Pari huomiota koko projektista. Erityisesti sellaisia, minkä perusteella kaikkien on mahdollista arvostella kaikkien malleja.
Jokaisen yhteiskunnan on väistämättä toimittava jonkin arvojen varassa. Jokaisella yhteiskunnalla on väistämättä olemassa jokin käsitys pyhästä. Yksi väistämätön malli tälle pyhälle on Hobbesin Leviathan. Eli ihmiset pysyvät järjestyksessä joko sen varassa, että tavoittelevat hyvää. Tai sen varassa, että välttävät pahaa. Yleensä niin, että etuoikeutetut tavoittelevat hyvää ja loput välttävät pahaa.
Siinä vaiheessa, kun koko yhteiskunta alkaa tavoitella hyvää, se yleensä romahtaa. Siinä vaiheessa kaikki välttävät pahaa, kukin sillä, mitä käteen sattuu.
Tai saman voi ajatella niin päin, että hyvän tavoitteleminen on niiden etuoikeus, jotka ovat ensin onnistuneesti vältelleet pahaa. Heidän, tai heidän sukunsa, heimonsa, perheensä, isiensä, kylänsä tai kiltansa. Ja se, mitä romahdusta ennen tapahtuu, ei niinkään ole, että kaikki alkavat tavoitella hyvää. Vaan he lakkaavat välttämästä pahaa.
Yhteiskunta ei koskaan tarkoita sitä, että kokoon tulee joukko, joka vain yhdistää onnensa. Yhteiskunta joutuu aina väistämättä myös jakamaan onnettomuutta, eli kohdistamaan rangaistuksia ja vähäosaisuutta. Tämä ei ole mitenkään keinotekoista tai mielivaltaista, vaan jokaista oikeutta vastaa velvollisuus. Ja jokainen saavutus edellyttää työtä. Ja jokainen sääntö edellyttää valvomista. Ynnä sääntöjä ei kukaan loisi jos ei joku niitä rikkoisi. Siksi rikkomus on ensin ja sääntö seuraa perässä.
Menisi liian syvälle jos sanoisin, että langenneessa maailmassa yhteiskunnat rakentuvat aina uhraamisen ympärille. Mitä enemmän tätä ajattelen, sen enemmän itse ymmärrän viime vuosisadoista. Mutta sanon mieluummin jotain muuta.
Seksuaalisuutta on välttämätöntä kontrolloida jos halutaan vapaa yhteiskunta. Tämä ei ole paradoksi, vaan tulee suoraan siitä, että oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Vain luonnontilainen tai täysin orjuutettu ihminen voi olla täysin seksuaalisesti vapaa. Yksi syy tälle on se, että lisääntyminen liittyy omaisuuteen ja perimiseen. Ja lisääntyminen ja omaisuus liittyvät molemmat siihen, että ihminen orientoituu kohti tulevaisuutta.
Yleisestä seksuaalisuuden kontrolloimisesta on vielä erikoistapaus se, että biologisista syistä johtuen yhteiskunnan on helpompaa ja kannattavampaa kontrolloida naisia kuin miehiä. Jos kontrolloit 0 % naisista ja 80 % miehistä, ne 20 % miehistä pilaavat 100 % naisista ja yhteiskunta on mahdoton. Jos kontrolloit 80 % naisista (ei tarkoita samaa kuin “estät heitä nauttimasta seksistä ja romantiikasta” vaan “katsot, että heidän seksuaalinen toimintansa edistää yhteiskunnan tulevaisuutta ja pitkän tähtäimen hyvää”), niin yhteiskunta on mahdollinen ja sinulla on vielä kontrolloitavana niiden 20 % ja heidän jälkeläistensä muodostama alaluokka, roskajoukko tai levoton aines.
Yhteiskunta voi olla sitä leväperäisempi moraalin kysymyksissä, mitä enemmän sillä on materiaalista vaurautta. Liika leväperäisyys kostautuu kaaoksena ja materiaalisen vaurauden menettämisenä. Sitä seuraa äärimmäinen niukkuus ja tiukkuus. Todellista uskonnonvapautta ei ole olemassa, vaan yhteiskunta tarvitsee aina tilalle korvikeuskonnon. Se voi olla johtajan henkilökultti, puolueen ideologia tai se voi olla materialismi. Kaikilla näistä on viimeiset myyntipäivänsä, jonka jälkeen kortit menevät uudelleen jakoon.
Minun ihanneyhteiskunnassani en ole varma, olisiko homoseksuaalisuus rikoslaissa. Ehkä joiltain osin. Ateisteja pidettäisiin surullisina tapauksina ja jonkinlaisina toisen luokan kansalaisina. Nämä ihan vain hatusta vetäen ja siihen pohjaten, että silloin, kun yhteiskunnat ovat viimeksi olleet kehittymässä parempaan suuntaan, asia on ollut näin. Ja käänteisestä on seurannut jollain aikavälillä alamäki.