Kreationismi


#164

Kyllä ainakin Wikipedian mukaan tuo tutkija on olemassa ja hän on tehnyt löytöjä, joita nuoren maan kreationistit teksteissään hehkuttavat.

He tosin tyytyvät hehkuttamaan. Epäilen, etteivät he yritä tutkia sitä, miten olisi mahdollista, että moiset kudokset voisivat säilyä pitkiä ajanjaksoja luonnonolosuhteiden armoilla ilman, että niitä yritetään erityisesti säilöä. Sillä jos laboratoriossa verinäyte pilaantuu viikossa tai kahdessa jollei sitä säilötä, niin tuhansissa vuosissa ei ainakaan pitäisi olla enää mitään tutkittavaa.


#165

Hypoteesilla joko on selitys- ja ennustusvoimaa tai sitten sillä ei ole.

Toki, mutta yhtä kaikki samaan aikaan tehdään valtavia määriä relevanttia ja rehellistä tutkimustyötä.

Tuohon et taida toivottavasti uskoa itsekään.

Niin… tämä ei tarkoita, että vertaisarvioitu artikkeli on lähtökohtaisesti epäluotettavampi kuin joku random artikkeli internetin syövereissä. Oletan, että olet siitä samaa mieltä. Mielestäni on naurettavaa, jos pyritään puolustamaan kreationismia siilipuolustuksella “mihinkään ei voi luottaa… paitsi tietenkin luotan tähän kreationistiseen artikkeliin”.

EDIT: Huomaan, ettet vastannut kysymykseeni… tarjoaako luomine piste fi sivuston artikkeli lähteitä väitteelle vai ei, ja jos tarjoaa, niin ovatko ne vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista?


#166

Jos otetaan esimerkeiksi kvanttifysiikka ja vaikkapa suhteellisuusteoria, niin kyllä niistä on usko kaukana. Ydinvoimalat toimivat ja valitettavasti atomipommejakin on räjäytelty.

Suhteellisuusteoria taasen on johtanut ei sen enempää tai vähempää: kravitaatioaaltojen löytymiseen.

Tietenkin aina voi väittää, että kaikki on vain salaliittoa ja totuuden vääristelyä.

Tieteellisen tutkimuksen ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa uskonnollisen uskon kanssa. Ei liene kovinkaan hedelmällistä väittää mitään pyhää kirjaa täysin kirjaimellisesti todeksi, koska se ei ole tarpeen. Lukuisat ihmiset uskovat Jeesukseen ilman uskoa kreationismiin. Ja Jumala tuskin heitä siitä rankaisee.


#167

Huomauttaisin, etten ottanut kantaa nuoren maan kreationismiin - en puolesta tai vastaan. Mutta jos pitää valita, niin olen vanhan maan kreationismin kannalla. Äänestän mieluummin maapallon pitkää ikää, kuin haluan väittää Jumalaa valehtelijaksi.

Kreationismi eli luomisusko on oppi, jonka mukaan kaikkeus ja sen elolliset olennot ovat syntyneet luomistapahtumassa. Kreationisteja me kristityt olemme kaikki:
“Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,”.

Jos kiellämme uskon luomiseen, emme ole kristittyjä. Kristityt uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan, jonka yksi persoona on Luoja eli Isä. Pelkkä (immanentti) Jeesus ei valitettavasti riitä uskon kohteeksi. Kreationismi kuuluu täten uskottavaksi tarkoitettuun pakettiin.

Meistä kumpikaan ei ole ydinfyysikko, joka osaa johtaa tarvittavan teoreettisen mallin ja osaa suunnitella fissioreaktorin. Sinäkin USKOT mitä koulussa on opetettu ja mitä mediassa kerrotaan. Meidän kaikkien “tietäminen” on uskomista siihen, mitä meille on opetettu. Syvällistä, aukotonta tietoa ja kokemusta harvalla on niistä asioista, joita luulemme tietävämme. Kaikki tietomme perustuu uskomiseen. Koulussa opimme uskomaan johdonmukaiselta kuulostaviin väitteisiin, joita auktoriteetti (opettaja) kertoo, mutta emme opi tietämään ja hankkimaan tietoa.

