja tässä körttiläisistä ( ja körttiläisyydestä). Sen väen minä tunnen ja tiedän. Ja tunnen sen 200 vuoden ajalta.
[/quote]
Kun kerran tunnet körttiläisyyden 200 vuoden ajalta, niin miten kuvailisit nykykörttiläisyyttä. Mitä mieltä olet körttiläisten johtomiesten, esimerkiksi Simo Juntusen ja Jukka Hautalan ajatuksista? Mitä sanot siihen, että Aholansaaren rippikoululeirillä vierailee Setan edustajia? Mitä mieltä olet nykyisten herättäjäjuhlien puheista? Haluaisin kuulla joitain konkreettisia mielipiteitä.

Olen siis myös geneettisesti 200-vuotias körttiläinen. Siionin virret kantavat ja kestävät. Ne antavat paljon kun koskettavia ja vaikuttavia puheita ei kovin usein kuule. Vahvimmillaan ei körttiläisyys nyt ei mielestäni ole, ei likikään. Siirryn nyt 200 vuodesta 2000 vuoteen. Sitä toivoisi itsensä Kristuksen tulevan huomattavasti nykyistä useimmin puheista läpi - niin että Kristus olisi niissä läsnä.

Herättäjäjuhlilla olen konkreettisesti käynyt kai noin 36 kertaa. Olen nyt konkreettisesti 59-vuotias ( mutta körttiläisgeneettisesti noin 200-vuotias ). Olen silti myös 2010-luvulla kuullut muutamia hyviä puheita, kaksi niistä puhuttiin Haapajärven herättäjäjuhlilla. Simo Juntunen puhui siellä muistaakseni körttiläisyydestä yleensä. Mika Nuorva puhui siitä hengestä ja voimasta, mikä Ukko-Paavon pirtissä Aholansaaressa on.

Nykyistä useammin haluaisin körttikokoontumisissa kuulla herkänväkevää puhetta itsestään Kristuksesta. Onneksi kuitenkin on Siionin virret. Tuo rukouskirja on minulla talvitakin taskussani tälläkin hetkellä, kun liikkeellä ja liikenteessä olen. Tuo Siionin virsi Oi Jeesus siunaa äitiä, on minua nyt mietityttänyt. Ei siinä tosiaan ole kyse edes äidistä/ äideistä sinänsä, vaan palvelemisesta ja siitä, että Kristus voi toimia ( kuten usein tekeekin niin että me sen tajuamme ) äitien kautta.

Me emme voi mitään. Kristus voi.

2 tykkäystä

Takavuosien suuriin körttiläisiin kuuluneesta (tai ainakin körttiläisyyttä lähellä olleesta) pastori Elias Simojoesta näkyy ilmestyneen hyvin mielenkiintoisen ja mukavan kiihkottoman oloinen tutkimus. Muotoillaanpa asia vaikka niin, että körttiläisyydestä puheenollen arvostan henkilökohtaisesti tätä tulisieluista hengenmiestä huomattavasti enemmän kuin jotain Jaakko Heinimäkeä, vaikka saman liikkeen lapsia lienevät kumpikin. Tämä kirja menee hankintaan:

1 tykkäys

HS: “nykyisille katujen fasisteille” - Kuulostaa siltä, että nykyisin fasistit ovat näkyvä osa Suomen kaupunkien katukuvaa.

2 tykkäystä

Simojoki oli aikansa lapsi. Hyvä että ei tämä ajan körttiläisyyttä. En ainakaan itse näkisi IKL:n ajattelun paluussa mitään arvostettavaa tälle päivälle.

Valitettavasti aikamme ääriajattelu, punaviherliberaali totalitarismi on astunut sijaan. Aikansa lapsia.

1 tykkäys

Elias Simojoki uhrasi henkensä lähtiessään lievittämään hevosen hätää ja tuskaa. Hän oli mies, joka kotiseudullaan Kiuruvedellä auttoi köyhiä ja antoi itseltään sen viimeisen ihokkaan.

