Körttiläisyys ja sen muutokset

Minun käsittääkseni körttiläisiä on monenlaisia niin kuin on asian laita kaikkien herätysliikkeiden väkeen tutustuessa.
Jos asioita arvioisi vain sen perusteella, millainen olo minulle on tullut seuroissa/tilaisuudessa/yhteistoiminnassa (kirjoitan nyt oikeasti itsestäni) niin kaikissa näissä on tullut koettua ohittamista, tylyyttäkin, mutta myös rakkaudellisuutta ja hyväksyntää: körtit, kansanlähetys, evankeliset, lestadiolaiset, kräsä…

Körttiläisyydessä se isoin ongelma tässä suhteessa on mielestäni ristiriita sen välillä, mistä julkisuudessa puhutaan, ja miten sitten käytännössä toimitaan. Ainakin nykykörttien tapa kun on joka välissä muistuttaa tuosta suvaitsevaisuudesta siihen malliin että se olisi erityisen tyypillistä heille verrattuna muihin. Ja sitten käytännössä rajataan hyvinkin tiukkaan tietynlaisia uskonnollisia tunteita ja ilmauksia pois.

@Origi-Naali on tietenkin oikeasti kokenut että

Tämä johtuu siitä, ettei hän olekaan esim. kasvanut ajattelemaan uskon asioista jotenkin siihen tapaan kuin körttiläisten ei kuulu (nykyään?) ajatella. Ei se nyt kovin vaikeaa ole antaa agnostikolle tilaa, jos omakin mielipide on sellainen että epävarmuus on paljon parempi kuin uskovaisuus, joka voitaisiin mieltää tekopyhyydeksi.

Hiljattain tapasin vanhahkon pariskunnan. joka oli varsin murheissaan körttiläisyyden nykytilasta. He sanoivat minulle, että liikkeessä on paljon enemmän tyytymättömyyttä liberaaliin johtoon kuin annetaan ymmärtää. Jäi mielikuva, että lähes ainoa myönteinen asia heillä - nuoruudesta asti körteillä - oli virrenveisuu, mitä tulee liikkeen toimintaan osallistumiseen.

3 tykkäystä

Niin, @ooperi lle sanoisin, että muutamasta ihmisestä ei tietysti saa kokonaiskuvaa tässäkään liikkeessä. @tortoise lle taas sanoisin, että aivan oikein toteat, että joka liikkeessä on tylyyttä ja rakkaudellisuutta. Itse ajattelen niin, että hyvä että on yksi liike jossa tylyys ja rakkaus ei suuntaudu aivan samoin kuin muissa liikkeissä. Hyvä siis että löytyy koti niille toisella tavalla ajattelevillekin.

Tämä tuntuu monesti hiertävän kenkää vaikkapa täällä, koska koetaan että on vain yhdenlaista oikeaa kristillisyyttä. En luettele niin asioita joissa tämä oikea kristillisyys halutaan omia itselle. Kyllä kaikki ne asiat kuitenkin tietävät. Enkä ylipäätään tiedä onko minun tarpeen enempää tästä asiasta taaskaan kirjoittaa. Kunhan nyt vain totesin omana epäkuranttina mielipiteenäni, että on hyvä, että joku joka kokee itsensä kristityksi ja haluaa sellainen olla, mutta ei voi mahtua siitä ahtaasta okeiden kristittyjen portista sisään, voi ainakin kokea yhteyttä toisiin samalla tavalla ajatteleviin kristittyinä itseään pitäviin ihmisiin edes täällä ajassa ja tulla sitten mahdollisesti tuomituksi hyvänsä mutta väärän uskonsa vuoksi tuonpuoleisessa. Parempi kai sekin, kuin elää sekä täällä että siellä joukosta käännytettynä.

Minusta on vain yhdenlaista oikeaa kristillisyyttä. Se on sellaista, missä uskotaan, että Jeesus Kristus (Jumala) on kuollut meidän puolestamme, ja sovittanut meidän syntimme. Mikään muu ei ole kristillisyyttä, ja aika moni muu asia on melko yhdentekevä tämän rinnalla kristillisyydessä.

