1800-luvulla keksityn raamattufundamentalismin näkökulmasta tuo voi olla aiheellinen huoli. Mutta sekä ajassa että tilassa kristittyjen pienen pieni vähemmistö on ollut moisen hermeneutiikan kannalla. Epäilen vähän, että edes klassis-luterilainen (siis 1800-luvun kalvinismivaikutteita edeltävä) sola scriptura -periaate välttämättä edellyttäisi moista tulkintaa. No, mitäpä minä luterilaisista tiedän.
Joka tapauksessa kristittyjen suuri enemmistö on aina ollut muita kuin solascripturisteja, ja heidän näkökulmastaan on täyttä hölynpölyä se ajatus, että koko “kristinuskolta katoaisi sisältö”, jos hyväksytään se ilmeinen tosiasia, että Raamatun eri teksteillä on toisistaan poikkeavia lukutapoja ja että koko Pyhässä Kirjassa on historiallisen tason lisäksi myös runollisia ja myyttisiä tasoja.
Silti sitä mikä on kirjoitettu on pidettävä Jumalan sanana kauttaaltaan, muutoin olemme hukassa ja itsemme vankeina.
Jos minun täytyisikin epävarman ja pimeän tekstin ja käsityksen kanssa tulla toimeen, niin tahdon toki mieluummin pitää sen, joka on lähtenyt Jumalan itsensä lausumana hänen suustaan, siihen verrattuna, että minulla olisi teksti, joka on ihmissuusta lähtöisin. Jos minun täytyy tulla petetyksi, niin haluan mieluummin tulla Jumalan pettämäksi, mikäli se olisi mahdollista, kuin ihmisten. Jos tulen Jumalan pettämäksi, niin hän kantaa siitä vastuun ja voi antaa minulle täyden hyvityksen. Vastaavaa turvaa ja apua minä en voi saada ihmisiltä, jos he ovat minut pettäneet ja johtaneet minut helvettiin.
Kuulin tuon joko Suomen teologisen instituutin tai Studium catholicumin luennolta. Antti Laato oli luennoitsija. Heprea kuulemma myös tukee tulkintaa. En ole itse sitä teologisesti syvällisemmin pohtinut, mutta kyllä se selkeästi mahdollistaa luomiskertomusten ja evoluutioteorian sovittamisen keskenään. Ensimmäinen luomiskertomus aika hyvin noudattaakin sitä kaavaa, jonka mukaan makroevoluution on ajateltu kehittyneen.
Itse pidän lajien sisäistä evoluutiota toteen näytettynä, mutta en niinkään siitä, että lajeista kehittyisi uusia lajeja. Asia ei kyllä kiinnosta minua juuri lainkaan enkä ymmärrä miksi biologiasta tietämättömät ihmiset siitä niin kovin jauhavat ja vaativat evoluutioteorialle totuuden asemaa. Tai ehkä ymmärrän, jos asiaa ajatellaan teologisesti ja muistetaan Saatana ja hänen tapansa
Olen samoilla linjoilla. Itse asiassa tuohon “voiko lajeista kehittyä toisia lajeja” -juttuun voi ottaa vielä senkin position, että uskoo läheisten lajien voivan olla kehittynyt toisistaan mutta olla skeptinen sitä kohtaan, että yhdestä pääluokasta olisi voinut kehittyä evoluution kautta tyystin toisenlaisten otusten pääluokka.
On esim. helppo uskoa, että yhden lintulajin edustajien jouduttua erilleen niille voi kehittyä erilaisista oloista ja ravinnosta johtuen eri ominaisuuksia kuten väri, koko, nokan koko, ääntely ymv., mikä johtaa lajin jakautumiseen kahdeksi erilliseksi, mutta hyvin lähellä toisiaan olevaksi lajiksi, mutta on paljon vaikeampaa uskoa, että jostain yksisoluisesta olisi kehittynyt dinosauruksia.
Oikeastaan ainoa hypoteesi biologian alalla, joka minua kiinnostaa on morfinen resonanssi. Sen mukaanhan oliot kehittyvät sen metafyysisen idean mukaiseksi, joka on jo olemassa. Norsusta tulee norsu, koska se syntyy norsun formaan. Mielenkiintoinen hypoteesi muutenkin kuin siksi, että siitä on nominalismi kaukana
Luonnontieteilijän pointti: Evoluutioteorian ja genetiikan mekanismit selittävät ihan nätisti, miten jokin iso muutos eliön ominaisuuksissa voi kehittyä tavallaan kerralla valmiina. Mun mielestä kuitenkin vaaditaan aika paljon Jumalan johdatusta, että niillä mekanismeilla saadaan aikaan uudella tavalla toimivia eliöitä eikä villejä sekasikiöitä. Ihminen kun labrassa lähtee mutatoimaan näitä isoja muutoksia selittäviä geenejä, syntyykin banaanikärpäsiä joilla on jalat silmien paikalla, eikä jotain hienoja uusia toimivia ominaisuuksia.
