Etkö tästä syystä kannattanut sitä sukupuolineutraalia avioliittoa? Koska mielestäsi kaikenlaisia perhesuhteita ja kokoonpanoja tulee turvata ja säädellä yhteiskunnan taholta.
Vai esitätkö nyt ettet pidä avioliittoa ollenkaan tärkeänä ja säilyttämisen arvoisena insituutiona?
Olen lukenut tätä ketjua ja foorumin keskusteluja säännöllisen epäsäännöllisesti, jutellut kavereideni kanssa enkä ole avannut yhtäkään kirjaa tai tiedostoa netissä asiaan liittyen. Nyt tekee kuitenkin mieli keskustella tästä teidän kanssanne. Onko siis joku aloituspakettimateriaali mikä pitää ensin käydä läpi?
Jos tuo sitaatti tosiaan on jostain ortodoksisesta julkaisusta on päässyt tapahtumaan pahanlaatuinen moka. Eihän jokainen parisuhde voi olla “kirkko pienoiskoossa”, Tällainen on vain sakramentaalisesti vihitty ja ortodoksista elämää elävä aviopari.
Samaa sukupuolta olevilla pareilla ei voi olla yhteisiä lapsia, muuten kuin adoption kautta. Lesbonainen, joka hankkkii keinohedelmöityksellä lapsen on au-äiti. On uskottomuutta hankkia lapsi toisen henkilön kanssa ja olla samanaikaisesti toisen kanssa parisuhteessa. Ortodoksinen kirkko ei kiellä kastamasta au-lasta, vaikka hänen äitinsä ei katuisikaan syntejään, jos vain lapselle löytyy kummi. Lapsihan on joka tapauksessa viaton ja arvollinen saamaan kasteen. Kodinsiunauksesta voi olla montaa mieltä. Yleensä pappi ei kuitenkaan tiedä ainakaan kaupunkioloissa millaisia ihmisiä missäkin huushollisissa asuu. Jos esim homoavioliiton ortodoksiseen kirkkoon kuuluva osapuoli on tilannut kodinsiunauksen, se näin ollen yleensä toimitetaan.
Lapsia voi syntyä suhteesta yllättäen, vain jos toisena osapuolena on mies. Joka on seksuaalisessa yhteydessä sen lisääntymiskykyisen naisen kanssa.
Jos puhutaan yhteiskunnallisesta ilmiöstä, niin en osaa sanoa, tarvitaanko sitä erityisesti mihinkään. Voi ajatella maailman, jossa ihmiset vain sopisivat keskenään omaisuusjärjestelyistä, ja juhlistaisivat suhteitaan epämuodollisesti tai sitten oman uskonnon tradition mukaisesti.
Sen sijaan yhteiskunta varmasti pitäisi tärkeänä laeilla säädellä sitä, että lasten elämä on jotensakin turvattu ja että vanhemmilla on erityinen vastuu lapsestaan riippumatta siitä, mikä vanhempien keskinäinen suhde on.
No eikö kaikista järkevintä ja johdonmukaisinta olisi, että ne, jotka lapsen saattavat alulle, myös yhdessä kasvattavat ja hoitavat lasta?
Ei lapsia vahingossa vain ilmesty sellaisten vanhempien hoitoon, jotka eivät niitä keskenään voi aikaansaada.
Minä ajattelen tuon niin että suhde on se että kaksi tai useampi ihmistä on sitoutunut elämänkumppanuuteen. Lapset syntyvät tähän suhteeseen, yleensä suhteen jäsenten hedelmöittäessä toisensa, mutta myös niin että hedelmöittyminen on tapahtunut suhteen ulkopuolella. Tässä en ota kantaa siihen onko suhteen ulkopuolella tapahtuva hedelmöittyminen mielestäni hyvä ratkaisu. Sitä kuitenkin tapahtuu monista eri syistä.
Huomaatko, että minä puhun siitä millaisista suhteista voi syntyä lapsia. Lapsia syntyy, luonnollisesti, siitä kun mies ja nainen ovat “silleen”. Sinä puhut siitä että mies ja nainen ovat yhdessä seksuaalisesti, ja sitten lapsi syntyy johonkin suhteeseen.
Mutta aina kun lapsi syntyy luonnollista kautta, osapuolina on 1 mies ja 1 nainen. Avioliitto on tukenut sitä ideaalia, että nämä 1 mies ja 1 nainen olisivat myös lapsen huoltajat. Ja ettei liiton ulkopuolella olisi muita vanhempia.
Huomaan. Tässä näkökulmamme avioliiton perusteisiin eroavat toisistaan. Minusta perusta avioliitolle on kahden(tai erikoistapauksessa useamman ihmisen) sitoutuminen elämään yhdessä.