Kaikki keräämämme tieto on siis johdonmukaiselta ja todelta näyttävä joukko hyvin perusteltuja uskomuksia - ei sen enempää. Ainoa täysin luotettava tiedon lähde on järkiperäinen päättely (kuten matematiikassa toimitaan), mutta kenelläpä on siihen aikaa ja edes kykyjä. Kaikkeen havainnointiin liittyy nimittäin usko aistien ja havaintovälineiden luotettavuuteen.

No miksi höpisen tällaisia? Siksi kun väitin, että tieteen totuudet ovat monesti uskon asioita. Uskotko tieteen totuuksiin vai tiedätkö oikeasti tieteen totuudet?


#168

Unohdinkin mainita tuohon yhteyteen eron vanhan ja nuoren maan kreationismiin. Viittasin jälkimmäiseen kun puhuin kreationismista. Nuoren maan kreationismi lienee kuitenkin ollut kreationismin pääsuuntaus vielä ainakin 300 - 400 vuotta sitten.


#169

Osa tieteellisestä tiedosta perustuu virheellisiin oletuksiin joistain luonnonlaeista. Näin oli esimerkiksi Isaac Newtonin painovoimateorian kanssa. Suhteellisuusteoriakaan ei ole varmaankaan lopullinen teoria, mutta se lienee oikeassa siinä, minkäluonteinen aika-avaruus on.

Usko siinä merkityksessä kuin tuossa kirjoituksessasi käytät ei ole kuitenkaan hyvä käsite tieteellistä tietoa arvioitaessa. Ikäänkuin asiaan jäisi jokin epäilys, että asioista ymmärtävät sumuttaisivat sellaisia, joilla on vain tavallinen koulusivistys. Tällaisesta ei missään tapauksessa ole kysymys. Se on yksinkertaisesti mahdotonta.

Havaintovälineet voivat tuottaa virheellisiä havaintoja. Epäilemättä. Mutta kun usealta eri havaintovälineeltä saadaan yhtenevä tulos, joka vahvistetaan muilla menetelmillä, niin kyllä se usko on silloin aivan väärä sana, jos se tuohon otetaan mukaan.

Ja sitten kun havaintovälineillä saatua tietoa verrataan teoreettisiin arvoihin, niin yhtenevän analyysituloksen voidaan jo ajatella olevan jotain aivan muuta kuin uskoa.


#170

Käytännössä kreationismiin liitetään paljon ajatuksia, joita kristityn ei tarvitse omaksua, kuten evoluution kieltäminen. Nämä ovat niin yleisiä “kreationismi”-termiin liitettyjä ajatuksia, että ne on otettava mielestäni keskusteluissa huomioon, muuten väärinymmärrys on lähes väistämätön. On paljon kristittyjä, jotka eivät tunnustaudu kreationisteiksi, vaikka uskovatkin Jumalaan ja siihen, että kaikki on hänen luomistyötään.


#171

Jos johdonmukaisia ollaan, niin sokea evoluutio (deismi) pitääkin kieltää, jotta Luojalle “jää tilaa”.


#172

Pahin asia Jumalan luomistyön kieltämisessä on se, että hänen sanansa tehdään sillä tavoin tyhjäksi. Mihin uskovina voimme luottaa, jos meillä ei ole hänen sanaansa? Tänäänkin ollessani avantosaunalla yksi ateisti tuli kimppuuni ja koetti vakuuttaa minua ateisminsa uskottavuudesta juuri vetoamalla evoluutioteoriaan.


#173

En näe ilosanomaa kristillisessä uskossa, koska en pidä sitä totena, mutta en näe ilosanomaa myöskään ateistisesti tulkitussa todellisuudessa, vaikka ateismi itsessään on vain siinä, että jumalien olemassaoloihin ei uskota. Ateisti voi uskoa halutessaan jonkinlaiseen metafyysiseen ja hyvään ja oikeudenmukaiseen “maailmanjärjestykseen”, ja ateisti voi olla hyvin optimistinen. Itse en vain kykene olemaan optimistinen tai oikeudenmukaiseen ja hyvään “maailmanjärjestykseen” uskova, ellen jotenkin kykenisi sammuttamaan ja tukahduttamaan tietoisuuttani radikaalilla tavalla.