Niin, itse olen aina mieltänyt että Jumala luo muuttumisen ja kehityksen eli siis evoluution prosesseilla. Miksi simsalabim-malli olisi jotenkin jumalallisempi. Kirkko opettaa että luominen ja luodun ylläpitäminen (termi joka oikeastaan puuttuu suomenkielestä, providentia on tässä tärkeä) on jatkuvaa. Se näkyy selvästikin siinä että maailman kasvot uudistuvat koko ajan. Saamme tässäkin asiassa armoa armon päälle.
Sitä paitsi pitää varoa tulkitsemasta luomiskertomusta omien universumia koskevien käsitysten kautta. Luonnontieteet ovat koko ajan muuttaneet käsitystään todellisuuden toimimisesta ja koko ajan käy selvemmäksi miten vähän tiedämme.
Lopulta Raamatun luomiskertomus voi käydä täysin yksiin todellisuuden kanssa kun vain maltamme olla luulematta että jo tiedämme minkä rakenteinen todellisuus on.
Esim. taivaankannen erottamisesta puhuminen voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, antimaterian ja materian erottumista, gravitaatiokenttien muodostumista ym. ym. Itse pohdiskelen että se tarkoittaa jotain vielä tuntematonta kvantti-ilmiötä aineen rakentamisessa.
Valon tulo on tietysti luodun erillistyminen Luojasta, koska ilman valoa ei ole erillisyyttä, toki sillä voi olla joku spesifi aineellinen merkitys tai sitten ei.
Ortodoksisessa ja katolisessa opetuksessa providentiasta puhutaankin paljon. Kaitselmus-sanasta sen käännöksenä en pidä, mutta kyllä toki on hyvä että se on edes olemassa.
Kaitselmus-sana siirtää termin merkitystä liikaa kaitsemiseen kun taas providentia puhuu siitä miten Jumala huolehtii että meillä on tarjolla tarvitsemiamme asioita.
Sitä huolehtimista paimen kai sitten tekee kun hän kaitsee. Jotenkin minun aivoissa kaitseminen on lakihenkisempää ohjailua kuin tarvittavien asioiden tarjoaminen.
Espanjalainen sanoo “Dios provee”. Se ei tarkoita että Jumala kaitsee ohjailemalla kepin kanssa oikeaan suuntaan. Toki joskus lauma on ohjattava sinne missä vettä ja laitumia on, mutta providentia on paljon muutakin kuin kepillä ohjailua, mille on sitten taas oma sana.
Otin tuon taivaankannen tuohon mietiskelyn alle ihan tarkoituksella. Mietin sitä itse varmaan pari vuotta eri kanteilta, aikoinaan kun luomiskertomus oli erityismielenkiinnonkohteenani.
Taivaankansi minkä Raamattu mainitsee perustuu puoliksi myyttiseen, puoliksi filosofiseen ainakin Mesopotamian ja Lähi-Idän alueella vallinneeseen käsitykseen maailman rakenteestä. Siinä on alinen ja ylinen, littana maan piiri jonka ylle kaartuu taivaankansi jota pitkin taivaankappaleet liikkuvat.
Sellaista taivaankanttahan ei todellisuudessa ole olemassakaan. Eli jos halutaan pitäytyä siinä että luomiskertomus kertoo oikeista, todellisista asioista ja niiden luomisprosessista, on otettava huomioon mitä olemassaolevaa asiaa taivaankansi vastaa.
Muutenhan sitten kun Jumalan luova ääni alkaa värähdytellä ainetta saamaan yhä erikoistuneempia muotoja, luomiskertomus vastaa suurissa linjoissa tieteen tämänhetkistä kuvausta universumin rakentumisesta.