4 tykkäystä

Kun en ole kristitty kuin nimellisesti, niin en osaa sanoa tuohon mitään varmaa ja oikeaa. Uskon määrässä ja laadussa kaiketi kuitenkin on eroja eli jostakin sinapinsiemeneen verrattavasta täyteen sataa prosenttiin ja ehdottomasta oikeassa olemisen ja kelpaamisen kokemisesta epävarmuuteen omasta erinomaisuudesta ja kelpaavuudesta. Ja varmasti myös käsitys siitä mitä tarkoittaa kuolla puolestamme/-tanne ja sovittaa syntimme/-nne on moninainen.

  • No, taas menin sinne missä minulle on sanottu, että siitä en mitään tiedä, ja josta minun tulisi vaieta.

Mikähän on se kristillisyyden muoto, missä ihmisellä on käsitys omasta erinomaisuudestaan ja kelpaavuudesta? Kun kristitty nimenomaan ajattelee, että syntisinä emme ole erinomaisia, vaan kaikki tarvitsevat sovitusta? Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että vastustat lähinnä jotain oman mielikuvituksesi tuotosta, etkä mitään todellista kristillisyyden muotoa. Ei niin, etteikö jokaiseen kristilliseen ryhmään mahtuisi tyhmiä puhuvia ihmisiä (=eli me kaikki) mutta missään ei ole mitään varmana pitämisen vaatimusta tai täydellisyyden vaatimusta. Päin vastoin, oman syntisyyden myöntämisestä kristillisyys lähtee. Ei kristillisyyden mitta ole oman uskon määrä vaan uskon kohde.

5 tykkäystä

Tää olis periaatteessa Ok ja osittain kannatankin tuota eetosta että on väljempi seula siinä millaisella uskolla saa tulla mukaan ja kokea hyväksyntää omana itsenään. Juttu menee vaan niin että körttiläisyyteen on muodostunut uusia rajauksia niiden tilalle joita ehkä toisaalla on.

Esim tämä kampanja mihin @Exkortti viittaa sisältää sellaista sanan käyttöä toisin ajattelevia kohtaan että siitä on tosi suvaisevaisuus kaukana.

1 tykkäys

Varmaankin mielikuvitukseni voi olla syynä kaikkeen, mutta se mitä tarkoitin ei ollut ihmisen käsitys omasta syntisyydestään vaan ihmisen käsitys siitä, että omassa syntisyydessäänkin ymmärtää uskonasiat, näkemykset, opin, tulkinnan…oikein, mutta toinen ymmärtää väärin. Suhteessa Jumalaan, Jeesukseen, syntisyyteen varmaankin uskovilla on sama ajatus siitä, että eivät ansioillaan kelpaa jnpp mutta suhteessa toiseen kristittyyn on kuitenkin näkemys siitä, että nuo eivät ajattele ja ymmärrä oikein vaan väärin.

Jos nyt ihan karrikoiden ja isolla talikolla käännän asiaa niin minusta konservatiivikristityt pitävät itseään hyvin pitkälle ainoina oikeina kristittyinä, mutta liberaalipuolella, johon nyt körttiläisyys paljolti on kallellaan, ajatellaan, että konservatiivi on kristitty mutta myös liberaali on kristitty ja kyse on vain siitä, että toinen on näkemyksissään jäänyt jonnekin ymmärtämättä, että usko ja sen soveltaminen ja eläminen on ajassa oleva asia ja se miten ihminen on joskus nähnyt oikean kristillisyyden vaatimukset ja rajat on muuttunut ja nyt voidaan nähdä myös väljemmin, ymmärtävämmin, vapaamielisemmin ja samalla toteuttaa samaa uskoa.

Koska tämä on konservatiivikristillinen foorumi niin olen nyt luvattomilla vesillä tätä kirjoittaessani, joten toivon voivani jättää tämän tähän :slight_smile:

Tällaista sanankäyttöä on tietysti aivan vastaavasti toiseenkin suuntaan, joka tulee huomioida kritiikissä.

Ei se näin yksioikoista ole. Minusta molemmilla puolilla on vilpitöntä yritystä ymmärtää vastapuolta, ja molemmilla puolilla on aito vakaumus, että oma näkemys on oikea (mitä muuta ihminen voisi?).

Sateenkaarikörttipappeja minäkin tiedän.

