Kun Helsingissä noin 40% lapsista saa luterilaisen kasteen on luterilaisuuden näkyvä valta-asema kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tilaisuuksissa huonosti perusteltavissa.
Meidän jälkikasvu osallistuu luonnollisesti ortodoksiseen uskonnonopetukseen ( yksityinen oppilaitos, n. 1200 oppilasta). Joulu- ja pääsiäiskirkkojen ( lut.) vaihtoehdoksi on useimmiten järjestetty näytelmä. Ortsuoppilaat menevät kyllä lähes poikkeuksetta kirkkoon (lut).
Olen myös miettinyt mitä ne korvaavat tilaisuudet saavat ja voivat olla, kun kuulemma niiden pitäisi olla jollain tavalla vastaavia. Mitä uskonnottomille pitäisi/voisi järjestää niin että se olisi vaikkapa jouluhartautta vastaava? Muutama maallinen joululaulu ja tonttunäytelmä korvaamaan kristillisiä joululauluja ja seimikuvaelmaa? Mikä on kristillistä konserttia korvaava tapahtuma - varsinkin pienemmissä kouluissa, joissa pois jääviä on vain muutama? Mikä korvaa lähetystyöntekijän vierailun, jossa kuullaan uskonnon lisäksi jostain toisesta maasta ja sen kulttuurista? Opettajan pitämä maantiedon tunti samasta maasta? 
Edit. Entäpä tuo kristillinen tai tonttuileva joulu koulussa, jossa on lisäksi iso määrä muslimeja, jotka ehkä eivät halua sen enempää kristinuskoa kuin tonttujakaan? Pitäisikö tilaisuuksia olla kolme?
Ei vaihtoehtojen keksiminen uskonnollisille tilaisuuksille ole mitään rakettitiedettä:
Muinaisella 60-luvulla oli ainakin oppikouluissa vielä ns. aamu rukoukset päivän aluksi. Opettajan lyhyt puhe (paitsi että ussan opella se oli pitkä) ja virsi pianon säestyksellä. Kerran koulumme matikan ope siteerasi Koraania. Ei siitä kukaan mieltään pahoittanut eikä hernettä nenään vetänyt…
Nykyään on paremmin: oppilaamme pääsevät vierailemaan moskeijassa, krishnatemppelissä, synagoogassa ( ehkä).
Koska aamurukoukset muuttuivat aamunavauksiksi? Vielä 90-luvulla ainakin oli aamunavaus, mutta virsiä tai heng. lauluja en muista.
Muistaako joku oikeasti nuorempi.
“Nollanollarilla” suurimmassa osassa kouluja oli aamunavaus, joka useimmiten ei ollut uskonnollinen, mutta sai olla sitäkin. Välillä kävi seurakunnasta joku pitämässä, tai koulun opettaja tai oppilas saattoi myös pitää uskonnollisen version. Joissain kouluissa oltiin tarkkoja siitä, että uskonnollinen sisältö ilmoitetaan etukäteen, ja et-oppilaat voivat mennä siksi ajaksi sellaiseen tilaan, jossa aamunavaus ei kuulu. Joissain kouluissa ei vaadittu ennakkoilmoittamista.
Lukioaikanani 05-08 meillä oli muistaakseni kerran viikossa - vaiko joka toinen viikko? - seurakunnan aamunavaus. Niissä tahtoi olla se ongelma, että olivat liian pitkiä ja varsinainen oppitunti pääsi alkamaan myöhässä. Ja kun sama viikonpäivä kyseessä joka kerralla, niin aina saman aineen tunnista jäi 5-10min pois seurakunnan takia. Ei se oikein kivalta tuntunut.
Eräässä toisessa lukiossa taas uskovilla oppilailla oli omituinen agenttioperaatio uskonnollisen sisällön ujuttamiseksi aamunavauksiin. Rehtori vaati tiukempaa ja tiukempaa ennakkosensuuria ja oppilaat keksivät ovelampia ja ovelampia tapoja hämätä rehtoria päästäkseen julistamaan. Tiedä sitten, oliko tuollaisesta enemmän haittaa kuin hyötyä kuitenkin.
Omassa lukiossani oli myös koulukirkkoa korvaava tilaisuus järjestetty, mutta se oli yhdessä luokassa et-opettajan johdolla ja ilmeisesti aika olematon. Oleellisinta siinä oli, että myös et-oppilaat pääsivät osallistumaan kolehtiin koulun kummilapsen hyväksi, kun rahankeräyslupateknisistä syistä keräys oli koulujumalanpalveluksen yhteydessä. Korvaavassa tilaisuudessa oli sitten sama keräys myös. Meillä tapahtui myös sellaista, että naispappeutta vastustavat opiskelijat lintsasivat koulukirkosta, kun eivät tienneet, onko siellä nainen vai mies toimittamassa. En tiedä, että kukaan olisi missään vaiheessa edes yrittänyt selvittää, olisivatko he voineet mennä et-oppilaiden tilaisuuteen.
Onhan tuossa ideoita, mutta minusta noista suurin osa ei ole vastaavia. Kyllähän tekemistä on helppo keksiä, ja helposti myös jopa kivempaa kuin vaikkapa kirkossa istuminen, mutta se vaatimus vastaavuudesta ei välttämättä toteudu.
