Uskon itsekin että tämä tarve on meissä, tätä ei vain voi säännöillä saada toteutumaan. Näen siis paremmaksi että lasten kasvatus yleisesti ottaen turvataan jotenkin, kuin sen että biologinen vanhemmuus määrätään huoltajuudeksi ja perheen määritelmän pohjaksi.
Minusta määritelmällisesti ei pitäisi lähteä hoitamaan asioita siten, että koska jokin ideaali tai kaunis ajatus ei kuitenkaan toimi, niin mennään sitten sen mukaan miten haitat saadaan minimoitua. Se ei ole kristillistä. En tarkoita sitä, että ideaalista poikkeaminen tulisi sanktioida, mutta ideaalia nimenomaan tulisi pitää esillä ja puhua pääsääntöisesti siitä. Poikkeuksiin tulisi suhtautua rakkaudella ja lempeästi, mutta ei siten että niiden perusteella luodaan uusia ideaaleja. Poikkeuksille ei tule loppua.
D
3 tykkäystä
Kyynisesti ajatellen se voisi olla vaikka sellainen, että biologisten vanhempien muodostamat perheet saisivat miljoona euroa jokaisesta lapsesta, jonka kasvattavat eroamatta täysi-ikäiseksi saakka.
Nyt on kysyttävä miten määrittelisit käsitteen “suku”? Eikö suvun käsite perustu verisiteille?
1 tykkäys
Tämä olisi varmasti hyvä toimintamalli. Nyt kun laskin Puolimatkan kotisivun artikkeleita, niin pääsin johonkin kahdeksaankymmeneen sellaisissa artikkeleissa, jotka käsittelevät ideaalista poikkeamista. Ideaalia puolustavia oli ehkä puoli tusinaa. Luulen että tämä lähestymistapa herättää kritiikkiä.
Nähdäkseni juuri tuo, että äidin aviomies on lapsen oletus-isä, juuri osoittaa sen, että yhteiskunta on pitänyt oletuksena ja ideaalina, että lapsen äiti on lapsen biologisen isän kanssa naimisissa.
Mitä mieltä muuten olet siitä, että biologiset vanhemmat voivat antaa lapsensa pois? Tätähän tapahtuu koko ajan, kun miehet suostuvat siittämään lapsia lesbopareille ja nainen synnyttää lapsen homoparille.
Avioliiton perusta on murentunut ja tarkoitus jäänyt yhä enemmän unohduksiin jo vuosikymmeniä, ja sen huomaa mm. siitä miten eroamista on jatkuvasti helpotettu. Ja myös hedelmöityshoitolaista, kun se tuli mahdolliseksi yksinäisille naisille.
Kuitenkin kun mennään avioliiton perusteisiin, sieltä löytyy se oletus ja ideaali, että lapsen huoltajat ovat hänen biologiset vanhempansa. Jos avioliitolal ei ole mielestäsi tältä kannalta mitään merkitystä kannattaisitko avioliiton lakkauttamista ja korvaamista esim. “yhteistalousmallilla”:
Jos nämä osapuolet ovat keskenään tuttuja, niin useinkaan silloin lasta ei anneta mitenkään pois, vaan hänestä huolehditaan ja häntä kasvatetaan.
Mä taas muistin erään 1930-luvulla syntyneen herran, jota kerran haastattelin. Hänen äitinsä oli jäänyt leskeksi ja mennyt uusiin naimisiin. Uusi mies oli sitä mieltä, että annetaan poika pois. Tämä oli jäänyt miestä vanhoille päiville saakka vaivaamaan.
Ei mikään laki tai ihanne suojannut sitä, että hän olisi saanut viettää lapsuutensa biologisen äitinsä hoivissa.