Richard Dawkins on aika jyrkässä ristiriidassa ymmärtämiensä tosiasioiden kanssa, kun hän toisaalta ymmärtää luonnon hirvittävyyden ja välinpitämättömyyden luontokappaleista, mutta toisaalta on hyvin optimistinen, ikään kuin kumoten sen, mitä toisaalla on selvästi sanonut.

Dawkins:

The total amount of suffering per year in the natural world is beyond all decent contemplation. During the minute that it takes me to compose this sentence, thousands of animals are being eaten alive, many others are running for their lives, whimpering with fear, others are slowly being devoured from within by rasping parasites, thousands of all kinds are dying of starvation, thirst, and disease. It must be so. If there ever is a time of plenty, this very fact will automatically lead to an increase in the population until the natural state of starvation and misery is restored. In a universe of electrons and selfish genes, blind physical forces and genetic replication, some people are going to get hurt, other people are going to get lucky, and you won’t find any rhyme or reason in it, nor any justice. The universe that we observe has precisely the properties we should expect if there is, at bottom, no design, no purpose, no evil, no good, nothing but pitiless indifference.

Vertaa tähän Dawkinsin tekstiin:

After sleeping through a hundred million centuries we have finally opened our eyes on a sumptuous planet, sparkling with colour, bountiful with life. Within decades we must close our eyes again. Isn’t it a noble, an enlightened way of spending our brief time in the sun, to work at understanding the universe and how we have come to wake up in it? This is how I answer when I am asked – as I am surprisingly often – why I bother to get up in the mornings. To put it the other way round, isn’t it sad to go to your grave without ever wondering why you were born? Who, with such a thought, would not spring from bed, eager to resume discovering the world and rejoicing to be a part of it?

Esteettinen kauneus voi häikäistä ja lumota monia niin, ettei kärsimystä ja hirvittävyyksiä edes huomata tai ainakaan haluta huomata, koska tietoisuus niistä on niin häiritsevää. Toisaalta monet eivät pidä kärsimystä ongelmana, kuin vasta oikeastaan sitten, kun he itse tai rakkaimpansa todella kärsivät, vaikka intellektuaalisella tasolla olisivatkin jollain tavalla ymmärtäneet asioita myös oman alueensa ulkopuolisesta maailmasta.

Dawkinsinkin on ilmeisesti oltava kuin kahtiajakautunut voidakseen ylipäänsä elää.


#174

Dawkins kuvaa hyvin tätä kahtiajakautuneisuutta, noissa lainaamissasi teksteissä, kahtiajakautuneisuutta, johon syntiinlankeemus meidät syöksi, mutta jää itsensä varaan, eli etsimään oman järkensä avulla vastausta kysymyksiinsä. Ihmisen täytyisi kuitenkin etsiä sitä Jumalan sanasta, jolloin hän voisi siirtyä itsensä ulkopuoliseen tarkasteluun olemassaolostaan ja siihen liittyvistä kysymyksistä, joihinka (oikeat) vastaukset ovat vääjäämättä järjelle, olipa se kuinka korkea tai älykäs tahansa, saavuttamattomissa. Ihminen on myöskin järkensä osalta langennut olento, joka hapuilee sysi pimeässä. Mikään koulutus, mikään tiede, oppineisuus, lukeneisuus jne., ei voi auttaa ihmistä tässä. Ainut apu on ihmisen ulkopuolinen, Jumalan sanassa oleva apu, johonka uskomalla uskova sitten alkaa nähdä asiat oikein. Tätä Kristuksessa olevaa apua, johon Jumalan sana meidät ohjaa, saatana yrittää kaikin keinoin sumentaa ihmisiltä ja ohjata heidät luottamaan omaan itseensä, ennen kaikkea omaan viisauteensa ja etsimään ratkaisua kaikkialta muualta, paitsi todelliselta avun lähteeltä.