Taivaankansikin toki on olemassa, mutta mikä on se todellinen muoto todellisessa universumissa. Mesopotamialaisen mallin muokaista kuoriloa ei ole olemassa. Itse olen nähnyt taivaankannen koko avaruuden tilana, jonka erottuminen voi tarkoittaa monelaisia asioita esimerkiksi kvanttitasolla aineessa. Sehän erottaa vedet vesistä. Ehkä ulottuvuuden toisesta ulottuvuudesta, tai juurikin antimaterian materiasta, tai se on jokin mekanismi jolla jotkin atomin sisäiset hiukkaset järjestyvät juuri niin että avaruus tilana x-määrässä ulottuvuuksia on olemassa.
Raamattu ja kirkko opettavat myös että kaikki luotiin Kristuksessa, Kristuksen kautta. Missä Kristus on Genesiksen luomiskertomuksessa?
Itse pitäydyn kirkkoisien Aatami/Proto-Kristus -tulkintaan.
Aatami on ensisijaisesti Kristuksen ennusmerkki, kosminen Kristus luomisessa luovan Jumalan tahdon muovailtavana, joka liittää ennakoi inkarnaatiota siten että luotu materia saa muotonsa Kristuksessa ja hänen kauttaan.
Proto-Kristuksesta suoraan samana lihana ja luuna otetaan “Kaikkien elävien äiti”, elämä, ehkä siihen voidaan rinnastaa ajatustasolla jopa elollinen luonto, vaikkakin ikuinen elämä, todellinen elämä on tärkeämpi, onhan Eeva Neitsyt Marian ennusmerkki. Hän on kantanut sisällään Kristusta, kaikkeuden todellista elämää.
Luonnollisen ihmisen luominen tapahtuu eläinten joukossa, mutta todellisen, kokonaisen ihmisen luominen tapahtuu inkarnaation kaiussa, Kristuksessa-Aatamissa. Samoin luomiskertomus yhdistää kauniisti kaiken materian Jumalan pelastussuunnitelmaan kertoessaan kuinka Jumala otti maan tomua ja muovaili siitä proto-Kristuksen. Tarinankerronnallisesti näyttää siltä että jo olemassaolevasta luodusta aineesta tehdään Kristus, mutta hengellisellä tasolla siinä tapahtuu kaiken luominen Krstuksessa ja Kristuksen kautta. Kaikki mitä edellä on kerrottu maailman synnystä ja muotoutumisesta on voinut tapahtua koska ne on luotu Kristuksessa, jonka kautta luova, Jumalan henki on puhallettu.
En tiedä saanko visioni kerrottua näin sanallisesti, ajatelkaa Aatamin luominen kolmiulotteiseen tilaan keskelle palloa, ja kaikki muut luomisen tapahtumat siihen ympärille, ja pallo vaikka Jumalan käteen niin kuin Juliana Norwichlaisen näyssä. Kaiken sitoo yhteen se että Aatami on samaa maan tomua kuin kaikki muukin ympärillä.
Niin minäkin haluan kaitsemisen ymmärtää, mutta liian usein kuulee siitä puhuttavan kuin se olisi aina jotain väkipakolla johonkin suuntaan ohjailua. Minusta sen kaunein Raamatullinen allegoria on se miten Israelin kansa erämaassa selvisi eteenpäin. Aina oli toimeentulon turvaavia asioita ympärillä, mihin tahansa mentiinkään. Vaikka kansa kapinoi, Jumala ruokki heitä ja ruoka jopa maistui jokaisen suussa siltä mistä kukin eniten piti.
Kaikki meille tutut eliöiden perusmuodothan taisivat ilmaantua geologisessa mielessä yhtäkkiä ns. kambrikauden räjähdyksessä noin 550 miljoonaa vuotta sitten. Sitä ennen elämää oli ollut jo kolme miljardia vuotta ja toki sinä aikana oli tapahtunut merkittäviä harppauksia kuten monisoluisuus ja yhteyttäminen, mutta melko yksitoikkoisia lätysköitä ja yksisoluisia elävät siihen saakka olivat.
Emme tiedä mistä tämä moninaistuminen johtui. Mitenkään väistämättömältä se ei vaikuta. Sen voi nähdä sattumana tai Jumalan sormena tai jonakin siltä väliltä. Mun mielestä on jotenkin hienoa juuri se, että asian voi selittää myös luonnollisena - luontohan luotiin sangen hyväksi, joten tuntuisi väheksyvältä sanoa, että luonnossa tapahtuva evoluutio olisi jotenkin pliisua!