Olen todella onnellinen että olen saanut varttua avioliitossa olevan naisen ja miehen biologisena lapsena. Sain kristillistä kasvatusta ja sain elää yhdessä kodissa täysi-ikäisyyden asti, en joutunut hyppäämään isän ja
äidin luona vuorotellen kuten niin monet lapset nykyään. Biologinen perimäni vanhemmissani oli koko ajan näkyvillä ja pystyin päättelemään mitä piirteitäni olin kummaltakin perinyt. Isäni ei ollut luovutettu siittiö eikä äitini vuokrakohtu. Minulla oli pienempi vaara joutua elämään köyhyydessä kuin yhden vanhemman perheessä.
Toivottavasti tulevaisuudessakin mahdollisimman monet lapset saavat nämä eväät ja kirkko tukee sitä. Yhteiskunnan tuki lienee jo menetetty.
Eikös ole hirveää kun joku sanoo tämän ääneen? 
1 tykkäys
Väitän että tämä on ollut ideaali, ja avioliittolaki kuin myös yhteiskuntajärjestelmä on pohjautunut tälle ihanteelle. Ei voi olettaa että laki estää jotain tapahtumasta, eikä myöskään että laadittaisiin tai vaadittaisiin rangaistuksia. Niistä voidaan päättää erikseen.
On ollut ideaali, että pariskunnat sitoutuvat toisiinsa loppuelämäksi, eivätkä petä toisiaan. pettämisestä ei kuitenkaan ole määrätty juridisia sanktioita, ei myöskään eroamisesta. Avioliitossa ns. harkinta-aika on tukenut tätä ideaalia. Mutta eroaminen ei ole rangaistavaa.
Oikeasti, avioliitto on liittynyt erittäin paljon siihen ihanteeseen, että lapsi saa kasvaa isänsä ja äitinsä hoidossa ja nämä ovat velvollisia huolehtimaan hänestä.
Jos tämä kielletään niin mitä mieltä, ideaa ja tarkoitusta avioliittoon yhteiskunnallisena instituutiona jää? Itsekin sanoit ettei sitä välttämättä tarvittaisi ollenkaan…
Niin. Mutta eikö ole kumma, jos lapsen voi antaa pois ilman seuraamuksia - jos kerran katsotaan, että lainsäädäntö pohjautuu oletukselle että niin ei pidä tehdä. Adoptiot ovat olleet mahdollisia ympäri maailmaa ikimuistoisista ajoista saakka, muulloinkin kuin silloin kun vanhemmat ovat kuolleet.
No mutta millä tavalla? Kai ihan tavallistenkin perusperheiden lapset saavat edelleen lapsilisää, päivähoitoa ja vaikka mitä… Se on tietysti huono, jos olet kohdannut paheksuntaa tai syrjintää sen vuoksi että olet kasvanut biologisten vanhempiesi luona.
Siitä voi tietenkin keskustella pitäisikö myös pettäminen tehdä rikolliseksi ja rangaistavaksi. Tai eroaminen ilman hyvää syytä, kuten toiseen rakastumisen takia. Perheensä hylkäämisestä voitaisiin säätää rangaistus ja monesta muustakin asiasta.
Et muuten vastannut kysymykseeni. Lapsensa pois antamisesta ei rangaista, mutta mitä mieltä itse olet siitä? Pitäisikö rangaista? Entä pettämisestä, eroamisesta uuden rakkauden tähden kun lapset ovat pieniä?
Minusta kaikesta tästä voisi säätää rangaistuksen. Monet ovat myös sitä mieltä, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä rangaistukset ovat aivan liian lieviä. Sano nyt vihdoin mitä itse ajattelet, sen sijaan että vain pyörittelet asioita…
Avioliittolaki on höllentynyt jatkuvasti monella tavalla. Aiemmin mm. eroon piti ilmoittaa syy. Kun tämä laki muuttui, oletettiin että väkivaltaiset suhteet päättyvät helpommin, normaalit liitot jäävät ehjiksi. Toisin kävi.