Tottahan se oli ja on, että tiettynä aikana monet läksivät samanaikaisesti sekä pirua että ryssää vastaan. Tuohon lienee ollut hyvät perustelut.

Elias Simojoesta on kirjoitettu aiemminkin. sen aiemman kirjan luin. Tämän uudenkin ehken luen.

Pitää vaan muistaa, että jokaisessa elämäkertakirjassa on niin paljon kulloisenkin kirjan kirjoittajaa. Hän tekee valinnat ja vahvistaa ja voi myös vääristää, tietoisesti tai tietämättään.

Mutta Elias Simojoki ei tainnut turha mies olla … kun kerran kaksi kirjaakin?!

2 tykkäystä

Eipä ollut turha mies, mutta sanoppa @unnah, mitä mieltä olet Jukka Hautalasta. On hän ainakin körttiläinen ja Raudaskylän opiston rehtori.

Olen muutaman kerran ääneen vähän niin kuin ihmetellyt sitä kun Jukka Poika - siis Jukka Hautala - pyysi anteeksi körttiläisten 1930-lukua juhlasaarnassaan Helsingin tuomiokirkossa joitakin vuosia sitten. Anteeksi pyytäminen ylipäätään on silti fiksu tapa, mutta aina pitää miettiä myös sitä, että mitä ja miksi pyydetään anteeksi. Kun Hautala soimasi saarnaspöntöstä 1930-luvun körttiläisiä ( tuolla vuosikymmenellä syntyi muuten monta mainiota virttä, etenkin Väinö Malmivaara kunnostautui virsien kirjoittamisessakin), niin välittömästi minä mietin tuolloin sitä kuinka Neuvostoliitossa 1930-luvulla tapettiin pappeja ja kirkoista tehtiin kapakoita ja hevostalleja. Hautala ei mielestäni nähnyt kokonaisuutta tuolloin.

Puheena olevalla 1930-luvulla, Herättäjä-Yhdistyksellä oli heimopappeja monin paikoin. Paappani Paavo Malmivaarakin oli Virossa heimopappina, vaikka hänellä jo tuolloin oli kaksi lasta, toinen niistä äitini. Joko paappani tai Reino Ylönen toi Virosta henkensä kaupalla kallisarvoisen ehtoolliskaluston turvaan Suomeen Narvan-Kallivieren alueelta.

Tuo ehtoolliskalusto oli evakossa Ylistaron Kitinojan kirkossa kymmeniä vuosia. Sain olla sitä palauttamassa Viron Kallivieren seurakuntaan 2000-luvun alussa.

Ihan täsmälleen tällä hetkellä körttiläisillä ei ole ainuttakaan sytyttävää puhujaa. Tai jos on, kertokaa minulle - heitän tämän tietokoneen syrjään, enkä pariin päivään tee uutis-, urheilu-, kulttuuri- ja viihdejuttuja eri sanoma- ja aikakauslehtiin, vaan syöksyn sutena seuratupaan. Jos tai kun siellä siis…?!

3 tykkäystä

Juuri näin on, valitettavasti.

1 tykkäys

Ehtisitkö lyhyesti kertoa, mitä hän pyysi anteeksi? Pikaisella googletuksella en löytänyt tietoa, katsoin kyllä vain pintapuolisesti. Siis en tiedä körttiläisyydestä paljon mitään, mutta taannoin luin aivan muihin tarkoituksiin Hengellisen Kuukauslehden 30-luvun numeroita. En saanut sieltä juurikaan esimerkiksi kovin aggressiivista tai “neuvostovihamielistä” kuvaa, etenkin kun ottaa huomioon, miten ahtaalla rajan takana olevat itämerensuomalaiset kansat silloin olivat. Itse asiassa olin hiukan hämmästynyt siitä kuvasta, jonka 30-luvun körttiläisyydestä lehden perusteella sain. Toki tämä kuva perustuu satunnaiseen, suppeaan ja epäsystemaattiseen lueskeluun niiden muutamien historiallisten detaljien lisäksi, joita olin noista lähteistä selvittämässä.