Otan osaa. Tiedän, mitä on kun oma porukka yrittää aluksi pitää ruodussa. Luovuttavat sitten pikkuhiljaa. Oman pesän likaajista ei tykätä. Se nyt vain on niin. Toisaalta tilanteesi saattaa olla myös se, että sua @Exkortti on pidetty arvossa siinä seurakunnassa, missä olet kauan ollut. Oliko näin, että lapsuudesta saakka olet körttipiireissä ollut mukana? Ehkäpä olit paikallisosastosi tukipilareita ainakin noin sosiaalisessa merkityksessä monelle. Sinuun saatettiin luottaa, mutta nyt ovat ikään kuin tuuliajolla koska et ole mukana. Lähtösi jälkeen moni onkin nyt itsensä kanssa ahtaalla kun huomaa, että pitäisi kysellä uskon perusteita. Pitäisi uskaltaa dialogiin itsensä kanssa. Eikä paeta körttiliikkeen suojiin. Ehkäpä heillä on ristiriitaiset tunnelmat sen suhteen, että selvästi muistissa on se millaista ennen oli verrattuna tähän nykymenoon. Muistelen, että körttiliikkeen sisällä on ollut vuosikymmeniä sitten hyvinkin hengellisesti ravitsevia saarnoja pitäviä pappeja. Malmivaarat esimerkiksi. Muistetaanko heitä herännäisliikkeessä vain hyvinä tyyppeinä vai sen perusteella mitä ja miten he saarnasivat?

2 tykkäystä

Kuten yritin ilmaista lainaamasi lauseen alussa, niin…

…eli sivusta silmäillen päälinja on jotensakin ilmaisemani kaltainen vaikka sen ronskisti isolla pensselillä maalasinkin.

Sivusilmääni todellakin näyttää, että konservatiivipuolella vastapuolta ei kovinkaan yritetä ymmärtää, kuten vaikkapa täälläkin voi yleisesti huomata. Tottahan jokainen katsoo olevansa itse oikeassa, sehän on selvä, mutta kulkeeko rajan takana erehtynyt kristitty vai kenties harhaoppinen (ikuisesti?) kadonnut lammas niin siinä uskon olevan eron laitumen eri puolilta katsottuna.

Mutta ehkäpä minun ei ole syytä jatkaa enempää. Minä kun olen asiantuntevuudeltani pahempaa kuin edes kadonnut lammas. Ehkä lähinnä rosvopaistiksi paistuva villipässi(npää).

Levitä nyt aivan väärää väitettä. Perinteisessä kristillisyydestä ymmärretään ja kohdellaan rakkaudellisesti muita vaikka pidetäänkin kiinni totuudesta. Liberaalit suhtautuvat sen sijaan tyypillisesti vihamielisesti kaikkiin toisinajattelijoihin.

1 tykkäys

[quote=“Origi-Naali, post:177, topic:417, full:true”]Sivusilmääni todellakin näyttää, että konservatiivipuolella vastapuolta ei kovinkaan yritetä ymmärtää, kuten vaikkapa täälläkin voi yleisesti huomata. Tottahan jokainen katsoo olevansa itse oikeassa, sehän on selvä, mutta kulkeeko rajan takana erehtynyt kristitty vai kenties harhaoppinen (ikuisesti?) kadonnut lammas niin siinä uskon olevan eron laitumen eri puolilta katsottuna.
[/quote]

Mutta hoi. Eihän tuossa ole kyse ymmärtämisestä tai ymmärtämättömyydestä. Se, missä kristillisyyden rajat kulkevat (eli minkä kohdan tai seudun jälkeen siirrytään erehtymisen alueelta ja kristinuskon ulkopuolelle), ei riipu ollenkaan toisen ymmärtämisestä taikka suvaitsevuudesta. Se riippuu siitä, mitä katsoo kristinuskon opettavan. Voin olla vaikka kuinka empaattinen ja käsittää muiden ihmisten kaikki ajatukset ja uskomukset ja elää sovussa ja rauhassa kaikkien kanssa, mutta silti ajatella että raja on tosi tiukka, ja voin olla täysin tietämätön ja kiinnostumaton muiden ajatuksista ja elää katkeruudessa ja epäsuvaita joka ikistä lähimmäistäni ja kauimmaistani kuolemaani saakka, mutta silti ajatella, että kaikki totta kai pääsevät taivaaseen tuosta vain. Tai toisin päin.

1 tykkäys

Ehkä meillä on nyt sanoissa vähän sekaannusta. Vika on varmaankin minun. En nimittäin tarkoita ymmärtävyydellä tai ymmärtämättömyydellä ihmisen empaattisuutta tai katkeruutta tai muutenkaan luonteenpiirrettä (toki siinä suhteessä teissä on kaiken sorttisia riippumatta leiristä, klaanista, ryhmästä tai liikkeestä) vaan sitä tapaa miten suhtautuu toisen maailmankuvaan tai tässä tapauksessa mahdollisuuteen ymmärtää uskonnollinen totuus eri tavalla katsoen toisen olevan tai ei-olevan sen perusteella saman uskonnon sisällä tai sen ulkopuolella.

Mutta kuten Cymbus jo asian ilmaisi niin levitän väärää väitettä, koska konservatiivit ovat ymmärtäväisiä ja rakkaudellisia ja liberaalit vihamielisiä. Mitä tästä siis enää jatkamaan joten päätän siis valehteluni tältä erää tähän.

Kyllä asiatonta suhtautumista, kuten myös asiallista, löytyy kaikista suuntauksista. Toki kristityn tulee kohdella kaikkia lähimmäisenrakkauden mukaisesti, mutta sitä rikotaan vähän joka paikassa. Viime aikoina on tuntunut siltä, että suomalaisessa keskustelussa liberaaleilta on tullut enemmän jyrkkyyttä, mutta ehkä se vain kiinnittää enemmän huomiota kun on tavallaan oletusarvon vastaista. Ja muualla maailmassa kuvio voi olla aivan toinen.

Varmasti on kaikissa kaikkea. Mutta sellainen oletusarvo on yksinkertaisen väärä, että liberaalit eivät jotenkin olisi jyrkkiä vaan jotain lempeän lällyjä.

2 tykkäystä

Jos cymbuksen jutuista kovin usein marttyyrisoituu niin tulee aika kiireinen elämä… Mutta minä tietääkseni sisällytin tuohon tekstiini muutakin kuin luonteenpiirteitä. Se, että ymmärtää toisten ajatuksia tai niiden syitä ja perusteita, ei johda näiden ajatusten totuudeksi hyväksymiseen, paitsi jos käsitys totuudesta (siinä puheenaiheena olevassa asiassa) on alkujaankin joustava taikka tarpeeksi epätäsmällisesti määritelty. Kuten sanoin, kyse on siitä, mitä uskoo kristinuskon opettavan. En tiedä, millä keinolla siitä saisi ymmärryskysymyksen, niin että voisi sanoa että “konservatiivipuolella vastapuolta ei kovinkaan yritetä ymmärtää”. Paitsi jos ymmärtää-sanaa käytetään jossakin epätavallisessa merkityksessä.

Minkälaisia tasoja ja vaihtoehtoja näkisit tässä olevan?

Kuten tuon kirjoitettuani totesin, niin eihän minun tulisi tuollaisia julkisesti kirjoitella. Mutta jos nyt sen verran vastaan, että vaikkapa joillekin kaikki näyttää olevan puhdasta vastaanottamista ja joillekin se edellyttää myös jotakin omaakin tekoa. Jotkut kokevat epävarmuutta ja toisille ratkaisu riittää ja on täydellisen varma. Jotkut uskovat mahdollisuuteen, että sen voi menettää ja toiset että se on kerran peruuttamattomasti saatua.
Kommentoida saa, mutta enempää ei tuskin minun kannata kirjoitella. Menee osaamis- ja uskomisalueeni ulkopuolelle.

1 tykkäys

Raamatullinen apostoli Paavalin näkemys on, että mitään omia ansioita ei tarvita, vaan vanhurskaus on lahjaa, joka vain pitää uskossa ottaa vastaan. Se että jotkut vaativat omia ansioita tarkoittaa vain sitä että ollaan lain alla, eikä vanhurskautusta ole ymmärretty oikein.

Jotkut kokevat epävarmuutta ja toisille ratkaisu riittää ja on täydellisen varma.

Pelastus on varma jo eläessä jokaiselle Kristuksen vanhurskauteen puetulle.

Jotkut uskovat mahdollisuuteen, että sen voi menettää ja toiset että se on kerran peruuttamattomasti saatua.

Pelastus vastaanotetaan uskolla Kristuksen sovitustyöhön. Sen voi menettää vain paaduttamalla itsensä.

1 tykkäys