Mutta tuolla näkökulmaa siihen miten avioliittolakia voisi tiukentaa, palata aiempaan ja säätää uusia lakeja:
Mitenhän on. Jos olisi tilanne, että joku haluaa ehdottomasti luopua lapsestaan, mutta se ei olisi laissa mahdollista, niin vaihtoehto kai olisi, että vanhempi jättäisi vain huolehtimatta lapsesta ja odottaisi, että lapsi otetaan huostaan. Olisiko se sitten parempi. (Sehän on joka tapauksessa rangaistavaa, että ei vaikka anna ruokaa huolehdittavana olevalle lapselle.)
Jos joku mies luovuttaa siemennestettä naispariskunnalle joka saa ja kasvattaa lapsen, niin mikä siitäkään olisi rangaistus? Voi säätää lain, että lapselle on oikeus tietää biologiset vanhempansa, mutta isän henkilöllisyys ei ole välttämättä naistenkaan tiedossa. (Siitäkään laki ei ole koskaan sanonut mitään, että isän pitäisi ilmoittautua, tai äidin pitäisi ottaa selvää kuka hän on.)
Eroamisesta ei ole sinänsä syytä rankaista, koska lapseen ei vaikuta, ovatko vanhemmat avioliitossa vai ei. Pääasia, että vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lapsesta.
Ei. Ja oletettavasti juuri siksi se onkin tehty mahdolliseksi. Pakottaminen tässä asiassa ei johda mihinkään hyvään lopputulokseen. Mutta tätä voi silti paheksua. Ja mielestäni siitä voisi säätää sakkorangaistuksen. Samoin siitä jos isä jättää perheensä ja lähtee uuden rakkauden perään. Hän ei selvästikään ole hyvä isä eikä sovelias kasvattaja, mutta silti siitä pitäisi tulla seuraamuksia.
Tosin elatusvelvollisuushan on jo, ja siinä rahat menevät lapselle. Mutta mielestäni on huono juttu, jos jättäjä ei saa sellaista kokemusta että olisi tehnyt mitenkään väärin…
Jos vanhempi on kyvytön kasvattaja, silloin lapsi voidaan ottaa huostaan. On oikeastaan vähän liiankin pitkälle, mielestäni, joissakin tapauksissa tuettu sitä ideaalia, että lapsi kuuluu biologiselle vanhemmalle. Ehkä huostaanoton kynnys olisi joissakin tapauksissa voinut olla matalampi.
On varmasti tilanteita, joissa lapsen kannalta on parempi, että vanhemmat eroavat, tai eivät ainakaan asu yhdessä. Mutta 14 vuotta lapsi- ja perhetyötä tehneenä en voi sanoa, että on lapsen kannalta yhdentekevää eroavatko vanhemmat vai eivät. Joku aika sitten oli vielä uusi ilmiö, että pienten lasten vanhemmat eroavat.
Aiemmin oli ollut vallalla pyrkimys sinnitellä avioliitossa ainakin pikkulapsivaiheen yli, ja sitten erota, kun lapset ovat isompia.
Olen nähnyt paljon eroperheiden hämmentyneitä ja oireilevia, 2-4 -vuotiaita lapsia. Ei ole pikkuasia lastenkaan kannalta. Mutta vaikuttaa että myös vastuullisuudentunne on heikentynyt. Erotaan kun siltä tuntuu, ja jos löytyy uusi rakkaus niin perheen voi jättää.
Varmaan lasten kannalta tärkeintä on, kuinka ero sujuu? Olen nähnyt eropareja, jotka hoitavat asiat täysin sopuisasti, tapaavat entisten puolisoiden uusia kumppaneita hyvissä merkeissä jne. Ja sitten sellaisia, jotka panettelevat entistä puolisoa lapselle, tekevät perättömiä rikosilmoituksia ja muutenkin käyttäytyvät kaikkien kannalta mahdottomasti 
1 tykkäys
Suomessa saa avioliitosta olla vain yhtä mieltä:
Tarkemmin voisi sanoa, että Educa-messuilla. Suomessa tuo järjestö saa käsittääkseni edelleen toimia vapaasti.
