Se oli silloin. Nyt on nyt.
Mitäpä lottoatte: tunnistavatko ihmiset useammin Händelin vai Ramot?
Se oli silloin. Nyt on nyt.
Mitäpä lottoatte: tunnistavatko ihmiset useammin Händelin vai Ramot?
Händelin. Ramonesta en tunnistaisi. Joskus kuullut kyllä nimen, mutta Händelin tunnistaa kaikki.
Ainoo Hände, jonka tunnistan on Hannu “kala-Hande” Salakka. Muusikko hänkin.
Yle jatkaa aiheesta
Jatko-osa:
Elämme outoja aikoja. Tämä ei pelkästään ole osoitus koulujen epäuskonnollisuudesta, vaan käytetyn materiaalin suoranaisesta kuvottavuudesta:
Jutussa vielä Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksosen perustelee lukemisen monipuolistumisella ja kertoo että kirjaan oli etukäteen perehdytty.
Seksiraivo on mainio toimittajan väläys. Pitäisiköhän järjestää seksiraivon hallintakursseja?
Luulen, että useimmat ovat kommentoineet kirjaa lukematta sitä. Itsekään en ole, joten se siitä.
Voisi kirjoittaa jonkun suomi-toimittaja-suomi-sanakirjan näistä otsikoinnin termistöistä. Olen arvostanut kanssa seksihelteitä ja lumi-infernoa.
Tuossa on varmaan kohderyhmänä ajateltu sellaisia, jotka ovat nähneet paljon pornoa. Heillä on vähän erilaiset kysymykset kuin muilla. Ehkä seksivalistuksessa pitäisi jakaa ryhmä kahteen osaan?
Terkut Kantsun Prisman kassajonosta!
Juorulehden kansi tietää että jollain Jutalla ja poliisikullalla roihuaa lähiörakkaus!
En tiedä keitä he ovat mutta hienoa jos rakastavat esimerkiksi Myllypuroa tai Hervantaa.
Poliisia kutsun tästä lähin poliisikullaksi. Jotenkin pehmeä ja hemmotteva ammattinimitys.
Ainakin jonkun lehtijutun mukaan tuota kirjaa oli koulussa käytetty oppilaille tarjottuna lähdeteoksena äidinkielen oppiaineessa. Taitaa koulujen kirjastoista löytyvien kirjojen yleisin käyttökonteksti nykyään olla nimenomaan äidinkielen opetus.
Ilmankos sanotaankin, että nykyään lapsissa on paljon semmoisia, joiden suomen kielen taito on puutteellista. Kännykällä he jostain syystä ovat koko ajan englanninkielisillä sivustoilla ja kielitaito kyllä kehittyy, mutta sitten suomen kielen osaaminen jääkin lapsipuolen asemaan. Jos äidinkielen tunnillakin tarjotaan tuommoista alatyylistä tekstiä, niin ei ihme, että ollaan tässä tilanteessa.
Aivan järkyttävälle tuntuu lukea tekstejä, joissa aikuiset ihmiset jopa puolustavat tuota Respektiä -kirjaa. Siinä on niin paljon turhaa ja vahingollista asiaa, että ei pitäisi olla kahta puhetta, mihin se kuuluu. Mitä mahtavat kirjan puolustajat olla mieltä lapsipornosta ja pedofiliasta? Joku sukuelinten kuvaaminen pitäisi kyllä rajoittua johonkin lääketieteen julkaisuun eikä mihinkään muualle.
Minun nuoruudessani tuollaisen tekstin/puheen käyttäjä olisi varmasti suljettu johonkin laitokseen.
Meillä ainakaan varsinainen surffailu enkunkielisillä sivustoilla ei kiinnosta, tieto on videoissa, Instassa, Pinterestissä ym., opetin kuinka TikTokkia voi katsoa ilman sovellusta.
Jos jotain uskonnollista tai “valistavaa” haluaa noille nuorille saada kaaliin niin se pitää olla videon muodossa. Kieli varmaan voi olla kumpi vain.
