No, tuo olisi sensurointia jos sanat eivät saisi tulla ymmärretyksi.
Katsoin OAJ:n Lahtisen sanoja uudelleen, ja äsken kirjoittamani ei mennyt ihan oikein. Itse asiassa Lahtinen antaa mahdollisuuden valita: Messias voi olla uskonnonopetusta tai kulttuurikasvatusta. Kyse on tilaisuuden tavoitteesta. Laura Kajander ja co ovat selvästi sitä mieltä että koulukonsertti ei olisi uskonnonharjoitusta. Olen samaa mieltä, ja niin uskoakseni suurin osa musiikkialan ammattilaisista. Mennään mahdottumuksiin, jos uskonnollinen lähtökohta estää yhteisen kulttuuriperinnön jatkamisen ja taidekasvatuksen yhdenvertaisen harjoittamisen.
Kirjoitin tuota hiukan irvaillen, mutta koko konsertin poisjättäminen vasta sensurointia onkin. Jos hengellistä tekstiä pidetään haitallisena jostain kumman syystä, voihan suomennoksen aina jättää jakamatta. Ties vaikka kiinnostuneimmat oppilaat etsisivät sen jälkikäteen jostain ja oppisivat jotain uutta.
Näissä koulujen uskonnonharjoittamistilanteissa on kyse samasta ilmiöstä kuin on havaittavissa sosiaali- ja terveysalalla. Oikeudet tiedetään hyvin. Paremmin kuin vastuu.
Vanhemmat eivät pohjimmiltaan halua ottaa vastuuta lastensa arvokasvatuksesta, eivätkä halua että kukaan muukaan tekee niin. Sillä halusipa tahi ei arvokasvatus on aina transsendentteihin perustuvaa. Ilmiö on paradoksaalinen. Samalla kun tiedetään, että uskonnonharjoittamisessa on kyse pohjimmiltaan myös arvokastatuksesta, niin halutaan käyttää negatiivista uskonnonvapautta ja vaatia uskontoihin perustumatonta arvokasvatusta korvaavana toimintana. Mutta vanhemmat eivät sitä halua itse järjestää.
Niille jotka haluavat välttää uskonnonharjoittamiselle (puhun kristinuskosta) altistumista pitäisi esittää kysymys: “Millaista ei-uskonnollista arvomaailmaa haluaisitte piltillenne opetettavan tämän ja tämän hengelliseksi luokitellun tilaisuuden aikana, jossa puhutaan lähimmäisen rakastamisesta tai 10 käskystä?”
Korvaavaksi ohjelmaksi näille antikristillisille tahoille voisi järkätä konsertin teemalla M.A. Numminen sings Wittgenstein. Aika moni varmaan vslittis mieluummin Simojoen…
Raunio-Hannula: “Siinä (uskonnollisessa tilaisuudessa) on uskonnollista julistusta tai jotain muuta sellaista toimintaa, jolla pyritään sitouttamaan uskonnolliseen toimintaan. Tällainen tilaisuus pitää järjestää erillään opetuksesta.”
Tosiaan voi kysyä, onko korvaavaksi ohjelmaksi ajateltava vaikkapa toista konserttia, jolloin konsertin järjestäminen on käytännössä erittäin vaikeaa jollei mahdotonta. Vai voisiko olla jotain muuta musiikillista ohjelmaa.
Tuo lautakunta ei määrää kouluja. Hämeenlinnan kaupunki päätti ihan itse maksaa korvauksen siinä Simojoen keikan tapauksessa.
Ei niitä valittajia ehkä kuriin saada. Varmaan valittamista voisivat tehdä kristitytkin ja ehkä tekevätkin.
Hyvä että nyt saatiin taas esiin oikea tapa tulkita lakia. Opetushallituksen edustajan sanat pitäisi saada ihmisten tietoisuuteen. Valitettavasti monilta menee ehkä ohi kun samaa keissiä puidaan useita päiviä. Ihmiset myös lukevat otsikoita ja keskustelun pätkiä eivätkä siksi aina hahmota oleellisia.
Kirkkonummella peruttu konsertti olisi sisältänyt 4 aariaa oratoriosta, enkuksi, soitinmusiikkia ja puhetta(ilmeisesti barokkimusiikin esittelyä). Setti vedettiin 16 eri paikassa, kouluissa ja kirjastoissa. Mukana oli muutama soittaja orkasta ja pari laulajaa Hesan kamarikuorosta.
Koko oratorio esitetään joulukuun aikana useilla paikkakunnilla. Silloin tietenkin mukana koko orkesteri, kuoro ja solistit.
Näin voisi hyvin sanoa, jos puhuttaisiin aikuisista. Mutta teini-ikäisen vakaumus voi toimia erilaisella logiikalla. Etenkin neuroottisuuteen taipuvaisen teini-ikäisen. Peruskouluikäisen ei voida olettaa suhtautuvan oman vakaumuksen vastaiseen sisältöön samalla tyyneydellä kuin normaalijärkisen ja normaalikäytöstapaisen aikuisen.
Toimittaja on oikein valinnut ja lihavoinut ne ahdistavat sanatkin…
Nuo pitkäperjantain ja pääsiäisen laulut ovat juuri ne koulun musiikin kirjojen biisit joita vielä ennen koronaa ja ehkä sen jälkeenkin kaikuivat meidän kirkossa kun koululaiset sen pääsiäisen alla täyttivät. Näitä kouluilla opeteltiin monien vuosien ajan innokkaasti.
Ajan henki pakottaa tähän julkisessa koulutuksessa, siksi hyvä kolumni.
Rippikoulu ei riitä enää tunnustukselliseen opetukseen, joka tähtäisi uskoon ja kasteeseensa. Ainakin vapaaehtoisesti sitä tulisi järjestää ilman esim. kristillisiä koulujakin.
Vanhempienkaan kasvatus ei riitä tietenkään.
Ops vaihteee käytännössä hyvin paljon mut karkea yleistys on se että nykyään tärkeintä on et teineillä on “kivaa”. Kristillinen sisältö on sit enempi vähempi huteraa. Järjestöjen ripareilla tilanne on kai edelleen jollain lailla ok mut mitä isompaan stadiin mennään niin aina hullummaks käy.