#175

Oikein suuri aamen tälle! Tässä on oikeastaan kaikki mitä haluaisin tästä sanoa ja vielä erittäin hyvin tiivistettynä. Jumalaa emme voi koskaan järjellämme ja päätelmillämme selittää. Jumalan sana on pohjimmiltaan ainoa asia joka kestää. Se että miten sen sitten ymmärrämme ja tulkitsemme on toinen juttu, mutta joka tapauksessa saatana yrittää kyllä kaikkensa tehdäkseen tyhjäksi Jumalan sanan ja tahdon.


#176

Näen samaa kahtiajakautuneisuutta myös uskovissa. Heidän tapansa ratkaista se on vain joko ulkoistaa jakautumista henkivalloille, tai lakaista vaikeat kysymykset “tutkimattomia ovat…” -maton alle.


#177

Mielenkiintoinen tuo Yellowstonen tulivuori, en siitä ole kuullutkaan, enkä tiedä onko siihen kreationistit ottaneet kantaa. Yleensä kreationistit ymmärtääkseni selittävät maankuoren muutoksia ja vaikka fossiilien syntymistä maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen aiheuttamalla paineella ja sen (”syvyyden lähteiden avautumisen”) yhteydessä purkautuneella vedellä, laavalla ja muilla maan sisältä nousseilla aineilla. Eroosio yms. maan kulumat, esim. Grand Canyon, olisi syntynyt vesien vetäytyessä. En ole näihin maan ikään liittyviin asioihin juuri perehtynyt, mutta tässä linkissä oli kerrottu aiheesta jotain…

https://creation.com/warped-earth

Yleensä evoluutioteoriassa minua kiusaa nämä elämän syntyyn, mutaatioihin yms. liittyvät kysymykset. En ole aihepiiriin riittävän perehtynyt voidakseni julistaa olevani nuoren maan kreationisti. Evoluutioteoriaan en voi uskoa, koska uskoa se todella vaatii, jotta alkuliemestä syntyisi elämää tai apinasta tulisi ihminen. Aika ei ole ratkaisu, sillä ajan myötä virheet perimässä lisääntyy ei korjaannu.


#178

Optimistisuus on helpompaa, jos ihmisellä on luja usko siihen, että todellisuudessamme tai kuin sen taustalla hallitsee jokin hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen kaitsija, tai jos hän uskoo siihen, että kaiken pohjalla on jokin oikeudenmukainen metafyysinen järjestys. Jos yksilö ei kykene näkemään järkensä, tunteidensa ja omantuntonsa valossa mitään hyvää ja oikeudenmukaista kaitsentaa (vertaa edellisen viestini ensimmäinen Dawkins-lainaus), niin hänen on mielestäni, jos hän ei ole kyllin paatunut ihminen jota tietoisuus kauhuista ei edes ahdista, kanavoitava se ikävä tietoisuus pois tietoisuudestaan suurimmaksi ajaksi keskittymällä positiivista mieltä synnyttäviin asioihin, tai hänen on selitettävä ne jotenkin olemattomiksi esim. ajattelemalla, etteivät eläimet edes kärsi (meistä näyttää vain siltä) tai esim. olemalla kyllin ihmiskeskeinen tai paatunut ihminen, jolle vain ihmisen kärsimys on ongelma ja eläimet hyväksikäytettäviä olentoja, joiden tunteet ja kokemukset eivät merkitse mitään.

Jos todellisuus ihan aikuisen oikeasti on paljon kaameampi ja julmempi kuin uskallamme edes kuvitella, on mielestäni selvää, että mielensä rauhoittamiseksi on tukahdutettava tai torjuttava ikäviä tosiasioita joko uskonnoilla tai filosofioilla, jotka joko osittain kieltävät todellisuuden kauhuja tai lievittävät niitä tai tekevät ne ymmärrettäviksi antamalla “varmoja” vastauksia, jotka eivät edellytä todistusaineistoa väitteiden tueksi, mutta osoittautuvat elinkelpoisiksi niin kauan kuin ihmiset saavat niiden avulla mielensä rauhoitetuiksi.


#179

Ratkaisevana erona on vain se, että uskovat eivät turvaudu omaan itseensä, eivät eristä omaa järkeänsä itsenäiseksi saarekkeeksi ja pidä sitä normatiivisena totuutta näistä asioista sanelevana oraakkelina.


