En ole käynyt rippikoulua ja muutinhan v. 1958, 12 vuotiaana pois Suomesta.
Vaimoni tuli uskoon 24 vuotiaana, kun elämä oli parhaimmillaan. Kysyin juuri, kuinka rippikoulu vaikutti häneen hengellisesti. Ei kuulemma ollenkaan. Olen kuitenkin kuullut monen tulleen herätykseen juuri rippikoulussa.
Sen verran herätyksestä vielä, että se on sitä, kun Isä vetää Poikansa pelastettavaksi. Vaimoni meni v. 70 Jyväskylän yliopiston juhlasalissa järjestettyyn herätyskokoukseen ja jossa hän julkisesti jättäytyi. Tuula sanoikin juuri, että hän ei silloin voinut tajuta, etteivät kaikki herää ja pelastu, kun kuulee helluntalaisten kuoron laulua.
Kirkon kanta on sama kuin lain kanta tässä asiassa. Arkistoista löytynee kirkon lausunto tähän lakiin.
Perusopetuslaki
13 §
Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.
Yhteenveto
Vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.
Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät.
Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.
Kyllä tuo lautakunta omaa oikeuden tehdä velvoittavia päätöksiä. Lukuunottamatta taloudellisen korvaamisen asioita. Lehdistötietojen mukaan Hämeenlinnassa korvauksen maksamisasiaan ollaan käyttämässä otto-oikeutta, eli asiassa tehdyn viranhaltijalinjauksen toimeenpanoa ei ole viety loppuun, vaan asia etenee kunnallispoliittiseen päätöksentekoon.
Joku voi rahastaa tällä keinoin kun sanoo kuuluvansa tietynlaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan ja jäljestäpäin sanoa joutuneensa uskonnollisen opetuksen uhriksi. Pitäisi siis ilmeisesti pyytää kyseiseltä oppilaalta ja hänen vanhemmiltaan sähköinen allekirjoitus siitä, että hän todella kuuluu siihen yhdyskuntaan johon sanookin kuuluvansa.
Olen tässä ehtinyt mietiskellä tätä ahdistumiskeissiä. En usko Pekka Simojoen kokeneena koulukiertuemiehenä selittäneen lapsille mitään yksityiskohtaista kidutuskuvausta, joten negatiivisten tunteiden (nykyäänhän niitä kaikkia saatetaan yhteisnimittää ahdistukseksi) taustalla on jokin muu. Muutama vaihtoehto:
Äiti keksii/ylitulkitsee koko asian, kun lapsi on jotain asiaan liittyvää kotona ylipäätään puhunut, ja äiti on intohimoisen uskontovastainen.
Lapsi huomaa, että muut lapset tuntuvat tuntevan aiheen, josta hän itse ei ole ikinä kuullutkaan. Noloa ja hämmentävää.
Sinänsä varsin lapsiystävälliset sanat Jeesuksen kuolemasta ahdistavat ja hämmentävät aiheen vierauden takia, kun niitä ei osaa laittaa mihinkään kontekstiin. Joku on kuollut, mutta mihin tämä kaikki siis liittyy?
Lasta ahdistaa se, että hän tunnistaa joutuvansa sellaiseen tilanteeseen, jonka äiti on häneltä kieltänyt. Kaksi alakategoriaa:
a) Lapsi ei vielä osaa erottaa toisistaan, onko jokin asia kielletty siksi että se on moraalisesti väärin, vai siksi että sen ajatellaan olevan lapselle pahaksi. Tämän takia hän kokee tehneensä, vaikkakin vahingossa, jotain tuhmaa ja pelkää saavansa siitä jotain seuraamuksia.
b) Lapsi tajuaa, että näitä asioita äiti pitää lapsille sopimattomina ja haitallisina. Eikä äiti mitenkään voi siinä olla väärässä, joten varmasti jotain pahaa ja pelottavaa tapahtuu, kun on sellaisille altistunut. Yleensä vanhemmathan eivät mitenkään selitä sitä, mikä on se paha asia jonka lapselle sopimattomien asioiden näkeminen aiheuttaa, mutta jotain pahaa ja pelottavaa sen täytyy olla…
Nimimerkillä en ole lapsipsykologi mutta voin vilkaista
(Kyllähän Jeesuksen kuolemaan liittyvät asiat voivat lapsille traumaattisiakin olla, jos ne esitetään ikään ja persoonaan nähden väärällä tavalla. Niissä leffoissa on ikärajat ihan syystä, eikä niitä pidä rikkoa sillä perusteella, että tämähän on kristillistä. Mulla ei itselläni ole mitään varsinaista traumaa, mutta ala-asteella tätä aihepiiriä käsiteltiin yhdessä vaiheessa sellaisella intensiteetillä ja yksityiskohtaisuudella, että mun suhde pitkäperjantaihin ja kärsimysvirsiin on edelleen aika kompleksinen.)
Ajoin bussilla Helsinkiin ja kävin kuuntelemassa konserttiesityksen W. A. Mozartin oopperasta Idomeneo. Oopperan libretto ottaa aiheensa antiikin Kreikan taruista, mm. Troijan sodasta. Yksi keskeinen oopperassa ratkaistava ongelma on se, miten tyynnytettäisiin merenjumala Poseidonin viha (oopperassa Neptunuksen).
Mitäs jos koulun opettaja veisi oppilaat kuuntelemaan tällaista? Lapsethan altistuisivat muinais-Kreikan pakanauskonnolle. Eikö pitäisi maksaa rahakorvaus kaikille lapsille, jotka sattumoisin eivät tunnustaisi antiikin olympolaista uskontoa?
Joutaisitko selittämään kannanottoasi hiukan laveammin? Siis W. A. Mozartin Idomeneo on kulttuuriteos? Ja G. F. Händelin Messias-oratorio ei ole kulttuuriteos? Eivätkä varsinkaan Pekka Simojoen tuotokset? Millä perusteella?
Mutta tarkoititko, että Mozartia saa soittaa lapsille ilman rahakorvausvelvoitetta, mutta Händeliä ei? Sillä yhtenä ongelmanahan oli Messias-oratorio. (Tosin en hyväksy sitäkään rajanvetoa, että Pekka Simojoki ei olisi “kulttuuria”.)
Ei Messias-oratorion osien esittäminen koululaiskonsertissa ole sellaista josta pitäisi varottaa ketään. Se on musiikin historian merkkiteoksia. Tämä todettiin jo Opetushallituksestakin.
Kaikki kunnia Simojoen uralle, mutta hänen laulunsa ovat eri kategoriassa.
Ojala kertoo Iltalehdelle, että hänellä on helluntailaistausta. Mutta 14-vuotiaana Ojala löysi satanismin kavereidensa kautta.
Olen itse satanisti henkeen ja vereen. Minäkin olen uskonnollinen. Mutta nuorena olin uskovainen ja minutkin pakotettiin niihin telttoihin. Mitä ajatuksia laulut kristinuskosta herättivät silloin nuorena sinussa?
– Oksennusta.
Ojala kertoo lukeneensa Raamatun joskus lukenut läpi, mutta hänen uskonnollansa on toinen polku. Olisiko sinusta sitten ok opettaa vaikka satanismia koulussa?
– Tottakai! Jumalauta, jos pääsisin diktaattoriksi, meidän uskonto olisi saatananpalvonta, Ojala nauraa.
Millä tavalla jonkin rokkibändin tietäminen ja sen musiikin tunteminen olisi yleissivistystä? Minun aikanani koulussa kuunneltiin ja opeteltiin vain klassista musiikkia ja ehkä hiukan myös kansanmusiikkia, mutta ei rokkia!