Jos olisin kyseisen lapsen opettaja tekisin hänestä lastensuojeluilmoituksen. Äiti selvästi yrittää manipuloida lastaan ja kieltää häneltä normaalin elämän. Minusta tällaisessa tapauksessa ei pitäisi mitään korvauksia maksaa, vaan tutkia onko ko huoltaja päästään vialla. Ainahan noita " minun lapsiani ette uskonnolla pimitä" -tyyppejä on ollut, mutta tämä on niin äkkiväärä, että tulee epäilleeksi hänen mielenterveyttään.
Tämä on nyt epäsuosittu mielipide, mutta näkisin kyllä ronskimmalle seksivalistukselle tietyn paikan tietyn spesifin kohderyhmän tapauksessa. Nimittäin ne nuoret pojat, joilla kokemus pornosta on runsasta, kokemus tytöistä oikeassa elämässä niukkaa, asiasta puhutaan paljon ja alatyylisesti, ja käsitykset virheellisiä ja vahingollisia. Tälle porukalle ei mikään kukkia ja mehiläisiä -valistus mene läpi millään tavalla. Koko luokan luettavaksi ei noita ronskimpia juttuja pidä laittaa varsinkaan pakollisena, ja on tuossa materiaalissa sellaistakin, jota ei pitäisi olla millekään kohderyhmälle. Kuten juuri nuo kuvausvinkit - tärkein asia tietää dick piceistä kun on se, että 99% naisista ei niistä syty millään tasolla, ei halua sellaisia vastaanottaa etenkään tuntemattomilta, eikä ole niistä kiinnostunut myöskään oman kumppanin kohdalla. Tätä faktaa ei mikään kuvakulma muuta.
Sinänsä tietty tekninenkin ohjeistus olisi mun mielestä ihan paikallaan, koska jos annetusta valistuksesta ei selviä miten se seksi oikeastaan käytännössä tapahtuu, se tieto kyllä haetaan jostain muualta - isolla todennäköisyydellä jostain asiattomasta ja/tai epärealistisesta lähteestä, ja sitten tulee ongelmia. Mutta koulun ei pidä olla se asiaton lähde.
Aiemmassa työpaikassani noita sanottiin jeesikuviksi. Jos alaikäistä neuvotaan ottamaan tällaisia kuvia itsestään, tai neuvotaan miten niitä otetaan, niin ollaan monella tapaa laittomuuden kynnyksellä. Tärkein asia dickpiceista/jeesikuvista on se että älä ota niitä. Niitä voidaan käyttää hyväksi myöhemmin.
D
HS:n toimittaja on sitä mieltä, että kirjan sisällöstä ei saa oikeaa käsitystä lukemalla vain pari yksittäistä kohuotsikkoa. Tämä pitää luultavasti paikkansa, kuten useimpien kirjojen kohdalla, mutta se ei tee kirjasta ongelmatonta tai kaikesta kritiikistä aiheetonta.
Rahallisia korvauksia ei uskonnoton kolumnisti kannata, mutta muuten on kyllä erikoista sisältöä. Kun lapsi pelästyy alttaritaulun kuvaa, ei tarjota rohkaisevia selityksiä vaan vapautetaan kaikista kirkkoreissuista kategorisesti? Mitä tällainen opettaa lapselle? Kolumnin loppuosassa taas ilmenee halua rajoittaa sananvapautta. Melko ajattelematonta toimittajalta.
Tässä tuo traumoja aiheuttanut alttaritaulu - aika erikoinen eikä oikein omaan makuuni, mutta ei mitään kovin traumatisoivan näköistä, vaan enemmän osastoa “lapset nyt pelästyy kaikenlaista”:
Itse ajattelen niin että tuputus ei ole enää sananvapautta. Uskoisin että nousisi haloo jos vaikkapa joku imaami huutaisi kaiuttimeen Koraanin säkeitä tai olisi ärsyyntynyt jos emme ottaisi hänen traktaattejaan. Kunnioitan Jehovantodistajia jotka nykyisin tarjoavat esitteitään seisoen niiden vieressä mutta ei niitä aktiivisesti kaupaten. Antavat ohikulkijan päättää että ottaako tai haluaako keskustella. Mutta olenko väärässä?