#180

En ole saanut sitä kuvaa että nykyiset ateistitkaan, varsinkaan tiedemiehet kokisivat näin. Tiede on jo aikaa sitten näyttänyt useimmille tiedemiehille että todellinen oleva on ihmisen ymmärrystä monimutkaisempaa.
Ateistin ja uskovan eroa täytyy nykyään hakea muualtakin.


#181

Tätähän usko varmaankin myös on. Minulla on luottamus hyvään ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, joka on ilmoittanut tahtonsa ja suunnitelmansa. Oikeudenmukaisuus ja hyvyys eivät kylläkään aina toteudu täällä ajassa, mutta lopulta kuitenkin. En ole keskimäärin huolissani tai ahdistunut juuri mistään, koen useimmiten rauhaa ja levollisuutta asioiden suhteen. Uskoani Jumalan hyvyyteen ei tee tyhjäksi se kaikki väärä tai paha, mitä täällä maailmassa tapahtuu. Niin ehkä vain pitää käydä, ennenkuin Jumalan todellinen valtakunta tulee. Tässä maailmassa se näkyy nimittäin vain hyvin vajavaisesti.

Minun ei myöskään tarvitse tietää vastauksia kaikkiin kysymyksiin. En tiedä miksi kaikki tapahtuu niinkuin tapahtuu tai maailma on sellainen kuin se on. Minulle riittää se, että Jumala on ilmoittanut itsensä Poikansa ja Sanansa kautta, lähettänyt Pyhän Hengen, joka kaikesta tästä jatkuvasti todistaa minulle. Ehkä vasta aikojen lopussa tiedän lopullisen vastauksen kaikkiin kysymyksiini.

Järjellä ja tunteilla näitä asioita ei varmaan näekään kovin hyvin ja oikein. Huomaan kyllä että pyrit kovasti tekemään niin. Sen sijaan uskon silmillä näkee paljon selvemmin. Siihen taas ei pysty ellei uskalla luottaa siihen mikä on Jumalan ilmoittamaa. Ja jos ei usko edes koko Jumalan olemassaoloon, niin ei ole ihme jos epätoivo ja ristiriitaiset kysymykset täyttävät mielen.

Ehkä näistä sitten vaihtoehto b, eli ”varmat vastaukset”. Niiden todistaminen on tietysti uskomattomalle hyvin vaikeaa, mutta uskovalle helppoa, koska Henki todistaa itsestään ja se joka etsii ja haluaa uskoa, tulee lupausten mukaan myös saamaan vastaukset ja näkemään, että se kaikki on totta. Mutta sen näkee vasta sitten kun uskoo. Uskomattoman silmät ovat siltä suljetut.


#182

Olisiko tästä jotain näyttöä tai dokumenttia? Luen säännöllisesti tieteellisiä julkaisuja, enkä muista huomanneeni tieteilijöissä ja tutkijoissa tuota asennoitumista…


#183

Esimerkiksi Richard Feynmanin asenne. Voin kaivella esille muitakin joskus myöhemmin. Nyt tähän hetkeen tämä.

Goodstein also includes it in his “Special Preface” to the Feynman Lecture Series, dated 1989 as well. SarahLawrence Scott 03:21, 20 January 2007 (UTC)
The “faculty member” was David L. Goodstein, who included it in the book, “Feynman’s Lost Lecture: The Motion of Planets Around the Sun”, co-authored with his wife Judith R. Goodstein. In Chapter 2 (p45), the book says, “When I (D.L.G) started…” and the story continues through that chapter from that same first person perspective. On p52 the book says:
Feynman was a truly great teacher. He prided himself on being able to devise ways to explain even the most profound ideas to beginning students. Once, I said to him, “Dick, explain to me, so that I can understand it, why spin one-half particles obey Fermi-Dirac statistics.” Sizing up his audience perfectly, Feynman said, “I’ll prepare a freshman lecture on it.” But he came back a few days later to say, “I couldn’t do it. I couldn’t reduce it to the freshman level. That means we don’t really understand it.”