Ja sama näkyy monta kertaa myöhemminkin, esimerkiksi ihmisen evoluutiossa. Anatomisesti ihan nykyisenlainen homo sapiens on ollut olemassa muutamia satoja tuhansia vuosia. Mutta pitkään jotain puuttui. Vasta jotain 50 000 vuotta sitten tapahtui taas jotain, ja sinänsä etevät, työkaluja ja tulta käyttävät mutta aika lailla paikoillaan junnaavat ihmiset alkoivat puuhata kaikkea ennennäkemätöntä: taidetta, temppeleitä, kaupankäyntiä.
Lunnontieteiden tulokset saavat luomakunnan näyttämään vain entistä hienommalta minun mielestäni.
Ja välillä sitten kävi vähemmän kauniisti… En usko, että kaitselmus olisi nähtävä vain lempeänä ruokkimisena ilman mitään pakkoa. Paimen voi kopauttaa sauvalla kipeästikin ilman, että lakkaa olemasta hyvä paimen.
Tuo on ongelma vain, jos pitää Raamattua jumalallisena ilmoituksena eikä inhimillisenä puheena siitä. Tietenkään kuvaus ei ole nykytieteen valossa tarkka eikä oikea - sanotaanhan siellä jänistäkin märehtijäksi ym. Mielestäni rehellisintä on myöntää inhimilliset epätarkkuudet Raamatun luomakuntaa koskevissa kuvauksissa. Se ei ole ongelma, koska jumalallinen ilmoitus ei perustu Raamattuun, vaan Raamattu perustuu Jumalan tekoihin. Ihmiset ovat kokeneet niiden suuruuden, pyhyyden ja merkittävyyden ja sitten yrittäneet pukea ajatuksiaan sanoiksi sen hetkisen ymmärryksensä mukaan. Se oli puutteellinen, mutta niin olisi meidänkin, jos yrittäisimme kirjoittaa maailmankaikkeuden ja elämän synnystä tyhjentävän esityksen, jota jälkipolvet sitten pitäisivät jumalallisen täydellisenä kuvauksena asioista.
Ei ole siten välttämättä lainkaan mielekästä yrittää nähdä luomiskertomuksen kuvauksissa mitään kvantti-ilmiöitä, koska ei sen kirjoittajalla/kirjoittajilla ollut sellaisista mitään käsitystä - eikä ole paljon meilläkään. Oman aikamme nerokkaimmat tutkijat ovat vasta alkamassa ymmärtää kvantti-ilmiöiden luonnetta. Siihen, että niiden ymmärtämisestä muodostuisi jokin yleisesti hyväksytty ja laaja-alainen kokonaiskuva, on vielä pitkä matka. Puhumattakaan siitä, että se tulisi yleisesti tunnetuksi.
Luomiskertomuksessa olennaista ei ole sen vastaavuus nykytieteen tarjoamiin tietoihin, vaan se, että se on oman aikansa ihmisten uskon todistus ja heidän paras ymmärryksensä asioista ja että se kävi dialogia syntyaikansa muiden elämän syntytarinoiden ja alkumyyttien kanssa - ja suurelta osin kiistää ne: luomiskertomuksen mukaan elämällä ja olemisella on alku, kaikkeus ei ole saanut syntyään alkuhirviöiden taistelusta jne. Tuollaisiin “tieteellisiin” käsityksiin Raamattu otti kantaa kiistäen ne.
Btw, vieroksun kovasti käyttämääsi “proto-Kristus” -ilmaisua. Siitä tulee vaikutelma kuin Aatami olisi luotu jonkinlaiseksi Kristuksen harjoituskappaleeksi. Ja eihän Kristus edes ole toinen Aatami vaan “toinen ihminen”.
Tässä saattaa olla murre-eroja tai alueellisia eroja suomen kielessä. Ainakin täällä kaakossa kaitseminen on nimenomaan tarkoittanut huolehtimista ja hoitamista. Lapsia on kaitsettu yms. Saattaa olla Karjalan vaikutusta ja jos niin on niin itse asetun tässä kyllä idän kannalle
Ortodoksiset kirjoittajat kirjoittavat ilman muuta Kristuksesta “toisena Aadamina”, joka tuli korjaamaan sen, minkä Aadam rikkoi, ja Jumalanäidistä “toisena Eevana”.
Osa tosiaan käyttää termejä huolimattomasti. “Toinen Aadam” merkitsisi sitä, että uusi olisi vanhan kopio. Mutta siitä ei ole kyse, vaan kokonaan uudenlaisesta, kirkastetusta olennosta. Siksi se on Raamatussakin “toinen ihminen”.