Jos aikaisemmasta körttiläisyydestä jotakin pitää kaivata, niin minä suosittelisin mieluummin Jaakko Eleniusta kuin Elias Simojokea. Jaakko oli kunnon rehti pohjalainen, joka uskalsi sanoa mitä ajatteli.

Kyllä hänellä sanomisen taito oli, ja paljon varmasti viisautta sekä kristinuskon syvää tuntemusta.

Valitettavasti Elenius oli myös merkittävimpiä tekijöitä siinä, että herännäisyys on siirtynyt pitkälti liberaalin etiikan puolelle, edustamaan samaa linjaa kuin kansan enemmistö - eli yleinen mielipide.

Elenius ei ollut perässähiihtäjä vaan edelläkävijä, joka näki mitä tarve vaati. En siis osaa yhtyä valitteluusi.

Ei sellaista tarvetta ole kristityillä, että pitäisi mukautua maailmanmenoon. Päinvastaista meille on kirkko ja Raamattu opettanut.

On eri asia kohdata ihmiset ja nykyaika avoimesti kuin muuttaa opetusta sen mukaan, mikä on ajan trendi.

Ja Eleniuksella oli varmasti tästä huolimatta hyviä puheita ja kirjoituksia - muistan joistain oppineeni ja pitäneeni.

Jukka Hautala pyysi anteeksi 1930-luvun liikehdintää. Minunkin pitäisi etsiä teksti uudestaan käsiini. Etten sano väärää todistusta.

Jaakko Elenius tilasi minulta juttuja sekä"maalliseen" lehteen ( se on: Pohjalainen) että kirkolliseen lehteen ( Kotimaa ). Tein mitä hän pyysi.

Niin sanotuissa maallisissa asioissa meillä Jaskan kanssa meni keskenämme hyvin. Mutta herättäjäjuhlilla Lahdessa - olikohan se nyt vuonna 2008 tai jotain noin - hän täräytti ko. tilaisuuden pressihuoneessa minulle yllättäen ja ilkeästi päin naamaa, muun muassa körttisuvuistani.

Samaan aikaan kun hän- Jaakko siis - ilkeili, luin Hengelliseen Kuukauslehteen tekemääni isoa ja monikuvallista ennakkojuttua Lahden herättäjäjuhlista. Mieleen jäi koko paketti.

En tiedä kuuluuko se tähän, mutta Eleniuksen Juhani, mainitun miehen poika, pohdiskeli kerran:

  • Kuule, minusta tuntuu, että isä-Jaska on helvetissä!

No, pohjalainen se on Juhanikin. Sekä isänsä että äitinsä puolelta.

Mutta en minä tässä kaunaa kanna. Totta on sekin, että Jaakko Elenius piti monia hyviä puheita ja kirjoitti joitakin ihan kelpo kirjoituksia. Osasi myös nostattaa puhujia esiin seuroissa. Olisi kyllä ollut jopa piispa-ainesta - mutta taisi omaleimaisuutensa takia pudota pelistä pois. Äkkiväärä mies.

Mutta tiedän useita ihmisiä, joita Jaakko Elenius sai ikään kuin vietyä körttikotiin ja seuratupiin jo viisikymmentä vuotta sitten. Ja siellä he ovat yhä. Ehkä Kristus toimi Eleniuksen kautta. Ainakin joskus.

Kyllä Jaakko Eleniustakin vielä tullaan muistamaan körttikokoontumissa. Pääosin ihan hyvällä.

Mutta varsinaiseen asiaan. Olen aivan varma siitä, että meidän elinaikanamme sekä seuratuvissa että herättäjäjuhlilla vielä kuullaan herkänväkevää, oivaltavaa ja satuttavaa, “kristuksellista” puhetta.

Niin monet aidot ja vilpittömät rukoukset eivät ole voineet mennä hukkaan.

Eli yksinkertaisesti, mutta väkevästi: Ah, vuodata, herra jo Henkesi…

Näin samoissa seuroissa käyneitä körttiläisiä, jotka tietävät, että en enää välitä koko herätysliikkeestä. Yksi kaveri selitti, kuinka hänen körtti-isänsä aikoi siirtyä ortodoksikirkkoon, jos naispappeus tulisi kirkkoon. “No, kyllä hän sitten hyväksyi naispappeudenkin, kun se tuli kirkkoon.” Anteeksi vain, mutta en voinut välttyä ajatukselta, että hän tahtoi sanoa minulle, että kyllä homosuhteiden siunaaminenkin on ihan ok, kunhan sitä aikansa tehdään.

En viitsinyt vastata, että minun isäni ei ollut naispappeutta vastaan. Ajattelin, että puhu mitä puhut, mitä se minua liikuttaa.

Kun katsoin listaa sateenkaaripapeista, niin löysin heidän joukostaan heti lonkalta 3 körttipappia. Körttiläisiä on joukossa mahdollisesti enemmänkin, mutta tiedän varmasti vain nuo 3. Silti on jännä juttu, että joidenkin körttiläisten mielestä vain MINÄ olen se ongelma, kun en enää liiku körttiseuroissa enkä pane sen liikkeen eteen tikkua ristiin. Aina vain MINULLE yritetään puhua “järkeä”, että palaisin kaunistamaan körttiläisten tilastoja ja lihottamaan heidän rahavarojaan.

Vaikka kuinka yritän perustella ihan faktoilla, miksi kärsivällisyyteni heitä kohtaan on loppunut, niin mikään selitys ei kelpaa. Jos porukka olisi aikaisemmin avannut silmänsä ja toiminut, niin tätä liikkeen ränsistymistä ei olisi päässyt tapahtumaan.

1 tykkäys

Eiköhän kaikissa liikkeissä ole sama tapa, että poisvetäytyneitä koitetaan houkutella takaisin mukaan toimintaan ja osallistumiseen. Jos olet eri linjoilla heidän kanssaan niin ole rauhassa poissa. Eiköhän se ole parasta sekä heille että sinulle että ette yritä sovittaa yhteen sopimatonta. Kai sinulle nyt joku muu kolkka löytyy johon omat ajatuksesi saat sopimaan?

Kuten aikaisemminkin olen todennut, niin itse olen iloinen että sellainen joukko kuin körttiläiset löytyy kirkkomme seinäviereltä. MIksi kaikkien pitäisi ajatella kaikesta samalla tavalla, jos perustelut toisenlaiseen ajatteluun löytyvät itseä tyydyttävällä tavalla. Näin löytyy tilaa myös niille joita kautta aikain on pidetty kelpaamattomina. Minulle körttiläisyys on ilmennyt paikkana, jossa ei kysytä kuka olet ja miten ajattelet ja ennen kaikkea miksi ajattelet väärin. Kun minulta ei siellä kysellä niin en myöskään itse ole sinne omia ajatuksiani oikeina yrittänyt tuputtaa. Tietysti, jos yrittäisin sinne mennä omine oikeine ajatuksineni arvostelumielessä, niin ehkä silloin myös tuuli vastaisi niinkuin huutaisin.

Körttiläisyys on kyllä ihan muualla kuin seinänvierellä. Kyllä se esim papistossa on ihan valtavirtaa ja sitä sosiaalisesti hyväksytyintä kristillisyyttä.

Minään kovin suvaitsevana sitä en osaa pitää. Olin 16 kun suoraan körttityöntekijä kirkossa sanoi minulle, että parempi olisi, etttei kirkossa olisi mitään ‘uskovaisia’ nuoria. Samalla haukkui mm helluntailaiset. Samoin muistan muinaisen kirkkoherran haukkuneen seurakunnan lehdessä kirkon vapaaehtoiset ym. Ihmiset ovat erilaisia. Minä hyväksyisin kyllä körtit, mutta olisi toki kiva, jos minäkin heille kelpaisin.

3 tykkäystä