Henkilökohtaisesti en opettajana ihan hahmota kyseisen järjestön roolia Educa-messuilla. Mitä se siellä tavoittelee, ja mikä on sen sanoma siellä? Olen ymmärtänyt, että järjestö perustettiin kun avioliittolakia oltiin muuttamassa, ja se silloin pyrki vaikuttamaan lain muutokseen. Mutta mikä sen rooli ja tarkoitus on nyt? Onko edelleen tarkoitus nimenomaan vaikuttaa lainsäädäntöön, vai mistä on kysymys?
Minusta kirkolla pitää ehdottomasti olla oikeus määritellä kenet se vihkii ja kenet ei. Eikä sukupuoli ole suinkaan ainoa rajoite. Minusta esim eronneiden vihkimisen suhteen kirkolla pitäisi olla olennaisesti tiukempi linja.
Mutta koulu on maallinen laitos, ja siellä pitää olla tilaa myös muille kuin heteroseksuaaleille. Ja kyllä minusta heteroseksuaalien asema enemmistönä on sekä koululaitoksen puolella että muutenkin yhteiskunnassa niin vahvasti turvattu, ettei sitä tarvitse enää pönkittää.
1 tykkäys
Kaipa siinä on kysymys siitä, että Aito avioliitto-yhdistys on laatinut opetusmateriaalia vastapainoksi perversioita suosittelevalle Setalle. Kuulemma Seta saa nykyään vierailla kouluissa levittämässä omaa materiaaliaan ja tekemässä propagandaa.
3 tykkäystä
Mauriinan nostama esimerkki koulumaailmasta on kuvaava, SETA saa julistaa uskontoaan julkisella tuella ja koulujen avulla.
Tuntuu aika huvittavalta kuulla, että heteroilla olisi joku erityisasema vielä nykyään, kyllä sellainen jatkuva homopropaganda-kampanja on koko ajan korkealla. Pikemminkin koko VHM-populaatio tuomitaan kollektiivisesti siitä, kun kaikki kategoria edustajat eivät suostu ylistämään homoutta.
Sekä media, että viihdemaailma, julkiset tahot ja puhuvat päät julistavat kyllästymiseen asti nykyään sellaista homouden ylistystä ja homojen kirkasta marttyyrinkruunua, että ällöttää.
Kumma kun eivät paukuta poskeaan yhtä innolla sellaisista vähemmistöistä kuin esim zoofiilit, insestiä harjoittavat tai pedofiilit. Eikö ne olekaan yhtä söpöjä ja mediaseksikkäitä kuin tyylikkäät homot?
Kyllä SETA;n vastaisillekin mielipiteille ja jopa propagandalle tulisi antaa vapaassa maassa oikeudet. Onko Suomi enää vapaa maa? Aito Avioliitto-yhdistystä ei tosiaan ole (vielä) lailla kielletty, mutta sen toiminta voidaan tukahduttaa tuolla tavalla sisäsiististi, kun sille ei anneta tilaa ei puheenvuoroa. Demokratia huipussaan, vai yhden aatteen sokeaa eteenpäin vientiä?
Ihan jos puhutaan siitä arjen todellisesta koulumaailmasta, kumman sinä luulet olevan haukkumasana yhä nykyään, homo vai hetero, kun koulussa ollaan? Tai kumman nuoren, homon vai heteron, olevan pahemmassa kiusaamisriskissä, kun suuntautuminen tulee ilmi?
Mutta ihan vilpittömästi minua kiinnostaa, että mitä Aito Avioliitto kouluissa haluaisi opettaa. Ja mitä sellaista, mitä kouluissa ei jo luonnostaan opeteta.
2 tykkäystä