No, kertoisitko lisää siitä mitkä sinusta ovat ne avioliiton perusteet ja ylipäätään syy sen olemassololle.
Kirja oli suunnattu ortodokseille ja katekumeeneille, joten juuri ortodokseista ainakin puhuttiin. Myönnän että tuo on toisen käden lähde.
Kai kodinsiunausta pyydettäessä yleensä tulee puheeksi, keitä huushollissa asuu?
Kyllä, lisäsin tuonne viestiin juuri.
Minusta avioliiton tärkein peruste on se että jokin lukumäärä ihmisiä sitoutuu elämänkumppanuussuhteeseen, olemaan yhdessä ja pitämään huolta myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Lapsia ilmaantuu milloin mistäkin ja kun suhde voi hyvin, lapset kasvavat siinä turvallisesti.
Tiedostan oikein hyvin että ihmiset ovat erittäin erimielisiä tästä asiasta.
Kristinuskon alkuaikoina kristityt erottuivat yhteiskunnasta juuri siinä, että he eivät hylänneet lapsiaan, olivat uskollisia yhdelle eri sukupuolta olevalle puolisolleen sekä rakastivat toisiaan ja perheitään. Hyvin paljon vastoin sitä, mitä yhteiskunta ympärillä oli, varsinkin juutalaisuuden ulkopuolella.
Isän ja äidin tarve, varsinkin biologisen isän ja äidin tarve on meissä ja pysyy meissä. Ei sitä voi korvata lukumäärällä 2.
D
Eriävät mielipiteet Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden päätökseen ovat aika hyvä lähtökohta. Tuomarit Roberts, Scalia, Thomas ja Aliton esittivät sellaiset. Samoin kannattaa lukea Eduskunnalle aiheesta annetut asiantuntijalausunnot.
Moraalisemman pohdinnan pohjaksi sopii hyvin vaikkapa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen konstituutio Gaudium et Spes.
Siis tarkoitin, että mikä on mielestäsi perusta sille, että yhteiskunnassa ylipäätään tarvitaan avioliittoinstituutiota?
Aikuiset ihmisethän voivat sitoutua elämään yhdessä ilman valtion ohjausta ja säätelyäkin, ja erityistä instituutiota.
@Diakoni , ongelmallista mielipiteessäsi on se, että se ohjaa ajattelemaan että muuten kuin kristittyjen mallia noudattaen ei ole mahdollisuutta kohdella toisia hyvin ja perustaa turvallista perhettä. Pidän täysin mahdollisena että perhesuhteet ovat sekä turvallisia että rakastavia ja rakentavia muissa kuin kristillisissä perhemalleissa.
Useimmiten ehdottomasti näin! Mutta onko järkevää ja johdonmukaista, että mahdollisesti eri maassa asuva biologinen isä velvoitetaan kasvattamaan lasta? Vai onko lapsen alulle saattaja keinohedelmöityksessä se, joka työnsä puolesta operaation tekee?
Keinohedelmöitys ei sinänsä liity avioliittoon, eikä varsinkaan aiempina aikoina liittynyt. Lainsäätäjä voi sallia avioliiton ja kieltää keinohedelmöityksen.
Lähinnä tällaiset yhteiskunnan itsensä määrittelemät toimintatavat tulevat mieleen. Esimerkiksi jo mainitsemani perimys ja lähin omainen -asia.
Ihmisen on hyvä saada määrittää se miten haluaa hautajaisensa järjestää ja kellä on sananvaltaa siihen. Jos ei ole laillista aviopuolisoa, biologinen perhe voi jättää huomiotta puolisolle uskotut toiveet.
Myöskään kaikissa yhteiskunnissa ei saa julkista pariterapiaa jos ei ole virallisesti naimisissa ja joissakin muissakin sosiaalipalveluissa ja tukimuodoissa avioliiton virallistaminen voidaan tarvita.
Lasten aseman turvaaminen ei vaadi välttämättä avioliittolakia, sen voi varmistaa erillisellä lasten ja vanhempien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevalla lainsäädännöllä.
Minusta avioliiton tulisi olla heteropareille pakollinen ja keinohedelmöitys muuten kuin puolisoiden omilla sukusoluilla tulisi kieltää.
Huomaathan kuitenkin, että Suomessakin lainsäädäntö on pitkälti pohjautunut sille oletukselle, että lapsen huoltajat ovat hänen biologiset vanhempansa. Tätä mm. Jani Toivola kritisoi blogissaan, hankittuaan lapsen naispuolisen kaverinsa kanssa. Että yhteiskunta on rakennettu “puusilmäisesti” heteroydinperheen oletukselle.
Kyllä näin on, ja tämän näkisin itsekin mielelläni korjattavan.