Aamuhartaudet muuttuivat päivänavauksiksi peruskoulun tullessa eli 70-luvun alussa. Toki ne silti monissa kouluissa olivat sen jälkeenkin uskonnollisia hartauksia, koulusta riippuen aina, usein tai joskus. Omassa koulussani 70-luvulla oli sekä uskonnollisia että muita päivänavauksia. Seurakunta taisi pitää kerran viikossa, muina päivinä pääosin opettajat ja joskus myös oppilaat.
Mitä kriteeräjä vastaavuuden pitäisi mielestäsi täyttää?
En tiedä, siksi juuri mietin, mikä sitä vastaavaa olisi. Minusta esim pääsiäiskirkko tai retki pajunoksia poimimaan eivät vastaa laadultaan ja kokemukseltaan toisiaan. Tai konsertti ja askartelu.
Pajunoksien poiminen on perinne kuten kirkko. Molemmat ovat retkiä koululta ulos.
Toinen retki istumaan penkissä, toinen retki ulos luontoon - minusta ne eivät vastaa toisiaan. Samoin tuossa jouluhartauden tilalle ehdotettiin pipareiden leipomista ja syömistä - aika erilaisia ovat nekin keskenään.
Enemmän noita kirkkoja ja hartauksia vastaisi vaikkapa tilaisuus, jossa myös lauletaan maallisia joulu-/kevätlauluja ja luetaan vaikkapa jokin teemaan liittyvä kertomus.
Sen sijaan konsertin tai näytelmän tms. korvaaminen onkin jo vaikeampaa. Sitten pitäisi olla kenties toinen kutsuttu esittäjä - mutta sitä tuskin tapahtuu, jos poisjääviä oppilaita on vain muutama.
Mieltymyksiä on monia. Ehkäpä olisi aika antaa lasten tietyn iän jälkeen päättää itse?
Pääsiäisen aikana meidän jälkikasvu on vetänyt tuplat. Se puolisen tuntia ennen pääsiäistä lut. kirkossa istuen ja kirkkaalla viikolla parisen tuntia Uspenskissa seisten. Siihen päälle ruokailu seurakuntasalilla. Matkoineen tekee sen verran, ettei opetukseen tarvitse tuona päivänä osallistua.
Luokilta alle puolet kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Hyvä kysymys on keiden ehdoilla tässä pitäisi mennä.
Siinäpä sitä ollaan. Juuri tämä vaiva ja pähkäily mikä olisi sopivaa ja vastaavaa kaatuu opettajien niskaan. Ei käy kateeksi. Sitten tulee vielä painetta ja kuraa huoltajilta monista eri syistä. Ja oppilaat ovat monenlaista tukea tarvitsevia…
Periaatteessahan lapset (tai käytännössä vanhemmat) saavatkin päättää. Olen ainakin ymmärtänyt, että nykyisin uskonnon opetukseen osallistuminen ja kirkon jäsenyys eivät velvoita silti oppilasta osallistumaan enemmän hartausluonteisiin tilaisuuksiin. Eri asia sitten, kuinka paljon ja kuinka selvästi tästä tiedotetaan.
Opetushallituksen ohjeesta: “Uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset sisältävät uskonnon harjoittamista. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Viimeksi mainitun perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen ja toimitukseen on
riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä. Näin ollen myöskään tiettyyn
uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen
uskonnollisen yhdyskunnan tai opetuksen järjestäjän itse järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.”
Siis siellä syrjäseudulla? Täällä keskemmällä vielä yli puolet kuuluu kirkkoomme .
Tänään lauloimme upeiden kakkosluokkalaisten kanssa virret Nyt sytyyämme kynttilän, Hoosianna, Enkeli taivaan, Kuule Isä taivaan ja Kuuntelen. Osasivat kaikki paitsi viimeisen ja sekin meni kerralla kaaliin.
Parikymmentä palleroa luokassa, 4 meni ET-hen tms.
Viikon päästä tapaan runsaat 30 kolmasluokkalaista samoissa merkeissä. Laulamme varmaankin ainakin Kiitos isänmaasta ja Soi kunniaksi Luojan. Sekä Tiellä ken vaeltaa.
Vastaava tilaisuus on kyllä hankala. Itsestään selvää on, että oppilaita ei saa jättää valvomatta eikä esim. päästää kotiin tai järjestää jotain rangaistukselta vaikuttavaa ohjelmaa. Mutta kannattaisi tulkita tuota aika löyhästi, nyt tuntuu, että tulkitaan tosi tiukasti ja pyritään estämään uskonnolliset tilaisuudet.
Varmasti jokaisessa koulussa tiedotetaan, että uskonnollisiin tilaisuuksiin ei ole pakko osallistua, vaikka kuuluisi kirkkoon. Vanhemmilta pyydetään kirjalliset suostumukset, usein lukuvuodeksi kerrallaan.
Meillä, Suomen parhaassa oppilaitoksessa, kysytään tapahtuma kerrallaan Wilmassa. No problem.
Menee jo aika hurjaksi:
Musiikki | Koulu perui barokkikonsertin Uudellamaalla – Syynä olivat järjestäjän mukaan uskonnolliset viitteet: